SSRI-lääkkeen käyttö raskauden loppuun (serotoniinin takaisinoton estäjät)

Te joilla on olut raskauden aikana SSRI-lääkitys: onko lääkitys lopetettu tai annostusta pienennetty missä vaiheessa ja milloin olette palanneet käyttämään lääkettä? Mitenkäs synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa on käynyt?

Itselläni oli suunnitelma lopettaa lääkitys syyskuussa, LA on vasta tammikuun puolella. Nyt kesälomalla lääkkeet kuitenkin "sopivasti" loppuivat ja olin tässä 3 vkoa ilman (lopettelin hitaasti). Nyt olen kireä kuin viulun kieli, itkeskelen ja saan raivareita ja olen jatkuvassa valmiustilassa ELI ei ole hyvä olla. Vein reseptin uusintaan. Pelottaa tuo lääkärin suunnittelema lopetusoperaatio, varsinkin kun viime raskaudessakin kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Oletteko imettänyt millaisilla lääkemäärillä?

 

En tiedä tuosta lääkkeestä mitään mutta jos itse tarvitset sitä niin kannattaisko suosiolla jättää imetys väliin ja antaa lapsellesi ennemmin hyväkuntoinen äiti?

 

jotku lääkkeet on täysin turvallisia. Itellä puheks paniikkihäiriö esikoisen syntymän jälkeen, ja olen nyt raskaana (la 23.8). lääkkeet lopetin joulukuussa kun plussasin. Kyseinen lääke olisi ollut turvallinen käyttää raskausaikana ja imetyksen aikana. Tokihan sitä oltais alettu purkaa ennen LA, mutta kannattaa kysyä lääkäriltä...

 

Mä olen tutkinut eri lähteistä lääkkeeseeni liittyviä tietoja, ja raskausaikana pitäisi voida käyttää lääkettä kun lopettaa pari viikkoa ennen laskettua aikaa, ja imettäessäkin voisi SSRI-lääkkeitä käyttää useammankin tutkimuksen mukaan. Mietityttää vain kun lääkäri suunnitteli lopetusta nyt syyskuussa... Pelottaa miten käy mun mielelle.

 

parempi se on niitä lääkkeitä syyä, ku se että oot huonossa kunnossa. Lapsi on kuitenki pääasia :hug: :hug:
Mä lopetin kertaheitolla...ja nyt ollu joulukuusta ilman...hyvin on mennyt.
Kokeile, ja jos ei onnistu nii rohkeesti vaan sitte syöt niitä :hug:

 

parempi se on niitä lääkkeitä syyä, ku se että oot huonossa kunnossa. Lapsi on kuitenki pääasia :hug: :hug:
Mä lopetin kertaheitolla...ja nyt ollu joulukuusta ilman...hyvin on mennyt.
Kokeile, ja jos ei onnistu nii rohkeesti vaan sitte syöt niitä :hug:

No kun mäkin aattelin että oon hyvässä kunnossa kun on ollut niin normaali ja hyväntuulinen olo ja elämä tuntunut ihanan TAVALLISELTA ja jopa turvalliselta. Terapiassa käyn. Mutta näköjään mun elimistö ei pelaa kunnolla ja lääkkeet on tarpeen vaikka olenkin saanut tosi hyvin terapiassa asiat mielestäni selviteltyä. Voikohan tuo masennus olla ihan elimellinen vika? Isänikin kärsi masennuksesta, hoitona viina (huono vaihtoehto) ja itse olen kärsinyt teini-iästä saakka vaikken osannutkaan hoitoon hakeutua ennen aikuisikää.

 

Niin surullista lukea tällaisia kirjoituksia. Eikö olisi parempi jättää ne lapset väliin kunnes oma mieli kunnossa? Kamalaa lukea kun vanhemmat toimii pillereiden varassa ja hajoo mikäli loppuvat/lopetetaan.

 

Mulla nyt rv 25 menossa ja puolikkaalla annoksella normaalista on lääkitys. Kokeilin olla ilman, mutta ei onnistunut. Unettomuus iski niin pahasti päälle, että oli pakko ottaa lääkkeet takaisin.

 

Niin surullista lukea tällaisia kirjoituksia. Eikö olisi parempi jättää ne lapset väliin kunnes oma mieli kunnossa? Kamalaa lukea kun vanhemmat toimii pillereiden varassa ja hajoo mikäli loppuvat/lopetetaan.

Ole sinä hiljaa, kun et näköjään asiasta tuon enempää tiedä. Masennus on sairaus siinä missä esim. reuma. Vai ootko samaa mieltä myös muitten sairaitten, jotka lääkitystä tarvitsee, kohdalla??

 

Tänää juuri juttelin mun lääkärin kanssa näistä masennuslääkkeistä raskauden aikana. Lääkäri sanoi että on parempi ottaa niitä lääkkeitä kuin voida huonosti. Hän jopa oli niin ahkera, että soitti samana päivänä tyksiin jonnekin pharmakologisel ja sai sieltä jonkun professorin kiinni jonka kanssa keskusteli tästä mun tilanteesta. Molemmat olivat samaa mieltä että lääkitystä jatketaan , koska tilanne sen vaatii. Kärsin paniikkihäiriöstä/masennuksesta/unettomuudesta. Nyt olen ollut 2vko ilman lääkkeitä ja olo on kurja :/ Öisin en nuku ja päivisin masentaa.. Ensimmäinen viikko oli kamalin kun tuli kaiken maailman lopetusoireet oksentelusta näköhäiriöihin ja kamalat mielialanvaihtelut.

Mikäli haluat jatkaa lääkitystä niiin suosittelen juttelemaan sellaisen lääkärin kanssa asiasta jolla on kokemusta raskaana oleville naisille olevista masennuslääkkeistä!

Tsemppiä!

 

Tänää juuri juttelin mun lääkärin kanssa näistä masennuslääkkeistä raskauden aikana. Lääkäri sanoi että on parempi ottaa niitä lääkkeitä kuin voida huonosti. Hän jopa oli niin ahkera, että soitti samana päivänä tyksiin jonnekin pharmakologisel ja sai sieltä jonkun professorin kiinni jonka kanssa keskusteli tästä mun tilanteesta. Molemmat olivat samaa mieltä että lääkitystä jatketaan , koska tilanne sen vaatii. Kärsin paniikkihäiriöstä/masennuksesta/unettomuudesta. Nyt olen ollut 2vko ilman lääkkeitä ja olo on kurja :/ Öisin en nuku ja päivisin masentaa.. Ensimmäinen viikko oli kamalin kun tuli kaiken maailman lopetusoireet oksentelusta näköhäiriöihin ja kamalat mielialanvaihtelut.

Mikäli haluat jatkaa lääkitystä niiin suosittelen juttelemaan sellaisen lääkärin kanssa asiasta jolla on kokemusta raskaana oleville naisille olevista masennuslääkkeistä!

Tsemppiä!

Mäpäs puhun asiasta ens kerralla psykon kanssa niin saan varmaan soittoajan lääkärilleni. Voi olla että lopetussuunnitelmaan vaikuttaa se, että olen ollut niin hyvävointinen, että psykokin on miettinyt terapian tarpeellisuutta. Mutta ei taida auttaa jättää lääkettä pois.

Mullakin on ollut paniikkihäiriöitä, vuodenaikamasennusta, synnytyksen jälkeinen masennus... Olen ollut on/off-lääkkeillä jo 12 vuotta hyppien terveyskeskuslääkäriltä toiselle, mutta vasta lapsen saatuani pääsin terapiaan. Nyt vois koittaa OIKEESTI saada itsensä kuntoon ja jatkaa lääkkeitä kerralla useempi vuosi ja kattois sitten mitä tapahtuu.

 

Niin surullista lukea tällaisia kirjoituksia. Eikö olisi parempi jättää ne lapset väliin kunnes oma mieli kunnossa? Kamalaa lukea kun vanhemmat toimii pillereiden varassa ja hajoo mikäli loppuvat/lopetetaan.

Ole sinä hiljaa, kun et näköjään asiasta tuon enempää tiedä. Masennus on sairaus siinä missä esim. reuma. Vai ootko samaa mieltä myös muitten sairaitten, jotka lääkitystä tarvitsee, kohdalla??

Laiskuutta se on kun vuodesta toiseen kestää. Äkkipikaisuutta, hermoheikkoutta. Ei jaksa vastoinkäymisiä ei olla johdonmukainen lapsen kasvatuksessa. Ei ihme että hermo menee kun lääke lopetetaan. Eli ei niormaalia vanhemmuutta.
Paha fyysinenkin vika voi rajoittaa lapsentekoa tai estää sen, mikäli osaa yhtään ajatella realistisesti.

 

Niin surullista lukea tällaisia kirjoituksia. Eikö olisi parempi jättää ne lapset väliin kunnes oma mieli kunnossa? Kamalaa lukea kun vanhemmat toimii pillereiden varassa ja hajoo mikäli loppuvat/lopetetaan.

Ole sinä hiljaa, kun et näköjään asiasta tuon enempää tiedä. Masennus on sairaus siinä missä esim. reuma. Vai ootko samaa mieltä myös muitten sairaitten, jotka lääkitystä tarvitsee, kohdalla??

Laiskuutta se on kun vuodesta toiseen kestää. Äkkipikaisuutta, hermoheikkoutta. Ei jaksa vastoinkäymisiä ei olla johdonmukainen lapsen kasvatuksessa. Ei ihme että hermo menee kun lääke lopetetaan. Eli ei niormaalia vanhemmuutta.
Paha fyysinenkin vika voi rajoittaa lapsentekoa tai estää sen, mikäli osaa yhtään ajatella realistisesti.

Laiskuutta se on kun vuodesta toiseen kestää. << siis koska olen laiska, kärsin masennuksesta vuodesta toiseen? Mielenkiintoinen näkökulma. En ole työtävieroksuva sossun elätti vaan olen tehnyt koko ikäni töitä, samoin kuin jo edesmennyt isäni, joka ehti eläkkeestään nauttia kokonaista 2 kk kun kuolema vei mennessään.

Ei jaksa vastoinkäymisiä ei olla johdonmukainen lapsen kasvatuksessa. << Puhutko nyt siitä, jos en käyttäisi lääkkeitä? Sillä juuri tuollainen olisin ilman lääkitystä, mutta lääkityksen kanssa olen "normaali".

 

Niin surullista lukea tällaisia kirjoituksia. Eikö olisi parempi jättää ne lapset väliin kunnes oma mieli kunnossa? Kamalaa lukea kun vanhemmat toimii pillereiden varassa ja hajoo mikäli loppuvat/lopetetaan.

Ole sinä hiljaa, kun et näköjään asiasta tuon enempää tiedä. Masennus on sairaus siinä missä esim. reuma. Vai ootko samaa mieltä myös muitten sairaitten, jotka lääkitystä tarvitsee, kohdalla??

Laiskuutta se on kun vuodesta toiseen kestää. Äkkipikaisuutta, hermoheikkoutta. Ei jaksa vastoinkäymisiä ei olla johdonmukainen lapsen kasvatuksessa. Ei ihme että hermo menee kun lääke lopetetaan. Eli ei niormaalia vanhemmuutta.
Paha fyysinenkin vika voi rajoittaa lapsentekoa tai estää sen, mikäli osaa yhtään ajatella realistisesti.

Mua et pysty provosoimaan

 

Mä kuulin juuri, että yksi tuttava suunnittleee mielialalääkkeiden lopettamista, koska haluaa raskautua. Eikö mitään oppinut esikoisensa vauva-ajoilta?! Sairaalassa oli monta kuukautta lapsivuodepsykoosissa, sen jälkeenkään ei ole jaksanut lasta hoitaa, vaan vanha isoäiti joutuu lapsenlikaksi koko ajan. Ei kykene työhön tai mihinkään muuhunkaan pitkäjänteisyyttä vaativaan. Koko ajan tuhat rautaa tulessa, mutta mistään ei tule mitään. No, lapsi ei kyllä ole koskaan ollut näitä ykkösprojekteja, vaan on heittopussina milloin missäkin. Ja nyt sitten lääkkeet taas pois ja uutta tekemään. En ymmärrä minäkään.

 

Tänää juuri juttelin mun lääkärin kanssa näistä masennuslääkkeistä raskauden aikana. Lääkäri sanoi että on parempi ottaa niitä lääkkeitä kuin voida huonosti. Hän jopa oli niin ahkera, että soitti samana päivänä tyksiin jonnekin pharmakologisel ja sai sieltä jonkun professorin kiinni jonka kanssa keskusteli tästä mun tilanteesta. Molemmat olivat samaa mieltä että lääkitystä jatketaan , koska tilanne sen vaatii. Kärsin paniikkihäiriöstä/masennuksesta/unettomuudesta. Nyt olen ollut 2vko ilman lääkkeitä ja olo on kurja :/ Öisin en nuku ja päivisin masentaa.. Ensimmäinen viikko oli kamalin kun tuli kaiken maailman lopetusoireet oksentelusta näköhäiriöihin ja kamalat mielialanvaihtelut.

Mikäli haluat jatkaa lääkitystä niiin suosittelen juttelemaan sellaisen lääkärin kanssa asiasta jolla on kokemusta raskaana oleville naisille olevista masennuslääkkeistä!

Tsemppiä!

Mäpäs puhun asiasta ens kerralla psykon kanssa niin saan varmaan soittoajan lääkärilleni. Voi olla että lopetussuunnitelmaan vaikuttaa se, että olen ollut niin hyvävointinen, että psykokin on miettinyt terapian tarpeellisuutta. Mutta ei taida auttaa jättää lääkettä pois.

Mullakin on ollut paniikkihäiriöitä, vuodenaikamasennusta, synnytyksen jälkeinen masennus... Olen ollut on/off-lääkkeillä jo 12 vuotta hyppien terveyskeskuslääkäriltä toiselle, mutta vasta lapsen saatuani pääsin terapiaan. Nyt vois koittaa OIKEESTI saada itsensä kuntoon ja jatkaa lääkkeitä kerralla useempi vuosi ja kattois sitten mitä tapahtuu.

Kannattaa jatkaa sitä terapiaa ainakin sen ajan kun raskaana on ja lapsen ensimmäisen elinvuoden ajan vaikka välillä tuntuisi että olo on parempi. Mulla meni viime raskaus hyvin ilman lääkkeitä ja 4kk:tta synnytyksen jälkeen voisin hyvin mut sit aloin kärsimään unettomuudesta jälleen ja sain paniikkikohtauksia. Nyt ehdin käyttämään lääkettä noin 6kk:tta kun raskauduin uusiksi.

Käyn kanssa terapeutin kanssa juttelemassa ja oli kovin iloinen siitä että olen raskaana kun viimeksikin voisin sen ajan hyvin =) Mulla noi lääkkeet määrää erikoissairaanhoidon lääkäri joka haluaa seurata tilannetta koko raskauden ajan ja tarvittaessa vielä konsultoi muita lääkäreitä.

On hyvä että käyt terapiassa ja käytät lääkkeitä kun ilman niitä voi olla vaikeaa parantua.

Jos unettomuudesta kärsit niin kannattaa kokeilla unihygieniaa siitä voi olla apua =)

 

Niin surullista lukea tällaisia kirjoituksia. Eikö olisi parempi jättää ne lapset väliin kunnes oma mieli kunnossa? Kamalaa lukea kun vanhemmat toimii pillereiden varassa ja hajoo mikäli loppuvat/lopetetaan.

Ole sinä hiljaa, kun et näköjään asiasta tuon enempää tiedä. Masennus on sairaus siinä missä esim. reuma. Vai ootko samaa mieltä myös muitten sairaitten, jotka lääkitystä tarvitsee, kohdalla??

Laiskuutta se on kun vuodesta toiseen kestää. Äkkipikaisuutta, hermoheikkoutta. Ei jaksa vastoinkäymisiä ei olla johdonmukainen lapsen kasvatuksessa. Ei ihme että hermo menee kun lääke lopetetaan. Eli ei niormaalia vanhemmuutta.
Paha fyysinenkin vika voi rajoittaa lapsentekoa tai estää sen, mikäli osaa yhtään ajatella realistisesti.

Mua et pysty provosoimaan

Ei niin, mikäs teihin tehois, ei mikään. Parempi vain laittaa nauruksi ja pistää pilleri poskeen, ettei hermo mene. Hyvä kuitenkin kun sentäs naurattaa.

 

Mä kuulin juuri, että yksi tuttava suunnittleee mielialalääkkeiden lopettamista, koska haluaa raskautua. Eikö mitään oppinut esikoisensa vauva-ajoilta?! Sairaalassa oli monta kuukautta lapsivuodepsykoosissa, sen jälkeenkään ei ole jaksanut lasta hoitaa, vaan vanha isoäiti joutuu lapsenlikaksi koko ajan. Ei kykene työhön tai mihinkään muuhunkaan pitkäjänteisyyttä vaativaan. Koko ajan tuhat rautaa tulessa, mutta mistään ei tule mitään. No, lapsi ei kyllä ole koskaan ollut näitä ykkösprojekteja, vaan on heittopussina milloin missäkin. Ja nyt sitten lääkkeet taas pois ja uutta tekemään. En ymmärrä minäkään.

Juuri tuollaista se on. Keskittymiskyvyttömiä, mitään ei loppujen lopuksi aikaan saada. Lapset hoidossa että äiti saa huilata, näitähän on tarhat pullollaan, virikelapsia kun kotona äiti ei jaksa.
Lapsia on vain kuitenkin tehtävä, toisten hoidettavaksi ja maksettavaksi. Se on oikeus!

 

Niin surullista lukea tällaisia kirjoituksia. Eikö olisi parempi jättää ne lapset väliin kunnes oma mieli kunnossa? Kamalaa lukea kun vanhemmat toimii pillereiden varassa ja hajoo mikäli loppuvat/lopetetaan.

Etpä ole tainnut elämässäs paljon kokea, kun tällaisia kirjoittelet? En ole itse käyttänyt masennuslääkkeitä, mutta sen verran kokemusta elämästä on että kenen tahansa mielenterveys saattaa järkkyä jossakin tilanteessa. Masennus on sairaus muiden joukossa, ja sitä hoidetaan lääkkeillä.

Kilpirauhasten vajaatoiminta aiheuttaa masennuksen kaltaisia oireita ja sitä hoidetaan lääkkeillä. Huonosti hoidettu diabetes johtaa kuolemaan ja sitä hoidetaan lääkkeillä. Lista on pitkä ja voisin jatkaa kauankin. Mihin sinä vedät rajan? Saako vain täysin terve ihminen elää elämäänsä? Mitkä sairaudet/elämäntilanteet sulkevat lapsen saamisen pois mahdollisuuksista?

Aikuistu, ainakin ennen kuin teet lapsia.

 

Te joilla on olut raskauden aikana SSRI-lääkitys: onko lääkitys lopetettu tai annostusta pienennetty missä vaiheessa ja milloin olette palanneet käyttämään lääkettä? Mitenkäs synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa on käynyt?

Itselläni oli suunnitelma lopettaa lääkitys syyskuussa, LA on vasta tammikuun puolella. Nyt kesälomalla lääkkeet kuitenkin "sopivasti" loppuivat ja olin tässä 3 vkoa ilman (lopettelin hitaasti). Nyt olen kireä kuin viulun kieli, itkeskelen ja saan raivareita ja olen jatkuvassa valmiustilassa ELI ei ole hyvä olla. Vein reseptin uusintaan. Pelottaa tuo lääkärin suunnittelema lopetusoperaatio, varsinkin kun viime raskaudessakin kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Oletteko imettänyt millaisilla lääkemäärillä?

Kolme viikkoa on vielä lyhyt aika, oireet, joita sulla nyt on, ovat vieroitusoireita. Pinnistelisin vielä vähän aikaa ja katsoisin tilanteen loppuun.

 

Niin surullista lukea tällaisia kirjoituksia. Eikö olisi parempi jättää ne lapset väliin kunnes oma mieli kunnossa? Kamalaa lukea kun vanhemmat toimii pillereiden varassa ja hajoo mikäli loppuvat/lopetetaan.

Etpä ole tainnut elämässäs paljon kokea, kun tällaisia kirjoittelet? En ole itse käyttänyt masennuslääkkeitä, mutta sen verran kokemusta elämästä on että kenen tahansa mielenterveys saattaa järkkyä jossakin tilanteessa. Masennus on sairaus muiden joukossa, ja sitä hoidetaan lääkkeillä.

Kilpirauhasten vajaatoiminta aiheuttaa masennuksen kaltaisia oireita ja sitä hoidetaan lääkkeillä. Huonosti hoidettu diabetes johtaa kuolemaan ja sitä hoidetaan lääkkeillä. Lista on pitkä ja voisin jatkaa kauankin. Mihin sinä vedät rajan? Saako vain täysin terve ihminen elää elämäänsä? Mitkä sairaudet/elämäntilanteet sulkevat lapsen saamisen pois mahdollisuuksista?

Aikuistu, ainakin ennen kuin teet lapsia.

Jokaisella masennusta sairastavalla tuttavallani on vaikeuksia kestää tavallista arkea, myös niitä omia lapsiaan. Kun ei jaksa hoitaa itseään, kuinka jaksaa hoitaa muita?? Myös kodin ilmapiiri voi olla jännitteinen tai raskas. Sinänsä siis ihan eri asia kuin että jos vanhemmalla on jokin fyysinen sairaus. Esimerkiksi yksi masennusta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava tuttavani kertoi juuri, että hänen on hyvin vaikea olla lastensa kanssa, eikä hän pysty nyt yksin heitä hoitamaan. Olo on niin levoton, että ei pysty istumaan hetkeäkään edes ruokapöydässä lasten kanssa. Kävelee vaan levottmana ympäriinsä, eikä oikein pysty tarttumaan mihinkään hommiin. Tällainen äitikö turvaa lapsille hyvän ja tasapainoisen lapsuuden?? Minusta ainakin kuulostaa kovin ikävälle niiden lasten kannalta.

 

Niin surullista lukea tällaisia kirjoituksia. Eikö olisi parempi jättää ne lapset väliin kunnes oma mieli kunnossa? Kamalaa lukea kun vanhemmat toimii pillereiden varassa ja hajoo mikäli loppuvat/lopetetaan.

Etpä ole tainnut elämässäs paljon kokea, kun tällaisia kirjoittelet? En ole itse käyttänyt masennuslääkkeitä, mutta sen verran kokemusta elämästä on että kenen tahansa mielenterveys saattaa järkkyä jossakin tilanteessa. Masennus on sairaus muiden joukossa, ja sitä hoidetaan lääkkeillä.

Kilpirauhasten vajaatoiminta aiheuttaa masennuksen kaltaisia oireita ja sitä hoidetaan lääkkeillä. Huonosti hoidettu diabetes johtaa kuolemaan ja sitä hoidetaan lääkkeillä. Lista on pitkä ja voisin jatkaa kauankin. Mihin sinä vedät rajan? Saako vain täysin terve ihminen elää elämäänsä? Mitkä sairaudet/elämäntilanteet sulkevat lapsen saamisen pois mahdollisuuksista?

Aikuistu, ainakin ennen kuin teet lapsia.

Piti vielä lisätä, että ammattini puolesta tiedän tästä asiasta paljon ja soisin paljon mieluummin lapsia itseään hoitavalle masennuspotilaalle kuin sinulle. Asenteesi on aika kammottava.

Ja vielä tuohon lääkeasiaan. Itse olen raskauden loppusuoralla, ja lähes päivittäin menee antihistamiinia, astmalääkettä ja kortisoninenäsumutetta. Ilman niitä en kykene oikeastaan muuhun, kuin makaamaan puolikuolleena paikallani. Onko minulla oikeus äitiyteen?

 

Lopetin hitaasti kk ennen LA, vauvalla ei mitään vieroitusoireita, eikä pitänytkään olla. Aloitin heti syntymän jälkeen 20-40 mg sepramilla ja imetin lääkärin hyväksynnällä.

 

parempi se on niitä lääkkeitä syyä, ku se että oot huonossa kunnossa. Lapsi on kuitenki pääasia :hug: :hug:
Mä lopetin kertaheitolla...ja nyt ollu joulukuusta ilman...hyvin on mennyt.
Kokeile, ja jos ei onnistu nii rohkeesti vaan sitte syöt niitä :hug:

No kun mäkin aattelin että oon hyvässä kunnossa kun on ollut niin normaali ja hyväntuulinen olo ja elämä tuntunut ihanan TAVALLISELTA ja jopa turvalliselta. Terapiassa käyn. Mutta näköjään mun elimistö ei pelaa kunnolla ja lääkkeet on tarpeen vaikka olenkin saanut tosi hyvin terapiassa asiat mielestäni selviteltyä. Voikohan tuo masennus olla ihan elimellinen vika? Isänikin kärsi masennuksesta, hoitona viina (huono vaihtoehto) ja itse olen kärsinyt teini-iästä saakka vaikken osannutkaan hoitoon hakeutua ennen aikuisikää.

Lääkärini sanoi, että pitkäaikaismasennus muuttaa aivoja, ja masennus uusii helposti myöhemmin. Eli on elimellistä. Puhui myös geenien vaikutuksesta.

 

Edellisessä viestissä jo mainittiinkin suositeltavin toimintatapa eli jos tuntuu siltä että vointi lääkkeittä selvästi huononee niin lopetus/vähennys kannattaa tehdä hyvin varovaisesti ja vasta lähellä laskettua aikaa. Ei siis missään nimessä lääkkeitä pois kertalaakista. Synnytyksen jälkeen sitten uudelleen aloitus lääkärin valvonnassa.

Lääkeannos olisi kyllä hyvä saada mahdollisimman pieneksi koska SSRI-lääkkeet aiheuttavat vauvalle vieroitusoireita (tärinää, itkuisuutta, alilämpöisyyttä, huonoa syömistä jne.) jotka voivat vaatia joidenkin päivien tarkkailua sairaalassa, mutta toisella puolen vaakakupissa on sitten tietysti äidin vointi ja pärjääminen kotona - eihän vauvalle ole hyväksi sekään jos äiti on ihan hajalla eikä pysty hoitamaan lastaan. Voisi olla hyvä tiedustella jo tässä vaiheessa erilaisia tukimahdollisuuksia, monessa sairaalassa on tarjolla erityistä tukea ja seurantaa mielenterveysongelmista kärsiville äideille ja näistä on mahdollista keskustella jo ennen synnytystä.