Suhde ilman seksiä

[Outo kai sitten]

Olen ns. uusiosinkku.
Mä haluaisin rakastua ja löytää kumppanin. Mutta seksin "vaatiminen" ärsyttää jo pelkkänä ajatuksena.

En inhoa seksiä, mutta ahdistaa ajatellakin, että sitten se mies mököttäisi, jos ei saisi niin usein kuin haluaisi.

En tiedä, johtuuko tämä ex-miehestäni, joka oli ihan seksiriippuvainen. Mua se ahdisti. Aina kun sitä seksiä ei ollut, nukkumaanmeno oli sellaista, että sai jännätä, että taasko se suuttuu.

Eli kumppani olisi kiva löytää, mutta ärsyttää, jos pitäisi "koko ajan" olla seksiä harrastamassa.

Ex-mies sanoi joskus, että ei halua, että eletään, niin kuin sisko ja veli.
Minusta taas olisi ihanteellinen tilanne, jos löytäisin rinnalleni miehen, jonka kanssa olisi hyvä olla ilman seksipainostusta.
En kuitenkaan tarkoita veljeäni, vaikka ihana ihminen onkin

 

[vierasdd]

saako kysyä kauanko oot ollut uusiosinkku?

 

[Outo kai sitten]

saako kysyä kauanko oot ollut uusiosinkku?

Parisen vuotta vasta.

 

["www"]

Mikä sun mielestä olisi hyvä määrä seksiä noin niin kuin suurinpiirtein? Jos saisit itse laittaa rajat?

 

[Outo kai sitten]

[QUOTE="www";26041165]Mikä sun mielestä olisi hyvä määrä seksiä noin niin kuin suurinpiirtein? Jos saisit itse laittaa rajat?[/QUOTE]

En mä osaa määrällisesti sanoa. Sillon kun siltä tuntuu. Ja silloin kun se ylipäätään on mahdollista. Tärkeintä kai se, että siitä ei tehtäisi koko elämää määräävää asiaa.

Mulle vaan vaikutti niin paljon muut elämän asiat, että seksi ei yksinkertaisesti luonnistunut. Mutta eipä niistä sen enempää, liian pitkä juttu. Pitää jossain vaiheessa mennä nukkumaankin.

 

["taneli"]

Miehen ymmärrys kasvaa iän myötä, eikä esim. nelikymppinen ole enää niin "seksihullu" kuin kolmikymppinen. Lisäksi on olemassa miehiä jotka ymmärtävät, että seksi on parasta silloin kun molemmat haluavat sitä. Painostusta ei pidä sietää, mutta nuorempana on käytännössä pakko koska nuori mies haluaa ja vonkaa yleensä koko ajan. Älä pelkää turhaan vaan tutustu rohkeasti miehiin niin löydät sinulle sopivan.

 

[ikinä kuullutkaan?]

Mikä on uusiosinkku?

 

[minä,]

Eräänä normaalia synkempänä sunnuntai-iltapäivänä törmäsin erikoiseen ilmiöön. Läheisen puiston penkillä notkui resuinen naishenkilö. Meilläpäin hänenlaisiaan kutsutaan puistokemisteiksi.

Perushampparista tämä nainen poikkesi siten, että klassisen euron pummaamisen sijaan hän kyseli ohikulkevilta miehiltä kohteliaasti: "Menisimmekö naimisiin?"

Ohitin naisen tyynesti, mutta sisälläni kuohui. En voinut olla pohtimatta naisparan perimmäisiä motiiveja.

Oliko hän kenties kerran ollut kaltaiseni hetkelliseen synkkyyteen vaipunut uusiosinkku? Oliko yksinäisen talouden raskas vastuu murtanut hänet ja vienyt tilanteeseen, josta ainoa ulospääsyreitti oli uuteen mieheen ripustautuminen?

Kotiin päästyäni päätin sanoa hyvästit selvälle päivälle. Rapistelin auki jälleen uuden suklaalevyn. Ryhdyin kehittelemään juonikuvioita tragediaan, joka saattaisi kaltaiseni kohtuullisen pirteän sinkun vastaavaan tilanteeseen.

Visioin, että alamäkeni alkaisi juuri tuosta hetkestä. Suklaa-addiktiosta olisi enää lyhyt matka paljon vakavampiin sosiaalisiin ongelmiin.

Ensin Fazerin Karl tärvelisi ihoni ja muokkaisi sutjakan varteni uuteen uskoon. Jossain vaiheessa ymmärtäisin, että viimeisetkin mahdollisuuteni löytää uusi rakkaus olisivat menneet. Muuttuisin ihmisaraksi, enkä enää poistuisi kotoa kuin töihin.

Työpaikalla jatkuvaa sokerihumalaani ei katsottaisi suopein silmin. Ennemmin tai myöhemmin saisin potkut. Jäisin yhteiskunnan elätiksi.

Lopulta päätyisin uuden tuttavuuteni tavoin kadulle anelemaan rakkautta ja taloudellista turvaa ohikulkevilta miehiltä.

Tirautin muutaman kyyneleen toivottoman tulevaisuuteni tähden. Olin jo varsin syvällä itsesäälin suossa, kun eräs perheellisistä ystävättäristäni katkaisi inhorealistiset pohdintani.

Puhelinlinjoja pitkin hän selvensi minulle, että miehetön elämä on huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto kuin huono parisuhde. Hänen näkökulmastaan sinkkuelämässä oli runsaasti hyviä puolia.

Ystävättäreni saattoi vain unelmoida sellaisesta vapaudesta, josta minä sinkkuna nautin. Sainhan tuolloinkin, kenenkään häiritsemättä, viettää päiväni yöpuvussa suklaata mässyttäen.

Todellinen nousu takaisin maanpinnalle tapahtui kuitenkin vasta maanantaiaamuna. Kohtasin tuolloin toistamiseen sunnuntailta tutun puistokemistinaisen. Vajaan vuorokauden sisällä hän oli hionut varainkeruutekniikkaansa uuteen uskoon. Nyt hän kyseli ohikulkijoilta heidän halukkuuttaan ostaa varsin huokeasti hinnoiteltuja kultakaloja.

Helpotukseni oli suuri, kun ymmärsin, ettei puistokemisti ollutkaan uusiosinkku vaan perinteinen kylähullu. Silti en oikein tiennyt, kumman puolesta minun olisi pitänyt olla pahoillani: itseni vai hänen. Minä olin hukannut kokonaisen iltapäivän vapaasta elämästäni itsesääliin. Sillä välin hän oli löytänyt itselleen uuden markkinaraon mielikuvituskultakalabisneksen parissa. Päätin siltä seisomalta, että itsesääliin hukattu iltapäivä jäisi viimeisekseni. Seuraavan vapaan sunnuntaini käytin hieman hyödyllisemmin: aloitin flamenco-tunnit.

Kirjoittaja on uusiosinkkuuteen perehtynyt akateeminen sekatyöläinen.

 

["Sirkkeli"]

Mulla on aivan samat ajatukset ap:n kanssa. Ja varmaan exästä johtuu mullakin. Mutta mikä helvetti on uusiosinkku?

 

["vieras"]

mäkin haluisin tietää mikä on uusiosinkku? olet ollut suhteessa, eronnut, niin oletko sitten UUSIOsinkku. miksi et ole vain sinkku? vai onko pitänyt seurustella monta krt.....aaaaaa

 

[Kepsis]

Ilmeisesti tuo pari vuotta ei ole riittävä aika sinkkuna kun mietit vieläkin exäsi mukaan suhde-elämääsi ja heijastelet sen suhteen oloja ihan selkeästi hallitsevina ajatuksina uuden suhteen muodostuksen yhteydessä.

 

[astrolabe]

Sitten on parempi ajatella, että miksi pitäisi olla suhde, mitä suhde toisi mitä et kaveruudesta saa? Suhde on aina vähintään kahden ihmisen välinen asia ja en usko, että kahta niin identtistä ihmistä onkaan, että kaikessa menisi toiveet ja halut yhteen.