Tämäkin aihe on mietityttänyt nyt kun olen jäämässä työttömäksi ja lapseni on hoidossa. Tein aiheesta tänään aloituksenkin jossa kyselin että montako hoitopäivää muut ottaisivat lapselleen minun tapauksessani. Tarkoitus on siis hakea aktiivisesti uusia töitä, enkä haluaisi menettää lapsen hoitopaikkaa. Tiedän myös että lapselle on tärkeää päästä leikkimään kavereiden kanssa. Me kun asutaan landella ja kavereita ei täältä löydy.
Aiemmin olisin ehdottomasti toitottanut että hoitopaikat on vain työssäkäyville ja opiskeleville vanhemmille+ tietysti erityislapsille jne., eli kaikille joilla on "oikea" syy pitää lapsiaan hoidossa.
Vaan nytpä kamppailen itsekin huonon omatuntoni kanssa kun haluan pitää lapseni hoitopaikan vaikka olenkin kotona. Toki vähennän hoitopäiviä, mutta kuitenkin. En kuitenkaan keksi muuta ratkaisua, sillä en tiedä miten selviäisin esim. työhaastatteluista jos poikani olisi kotona kanssani. Tai mitä sitten jos saisin työpaikan äkkiäkin. Pitäisi etsiä lapselle taas uusi hoitopaikka. Ei sekään kovin kiva vaihtoehto.
Nyt pelkäänkin eniten sitä, että työttömyyteni pitkittyy. Tuntuu aivan karsealta ajatus pitää tuolloin lapsi hoidossa. Mutta yhtä karsealta tuntuu menettää paikka päiväkodista (ne kun on muutenkin penkin alla) ja totuttaa lapsi taas uudelleen johonkin muuhun hoitopaikkaan.
Pirun kinkkisiä juttuja nämä, itseni piti näemmä oppia tämäkin kantapään kautta jotta osaan olla tuomitsematta muiden ratkaisuja.