K
Katyana36v
Vieras
Olen eronnut vuosi sitten pitkästä avioliitosta, miehen aloitteesta. Nautin jo elämästäni, vaikken vielä kaikkia eroon liittyviä asioita olekaan käsitellyt. En ole vielä valmis sitoutumaan.
Tapasin nuoren 21 v kundin puoli vuotta sitten. Alkuun se oli puhdasta seksisuhdetta kummallekin. Ja tapailu jatkui ja tunteita on tullut peliin. Tiedän, että tuo kundikin haluaa olla vapaa. Eli ihanteellista, eikö totta? Saada läheisyyttä.
Mutta musta tuntuu, että olen rakastumassa tuohon kundiin. Tiedän, että hänkin välittää musta. En kuitenkaan uskalla kertoa hänelle oikeista tunteistani, jottei hän lähde karkuun. Ja toisaalta ajattelen, että tässä ei ole mitään järkeä! Olen naurettava, kun rakastun noin nuoreen kundiin, eihän meistä voi mitään tulla. Yhdessä ollessa tosin ikäero ei tunnu, koska hän on kypsä ja pohdiskeleva, ja huumorintajumme on sama. Ja seksi... aah.
En tiedä, mitä haen tällä kirjoituksella. Mutta välillä ristiriitaiset ajatukset tuntuu räjäyttävän mun pääni. Rakastun, en halua sitoutua, haluan olla tuon kundin kanssa, hänellä erilainen elämäntilanne eikä perheen perustaminen mielessä vielä pitkään, itselläni taas kaksi lasta...
Apua. Onko kellään vastaavaa kokemusta? Herääkö tästä mitään ajatuksia?
Tapasin nuoren 21 v kundin puoli vuotta sitten. Alkuun se oli puhdasta seksisuhdetta kummallekin. Ja tapailu jatkui ja tunteita on tullut peliin. Tiedän, että tuo kundikin haluaa olla vapaa. Eli ihanteellista, eikö totta? Saada läheisyyttä.
Mutta musta tuntuu, että olen rakastumassa tuohon kundiin. Tiedän, että hänkin välittää musta. En kuitenkaan uskalla kertoa hänelle oikeista tunteistani, jottei hän lähde karkuun. Ja toisaalta ajattelen, että tässä ei ole mitään järkeä! Olen naurettava, kun rakastun noin nuoreen kundiin, eihän meistä voi mitään tulla. Yhdessä ollessa tosin ikäero ei tunnu, koska hän on kypsä ja pohdiskeleva, ja huumorintajumme on sama. Ja seksi... aah.
En tiedä, mitä haen tällä kirjoituksella. Mutta välillä ristiriitaiset ajatukset tuntuu räjäyttävän mun pääni. Rakastun, en halua sitoutua, haluan olla tuon kundin kanssa, hänellä erilainen elämäntilanne eikä perheen perustaminen mielessä vielä pitkään, itselläni taas kaksi lasta...
Apua. Onko kellään vastaavaa kokemusta? Herääkö tästä mitään ajatuksia?
Itselläni on viisitoista vuotta nuorempi rakastaja, ollut jo vuosia. Sitä ennen oli toinen, yhtä nuori ja varmaan kohta kolmas. Näihin saattaa rakastua, mutta pitää tiedostaa se, että ne eivät ole potentiaalisia parisuhteeseen, heille kuuluu se nuori vaimo, kun se aikanaan löytyy. Kun se nuori vaimo löytyyy, minä peräännyn. Erikseen minullakin on sitten se mies, joka on minuun sitoutunut ja jonka kanssa elän yhdessä, se samanikäinen. Nuorilla rakastajillanikin on varmasti muita, mutta en halua kuulla niistä ennen kuin he ovat todellisuutta, aidossa suhteessa. Silloin minun on aika sanoa kauniit hyvästit ja jatkaa matkaa. Kaipa miehellänikin on jotain, eihän se voi olla tietämättä.