suhde toimimaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niin kuin ennen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

niin kuin ennen

Vieras
Olen vähän aikaa ollut suhteessa. On hyvä hetkiä ollut useita. Nyt riitaa ja riitaa ollaan yritetty mutta sitten taas riitaa. Nyt mies ei tiiä kun asiat pyörivät päässä haluaako se olla mun kanssa. Mies kun miettii missä voi olla vika. Haluaako vapauden.suhteen jne...

Nyt mä muutun ja teen kaikkeni et suhde ei lopu koska miehen mielestä kanssani on hyvä olla. Suhde ei kuulemma ole mahdoton eikä loppu vaan suhde täytyy saada toimimaan ja riidat pois.

Kysynkin mitä teen kun haluan pitää miehen. Pukeudunko niin kuin ekoina treffeinä. Hemmottelenko annan vapautta ja vältän riitoja ja annan omaakin aikaa. Menen parvekkeelle kun tekee mieli suuttua. Nyt jos ei toimi niin tää on ehkä viiminen mahdollisuus ja nyt täytyy siis laittaa kaikki peliin. Kun pieni toivo kuitenkin on. Hän ei halua mua menettää kuitenkaan. Miten saan miehen avaamaan silmät että hän haluaa mut jne..Haluan että hän sanoisi rakas haluan olla sun kanssa. Rakastaa se mua kuitenkin ja tunteita on.

Tiedän että parisuhdetta on yksin vaikea pelastaa mutta mies ainakin haluaa yrittää. Mutta nyt on ehkä mulla viiminen kerta saada suhde toimimaan, toista mahdollisuutta ei taida tulla. Joten nyt kun olen tajunnut sen ja kamppailen antakaa vinkkejä. Mun viimeinen mahdollisuus. Miten sytytän vanhan suhteen taas alkuajoihin.

Siis mahdotontako vinkkejä nyt alkaa meillä uusi elämä.

 
AP:n tekstistä kävi vähän huonosti ilmi, mikä on ongelmana. Tekstistä kuitenkin pisti silmään se, että nainen on valmis uhrautumaan vain siksi että miellyttää miestä. Eihän se niin pidä mennä. Minusta molempien pitää saada olla niin, että on hyvä olla. Riitatilanteissa pitäisi vain opetella keskustelemaan tappelematta. Jos sinä vaikkapa sanot, että: ""Sä et koskaan siivoa jälkiäsi, saatana"", niin sen sijaan voisit sanoa, että: ""Samalla kun olen nyt kerran menossa vessaaan, niin olisitko kiltti ja veisit noi astiat mennessäsi keittiöön"". Riitatilanteissa nimittäin kun päästetään ongelmat tappeluasteelle, niin saatetaan sortua nimittelyyn, loukkauksiin yms.
 
Mies yrittääkin nyt selvitellä asioita mistä riidat ja suhteen epävarmuus hänessä johtuu. Eikö hän halua seurustella,haluaa omaa aikaa ja itsenäistyä vai vakiintua vai mistä on kyse. Mies ei tiedä sitä. En tiedä onko vanhempien avioerolla jotain tekemistä vakiintumisen suhteessa olemisen tai sitoutumisen takia. Onko erolapsen vaikea sitoutua äiti eroomassa toisen kerran?

Riidat tulee siintä kun pitää kokoajan mennä jonnekin tai jos tarjoutuu laittamaan pyykit esim. olen huomenna kotona jos haluat voin pestä pyykit. Mies menee vessaan ja alkaa täyttämään konetta. Tai levinpaperi on loppu ja en muistanut sanoa. Mies laittaa ruokaa uuniin ja sanoo voi hitto olis voinut sanoa että paperi on loppu. Noh ei voi muutakun lähteä takasin kauppaan. Näkemiin.

Me ollaan oltu aika tiiviisti myös kaksin et pitäiskö erottua jotenkin.
 
Jos tilastot osoittaisivatkin jotain erolasten todennäköisyydestä erota itse, kannattaa yhden ihmisen analysoinnissa olla varovainen mitä johtopäätöksiä tekee. Vai mikä on se syy-seuraussuhteiden ketju, jolla perustelet miehen suuremman erohalukkuuden johonkin ei-erolapseen verrattuna? Ihan mielenkiinnosta.

Mitä järkeä riidellä jostain noin pienestä asiasta kuin leivinpaperi loppu? Kuulostaa siltä, että jokaiseen oman elämän pikku epämukavuuteen pitää hakemalla hakea joku syyllinen. Mitä järkeä on etsiä syyllisiä ja kehittää riitaa, miksette etsi ratkaisuja? Jos riidat tulee jostain tosi käytännöllisestä, niin sitten pitää keksiä käytäntöjä, että hommat sujuu. Simple as that. Molemmilla on varmaan yhteisessä kodissa vastuu siitä, että leivinpaperia on silloin käsillä kun sitä itse tarvitsee. On toinen juttu, jos toinen lupaa tehdä jotain, ja sitten pettää.

Katsokaa ihan oikeasti peiliin, miten itse voisi muuttua, että oma elämä - sen toisenkin kanssa jaettuna - sujuisi paremmin ja tilaa löytyisi myös niille parisuhteen parhaimmille puolille.
 
Olen samaa mieltä. En ymmärrä ollenkaan, miksi pitää riidellä jostakin leivinpaperista (tai se klassinen esimerkki on hammastahnatuubi tai vessanpöntön rengas). Eikö ihminen saa tehdä virheitä? Toinen saattaa olla käytännöllisissä asioissa lahjakkaampi ja suunnitelmallisempi. Toinekin voi opetella sellaista. Jos leivinpaperi alkaa olla lopussa, jääkaapin ovessa olevaan ostoslistaan voi kirjoittaa, että pitää ostaa leivinpaperia, jolloin se ei pääse loppumaan.

Jos mun ja poikaystäväni kanssa leivinpaperi pääsisi loppumaan, niin sitten ehkä kirottaisi että voihan video, kun tämäkin meni pieleen (syyttämättä asiasta ketään). Sit mietittäisi jaksaako kumpikaan lähteä kauppaan (toinen ehkä lähtee kauppaan, toinen jää vaikka tiskaamaan tai tekemään iltapalaa valmiiksi) vai lämmitettäiskö sitten uunin sijasta se ruoka mikrossa tms. Totta kai asia ottaisi päähän, mutta ei kai sitä nyt tappelua kannata aloittaa.

Siivoamisestakin olis hyvä tehdä sopimus, milloin siivotaan jne. Jos yhteisiä menoja on liikaa, niin sitten pitää jostain karsia. Jos mies haluaa laittaa pyykkikoneen päälle, niin kai hänkin voisi opetella sanomaan, että tarvitsen sen tietyn paidan puhtaaksi ylihuomiseksi, joten kai se sopii, että laitan yhden koneellisen nyt samantien pyörimään jne.
 
Kiitos Anna

Sain tuosta paljon vinkkejä.
Ajattelin tänään mieheni kanssa kehittää yhteisesti huoneentaulun miten parannamme suhdettamme. Huoneentaulussa molemmat huomaa miten kohtelee toista ja miten pitäisi toimia. Mies kuitenkin sanoi että haluaa yrittää. Hän ei vain jaksa kun aina löytää samassa tilanteessa vaikka asiat on käsitelty ja riitana samat asiat uudelleen. Kohta hän ei jaksa joten täytyy toimia jos vaikka huonetaulu ideasta mieheni innostuisi ja haluaisi yrittää vaikka näin kun taulussa on ideoita muistutuksesta miten toimitaan.

Rakkaudessa on kaikki keinot sallittua varsinkin kun tunteita vielä on ja mies haluaa yrittää ainakin tämän kerran vielä.

Haluan saada vielä vinkkejä miten saan mieheni tajumaan että hän haluaa olla mun kanssa. Se on se mikä painaa. Haluaa suhdetta mun kanssa jne... Tunteita kun riittää molemmin puolin.
 
Niin, sanopas se, itsellä vähän sama pulma. Kyllä meilläkin molemmilta halua löytyy jotta saataisiin suhde toimimaan, keskustellaan ja mietitään. Mutta yhtenä ongelmana koen juuri sen, että mies ei tunnu niin varmalta haluaako olla juuri minun kanssani, vaikka sanookin, että rakastaa. Tuntuu välillä, että kohtelee mua kuin siskona. Tottakai tietty intohimo ja alkuhuuma hälvenee, mutta jotenkin nyt täytyisi saada mies vaan uskomaan (ei tietenkään väkisin, jos se ei vaan yksinkertaisesti halua), että olen se oikea hänelle. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa, keksiä kivoja tekemisiä ja ""vietellä"". Ja kyllähän se toimiikin, ei siinä mitään, mutta miehen vain täytyisi saada itselleen se varmuus meidän suhteesta, koska vaikka hän kuinka haluaa yrittää, niin ei se onnistu, jos ei usko omiin tunteisiinsa.
 

Yhteistyössä