Suhtautuminen alkoholistin puolisoon

[LisaMarie]

Luokohan ihminen itse itselleen suurimman olon paineistaan, vai onko se todella niin, että on jotenkin säälittävää, jos puoliso on alkoholisti?
Oma tilanteeni on sellainen, että mieheni myönsi alkoholisminsa paljon ennen kuin minä -minä tuudittauduin muiden mukana "viikonloppuisin on normaalia juoda" kerhoon. Kun asia lopulta oli siinä mallissa, että sille oli ihan pakko tehdä jotain, niin avun saanti tökki tosi pahasti juuri tuon "viikonloppuna on normaalia juoda"-akattelun takia.
Mutta oma ongelmani oli -ja on edelleen- se, että mä olen ihan varma, että muo pidetään jotenkin epäkelpona äotinä ja naisten petturina, kun elän alkoholistin kanssa. Siksi asiasta on hirveän vaikea puhua ja yhä viellä, vaikka asia on lähipiirissä ihan julkinen, mä koitan tavallaan salailla ja pyöristellä asiaa vähän.
Tällä palstallakin aina kun on keskutelua alkoholismista, pelkään että leimaannun huonoksi äidiksi ja koko nais sukupuolen petturiksi, kun elän "huonon" miehen kanssa.
Hyvä on, onhan se raskasta. Mutta moni muukin asia voisi olla raskasta ja moni muu ongelma kuitataan tyyliin "kyllä sä nyt yhden joulun kestät anoppilassa, kun saat 364 päivää vuodessa tehdä niin kuin haluat" Miksi sitä ainakin itse kuvittelee, että ihmiset ei tajua, että se juoppo sika ei ole sitä 24/7, vaan on sitten hyvä isä ja puoliso, kun ei juo?

 

[vieras]

sama on mullakin,edelleen salailen ja hoidan asioita kuin ne olisi paremmin

 

[Eemiskä]

No toi on mun mielestä jo tosi hyvä että mies myöntää sen ja yrittää sille asialle jotain tehdä ja ette te ole mitään väärin tehnyt kun mies kerran yrittää olla ilman!!!!!

 

[Tietoo]

Tuttu tunne. Kuka sitä nyt omaa pesäänsä haluis liata.
Mut on jo paljon jos mies tunnustaa oman sairautensa. Sitä voi lähtee sitten hoitamaan.
Aikoinaan kun mun mies oli alkoholismin takia hoidossa, ja koko perheen piti mennä sinne, laitoin kovasti hantiin.
Minä kun ajattelin että ne on kaikki sellasta "muovikassisakkia", jotenkin säälittäviä ja alakastia. Tulin sitten huomaamaan kuinka väärässä olin....
Ja kun kuulin mieheni ensi kertaa reteesti ihmisjoukossa ilmoittavan:"olen alkoholisti", olin vaipua maan alle.
Näköjään alkoholisti itse alkaa toipumaan ensiksi, sitten vasta perhe.
Siis tarkoitan silloin kun alkoholisti raitistuu.

 

[M i l j a]

Ei oo mitään kokemuksia ko. aiheesta, mutta munmielestä suo kuulostaa sille, että sää välität miehestäs. Ja kuka nyt ei puolisostaan välittäis mutta oikeesti. Haluat olla miehen rinnalla, vaikka hänellä on ongelma. Autat ehkä pääsemään häntä siitä eroon. Tuet jo pelkällä läsnäolollas ja osoitat, että hän on sinule tärkeä puutteineen.
Liian helposti tuossa tilanteessa nainen nostaa kytkintä. Miksi, miks miksi, jos vois olla jotenkin avuksi?
Nythän ootte menny jo askeleen parempaan suuntaan, kun mies on myöntänyt olevansa alkoholisti. Siitä haette apua eteenpäin ja joku kaunis päivä huomaat, että sinä "huono äiti" olitkin se sankari, joka silti jaksoit kulkea miehes vierellä ja selvitymään paremmill teille :hug: Mää nostan sulle hattua :wave:

 

[alkoholistin puoliso minäkin]

Meillä taas mies ei myönnä omaa alkoholismiaan mutta itse olen kyllä sen joillekkin tahoille sanonut. Meillä ongelmallisinta on se et kun taustalla on mm. masennusta (johon mies ei ole hakenut apua) niin toisaalta pitäis ymmärtää ja jaksaa kuunnella mut sit toisaalta olen ihan kypsä koko tilanteeseen/ongelmaan. Ero käynyt usein mielessä mut sit taas tulee tunne et "rotat jättää uppoavan laivan" ts. kuitenkin ei haluais luovuttaa ennenkuin nähnyt oisko mistään "hoidoista" apua. Kunhan nyt ensin ton miehen sais minkään avun piiriin. Niin ja kummiskin kun on niitä hyviäkin hetkiä. En muuten minäkään ole puhunut meidän perheen ongelmista mm. mun sukulaisille mitään. En vaan jaksais ainakaan meidän mutsin voivottelua.

 

[LisaMarie]

No toi on mun mielestä jo tosi hyvä että mies myöntää sen ja yrittää sille asialle jotain tehdä ja ette te ole mitään väärin tehnyt kun mies kerran yrittää olla ilman!!!!!

Mies myönsi sen oikeastaan ihan seurustelun alussa, mutta mä olin itekkin niin pentu, etten edes tajunnu, ettei perskännien vetäminen silloin tällöin ole normaalia. Eli uskoin itekkin siihen, että viikonloppuisin kuuluu juoda, varsinkin kun silloin se viellä tarvittaessa saattoi jonain viikonloppuna jäädä väliin ja pysyä tilanteenmukaisena.
Viimeiset 5 vuotta varmaan ainakin jollaintavalla, mutta 2 vuotta tosissaan mulla sitten on itsetunto-ongelmia pahentanu toi seikka, että mä pelkään muiden naisten olevan sitämieltä, että olen jotenkin alistettu ressukka ja epäkelpo yksilö, joka ei selviä elämässä omillaan, mikä on sinänsä järjenvastaista, että mähän selviän tarvittaessa koko helahoidon pyörittämisestä -matkoillakin- yksin ja eiköhän yksi umpihumalassa oleva mies ole jokseenkin hankalampi hoidettava kun pari uhma-ikäistä lasta. Ne sentään halutessaan voi jopa muistaa jotain...

 

[Eemiskä]

No toi on mun mielestä jo tosi hyvä että mies myöntää sen ja yrittää sille asialle jotain tehdä ja ette te ole mitään väärin tehnyt kun mies kerran yrittää olla ilman!!!!!

Mies myönsi sen oikeastaan ihan seurustelun alussa, mutta mä olin itekkin niin pentu, etten edes tajunnu, ettei perskännien vetäminen silloin tällöin ole normaalia. Eli uskoin itekkin siihen, että viikonloppuisin kuuluu juoda, varsinkin kun silloin se viellä tarvittaessa saattoi jonain viikonloppuna jäädä väliin ja pysyä tilanteenmukaisena.
Viimeiset 5 vuotta varmaan ainakin jollaintavalla, mutta 2 vuotta tosissaan mulla sitten on itsetunto-ongelmia pahentanu toi seikka, että mä pelkään muiden naisten olevan sitämieltä, että olen jotenkin alistettu ressukka ja epäkelpo yksilö, joka ei selviä elämässä omillaan, mikä on sinänsä järjenvastaista, että mähän selviän tarvittaessa koko helahoidon pyörittämisestä -matkoillakin- yksin ja eiköhän yksi umpihumalassa oleva mies ole jokseenkin hankalampi hoidettava kun pari uhma-ikäistä lasta. Ne sentään halutessaan voi jopa muistaa jotain...

Juuri näin ei oo sussa vika !!! Kyllä ne lapset hoitaa helpommin kuin joku umpihumalassa oleva!

 

[LisaMarie]

Tuttu tunne. Kuka sitä nyt omaa pesäänsä haluis liata.
Mut on jo paljon jos mies tunnustaa oman sairautensa. Sitä voi lähtee sitten hoitamaan.
Aikoinaan kun mun mies oli alkoholismin takia hoidossa, ja koko perheen piti mennä sinne, laitoin kovasti hantiin.
Minä kun ajattelin että ne on kaikki sellasta "muovikassisakkia", jotenkin säälittäviä ja alakastia. Tulin sitten huomaamaan kuinka väärässä olin....
Ja kun kuulin mieheni ensi kertaa reteesti ihmisjoukossa ilmoittavan:"olen alkoholisti", olin vaipua maan alle.
Näköjään alkoholisti itse alkaa toipumaan ensiksi, sitten vasta perhe.
Siis tarkoitan silloin kun alkoholisti raitistuu.

Muistanko oikein, puhuitko tuolla aiemmassa ketjussa myllyhoidosta?
Mä olen joskus lukenu siitä, ja periaatteessa se jäi kiinnostamaan, mutta se asian tarkempi tutkiminen jäi siihen, kun sain sen kuvan, että siellä pitäis olla 3kk, eli käytännössä työ asiat esim. olis aika vaikea järjestää.
Siis mä en ole AA-ryhmässä koskaan ollu, mutta niin moni läheltä on, että vaikka nimiä ei ole sanottu, on monesti sanottu, että on yllättävää miten paljon siellä on lääkäreitä, opettajia ja kaikenlaisia johtajia, siis arvostettuja ihmisiä.
Mä uskon että se on enempi niinpäin, että se muovikassi jengi on ihan tyytyväisiä tilanteeseensa veneenalla, ei ne mitään apua lähde hakemaan ja moet hoidot on aika kalliitakin ja ainakin matkakustannuksia tulee ihan AA-ryhmässä käymisestäkin täällä maankorvessa ihan kiitettävästi, että ei sinne mikään kylähullu fillarillaan voi edes lähteä kun matkaa on satakunta kilometriä :/

 

[LisaMarie]

:hug: Mää nostan sulle hattua :wave:

Kiitos =)
Hyvä tietää, että mun tunteet ei aina ihan pidä paikkansa ja että joku muukin kun mies ja terapeutti on sitämieltä =)

 

[Mercurius]

Tuttu tunne. Kuka sitä nyt omaa pesäänsä haluis liata.
Mut on jo paljon jos mies tunnustaa oman sairautensa. Sitä voi lähtee sitten hoitamaan.
Aikoinaan kun mun mies oli alkoholismin takia hoidossa, ja koko perheen piti mennä sinne, laitoin kovasti hantiin.
Minä kun ajattelin että ne on kaikki sellasta "muovikassisakkia", jotenkin säälittäviä ja alakastia. Tulin sitten huomaamaan kuinka väärässä olin....
Ja kun kuulin mieheni ensi kertaa reteesti ihmisjoukossa ilmoittavan:"olen alkoholisti", olin vaipua maan alle.
Näköjään alkoholisti itse alkaa toipumaan ensiksi, sitten vasta perhe.
Siis tarkoitan silloin kun alkoholisti raitistuu.

Muistanko oikein, puhuitko tuolla aiemmassa ketjussa myllyhoidosta?
Mä olen joskus lukenu siitä, ja periaatteessa se jäi kiinnostamaan, mutta se asian tarkempi tutkiminen jäi siihen, kun sain sen kuvan, että siellä pitäis olla 3kk, eli käytännössä työ asiat esim. olis aika vaikea järjestää.
Siis mä en ole AA-ryhmässä koskaan ollu, mutta niin moni läheltä on, että vaikka nimiä ei ole sanottu, on monesti sanottu, että on yllättävää miten paljon siellä on lääkäreitä, opettajia ja kaikenlaisia johtajia, siis arvostettuja ihmisiä.
Mä uskon että se on enempi niinpäin, että se muovikassi jengi on ihan tyytyväisiä tilanteeseensa veneenalla, ei ne mitään apua lähde hakemaan ja moet hoidot on aika kalliitakin ja ainakin matkakustannuksia tulee ihan AA-ryhmässä käymisestäkin täällä maankorvessa ihan kiitettävästi, että ei sinne mikään kylähullu fillarillaan voi edes lähteä kun matkaa on satakunta kilometriä :/

Olin juu toisessakin ketjussa. Nyt siis ihan mustana. Minnesota-hoidosta puhuin. Ja laita yv.tä jos haluat, nyt jo osaan sen.... viimeks siis esiinnyin harmaana nim. "tietoo"

 

[Mercurius]

Se muovikassajengi siellä veneenalla onkin ihan tyytyväistä sakkia, ne on sellasii elämäntapajuopottelijoita. Ne siis nauttii siitä.
Alkoholisti ei itsekään nauti juomisestaan, saati hänen läheisensä.

 

[LisaMarie]

.

Olin juu toisessakin ketjussa. Nyt siis ihan mustana. Minnesota-hoidosta puhuin. Ja laita yv.tä jos haluat, nyt jo osaan sen.... viimeks siis esiinnyin harmaana nim. "tietoo"

Laitoin yv:tä :wave: