Suhde kestänyt 1 v 3 kk. Anna tuomiosi jatkosta.

[tuleeko mitään]

Edelleen neämme joka toinen vkloppu ilman lapsia (molemmilla lapset exälle joka 2. vkl). Seurusteltiin 9 kk ja mies näki lapseni. Sen jälkeen ollaan nähty kerran viikossa muutaman tunnin ajan. Minä olen nähnyt miehen lapset kaksi kertaa, kuukausi sitten ekan ja tokan kerran.

Eteneekö tämä teidän mielestä hitaasti? Ajattelen, että jos mies olisi oikein rakastanut, olisi tämä jo ihan eri sfääreissä. Minä olisin toivonut sitä.

Mikä on mielipiteesi?

 

["hmmm"]

Mitä teette tuolloin, kun tapaatte? Miksi ette enää seurustele? Noilla tiedoilla, joita kerroit vaikuttaa, että suhde on hiipumassa kokonaan.

 

["eee"]

Mun mielestä kuulostaa aika hitaalta tohdilta, jos näette vain kerran viikossa tai kahdessa muutaman tunnin ajan. Tietty se on ihan ok, jos molemmat tykkäävät tuosta tahdista.

Mutta jos sinä, ap, haluaisit nähdä useammin, oletko ehdottanut useammin näkemistä? Mitä mies on siihen sanonut?

 

[Mep]

Siis näette muutaman tunnin ajan joka toinen viikonloppu?
Käykö mies viikonlopputöissä vai miksi vain muutaman tunnin ajan?

Jos sun pitää vielä vuoden seurustelun jälkeen ihmetellä, tuleeko mitään/ tykkääkö mies, onhan se aika omituista....

Mulle oli 3. treffien jälkeen selvää, että kohtasin elämäni miehen. Naimisissa nyt 6v. ;-)

 

[hgds]

Kyllähän tuo siltä kuulostaa, ettei miehellä ole todellisia tunteita sua kohtaan. Todennäköisesti olet sille pelkkä pano ja thats all. Miehet on yksinkertaisia, ne joko on tai ei. Tuo sun miehesi kuulostaa siltä, että se ei todellakaan ole. Älä ainakaan pilvilinnoja yhteisestä tulevaisuudesta samankaton alla rakentele, sellaista ei taida olla tulossakaan.

 

[tuleeko mitään]

Siis nähdään joka 2. vkl lähes koko vkloppu. + keskellä viikkoa pieni tovi.

Lähinnä tehdään ruokaa ja syödään, katsotaan elokuvia. Käydään teatterissa, elokuvissa, hotelleissa, mökkilomilla. Saatetaan tehdä joskus jtn ihan tavallista.

Seksi on ollut ihan upeaa, että panojen puute jää kyllä minuakin harmittamaan.

Minäkin ajattelen niin, että tiesin, että hän on elämäni mies jo heti alussa.

Ilmeisesti minä en ole hänelle. Puhuu kyllä yhteisestä tulevaisuudessa, jota ei kyllä ajoita mietenkään. Taitaa olla sitten vain puhetta.

Tämmönen tahti ei todellakaan sovi minulle. Joten ajattelin sitten lopettaa suhteen. En saa tästä sitä mitä haluaisin, ihmissuhteen. Että nähtäisiin tiheämmin. Minä olisin muuttanut vaikka yhteenkin jo. En ole kyllä edes ehdottanut sitä, en tuputa itseäni. Ei sovi luonteeseeni. Jos ei itse älynnyt ottaa minua kun tarjolla olin, hänen puutteensa.

Kuinkahan kauan näin voisi jatkua?

Kiitos vastauksista.

 

["eee"]

Mitä jos ap nyt juttelisit ihan suoraan miehen kanssa, sanot suoraan että toivoisit teidän näkevän useammin ja että lapsenne voisivat tutustua ym. Että haluaisit oikean parisuhteen, jossa nähtäisiin useammin. Katso mitä mies sanoo.

Ennemmin kokeilisin tuota kuin pistäisin saman tien suhdetta poikki. Yrittänyttä ei laiteta

 

["vieras vaan"]

Suosittelen puhumista, toinen kun ei sinun toiveitasi ja odotuksiasi tiedä, ellet niistä kerro. Hän saattaa ajatella, että sinä haluat edetä hitaasti tai odottaa sinun aloitettasi tiiviimpään suhteeseen. Älä ainakaan lopeta suhdetta ilman, että otat selvää, mitä mies haluaa. Tsemppiä!

 

["piitu"]

voi että teksti melkeen just kuin omasta tilanteestani. tosin me olemme vasta puolisen vuotta tapailleet ja miehellä ei lapsia, itsellä yksi lapsi joka on kyllä isällään joka toinen vloppu mutta usein olen silloin itse töissä. alussa nähtiin useammin, nyt tuntuu ettei mies edes yritä. kuittenkin soittelee ja viestittelee joka päivä mutta jos minulla on vapaapäivä mutta lapsi kotona, ei mies ehdota tapaamista ja vaikka lapsi olisi hoidossa niin minun täytyy mennä aina miehen luo. on alkanut tuntua että olenko tosiaan pelkkä pano. vaikka mies monesti puhuu tulevaisuudesta yhdessä ja hyvinki rohkeasti puhuu esimerkiksi lasten hankinnasta mutta silti tuntuu kuin into olisi laantunut. ja en todella viitsi alkaa itse ruinaamaan jatkuvasti häntä kylään.kun monesti sanon miten menee työvuorot että voit tulla meidän luo millon haluat, niin silti mies ei tule

tuntuu ettei toinen ole olenkaan valmis joustamaan omissa menoissaan ja rutiineissaan sen tähden että voisimme viettää aikaa yhdessä. vaan se olen aina minä joka järjestää asiat niin. turhauttaa. pitäisiko vaan viheltää peli poikki? en todellakaan halua olla pelkässä seksisuhteessa jos hänellä ei yhtäkkiä olekaan suurempia tunteita. ja haluan miehen joka hullaantuu minusta ja minä hänestä. ja joka on valmis tekemään asioita minun vuokseni. huoh vaadinko liikaa

 

[tuleeko mitään]

Olen kyllä jutellut, sanonut ihan suoraan, mutta en ehdottanut silti yhteen muuttoa. Koska en halua kerjatä, että minuun rakastuttaisiin. Ei sano ei, mutta ei tapahdu muutakaan. Ehkäpä tosiaan pitää odotella sitä miestä, jonka kanssa ei tarvitse arpoa, mikä on kyseessä.

 

["Hmmm"]

On jotenkin sekavasti esitetty tämä asia. Toisaalta ap kirjoittaa:

"En saa tästä sitä mitä haluaisin, ihmissuhteen. Että nähtäisiin tiheämmin. Minä olisin muuttanut vaikka yhteenkin jo. En ole kyllä edes ehdottanut sitä, en tuputa itseäni."

Ja toisaalta:

"Olen kyllä jutellut, sanonut ihan suoraan, mutta en ehdottanut silti yhteen muuttoa. Koska en halua kerjatä, että minuun rakastuttaisiin."

Eli oletko ap nyt ehdottanut sitä tiheämmin näkemistä vai et? Siis ihan suoraan? Monet miehet on sellaisia, ettei ne tajua, jos ei sanota suoraan.

 

[...]

Ymmärsin että ap on ehdottanut tiiviimpää seurustelua muttei yhteenmuuttoa.

Mulla sellainen tilanne että olen tapaillut kohta vuoden erästä miestä.Hänellä ei lapsi mutta minulla kolme.Olemme tunteneet lapsesta saakka mutta emme ollet yhteyksissä yli kymmeneen vuoteen ennen tätä.

Alkuun ajattelin tämän olevan vain sellainen "pidetään kivaa"-suhde.
Sitten hän alkoi syksyllä puhumaan että haluaisi tältä enemmän ja vakavampaa.
Otin puheeksi sen että elämämme on kuitenkin aika erilaiset että pystyisikö hän sopeutumaan minun arkeeni sillä minulle lapset ovat aina etusijalla ja tulevat aina olemaan.
Sanoi miettiineensä paljon sitä kuinka elämä muuttuisi ja olisi siihen valmis.
Haluaisi jo asettua aloilleen ja juuri minun kanssani.

Ei kuitenkaan nähty kuin silloin kun minulla lapsivapaata jolloin meni aina juhlimisen merkeissä.
Juuri ennen vuodenvaihdetta vietimme vuorokauden koko porukalla eli niin että lapsenikin olivat kotona.
Hyvin tulivat juttuun ja meillä oli hauskaa yhdessä.

Viimeksi kun nähtiin niin ei puhuttu tästä tilanteesta vaan kaikesta muusta kuten molempien menneisyydestä jne.
Nyt lauantaina soitti ja avautui kuinka ihastunut on minuun ja kuinka haluaisi olla osa meidän elämää jne jne.
Sanoi tulevansa sunnnuntaina meille ja että puhuisimme sitten lisää.

No ei tullut sunnuntaina,ei edes soittanut tai laittanut viestiä.
Soitin eilen ja puhuimme niitä näitä mutta ei mitään tästä tilanteesta.

Mua alkaa hiljalleen ärsyttämään sillä minä en ole kertaakaan ottanut puheeksi että odottaisin mitään tämän enempää niin en ymmärrä miksi hänekään pitää jos ei sitä todella halua.