suhteen arkipäivää, entäs jos käy näin?

[Sia]

Kun aina sanotaan että jossain vaiheessa se arki astuu suhteeseen ja "alkuhuuma" katoaa, niin entäpäs kun se arkikin käy niin onnettomaksi, tuntuu että vaikka rakkautta (pitäisi) olla, sitä ei näy eikä tunnu missään niin että tulee sellainen olo, onko sitä sittenkään olemassakaan. Niinkun jotkut nyt sanovat että ei aina voi olla onnea ja arki astuu kuvioihin, niin ei tietenkään voi aina olla perhosia vatsassa ja ymmärrän tietenkin sen että se on sitten sitä jokaipäiväistä elämää, mutta siinäkään ei ole mitään mieltä kun tuntuu että kaksi haamua vaan kävelee asunnossa välittämättä toisistaan......

 

[trjtw]

sama juttumeillä nyt kuitenkin huomataan toisemme mut itellä tuntuu ettei se vaan riitä ja että kaikki on huonosti vaikka mikään ei sinänsä ole..tai ehkä se että meidän suhteessa on tapahtunut liikaa negatiivisia asioita ja sen takia ruvennut varomaan :hug: jotenki kauhee olo sori tää pomppas sun aiheesta

 

[annu]

mä tiiän ton tunteen(itestäkin tuntuu toisinaan samalta)samakun asuisi kämppäkaverinkanssa..päältäpäin kaikki on hyvin olen itse vaan väsynyt olemaan onneton :hug: en tiiä mikä meidän suhteessa luistaisi seksikään ei..en halua edes yrittää tehdä aloitetta mies on torjunu niin monesti tyhmää nyyhkyttää tälläsiä mut...

 

[Vielä pystyssä]

Ei kyllä ole yhtään tyhmää nyyhkyttää tuollaista asiaa. Ovatko teidän miehenne tietoisia tunteistanne? Mitä olisitte itse valmiita tekemään, että suhteenne tila paranisi?

 

[hapuru]

tuttua on.. välillä tuntuu että ollaan kämppäkavereita...välillä taas niin yimpiä ystäviä...ja välistä nin rakastavaisia...
Kaippa se on ihan normaalia. koitetaan miehen kaa aina mukamas keksii jotain piristävää, mut siihen keksimiseen se jääkin

 

[annu]

Ei kyllä ole yhtään tyhmää nyyhkyttää tuollaista asiaa. Ovatko teidän miehenne tietoisia tunteistanne? Mitä olisitte itse valmiita tekemään, että suhteenne tila paranisi?


en tiedä tuntuu että olen yrittänyt liikaakin ja sitt kun yritykset lannistetaan ei sitä enää jaksa pitäisi vaan olla ja aina tehdä sitä mitä herra haluaa..niin se on seksinkinkanssa

 

[Äiti -96 -02 ja -07 pojat]

itse asiassa ei ole tietoinen :'( monesti olen yrittänyt monin eri tavoin ilmaista jopa suoraa sanomalla se ei ota asiaa vakavasti :hug: jotenkin tuntuu aina että syy on itsessäni

 

[FANG-ANN-75]

Te tarvitsette herättimen! Tavalla tai toisella. Nyt aikaa kaksin ja esim musiikki hiljaselle, valot pois. Istuta ukko sohvalle odottamaan ja sanot:"ole hiljaa"...jos yrittää epäromanttisesti änkyttää että mitä pirua teet. Laita kynttilöitä palaan.
Kun kynttilät palaa....vedä ukko hellästi kädestä keskelle lattiaa ja vetäydyt lähelle. Älä puhu mitään...tuijotatte vaan silmiin ihan rauhassa. Jos mies puhuu..laita hellästi sormi suun eteen ja sano ssshhhh.
Keskitytte vain katselemaan mitä niiden unohdettujen silmien takana on. Keskitytte hiljaisuuteen ja toisiinne. Kun ja jos mieli tekee, suudelmaa hellästi peliin. Alkakaa vuodattamaan mieltänne ja sydäntänne.
Halatkaa, puhukaa kun olette valmiita siihen. Antakaa tunteiden herätä ja viedä mukanaan. Jos ei meinaa herätä...itkekää...puhukaa ja itkekää. Kyllä ne tunteet löytyy! :hug: :hug: :hug:

 

[Itua]

Hei!
Tuossa edellisessähän voisi olla itua. Se saattaisi toimia muunkin laissessa tilanteessa. =)
Ei ole tullutkaan mieleeni kokeilla oman "ongelmani" suhteen=vauvakuume (mies ei ajatukselle ole lämmennyt). Ei muuta kuin kokeilemaan ensitilassa. :hug:
Uskoisin jotta toimii jos molemmilla löytyy vähänkin hellyyttä, etenkin siihen toisen huomioon ottamiseen. =)
KIITOS "NEUVOSTA". :flower:

 

[FANG-ANN-75]

\

Hei!
Tuossa edellisessähän voisi olla itua. Se saattaisi toimia muunkin laissessa tilanteessa. =)
Ei ole tullutkaan mieleeni kokeilla oman "ongelmani" suhteen=vauvakuume (mies ei ajatukselle ole lämmennyt). Ei muuta kuin kokeilemaan ensitilassa. :hug:
Uskoisin jotta toimii jos molemmilla löytyy vähänkin hellyyttä, etenkin siihen toisen huomioon ottamiseen. =)
KIITOS "NEUVOSTA". :flower:

kiva jos joku saa avun. Me ollaan tuota kokeiltu joskus ihan muutenvaan...että hämärää, musiikkia, kiinni toisessa seisten ja silmiin tuijotusta...tuli esiin ihan uskomattomia tunteita. Kiihkoa ja rakkautta ihan uusissa määrin :heart: Sellanen piristää arjistunutta suhdetta vaikkei ongelmia muuten ois :hug: Monet tarvis juuri sellaista toiseen henkisesti pureutumista...

 

[Irrmeliii]

Ei se aina ole yhtä läsnä se rakkaus ja välissä tuntuu ettei sitä olisi ollenkaan, mutta itsekkin olen ollut erittäin lähellä lähtemistä, kun haluaa vielä katsoa ja yrittää. Minä kerroin miehelleni suoraan näistä tunteista, olin kyllä itsekseni ajatellut jo pitkään eroa, mies säikähti, kerroin etten jaksa olla ainoa joka yrittää pitää tämän suhteen toimivana. Päätin kuitenkin vielä jäädä ja katsoa. En voisi olla paljon onnellisempi kuin tällä hetkellä olen, toista lasta odottaessani.

 

[Miksula]

Se on kamalaa tuo arkipäiväistyminen. Kun tuntuu että onko toiselle olemassakaan kun kaikki menee niin rutiinilla. Mutta muutapa rutiineja! Itse aloin miettiä mitä silloin alkuaikana tehtiin kun kaikki oli hyvin. Makoiltiin vain sängyssä ja kuunneltiin levyjä ja välillä oltiin toisten kimpussa. Ei tarvinnut huolehtia ruoka-ajoista kun ei ollu vastuuta kuin itsestä. Nykyään kun tuntuu ettei mieskään osaa syödä jos ei ala vihjailla, että välipalaa hän kaipaisi kun noin kiukuttaa...

Eli muuta toimintaa entiseen suuntaan. Lapsia hoitoon ja arjen velvollisuudet hetkeksi pois. Voi jopa sopia, että hoidetaan nää laskut tästä ja käydään yhdessä kaupassa ja sen jälkeen sitten ollaan vaan ja muistellaan vaikka...Tehkää/keskustelkaa jostain aiheesta joka todella sytyttää molempien mielenkiinnon, niin silmät syttyvät taas eloon. ja kokeilkaa noita edellisissä viesteissä olevia neuvoja kun yhteys on saatu. Rentoutuminen ei onnistu jos mielessä painaa laskut ja muut velvollisuudet, joten ne pois tieltä ekaks .

 

[susa05]

\

tuttua on.. välillä tuntuu että ollaan kämppäkavereita...välillä taas niin yimpiä ystäviä...ja välistä nin rakastavaisia...
Kaippa se on ihan normaalia. koitetaan miehen kaa aina mukamas keksii jotain piristävää, mut siihen keksimiseen se jääkin

näin myös meillä.itse kaipaan enemmän sitä romantiikkaa,nyt vaan tuntuu ettei ole aikaa.ei enää illalla kymmenen jälkeen jaksa repiä romantiikkaa kun on väsynyt....toivotaan että muutaman kuukauden päästä voidaan viedä hetkeksi isovanhemmille että päästään virittelemään suhdetta uudelleen..

 

[kriik]

ap:n kanssa samat tunteet tunnistan hyvinkin. Sitä kun jaksaisi ajatella vähän eteen päinkin, siis niin että elämä muuttuu ja sen rakkauden pitäisi pysyä siinä mukana ja elää myös. tulee toisenlaisiakin aikoja taas.Täytyy kuitenkin vähän tehdä töitä hyvien hetkien eteen, aina niitä ei itsestään synny, kun aika ja rauha on kortilla.
Joskus pitkän pitkä rauhallinen halaus rakkaan kanssa keskellä sitä kotikaaosta ja hälyä, saa ihmeitä aikaan ja muistamaan kuinka ihmeellistä ja yhä vain ainutlaatuista se on, että juuri tuon ihmisen kanssa minä elän ja saan tämän arjen ja kaiken menemään eteenpäin. :heart: