Stalkkaan naamakirjassa ja olen niin kateellinen, että räjähdän

["näin on"]

Minä olen täällä kotona ajoittain ihan onnellinen, tai olin. Luen paljon ja puuhastan kaikkea. Sitten tämä "Tiina" jotenkin hyppi silmille netissä ja irl, ja alamäki alkoi.

Tänään olen vain ihan apaattinen ja kierin itsesäälissä. Paistoin lapsille pannukakkua ja vittu sekin kärähti uunissa.

Mä luin tähän asti (en siis vielä jatkoa, sinun tai muiden) ja vastaan tähän väliin. Sorry, mut toi loppu nauratti...se on se mustahuumori näissä. Kun mä ymmärrän sua täydellisesti. Meinaan...joku täällä joskus oli kade niin että räjähti eräästä julkusta ja mäkin siihen vastatsin että "miten se sulta on pois jne." no vieläkin ehkä kuitenkin tuota mieltä siinä kun kyseessä kuitenkin TUNTEMATON ihminen (vaikka kuinka jokapäivä ois lööpeissä)...MUTTA kun se on lähipiirissä eli samaa perhettä tai sukua niin SILLOIN se jo jäytää eriskaalassa.

Mulla sama juttu kuin sulla ap. Se toinen miniä ON TÄYDELLINEN. Kaikessa niin v'tun upea ja minä yksi luuseri. Ja kyllä korpeaa, myönnän. Ja sitten kun vielä hehkutetaan sitä elämän helppoutta niin ggggrrrr. Joskus jopa miettiny että jos eroais miehestä ni pääsis kuulemasta sitä fabiloussia elämää.
Joka ainoa kerta kun ne soittavatkin, on jotain mahtavaa taas tapahtunut ja itellä taas aina vedetään matto jalkojen alta. Ne suunnittelee elämäänsä vuosia eteenpäin, työpaikkoineen, matkoineen, taloineen, vauvanhankintoineen ja tadaa kaikki pitää. Multa ei onnistu ees aikataulu yhelle päivälle kun tulee kaikkea mikä sotkee "suunnitelmat".

 

[alkuper.]

[QUOTE="näin on";24199939]Mä luin tähän asti (en siis vielä jatkoa, sinun tai muiden) ja vastaan tähän väliin. Sorry, mut toi loppu nauratti...se on se mustahuumori näissä. Kun mä ymmärrän sua täydellisesti. Meinaan...joku täällä joskus oli kade niin että räjähti eräästä julkusta ja mäkin siihen vastatsin että "miten se sulta on pois jne." no vieläkin ehkä kuitenkin tuota mieltä siinä kun kyseessä kuitenkin TUNTEMATON ihminen (vaikka kuinka jokapäivä ois lööpeissä)...MUTTA kun se on lähipiirissä eli samaa perhettä tai sukua niin SILLOIN se jo jäytää eriskaalassa.

Mulla sama juttu kuin sulla ap. Se toinen miniä ON TÄYDELLINEN. Kaikessa niin v'tun upea ja minä yksi luuseri. Ja kyllä korpeaa, myönnän. Ja sitten kun vielä hehkutetaan sitä elämän helppoutta niin ggggrrrr. Joskus jopa miettiny että jos eroais miehestä ni pääsis kuulemasta sitä fabiloussia elämää.
Joka ainoa kerta kun ne soittavatkin, on jotain mahtavaa taas tapahtunut ja itellä taas aina vedetään matto jalkojen alta. Ne suunnittelee elämäänsä vuosia eteenpäin, työpaikkoineen, matkoineen, taloineen, vauvanhankintoineen ja tadaa kaikki pitää. Multa ei onnistu ees aikataulu yhelle päivälle kun tulee kaikkea mikä sotkee "suunnitelmat".[/QUOTE]

Tuo tunne, että vedetään matto jalkojen alta on minulle hyvin tuttu. Se on sellainen, kuin kaikki hetkeksi pysähtyisi ja mieleen tulee kuvia omasta elämästä ja haaveista, jotka sillä hetkellä tuntuvat kaatuvan. Olen kokenut sen niin usein, sen tunteen että henki salpaantuu kun tajuaa, että tuo ihminen tuossa sai minun unelmani. Hän sai sen, mistä minä vain haaveilin.

Muistan ikuisesti, kun yritin pärjätä lukiossa, ja seuraavana kesänä olin kesätöissä eräässä tehtaassa. Ystävystyin ihanan tytön kanssa, joka oli huumorintajuinen ja älykäs. Hän oli keväällä kirjoittanut kuusi "ällää", kun minä taas en koskaan ole saanut kokeesta täyttä kymppiä, edes ala-asteella. Tämä tyttö oli hakenut lääkikseen, ja sai tiedon sinne pääsystään enää kauniina, aurinkoisena kesäpäivänä. Hänen isänsä oli tulostanut netistä valittujen nimet ja korostanut sieltä oman tyttärensä nimen. Olin todistamassa sitä hetkeä, kun tyttö sai tiedon, että hänestä tulee lääkäri ja kuinka hänen isänsä oli niin ylpeä!

Sillä hetkellä tiesin jotenkin, etten koskaan tee vanhemmistani yhtä ylpeitä, ja että en koskaan yllä samaan. Minusta ei tullut lääkäriä, vaikka joskus olin uskaltanut siitä haaveilla. Silloin itkin työpaikan vessassa, mutta tänään osaan jo tuntea iloa toisten onnen johdosta. Paitsi "Tiinan" kohdalla. Se jotenkin hiertää, kun se on koko ajan siinä, nyt ja aina.

 

[alkuper.]

* Eräänä aurinkoisena kesäpäivänä, ei "enää aurinkoisena".

 

["vieras"]

Onko se ainut keino saada vanhemmat ylpeiksi hankkimalla joku korkeasti koulutettu ammatti?

 

[alkuper.]

[QUOTE="vieras";24201220]Onko se ainut keino saada vanhemmat ylpeiksi hankkimalla joku korkeasti koulutettu ammatti?[/QUOTE]

Ei ole, kyllä tässä vähän syvällisempi ajatus oli takana. Ja onhan vanhemmat erialaisia, toiset on ylpeitä vaikka et olisi "mitään" ja toiset vaatii vähän enemmän tunteakseen moista tunnetta.

En ole nähnyt omien vanhempieni kasvoilla samaa ylpeyttä koskaan. En tiedä, mitä siihen vaaditaan...

 

["sasa"]

[QUOTE="vieras";24201220]Onko se ainut keino saada vanhemmat ylpeiksi hankkimalla joku korkeasti koulutettu ammatti?[/QUOTE]

Ja muutenkin, miksi heijastaa elämäänsä noin hitosti muiden kautta? Oma elämä on oma ja tärkein.

 

["vieras"]

Ei ole, kyllä tässä vähän syvällisempi ajatus oli takana. Ja onhan vanhemmat erialaisia, toiset on ylpeitä vaikka et olisi "mitään" ja toiset vaatii vähän enemmän tunteakseen moista tunnetta.

En ole nähnyt omien vanhempieni kasvoilla samaa ylpeyttä koskaan. En tiedä, mitä siihen vaaditaan...

Toiset ovat kunnianhimoisempia ja heille koulutus on kaikki kaikessa. Toisten mielestä taas muut seikat arvottaa elämää, kuten perhe ja lapset jne...

Onko vanhempasi korkeasti koulutettuja ja mitä arvoja heillä on?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="sasa";24201248]Ja muutenkin, miksi heijastaa elämäänsä noin hitosti muiden kautta? Oma elämä on oma ja tärkein.[/QUOTE]
Ja ainoa. Muiden elämää ei voi elää.

 

[alkuper.]

Ja ainoa. Muiden elämää ei voi elää.

Mitenhän tämän selittäisin. Eilen tämä alkoi pelkästä silkasta kateudesta, nyt mietin vähän syvällisemmin omaa itseäni. Jotenkin heijastan pettymykset ja mitättömyyden tunteen muiden onnistumisten kautta, yritän käyttää niitä esimerkkeinä selittäessäni omaa ajatusmaailmaani tai kokemuksiani.

En usko, että yritän elää muiden elämää. Minulla on ollut ihan omia haaveita, mutta johtuen olosuhteista, johtuen minusta ja taidoistani, haaveet ovat kaatuneet tai kuten haaveille joskus käy, kadonneet tai muuttaneet muotoaan. Mutta se tekee kipeää nähdä, että joku yltää siihen mihin itse ei pystynyt.

 

[alkuper.]

[QUOTE="vieras";24201255]Onko vanhempasi korkeasti koulutettuja ja mitä arvoja heillä on?[/QUOTE]

Eivät ole korkeasti koulutettuja ollenkaan. Hassua etten osaa vastata mitään vanhempieni arvoista nyt heti tässä.

 

["vieras"]

Eivät ole korkeasti koulutettuja ollenkaan. Hassua etten osaa vastata mitään vanhempieni arvoista nyt heti tässä.

Mä luulen että arvottomuuden tunteesi kumpuaa jostain muusta, ja tämä facebook-kaveri on vain sytyke sille tunteelle.
Moni rakentaa elämäänsä rahan ja tavaran varaan. Ulkonäkökään ei kenelläkään säily läpi elämän samanlaisena vaan kaikki me vanhennutaan.

Keskitä se kaikki energia nyt itseesi ja omaan perheeseesi. Se on tärkein ja arvokkain ja sinä olet tärkein ja arvokkain!

 

[Keittiönoita]

Mitenhän tämän selittäisin. Eilen tämä alkoi pelkästä silkasta kateudesta, nyt mietin vähän syvällisemmin omaa itseäni. Jotenkin heijastan pettymykset ja mitättömyyden tunteen muiden onnistumisten kautta, yritän käyttää niitä esimerkkeinä selittäessäni omaa ajatusmaailmaani tai kokemuksiani.

En usko, että yritän elää muiden elämää. Minulla on ollut ihan omia haaveita, mutta johtuen olosuhteista, johtuen minusta ja taidoistani, haaveet ovat kaatuneet tai kuten haaveille joskus käy, kadonneet tai muuttaneet muotoaan. Mutta se tekee kipeää nähdä, että joku yltää siihen mihin itse ei pystynyt.

Kyllä mä ymmärrän, mitä tarkoitat Tosiasia kuitenkin on, että tuo tapasi tuntea ja ajatella vie sulta - ainakin luulisin niin - varsin paljon energiaa. Sellaista energiaa, jonka suuntaamalla toisin voisit saavuttaa edes osan unelmistasi. Nyt se energia menee muualle ja unelmiesi toteutuminen karkaa luotasi yhä kauemmas. Kaikki nuoruuden unelmat eivät varmaan ole enää toteutettavissakaan, mutta voisitko miettiä uusia? Laita vaikka paperille asioita, joita haluaisit sinulla olevan vuoden, viiden vuoden ja 10 vuoden päästä. Mieti sen jälkeen, mitä sinun pitäisi tehdä, jotta nämä toiveesi täyttyisivät. Elä mieti asioita, joiden vuoksi ne eivät voisi toteutua, vaan ainoastaan asioita, joiden myötä ne voisivat toteutua. Sen jälkeen mieti, haluatko todellakin sitä asiaa niin paljon, että olet valmis myös ponnistelemaan sen eteen. Jos et, vedä toiveen yli viiva ja mieti joku muu toive.

 

[triks]

Kateus voi olla mustaa tai valkoista. Musta kateus haluaa tuhota kateuden kohteelta sen hyvän, josta on tälle kateellinen. Valkoinen kateus auttaa itseäkin tavoittelemaan sitä hyvää, josta on toiselle kateellinen. Itse olen monesti huomannut, jos olen ollut jollekin kateellinen, että jossain vaiheessa elämää on paljastunut, jotta se toinenkin on ollut mulle kateellinen. Olen ikään kuin ottanut sen toisen kateuden omaksi tunteekseni osittain. Olen saattanut ihmetellä itsekin, että miksi mua näin kovasti suututtaa, jos se kaveri sai sitä tai tätä hyvää elämässä, eihän se ole multa pois.

 

[vikilii]

Tässä ketjussa on edellisellä sivulla linkki tällaiseen http://tarujousia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78173-lansimaalainen-pyha-aiti

Tommostahan se tahtoo olla, että mikään ei riitä ja teki niin tai näin niin aina väärin päin.