Suhde ei kunnossa/ toinen ei haluaisi lasta, mutta vauvakuume tai yritys menossa- muita?

Meillä siis tämä tilanne. Suhde ei ole ollut koskaan kai mikään unelmasuhde mutta jotenkin ei osata erotakaan, kun jo vuosia ollaan oltu yhdessä. Ja miksipä se vaihtamallakaan paranisi. Riitaa on aina välillä, välillä taas sujuu paremmin. Kesällä päätettiin alkaa yrittämään lasta, vaikka jollain tavalla tuntuukin, että suhteen pitäisi ehkä olla parempi, ennen kuin lapsia tulee. Mies ei ole kovin innostunut koko lapsiasiasta mutta myöntää, että taitaa olla jo niiden aika, kun ikääkin alkaa jo molemmille kertyä, ja kun tosiaan ollaan oltu monta vuotta yhdessä. Tuntuu siltä, että on aika ottaa seuraava askel. Usein olen miettinyt eroa, ja kuulemma mieskin, mutta jotenkin tuntuu, ettei jaksa aloittaa alusta, vaikka riitaakin on aika usein enkä ole varma, onko rakkautta enää kummallakaan. Ehkä lapsi tuo meille sen yhteenkuuluvaisuuden tunteen, joka on hukassa.

Onko muita, joilla suhde ei ole täysin kunnossa mutta silti on kova vauvakuume tai jo yritystäkin päällä? Tuntuu, että kaikilla on vain niin ihanaa ja ruusuista parisuhteissaan.

 

Kyllä asetatte pienelle ihmisenalulle melkoisen tehtävän: pelastaa parisuhteenne. Hoitakaa suhteenne kuntoon tai erotkaa, älkää sotkeko siihen lapsia. Lapsen hoitaminen on kylliksi raskasta ilman ahdistavaa/latistunutta parisuhdetta.

 

No nyt ei kyllä naurata yhtään. Juu-u onhan ne lapsoset sulosia ja ihania, mutta ei niitä parisuhdetta pelastamaan saa toivoa. Se taitaa olla aika turhakin toive. Väsyneenä sitä hermot kirraa entisestään ja toisen naama miellyttää kahta vähemmän. Ja onko siitä muutenkaan suhteelle pelastusta, jos toinen osapuoli ei sitä edes halua? Eikä lapsia toivota siksi että niin kuuluu tehdä. Kun kaikki muutkin...

Jokainen pallero ansaitsee osakseen tasapainoisen ja rakastavan kodin (oli siellä sitten vain äiti tai isä tai kaksi äitiä tai kaksi isää tai jne...) Ei lapsi sitä tilannetta tulollaan pysty tasapainottamaan. Miettikääs nyt ihan rauhassa parisuhdettanne ennen kuin alatte lapsia toivomaan. Jos ei muuta niin onhan se inhottava erota lapsen kanssa. Tapaamisoikeudet yms... Ja toisaalta kuinka ihana olisikaan saattaa lapsi maailmaan kun kaikki välillänne on hyvin. Ei kannata ajatella itsekkäästi, mutta kun minä haluan... vaan ajattele lapsen kannalta, millaiseen tilanteeseen se syntyisi?

Paapatuksen päätteeksi kerron, että muutamia vuosia sitten olin vastaavassa tilanteessa mietteissäni, mutta päädyin eroamaan silloisesta miehestäni. Lapsen saattaminen suhteeseen ei kuitenkaan tuntunut reilulta lasta kohtaan. Tänään olen onnellisessa, rakastavassa ja tasapainoisessa parisuhteessa ja yhteistuumin mieheni kanssa toivomme esikoista. Malta mielesi ja mieti haluatko olla loppuelämäsi sidottuna nykyiseen puolisoosi? Haluatko saada lapsen juuri hänen kanssaan? Miksi olette yhdessä? Mitä sinä haluat suhteeltanne?

Miehiä on maailman nurkat tulvillaan ja siellä on varmasti joku jonka kohdalla et asiaa joudu miettimään vaan TIEDÄT sen olevan oikein. (Ikuinen romantikko )

Iso :hug: Noi jutut ei ikinä oo kivoja! Ota aikasi, älä päätä suuntaan tai toiseen liian pikaisesti. Sinulla ei ole kiire minnekkään.

Voimia!

It's always darkest just before the dawn!

 

Edellisiä vastaajia minäkin peesailen. Hoitakaapa ensin suhteenne kuntoon! Ei sen pienen niskaan saa heti ensi toivotukseksi kaataa noin hurjaa vastuuta. Ottakaa te vastuu itsestänne ja omasta suhteestanne. Miettikää, mitä te oikein haluatte jne. Voimia ! :hug:

 

Pesaan myös edellisiä. Ei kannata "hankkia" lasta huonoon suhteeseen. Ja mikä mun kokemus on, niin kyllä ehdottomasti kannattaa vaihtaa jos suhde tökkii niin kyllä siellä ulkona on montakin hyvää ja parempaa tyyppiä! Trust me!

Mutta ehkä voitte myös harkita esim parisuhdeterapiaa, he varmaan osaavat kysyä ne oikeat kysymykset - onko teidän suhde ylipäätänsä kannattavaa? Vasta kun perusta on kunnossa, sitten lapsia - muutoin voit alkaa laskea itsesi kohta yh-äidiksi ja se ei tosiaan ole helppoa, koska lasten kasvattaminen on suuri juttu jo ihan 2:llekin vanhemmalle!

Tsemppiä ja toivottavasti löydät itsesi vielä onnellisena!

 

Pakko sanoa pari sanaa.

Vauva-aika on parisuhteelle sitä kaikkein koettelevinta aikaa, tämä on ihan tutkittu juttu. Joten mieti nyt tarkkaan! Jos teillä jo nyt on tuollaisia ongelmia, niin ei se lapsi niitä todellakaan korjaa, vaan paremminkin repii teidät vielä pahemmin erilleen - varsinkin jos toinen ei edes lasta halua! Vanhempien toimiva parisuhde on tärkeää lapsen kehityksen kannalta, kun parisuhde voi hyvin, lapsi voi hyvin. Kun parisuhde voi huonosti... Kaikki teidän väliset ristiriidat heijastuisivat lapseen ja loisivat turvattomuuden tunnetta.

Eli neuvoni on sama kuin muillakin vastaajilla: harkitkaa huolella! JOs teillä molemmilla on ero ollut/on yhä mielessä, niin silloin kyllä kannattaa erota!

 

Miranka, neuvoni on, että älä missään nimessä tee lasta huonoon suhteeseen.

Kerron tähän sanojeni vakuudeksi tapauksen, joka liippaa minuakin läheltä avopuolisoni kautta.
Mieheni oli entisen vaimonsa kanssa yhdessä useita vuosia ja eikä mieheni koskaan erityisemmin halunnut lasta. Kuitenkin ajatteli ( kuten sinunkin miehesi ) että kun on oltu yhdessä niin pitkään niin on jo aika ja täytyy ottaa seuraava askel. Vuosi lapsen syntymän jälkeen he erosivat. Mieheni mukaan hän ei edes rakastanut enää vaimoaan kun lasta yritettiin / kun lapsi syntyi vaan hän meni vain asioiden mukana eteenpäin "kun niin kuuluu tehdä".

Eron jälkeen heillä on ollut todella huonot välit... riitelevät ja tappelevat jatkuvasti ihan joka ikisestä asiasta ja entinen vaimo kyllä jaksaa muistuttaa, että mieheni ei koskaan edes halunnut lasta. Mieheni mukaan häneltä meni lapsensa vauva-aikakin ohi, koska heillä ei ollut enää keskinäistä rakkautta ja se näkyi molempien käytöksessä eikä kumpaakaan kiinnostanut touhuta yhdessä vauvan kanssa. Siis vauvan kanssa kyllä erikseen, mutta ei yhdessä perheenä..

Tottakai lapsi on miehelleni tärkeä ja hän rakastaa lastaan ja haluaa viettää aikaa lapsen kanssa, mutta samalla hän tuntee olevansa "sidottu" ihmiseen ( ex-vaimoon ), jonka kanssa ei haluaisi olla enää missään tekemisissä. Ja hän joutuu olemaan ex-vaimonsa kanssa lapseen liittyvissä asioissa vielä pitkään vaikka ei todellakaan haluaisi enää edes nähdä häntä - niin tulehtuneet välit heillä on. Mieheni on sanonut, että mikäli voisi kääntää kelloa ja tehdä asiat uusin niin hän jättäisi lapsen tekemättä. Samalla hän tuntee huonoa omatuntoa siitä, että ajattelee noin koska lapsi on kuitenkin olemassa ja hänelle rakas.

Lapsen täytyy syntyä äidin ja isän välisestä rakkaudesta - ei siksi, että pienen ihmisen toivotaan pelastavan huono suhde! Tämä on tietysti vain yksi esimerkki, mutta myös ystäväni, jolla on pieni vauva sanoi, että jos parisuhde ei olisi kunnossa niin ei asioista tulisi mitään.

Nyt yritämme saada yhteistä lasta ja mieheni on aivan innoissaan. Hän sanoo, että kaikki tuntuu aivan toisenlaiselle kun lasta yrittää sellaisen ihmisen kanssa, jota todella rakastaa. Uskon, että sinullekin löytyy se oikea vielä ja sitten kun se löytyy niin vauvakaan ei ole asia, joka pelastaa suhteen tai joka "kuuluu" tehdä kun ikääkin jo on jne. vaan se on asia, jota haluat juuri tuon nimenomaisen henkilön kanssa! :heart:

Minulla on myös pitkä suhde takanani ja mietimme yhdessä vaiheessa vauvaa samoilla periaatteilla: kun on oltu niin pitkään yhdessä, ikää alkaa olla ja kuuluisi jo perustaa perhettä, mutta onneksi emme ryhtyneet siihen. Eron jälkeen kun tapasin nykyisen mieheni niin tuntui, että kaikki palaset loksahtivat paikoilleen ja nyt kun toivomme ja yritämme vauvaa niin se tuntuu maailman luonnollisemmalta asialta.

Tsemppiä ja jaksamista sulle! :hug:
Ei ollut tarkoitus pitää mitään moraalisaarnaa, mutta kannattaa varmaan ensin todella punnita ja miettiä tuo teidän suhde kuntoon. Rakastatteko ja haluatteko olla yhdessä lopun ikäänne ja vasta sitten harkita vauvaa.