Suhteessa, mutta rakastunut toiseen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mami25
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mami25

Vieras
Eli siis olen yksinhuoltaja 7-vuotiaalle tytölle ja olen ollut parisuhteessa 2vuotta. Suhde toimii ja arki on hyvää, mutta kun katson kumppaniani en tunne rakkautta, minua ei myöskään seksi kiinnosta, koska en näe kumppaniani niin viehättävänä.
Nyt olen saanut todella vahvoja tunteita (tunteita aina ollut) kaveripoikaan, joka on ollut elämässäni yli 10 vuotta (tosin vähin yhteydenpidoin), mutta olosuhteiden pakosta emme koskaan voinut seurustella.
Hän kuitenkin tietää minusta kaiken ja on aina ollut tukenani kaikessa. Ennen nykyistä miestäni kerroin kaverilleni tunteistani ääneen, hän ei oikein osannut vastata mitään ja pistin asian leikiksi.
Nyt pari kuukautta sitten sain perinteisen kirjeen postissa kaveriltani, jossa tunnusti itsekkin tunteessa ja sanoi, että tuntee huonoa omatuntoa koska olen suhteessa ja,että pelkkä ystävyys riittää hänelle. Tässä nyt sitten mietin 24/7 kaveriani, jota rakastan, mutta en tiedä toimisiko suhde ja vertailen sitä nykyiseen mieheeni, jota kunnioitan ja josta välitän, jonka kanssa arki sujuu, mutta tunteeni eivät ole niin vahvoja.
Mitä minun pitäisi tehdä?
 
Tiedän, että tällä menolla en voi jatkaa, mutta en halua myöskään hätiköidä. Pelkään,että rakkauden tunne on voimistunut, koska sain sen kuulla itse ja että olen "sokaistunut".. En tietenkään halua loukata nykyistä miestäni ja koen huonoa omaatuntoa. Jos olisi kyse jostain muusta ihastumisesta, en välittäisi, nyt on kuitenkin kyse ihmisestä jonka kanssa minulla on historia ja jonka tunnen hyvin. Siitä syystä tulin tänne, koska en tiedä miten olisi järkevintä toimia. Ja en siis tietenkään voisi fyysisesti pettää miestäni, mutta pettäminen henkisellätasolla onkin pahempaa.
 
Niin, rakastumisvaihe suhteessa kestää sen kaksi vuotta, jonka jälkeen astuu tilalle arki. Kannattaa miettiä, käykö niin, että jos nyt jätät kumppanisi ja aloitat tämän vanhan kanssa, oletko samassa tilanteessa jälleen kahden vuoden päästä, kun arki on tullut kuvaan myös uuteen suhteeseen.
 
Mietin sitä, kuinka monta ihmistä loppujen lopuksi rakastaa eniten sellaista ihmistä, jota ei jostain syystä itselleen kumppaniksi saa. Itselläni kanssa sellainen tilanne, että rakastan ystävääni, mutten häntä voi koskaan saada muuten kuin ystäväkseni. Nautin suunnattomasti ystäväni seurasta ja haluaisin viettää hänen kanssaan loppuelämäni, mutta hän rakastaa minua vain ystävänä, kuin siskonaan. Haluan säilyttää sen ystävyyden välillämme vaikka välillä sydäntä vihlaiseekin, koska haluaisin hänen kanssaan jotain muuta. Nyt ystäväni on uudessa parisuhteessa ja minä yritän löytää itselleni sellaisen miehen jonka kanssa voisin olla, vaikka sydämeni ja sieluni kuuluukin aina tälle ystävälleni. Teen varmasti väärin mahdollista tulevaa kumppaniani kohtaan, koska tiedän jo ennen suhteen aloittamista ettei hän ole se rakkain ihmiseni vaan ehkä sellainen ihminen, johon tyydyn koska en sitä ainoaa todella rakastamaani ihmistä itselleni koskaan tule saamaan muuta kuin ystäväkseni.
 
No jos olet noin kauan kaihoillut ystävän perään, niin ehdottomasti koettamaan onnea. Teillä ei ole yhteisiä lapsia, ja kaksi vuotta vanha suhdekin on aika tuore - sinun pitäisi elää alkuhuumaa, mutta tunteet ja seksi ovat jo nyt kateissa. Ei lupaa hyvää tulevan suhteen.

Jos nyt jäät nykyiseen suhteeseesi, teet sen pelkuruudesta ja tottumuksesta, ja se on väärin miestäkin kohtaan.
 
No nyt heti alkuunsa lopetat nykyisen suhteen. Ihan sen suhteen ittensä takia. Koska se ei ole rakkauuta.
Näinnolet reilu. Ja kunnioitat miestä olemalla nyt reilu häntä kohtaan. Mut mieti miten ruma tilanteesta tulee jos jo nyt alatjotain konkreettista tekee ystäväsi suhteen...
Alkaa kesä, nykyinen mies löytää kyllä uuden ;)

Ja sitten kun olet hoitanut eron, ja elämäsi kuntoon, niin mietit mitä haluat. Sit voit puhtaalta pöydältä puhtaalla omalla tunnolla tehdä mitä haluat.

Eihän muuten ole mahdollista että joku veättää sinua sillä kirjeellä?
 

Yhteistyössä