Subjektiivisen päivähoidon rajaus > äidit ei tiedä mitä tekisivät!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
He sanoo etteivät jaksa ja sinä tiedät ettei syynä ole väsymys? Älä kuvittele tietäväsi toisten asioita kun et elä heidän elämäänsä.

Minusta on ihan ok pitää lasta tarhassa esim. 8-15.30, jos äiti jaksaa paremmin ja lapsikin tarhassa viihtyy (useimmat muuteen viihtyy). Jos joku kotiäiti pitää klo. 7-17, niin veikkaisin että kotona on sitten oikeasti jo isompaa ongelmaa sen jaksamisen kanssa, jolloin se hoitoaika voi lopulta kuitenkin olla lapselle parempi vaihtoehto kuin kotona oleminen. Loppupeleissähän se asia ei meille KUULU, meille saa lapsen tuoda hoitoon ilman että tarvitsee avautua esim. omasta orastavasta masennuksestaan päikkytädeille. Ja niin sen kuuluukin olla, jotta kynnys avun hakemiseen pysyy matalana.


Se on hyvin nopeasti iskevä mukavuudenhalu, laiskuus ja saamattomuus joka usein estää kotiäitiä hakemasta lastaan ajoissa kotiin. On mukavampi kierrellä jossain ja kahvitella muiden mammojen kanssa. Nähty on monet kerrat. Kun ei ole pakko, eikä velvollisuus ajatella omaa nenäänsä pidemmälle, ilmiö on laajentunut kuin hyökyaalto.
 
Se on hyvin nopeasti iskevä mukavuudenhalu, laiskuus ja saamattomuus joka usein estää kotiäitiä hakemasta lastaan ajoissa kotiin. On mukavampi kierrellä jossain ja kahvitella muiden mammojen kanssa. Nähty on monet kerrat. Kun ei ole pakko, eikä velvollisuus ajatella omaa nenäänsä pidemmälle, ilmiö on laajentunut kuin hyökyaalto.

Höpöhöpö. Jo tilastot ja tutkimukset kertoo että vanhemmat panostaa lapsiinsa joka tavalla huomattavasti enemmän kuin menneinä aikoina. Kaikki nykyään on lapsilähtöistä, oli asia mikä vaan. Hyvässä ja pahassa. Osa toki lykkää lapsensa sen ruudun ääreen, mutta ennenvanhaan lykättiin vaan pihalle ja pistettiin vesipullo postilaatikkoon.
 
Tuota nyt et usko itsekkään. :D Ootko joku CSI hoitaja joka muka tietää perheiden asioista kaiken ja 100% varmasti? Älä puhu sontaa, sellaisia päikyntätejä ei olekkaan. Asiatkaan ei aina ole niin miten perheet kertoo.
En tietenkään tiedä kenestäkään 100% varmasti. Tiedän vain mitä ovat kertoneet, enempää ei kiinnosta tietääkään. Mutta se on taatusti 100% enemmän kuin mitä sinä heistä tiedät. Ellet sitten satu olemaan mun duunikaveri. Ja sitä mä en usko, koska mulla on mukavat duunikamut... :D
 
Itse asiassa entisaikaan lapsia pidettiin tosi paljon yksin pinnasängyssä, silloinkin kun olivat hereillä. Ja heidät saatettiin jättää yksin kotiin nukkumaan, kun mentiin tekemään pihatöitä, hoitamaan lehmiä, tai vielä 70-luvulla vaikka kauppareissun ajaksi. Uskomatonta, mutta totta. Nykyisin ajatellaan lapsilähtöisemmin ja vanhemmathan tuntevat syyllisyyttä jopa siitä, jos eivät jaksa kantaa vauvaa koko ajan. Nykyisin vauvan annetaan imeä silloin kuin hän haluaa, kun taas entisaikaan, vaikka 70-luvulla, imetysajat ja -kestot katsottiin kellosta. Ei silloin mitään maratonimetyksiä pidetty lapsentahtisesti. (Tai toki jotkut saattoivat niin tehdä, koska ainahan toisin ajattelijoita on, mutta valtavirtaa se ei ollut samalla lailla kuin nykyisin.) Entisaikaan ei menty lasten kanssa puistoon ja retkille, vaan yllättävän pienetkin saattoivat kuljeskella itsekseen ilman valvontaa tai isompien lasten hoidossa.

Joten entisaikoihin ei kannata verrata! On helppo pärjätä, kun ei tarvitse juuri mitään tehdä eikä hoitaa. Entisaikaan vauva kasvoi todellakin "siinä sivussa", kun taas nykyisin vauva ja lapset muutenkin halutaan ottaa huomioon ja halutaan olla lapsentahtisia.

Ei 90-luvullakaan tunnettu subjektiivista päivähoito-oikeutta vaan kotona mulla oli kaikki kolme. Isommat oli kerran viikossa jossain parin tunnin kerhossa. Ei se tuntunut raskaalta kun ei muustakaan tiennyt. Joskus oltiin puistossa, joskus kaupungilla, joskus lähdettiin vaikka ratikalla retkelle (se oli muksuista ehkä jännintä ikinä). Ei tehty aikatauluja. Aamulla mietittiin mitä huvittaa tehdä ja jos ei huvittanut tehdö mitään, oltiin yöpuvuissa sisällä koko päivä.

Tarkoitus ei ole moittia kenenkään muun toimintatapoja, ainoastaan kertoa että hyvin pärjää kun ei "paremmasta" tiedä
 
Subjektiivisesta hoidosta pitäisi laskuttaa enemmän koska onhan se ylellisyys. Käyn itse töissä ja omistan kaksi lasta, ei kukaan ulkopuolinen niitä ilmaiseksi vahdi viikonloppuina kun olen kotona ja haluaisin mennä jonnekkin tai vaan lepäillä. Joudun itseasiassa maksamaan päiväkodille jopa joulun pyhistä, kesälomista ja arkipyhistä vaikka lapseni ei olisikaan hoidossa. Lapsen hankkimiseen tarvittaisiin nykyään ajokortti että näitä lapsiaan muuten vaan hoitoon vieviä karsittaisiin. Älä tee jos et jaksa, äläkä väitä että tuli yllätyksenä se kuinka raskasta se on. Kuinkahan nää mammat pärjää töissä jos ei pärjää siinä kaikkein rakkaimassa? Eiku niin unohdin vallan et eihän siitä oman lapsen hoitamisesta ja kasvattamisesta makseta tarpeeks että sais sitten ostettua itselleen kaikkea kivaa kun tekee niin "raskasta työtä" LAISKAT MAMMAT VALITTAA
 
Tuota nyt et usko itsekkään. :D Ootko joku CSI hoitaja joka muka tietää perheiden asioista kaiken ja 100% varmasti? Älä puhu sontaa, sellaisia päikyntätejä ei olekkaan. Asiatkaan ei aina ole niin miten perheet kertoo.

Näinpä. Edes lähisukulaiset eivät välttämättä tiedä perheen taustoista kaikkea, joten turha on kuvitella päikyn tätinä tietevänsä kaikkien taustat.
 
Höpöhöpö. Jo tilastot ja tutkimukset kertoo että vanhemmat panostaa lapsiinsa joka tavalla huomattavasti enemmän kuin menneinä aikoina. Kaikki nykyään on lapsilähtöistä, oli asia mikä vaan. Hyvässä ja pahassa. Osa toki lykkää lapsensa sen ruudun ääreen, mutta ennenvanhaan lykättiin vaan pihalle ja pistettiin vesipullo postilaatikkoon.

Juuri näin.

Koskaan ennen ei vanhemat ole stressanneet näin paljon omasta vanhemmuudestaan, ovatko riittävän hyviä äitejä, harrstavatko lapset riittävästi, ovatko he oikeassa kehitysasteessa oikeaan aikaan, annetaanko lapsille riittävästi laatuaikaa, ulkoilua, virikkeitä, kavereita, laadukasta ruokaa, hightech-vaatteita jne.
 
Subjektiivisen päivähoidon rajaus on järkevä säästökohde. Se ei tietenkään tunnu mukavalla, niin kuin ei ikinä mikään säästäminen. Mutta kun kaikilta leikataan, niin yksiltä ei tarvitse leikata niin älyttömän paljon. Näin se matematiikka vain toimii. Se miksi nimitin kyseistä leikkausta järkeväksi, johtuu siitä että sen johdannaisvaikutus lasten hyvinvointiin on hyvin rajallinen. Lapsi saa edelleenkin virikkeitä, tavata ikätovereitaan ja mahdollisuuden päästä varhaiskasvatuksen pedagogiikan piiriin. Toimenpide lisää vanhempien vastuuta päivähoidosta, joka on mielestäni perusteltua vanhemman ollessa kotona.

Vasta-argumentteina yleisesti esitetyt syyt, väsymys tai ”yleiset kiireet”, eivät kumpikaan ole relevantteja. Vanhemman väsymys on normaalia. Sitä kutsutaan elämäksi ja ruuhkavuosiksi. Onko se helppoa, ei varmastikaan. Mutta tähän on pakko vastata kliseisesti, että kyseessähän on omaehtoinen valinta. Jos oikeasti kuvittelit, että pari lasta tekemällä arki pysyy sutjakkaana, helppona, sekä koti siistinä, niin kuvittelit väärin. Se että saat lapsesi hoitoon edes osapäiväisesti, ollessasi itse kotona, on luksusta. Jos et usko, ole hyvä ja katso maailmalle. Harvassa on tällaiset järjestelmät mitä meillä. Eri asia on sitten sairaus, esim. masennus. Mutta vakavat sairaudet eivät ole relevantti lähtökohta tähän keskusteluun. Ne tulee käsitellä erikseen.

Toinen tyypillinen vasta-argumentti on (yleensä) äidin kiireet. Pitää hoitaa naapurin mummon ostokset, pitää hakea töitä ja täytyy omaehtoisesti opetella kulttuuriantropologiaa nettikurssilla. Tämä argumentti on omituinen siinä mielessä, että kotona lasten hoitaminenhan on työ. Päivä lasten kanssa on työpäivä. En minäkään kesken työpäivääni hae mummulle maitoa, kirjoittele työhakemuksia tai opiskele. Ne tehdään työpäivän jälkeen, tai ollaan tekemättä. Jos se mummun auttaminen priorisoidaan tuolla tavalla, se vaatisi tekijältään enemmän. Olet vapaa menemään töihin vanhustenhuoltoon. Attendo ottanee sinut ilomielin vanhuksia hoitamaan kokopäiväisesti. Tällöin sinun ei tarvitse myöskään olla huolissasi lasten hoidosta. Kunta järjestää sen sinulle – kokopäiväisesti.
 
Olisin varmasti parempi äiti jos saisin lepäillä (vaikka vaan toisen lapsen kanssa) 20h viikossa kotona. Eikun minähän käyn töissä ja hoidan lapseni niillä vapaatunneilla mitä sieltä liikenee. Viikonloppunakaan ei saa olla ilman lapsia. Millä perusteella kotiäidit tarvitsevat vapautusta 40h viikossa työstään kun työssäkäyvälläkään ei ole moiseen luksukseen mahdollisuutta? Kyllä edelleen joutuu siivoamaan, kestämään kiukut ja olemaan väsynyt ilman täyttä ylläpitoa. Mutta olishan se kiva vaan olla ja päästä helpolla. Lasten kanssa kotona ollessa ajattelin että se on mun duuni. Ja nyt on oikea duuni ja 'vapaa-aikaa' lasten kanssa.
 

Yhteistyössä