Suhteellista - ovet paukkuen

[Naismainen]

Mitenkäs on kokemuksia taikka kanssakulkijan (ja varmaan nimenomaan miestenkin) opastusta seuraavaan:

- Seurustelua ja rakkautta upeaan mieheen - vasta muutama kuukausi , tosin tiiviisti yhdessä (ehkä liiankin, varmaan hapen tarvetta puolin ja toisin ...)
- Jopa vakavalla naamalla ja useaan kertaan esitetty kosinta miehenpuolelta ja mun puolelta periaatteellisen myöntyvä vastaus
- Lähipiirit tavattu ja kuljeteltu - molempien vanhemmat, sisarukset, jotain kavereita - miehen lapset edellisetä liitosta , ex ja exän mies ... tosi avoimesti reilusti, luontevasti ja kivasti
- Lapset tykästyi ja viihtyi - oikeesti , ja mä pidän heistä myös, leikittiin, uitiin yms...
- erotiikka ja sen suuntaiset asiat menneet loistavasti
- molemmat ollaan hypersanavalmiita , puheliaita - mutta ehkei sitten ristiriitatilanteissa yhtä valmiita keskusteleman tai vastaantulemaan - lieneekö tyypillistä nais-mies asetelmaa ?

No nyt sitten - pienehköstä epävarmuudesta - mun kiukuttelusta(?) Elämäni Mies otti ja lähti ovet paukkuen kotiinsa nukkumaan iltayöllä. Haluamatta selvittää tilannetta ... Luulen että itse episodi oli mitätön - Hän lähdössä kamujen kans kaljalle , mä kysyin 'Tuletko tänne yöksi' - vastaus 'En tiedä ' - ja mä olisin halunnut enempi kyllä tai ei-vastauksen (tähän asti kaikki ollut helppoa, selvää, varmaa, yöt oltu yhdessä) ... muutama jälkmaininkikomentti, ei kunnon riitaa ja sitten mun oli pakko mennä istua kököttämään olkkarin soffalle höyryjä päästämään - mitä en ehtinyt montaa minuuttia tehdä - kun seurasi tämä 'Mä lähden nyt - ja mietitäänpä tätä' scene.. yritin pehmentää ja sopuneuvottelua jo silloin.
Nyt sitten mä olen jo yrittänyt soittaa - ei vastausta ... Ja jätin hyvin myötämielisen 'Tehdään sopu' viestinkin ...

Mietityttää vaan - että painaako Elämäni Miehen edellisen liiton riidat/uskottomuushaavat niin kovaa, ettei minkäänmoista kiukusttelua/konfliktia kestetä. Vai olinko muka ihan niin kohtuuton, että tälleen kannattaa reagoida.

Kavereiden kans pitää mennä ja olla - sitä vastaan en ole ollut enkä ole . Itsekin kaipaan enemmän ehkä happea, kuin nyt. Ja kaikki on tapahtunut tosi vauhdilla - liiaan hyvää ollakseen totta ...


Tympäisee jos tämä tähän kaatuu - tosin minun ja hänen temperamentit huomioon ottaen - näitä tilanteita ihan varmaan tulee - enemmin tai myöhemmin . Niin kai varmaan kaikissa oikeissa ihmissuhteissa ... Ja varmaan kyky selviytyä eripurasta/väärinkäsityksestä/epävarmuudesta auttaa ylipäätään rakentamaan mitään pysyvää.

Niin että - miten tästä eteenpäin ? Tietenkin ilman keskusteluyhteyttä peli on menetetty ...
Tai että onko se nyt niin että ruusuilla pitäisi pystyä tanssimaan piiiiitkä aika , ettei nää uroot säikähdä ?

 

[Lilli]

Parisuhteessa tulee vaistamatta konflikteja. Lieko semmoista suhdetta olemassakaan, jossa ei koskaan olisi otettu mistaan yhteen.

Tassa on teille hyva tilaisuus kokeilla ongelmanratkaisua. Suhde on kylla melko heikolla pohjalla, jos yksi moksahdys sen kaataa.

On ihan makuasia, kumpi tekee ensimmaisen lahentymisyrityksen. Jos sina olet kiukutellut enemman kuin tilanne on vaatinut, niin voit pyytaa ylilyonteja anteeksi. Sittenpa myos nakee, miten mies reagoi.

 

[elli]

No kuule. Tuskin se riita tuosta ""tuletko tänne yöksi"" kysymyksestä tuli.

Miestä takuulla painaa jokin muu. Ja tuo oli sellainen tekosyy jonka varjolla ""suuttua"".

Oiskohan miehelle tullut tunne, että tarvitsee sitä happea enemmän?

Selvittäkää tilanne.

 

[Mooses]

Kas kas , ruusuillatanssi-peli , siinäpä hyvä nimi uusiosuhteille. Jos et ole rehellinen käytökseltäsi uudessa suhteessasi, joudut karsimaan mm vanhat ihmissuhteesi pois ettei roolisi paljastuisi.

 

[Naismainen]

Niin , rehellisyys perii maan...

tokihan en tuota 'ruusuillatanssia' vakavaksi ja antoisaksi ihmissuhteeksi muodostuvalta suhteelta itse odotakaan...
enkä itse harrastakaan. Nimenomaan avoimuus ja rehellisyys on korkealla minunkin arvoasteikolla, melkein naiviuteen asti - toki silti sävyjä voi säätää, tunteitaan tai tunnetilojaan hillitä.
Ja menneisyydelle ja vanhoille ihmissuhteille ei kai voi olla mustasukkainen tai kitkerä - paitsi jos niiden jäämistöt ihmissmielessä estävät uuden ihmissuhteen...

Jos rehellisiä omia itsejämme ollaan - niin inhimillisiä piirteitä heikkouksineen ja epävarmuuksineen löytyy.
Kysymys vähän nyt viittaa myös siihen - että missä vaiheessa itsekukainenkin niitä toisen heikkouksiakin sietää tai jopa ymmärtää...
Tai milloin niitä voi näyttää...
Toisaalta mun mielestä voi kyllä parhaansa mukaan huomioida toistakin, joustaa ja opetella tuntemaan harrastuksia, asioita ja ihmisiä, joista toinen on kiinnostunut. Vaikka itse ei olisikaan niin kiinnostunut - mutta oppiakseen tuntemaan ja kunniottamaan toista, tai ihan elämänuteliaisuuttaan.
Tosin - jos pitää jotain taipuisaa hymytyttöä esittää - ja siinä mielessä 'ruusuillatanssia' pitää yllä , ei kai homma voi olla kohdillaan.

Ja vielä - kyllä tätä elämää voi elää sekä läpi , että ohi. Eli mahdollisen konfliktin kohdalla voi yrittää mennä ohi - vaihtamalla aiheen säähän tms. Tai läpi - vaikka ihan rakentavastikin, jotta homma ei jää kaihertamaan - kumpaakaan. Ja ainakin oman naisystäväpiirin perustella naiset taitaa enemmän olla näitä 'Keskustellaan ja selvitetään tää loppuun' -mielisiä.

Toiselle vastaajalle myös: kyllä, ilmassa varmaan oli ukkosta tai jotain muuta, miksi hertsit piti vetäistä. Eli epäilemättä oli vaan sopiva sauma hermoontua. Mene ja tiedä nyt sitten mikä se oikeampi ja taustalla kinnaava syy sitten oli.