Kuinka suhtaudutte yliopisto-opiskeluun?

[blaG]

Opiskelen kolmatta vuotta yliopistossa. Olen kohdannut lähiaikoina yllättävän paljon ikävää suhtautumista. Mieheni (joka ei ole korkeakoulutettu) teki selväksi viikonloppuna, että pitää yliopiston merkitystä tiedeinstituutiona pelkkänä vitsinä ja osoitti minun opiskeluni olevan täysin turhaa. Opiskelen tällä hetkellä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Kuka tahansa voi miehen käsityksen mukaan opettaa/ toimia monessa muussa tehtävässä, johon vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto - suoritan miehen mielestä maisterin tutkintoa siis vain täyttääkseni kelpoisuusvaatimukset. Toinen kohtaamani näkökulma on melkeinpä hulvaton; usein matalasti koulutetut jakavat mielipiteitään siitä, kuinka jokainen opintotukea nostava korkeakouluopiskelija tuhlaa töissä käyvien verorahoja. Tuota käsitystä on varmasti turha edes sen enempää valottaa, sillä jokainen varmasti ymmärtää, että tulonsiirtojen määrä korreloi jonkin verran koulutustason kanssa.

Kuinka te suhtaudutte akateemiseen koulutukseen?

 

[NPOK]

jokaista meitä tarvitaan. minusta kukaan ei koulutuksensa puolesta voi kuvitella olevansa parempi tai huonompi kuin muut. yhteiskunta tarvitsee talojen rakentajia ja äikän opeja, ihan yhtä paljon. minä ainakin olen erittäin kiitollinen siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja osa ryhtyy puktimieheksi ja osa tohtoreiksi. näin monipuolinen hyvinvointiyhteiskuntamme säilyy. minusta on hyvä, että yliopistoissa on nykyään kiristetty sitä vuosien määrää, missä ajassa pitää valmistua.

 

[Lilii lisänimetön]

:headwall: Onpa sulla mies. Ei voi nyt heti muuta sanoa. Miten voi olla noin erilainen näkemys asiasta! Suosittelen, että miehesi ottaa selvää mitä esim. äikän&kirjallisuuden opettajalta vaaditaan. Ja kokeilee itse, jos kuka tahansa siihen pystyy.

Tottaki yliopisto on osin sitäkin, että suoritetaan se kelpoisuusehto tiettyyn työhön. Mutta en ymmärrä mikä siinäkään on vikana, samaahan tehdään kaikissa kouluissa. Voi valita tieteellisen linjan, ryhtyä tutkijaksi, jatko-opiskelijaksi jne. Tai sitten voi suunnata työelämään. Molemmat ok. Mutta narinaa en ymmärrä.

 

[no]

Tää on musta surullista, miten nuort ihmiset jo asettautuu noihin koulutusluokkakuoppiin ja mulkoilee sieltä sit kaikkia muita. Mulla on mielenkiintoinen tausta, oon ollu aika monenlaisessa ja monenasteisessa koulutuksessa. Toisaalla on katsottu ylen alempaa ja toisaalla sit ylempää koulutusta. Yhdessä vaiheessa olin ammattikorkeakoulussa ja törmäsin useampiinkin yo-opiskelijoihin, jotka katsoi mua nenän vartta pitkin. Nyt oon itse yliopistolla ja oon taas törmännyt esim. ammattikorkeakoululaisiin, jotka pitää joitain tieteenaloja turhana ja yliopistolaisia turhan ylpeinä tms. Ihan älytöntä sanon minä. Usein se suurin vika ei nimittäin ole missään muualla kuin omien tai sen haukkujan korvien välissä niissä ennakkoluuloissa!

 

[pallero]

jokainen tavallaan. Minusta ei olisi siihen kouluun, mutta monesta yliopisto-opiskelijastakaan ei olisi minun hommiin. Joten jokaiselle on paikkansa, eikä se minusta huononna tai paranna ihmistä miten kauan on koulun penkillä istunut.

 

[HoitoonVaan]

No onpas miehelläsi asenne Kamalaa ettei arvosta sun opintojasi :ashamed:

Tietenkin tarvitaan korkeakouluopintoja, ei sitä kukaan voi kiistää! Ja ammattikorkeakoulut on taas tosi hyviä "omille" aloilleen. Koulunsa kullekin!

 

[no]

No onpas miehelläsi asenne Kamalaa ettei arvosta sun opintojasi :ashamed:

Tietenkin tarvitaan korkeakouluopintoja, ei sitä kukaan voi kiistää! Ja ammattikorkeakoulut on taas tosi hyviä "omille" aloilleen. Koulunsa kullekin!

Mut se ei välttämättä oikeesti tarkota sitä, vaan se on just semmonen asennepotero, minkä sen oma koulutus on sille päässyt kaivamaan. Munkin mies vihjaili yliopiston turhuudesta alkuun joitakin kertoja, mut sit juttelin sen kanssa aiheesta. Ja sanoin sille, että se loukkaa mua, kun se suoraan halveksii mun opintoja. Mies pysähtyi miettimään ja ymmärsi pointin. Sen jälkeen ei ole kuulunut mutinaa muuta kuin ehkä niistä yliopisto-opiskelijoista, jotka ylimielisyyttään ovat arvostelleen hänen opintojaan... huoh.

Että ehkä se ei pahalla. Jospa se ei vaan ole päässyt yli ympäristönsä itseleen syötämistä ennakkoluuloista?

 

[Misty]

Miehesi suhtautuu siihen ainakin hyvin tyypillisellä, kouluttamattoman ihmisen tyylillä. "Herraviha" kertoo mielestäni vain kateudesta ja tietämättömyydestä. Se on niin helppo väheksyä jotakin, mitä itse ei uskalla edes kokeilla - tietäen, ettei itsestä siihen olisi. Mieti, miten ihanaa olisikaan, jos puoliso kannustaisi uralla, elämässä ylipäätään! Ja jos puolison kanssa voisi vielä keskustella ns. älyllisistäkin asioista, ei pelkästään päivän kiekkotuloksista jne, niin vielä loistavampaa! Tämä on ehkä syy, miksi akateemiset usein - usein, eivät aina - pariutuvat keskenään. Kun elämä ja parisuhde on muutakin kuin sitä rakkautta.

 

[Misty]

Apua, lainaus meni hassusti. Tämä siis omaa tekstiäni:

Miehesi suhtautuu siihen ainakin hyvin tyypillisellä, kouluttamattoman ihmisen tyylillä. "Herraviha" kertoo mielestäni vain kateudesta ja tietämättömyydestä. Se on niin helppo väheksyä jotakin, mitä itse ei uskalla edes kokeilla - tietäen, ettei itsestä siihen olisi. Mieti, miten ihanaa olisikaan, jos puoliso kannustaisi uralla, elämässä ylipäätään! Ja jos puolison kanssa voisi vielä keskustella ns. älyllisistäkin asioista, ei pelkästään päivän kiekkotuloksista jne, niin vielä loistavampaa! Tämä on ehkä syy, miksi akateemiset usein - usein, eivät aina - pariutuvat keskenään. Kun elämä ja parisuhde on muutakin kuin sitä rakkautta.

 

[no]

Apua, lainaus meni hassusti. Tämä siis omaa tekstiäni:

Miehesi suhtautuu siihen ainakin hyvin tyypillisellä, kouluttamattoman ihmisen tyylillä. "Herraviha" kertoo mielestäni vain kateudesta ja tietämättömyydestä. Se on niin helppo väheksyä jotakin, mitä itse ei uskalla edes kokeilla - tietäen, ettei itsestä siihen olisi. Mieti, miten ihanaa olisikaan, jos puoliso kannustaisi uralla, elämässä ylipäätään! Ja jos puolison kanssa voisi vielä keskustella ns. älyllisistäkin asioista, ei pelkästään päivän kiekkotuloksista jne, niin vielä loistavampaa! Tämä on ehkä syy, miksi akateemiset usein - usein, eivät aina - pariutuvat keskenään. Kun elämä ja parisuhde on muutakin kuin sitä rakkautta.

MUTTA nää on asioita, joissa voi kasvaa ja kehittyä. Ennakkoluulojen ja "herravihan" ohi voi päästä. Siksi akateeminen ei tarvitse puolisokseen akateemikkoa, niillä kahdella voi vaan joiltain osin olla helpompaa. Mutta toisaalta ei tule tätä asiaa käsiteltyä ja ennakkoluuloja selätettyä.

 

[Greippi]

Tämä kertoo taas kerran sitä tarinaa, kuinka erilaisia voivat näkemykset olla erilaisesta koulutustaustasta johtuen. Ei ole tuulesta temmattu se ajatus, että parhaiten sopivat yhteen ihmiset, joilla on samanlainen koti- ja koulutustausta. Ei tarvitse käydä tällaisia keskusteluja, jos molemmat ovat korkeakoulutettuja ja pitävät koulutusta tärkeänä.

Itse suhtaudun tottakai erittäin positiivisesti koulutukseen, samoin kuin korkeakoulutettu mieheni. Ei tulisi mieleenkään, että mies esimerkiksi vastustaisi jatko-opintojani.

 

[tissipapu]

Anteeksi vain, mutta miehesi asenne on uskomattoman typerä, enkä ymmärrä, kuinka teillä voi olla yhteistä tulevaisuutta, mikäli hän ei muuta mielipiteitään.

 

[Keittiönoita]

Miehesi on kuin mun exä aikoinaan Exän mielestä koulutus oli turhaa ja työtä tekemällä oppii ja pääsee hyvillekin palkoille, jos vaan viitsii töitä paiskia. Muutti käsitystään vasta sitten, kun mä aloin kevyessä sisätyössä tienata enemmän kuin hän raskaassa ruumiillisessa ulkotyössä =)

 

[aamuntorkku]

No arvostan koulutusta ylipäätänsä; oli se sitten yliopistossa tai jossain muussa oppilaitoksessa. Itselleni löysin oikean alan juuri akateemiselta puolelta, mutta arvostan myös mm. miestäni, joka ahkeroi ammattikorkeassa

 

[no]

Ei ole tuulesta temmattu se ajatus, että parhaiten sopivat yhteen ihmiset, joilla on samanlainen koti- ja koulutustausta. Ei tarvitse käydä tällaisia keskusteluja, jos molemmat ovat korkeakoulutettuja ja pitävät koulutusta tärkeänä.

Mä nyt haluun kommentoida näihin vielä, ettei ap tulisi epätoivoiseksi mahdollisesti kuvittelemasta "epäyhteensopivuudestaan". Oikeesti koti- ja koulutustaustaltaan samanlaiset ihmiset eivät mitenkään välttämättä todella sovi paremmin yhteen, heillä vaan on helpompaa, koska heidän ennakkoluulonsa ovat todennäköisesti samansuuntaisia eivätkä he törmää niihin keskenään. Mutta toisaalta, he eivät myöskään pysty opettamaan toisilleen sitä rikkautta, mikä ulkoisesti erilaisten maailmojen yhdistämisestä voi syntyä.

 

[Saraldo]

Mä olen sitä mieltä, että tarvitaan eritasoisia koulutuksia, jotta systeemi pyörii. Ja jokainen koulutusmuoto on yhtä arvokas. Sitä en ymmärrä, kun joidenkin mielestä ainoa oikea tie on yliopisto ja akateeminen koulutus (kuten allekirjoittaneen isä...). Kyllä meitä duunareitakin tarvitaan! Mutta sulla nyt ei ole sitä ongelmaa, että kokisit olevasi jotenkin miehesi yläpuolella, vaikka oletkin korkeammassa koulutuksessa .

Sitä paitsi tuosta miehesi lausahduksesta... "Kuka tahansa voi miehen käsityksen mukaan opettaa/ toimia monessa muussa tehtävässä, johon vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto - suoritan miehen mielestä maisterin tutkintoa siis vain täyttääkseni kelpoisuusvaatimukset." Ei musta ainakaan tulisi äidinkielen opettajaa sillä perusteella, että äidinkieleni on suomi ja olen opiskellut sitä peruskoulussa, yläasteella ja lukiossa. Kyllä siihen nyt vähän muutakin tarvitaan . Ei musta lääkäriäkään tulis sillä perusteella, että tykkään katsoa Teho-osastoa...

 

[Nalkuttava Talonmies]

Mä olen korkeakouluttautunyt, joten ehkä asenne on eri.

Opettajaksi vaaditaan tietty pätevyys monissa paikoissa. Eli minimissään pedagogiset opinnot, sen tietotaidon lisäksi. Ja ihan hyvä juttu se on.

Akateemisuus mulle enemmän on jatko-opintoja, perusmaisteriopinnot eivät monella alalla paljonkaan niitä sisällä. Palkkajuttu on niin alasidonnaista ja myös motivaatiosidonnaista... Mutta yhä olen sitä mieltä, että jos "hyvä" palkka tulee uhrautumalla työhön vapaa-ajan kustannuksella, palkka ei ole oikeasti hyvä.

Mulla on lähipiirissä useita erilaisilla koulutustaustoilla olevia ihmisiä, joten ihan normaalia on, että toisella on alempi koulutus. Ihan hyvin se perhe-elämä sujuu.

 

[Greippi]

Ei ole tuulesta temmattu se ajatus, että parhaiten sopivat yhteen ihmiset, joilla on samanlainen koti- ja koulutustausta. Ei tarvitse käydä tällaisia keskusteluja, jos molemmat ovat korkeakoulutettuja ja pitävät koulutusta tärkeänä.

Mä nyt haluun kommentoida näihin vielä, ettei ap tulisi epätoivoiseksi mahdollisesti kuvittelemasta "epäyhteensopivuudestaan". Oikeesti koti- ja koulutustaustaltaan samanlaiset ihmiset eivät mitenkään välttämättä todella sovi paremmin yhteen, heillä vaan on helpompaa, koska heidän ennakkoluulonsa ovat todennäköisesti samansuuntaisia eivätkä he törmää niihin keskenään. Mutta toisaalta, he eivät myöskään pysty opettamaan toisilleen sitä rikkautta, mikä ulkoisesti erilaisten maailmojen yhdistämisestä voi syntyä.

Ulkoisesti erilaisten maailmojen yhdistämisen rikkaus? Ok, whatever.
Itse nuorempana muutaman vähemmän (peruskoulu ja amis) koulutetun kanssa vuosia seurustelleena ja maailmankatsomuksen yhdistämisen kanssa taistelleena en ainakaan henk. koht kaipaa parisuhteeseen vielä tällaisen aiheuttamaa hankaluutta. Mutta jos sinä kaipaat, se on ihan ok.
Ei ole muuten minun ajatukseni tuo että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään (vapaasti ruotsista suomennettuna).
Ja jos arvelet, että ap tekee parisuhdevalintoja siksi, että joku palstalla kertoo, että parhaiten yhteen sopivat yleensä ihmiset, joilla on samanlainen maailmankatsomus, niin sitten ap:lla on kyllä isompia ongelmia kuin törpösti ajatteleva mies ; )