sossu ja palkka asiaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eiserahavaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eiserahavaan

Vieras
Haluaisin nyt ihan rehellisiä mielipiteitä. Täällä monesti haukutaan sossulla eläviä, ja pitäisi töitä tehdä vaikka minimipalkalla jos ei muuta ole. Toisaalta olen samaa mieltä, kun miettii yhteistä hyvää, mutta toisaalta en ole.

Itse olen töissä osa-aikaisena, koska kokoaikaista en ole saanut. Asun yhdessä työttömän ihmisen kanssa. Me saamme minun työlläni lähes sen mitä sossustakin saisimme, jos olisimme molemmat työttömiä. Vaikka en töitäni lopettaisi missään nimessä niin onhan tämä ihan päätöntä.

Toisaalta kyllä pitää elämässä joskus olla itsekäs, ja ymmärrän hyvin miksi joku muu jäisi kotiin. Ei sen takia vaan voi käydä töissä koska sosiaalinen paine (en voi elää sossun rahoilla) menee vapaa-ajan ylitse.

Kuinka moni muu suostuisi töihin ns. ilmaiseksi, jos sossusta saa saman verran?
Lisättäköön vielä, että työ ei ole ns. unelmieni duuni.
 
Minä suostuisin!
En ole ikinä sossusta rahaa hakenut, enkä kehtaisi edes hakea, ellei nyt ihan todellinen hätä tulis.
Ei ne sossun tuet sitä varten ole, ettei nyt vaan huvita tehdä töitä!
 
Mä olen jo sen verran vanha, että olen ehtinyt opiskella, käydä töissä ja tulla äidiksikin 80-luvulla, jolloin sossussa asioiminen oli suuri häpeä. Ne, jotka siellä joutuivat käymään, eivät asiasta tuttavilleen kertoneet. Pienelläkin palkalla eläminen oli arvostetumpaa ja kunnioitettavampaa kuin tukien varassa eläminen.

90-luvun alun lama muutti asenteita, koska niin moni tavallinen kansalainen tipahti tukien varaan. Kun vielä mun nuoruudessani 6000 markan palkka oli 6000 markan palkka, niin nykyisin ihmiset vähentävät ensin palkastaan päivähoitomaksut, sitten työmatkakustannukset ja lopuksi ne tuet, mitkä pienenevät työssäkäynnin seurauksena. Palkaksi mielletäänkin vain se osuus, mikä on enemmän kuin jos ei kävisikään töissä. Ja sitten mietitään, kannattaako 300 euron takia lähteä töihin.

Ajat ja asenteet ovat muuttuneet, joten mä ymmärrän hyvin niitäkin, joita ei työnteko oikein nappaa. Eipä tuo työelämä aina mitään herkkua ole ja joidenkin kohdalla se voi olla jopa mielenterveydellinen haitta. En silti ihmettele, että asenteet ovat jälleen muuttumassa...tosin mielestäni muutos tapahtuu vähän väärällä tavalla (= solvaamalla niitä, jotka eivät käy töissä). Paljon parempi olisi, jos ihmiset haluaisivat jälleen käydä töissä ja arvostaisivat itse sitä tekemäänsä työtä ja sitä, että pienelläkin palkalla elättävät itsensä ja perheensä. Työssä on ihan kiva käydä, jos kokee työniloa. Jos sitä ei koe, ei ole yllättävää, jos alkaa miettiä muita vaihtoehtoja.
 
Ei se rahapalkka ole ainoa työstä saatava hyöty; kyllä se työkokemus ja työelämässä mukanaolo ovat valtteja siinä vaiheessa, kun (siitä kokoaikaisesta ja mieleisestä) työpaikasta kisaavat sossun tuilla elänyt työtön tai osa-aikatyötä tehnyt pienipalkkainen. Tsiisus millaista ajatustapaa ihmisillä onkaan.
 
Keittis puhu asiaa.

Jos joka aamu on oikeasti paha olo mennä töihin, saati jos työn fyysinenkin puoli menee äärirajoilla niin moniko sitä vaan painaisi edellyttäen, että voisi jäädä työttömäksi ja siten myös etsiä toista työtä???Toki sen työttömyys ajan olisi sossun asiakas ;)
Ei ne kovin herkulliset tulorajat ole joilla toim.tulotukea myönnetään, että miksi siitä pitäisi olla jollekin katkera, vihainen?
Jokaisella voi elämä muuttua hetkessä ja mitens sit kun joutuukin olee tukien hakija...olipa syy lomautus, terveyden menetys tms.
Sohvaperunoita varmasti löytyy, jotka eivät haluakaan työllistyä. Niitä luonteita kai ollut kautta aikojen.
Mutta on se nurinkurista, että osa-aikatyötä pitäisi vaan tehdä ja ottaa vastaan vaikka palkka perustoimeentulorajan kanssa samoilla euroilla :O
 
[QUOTE="mama";25572146]No mun mielestä töistä ei jäädä pois vain siksi ettei huvita ja että sossusta saa paremmin tai saman rahan. Etsii sitten parempaa työtä.[/QUOTE]

Näin. Ja noita parempia töitä on huomattavasti helpompi saada, jos tekee edes jotain työtä, kun että makaa vaan himassa. Paljon puhutan myös työttömien syrjäytymisestä, työnteko estäisi senkin.

Mun mielestä tämä on kaiken kaikkiaan aika paljon laajempi juttu, kun vaan töissä käynti. Kyllä se työ aikuisen ihmisen virkeenä pitää, pitää myös elämänsyrjässä eri tavalla kiinni kun se kotona oleminen.

Ja jos sossuta saa saman rahan, niin ratkaisuksi se, että tuet pienemmäksi ;)
 
[QUOTE="mama";25572146]No mun mielestä töistä ei jäädä pois vain siksi ettei huvita ja että sossusta saa paremmin tai saman rahan. Etsii sitten parempaa työtä.[/QUOTE]

Peesi.

Koko asia halutaan mieltää niin, että kannattaako ja huvittaako tehdä töitä pienellä palkalla. Samalla kirkkain otsin unohdetaan, että ne korvaukset ja tuet eivät tule rahapuusta, vaan muut, työssäkävijät, keräävät ne rahat sitten näille työrajoitteisille. Ei tässä ole kysymys sen enempää syyllistämisestä, vaan rehellisyydestä toisia kohtaan.
 
tietysti nekin, jotka eivät suostuisi niin voivat kommentoida miksi eivät. Sen kuvan olen saanut että paska ihminen olisin jos töistä pois jäisin.
Mun on hyvin vaikea sanoa, mitä tekisin, jos tilanne kohdallani olisi toisenlainen. Ts en olisi elänyt sitä 80-lukua ja jos kotikasvatukseni ei olisi ollut työntekoon kannustava. Omatkin lapseni olen kasvattanut siihen, että töitä tehdään, vaikkei se aina niin kivamukavaa olekaan. MUTTA....jos olisin saanut toisenlaisen kasvatuksen ja olisin nyt nuori, niin luultavasti laskisin, kannattaako käydä töissä vai ei. Elämässä nyt kuitenkin on mukavampiakin asioita kuin työnteko.
 
Tää suomalainen tukiviidakkosysteemi passivoi, Keittis hyvin selitti että miten.

Systeemiä pitäis virtaviivaistaa siten, että jokainen tehty työtunti nostaa ihmisen tulotasoa. Vihreiden ajama kansalaispalkka vois olla oikea ratkaisu.
 
[QUOTE="kolmen äiti";25572181]Ei se rahapalkka ole ainoa työstä saatava hyöty; kyllä se työkokemus ja työelämässä mukanaolo ovat valtteja siinä vaiheessa, kun (siitä kokoaikaisesta ja mieleisestä) työpaikasta kisaavat sossun tuilla elänyt työtön tai osa-aikatyötä tehnyt pienipalkkainen. Tsiisus millaista ajatustapaa ihmisillä onkaan.[/QUOTE]

En aijo alalle todellakaan jäädä, vaan kouluttautua ihan muuhun ammattiin. Tulevassa työssäni tästä nykyisestä työstäni ei ole yksinkertaisesti mitään hyötyä. Mutta minun pitää tehdä työtä, josta en tule ikinä saamaan kokoaikaista paikkaa (varma juttu), koska muut ihmiset ajattelevat niin?

Minusta olen maailman tyhmin ihminen koska käyn tuolla töissä. Käyn siellä koska ajattelen että minun kuuluu. En ole sen onnellisempi/rikkaampi/yhtään mitään vaikka käyn siellä parhaimmillaan 5pv/viikossa. Onhan se suoraan sanottuna ihan törkeän tyhmää.

Tajuaako täällä kukaan mitä edes tarkoitan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei näin;25572265:
Tää suomalainen tukiviidakkosysteemi passivoi, Keittis hyvin selitti että miten.

Systeemiä pitäis virtaviivaistaa siten, että jokainen tehty työtunti nostaa ihmisen tulotasoa. Vihreiden ajama kansalaispalkka vois olla oikea ratkaisu.

Tai sitten päinvastoin. Kansalaispalkka voi olla myös yhteiskunnan kannalta passivoiva. Kansalaispalkalla otettaisiin "ammatiksi" runonlausuja tai taivaanrannanmaalari tai ikuinen opiskelija ja pubirotta. Se päinvastoin huonontaisi mahdollisuuksia ylläpitää hyvinvointipalveluja niitä oikeasti tarvitseville. Vain työnteko ja siitä saatu palkka, iso tai pieni, sen mukaan miten työstä on arvoa tai hyötyä yhteiskunnalle, pitää olla toimeentulon perusta. Vain työllä on arvoa.
 
Jos olet osa-aikatöissä niin etkö sitten olisi oikeutettu osittaiseen työttömyysetuuteen?
miniulla ainakin oli niin että jokainen tienattu euro vähensi peruspäivärahaa 50snt ja ihan mielelläni tein näitä satunnaisia töitä.
 
Kunhan ollaan saatu nyt kunnolla kansa hyväksymään homot, niin olisko aiheellista tehdä asennemuutos sossua kohtaan? Naurattaa toi oma sädekehän kiillotus; " En kehtaisi käydä ", läpälää. Oma moka, jos et kehtaisi. Ei se silti tee parempaa ihmistä, verrattuna siihen, joka siellä käy kun on tarvetta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei näin;25572265:
Tää suomalainen tukiviidakkosysteemi passivoi, Keittis hyvin selitti että miten.

Systeemiä pitäis virtaviivaistaa siten, että jokainen tehty työtunti nostaa ihmisen tulotasoa. Vihreiden ajama kansalaispalkka vois olla oikea ratkaisu.
Kansalaispalkka olisi hyvä ratkaisu tähän, mutta sen rahoittaminen monimutkaista. Mun mielestä pitäisi olla järjestelmä, jossa euron nettopalkan lisäys pienetäisi siihen asti saatuja tukia vaikkapa 50 sentillä. Työnteon lisääntyessä ja tukien pienentyessäkin +päivähoitomaksujen noustessa kuitenkin aina olisi se tilanne, että työnteko on kannattavaa. Pelkkä raha ei kuitenkaan mielestäni riitä vaan pitäisi kiinnittää myös huomiota työajan joustoihin sekä työhyvinvointiin. Olen ollut muutamassa työpaikassa, jossa työilmapiiri on ollut hyvä ja turvallinen ja niissä on voinut avoimesti kertoa, jos vaikka kotiasioissa on meneillään jotain sellaista, että työtään joutuu tekemään kyyneleitään pidätellen. Työkaverit ja esimies ovat tukeneet ja sairasloman sijasta on voinut tehdä jotain iisimpiä hommia eikä ole tarvinnut silloin osallistua esim asiakastapaamisiin vaan kollegat on hoitaneet ne toisen puolesta. Myös kotiin on voinut lähteä tavallista aikaisemmin ilman, että se on palkassa näkynyt. Tällaisessa työyhteisössä on ilo tehdä töitä ja olla välillä itsekin se, joka tukee ja auttaa työkaveria.
 
En aijo alalle todellakaan jäädä, vaan kouluttautua ihan muuhun ammattiin. Tulevassa työssäni tästä nykyisestä työstäni ei ole yksinkertaisesti mitään hyötyä. Mutta minun pitää tehdä työtä, josta en tule ikinä saamaan kokoaikaista paikkaa (varma juttu), koska muut ihmiset ajattelevat niin?

Minusta olen maailman tyhmin ihminen koska käyn tuolla töissä. Käyn siellä koska ajattelen että minun kuuluu. En ole sen onnellisempi/rikkaampi/yhtään mitään vaikka käyn siellä parhaimmillaan 5pv/viikossa. Onhan se suoraan sanottuna ihan törkeän tyhmää.

Tajuaako täällä kukaan mitä edes tarkoitan.

Tuskin tajuaa.

Tulojen ja työn arvostuksessa on pyramiidirakenne. Huonosti palkattuja ja vähemmän arvostettuja töitä on vähemmän kuin niitä huippupalkkoja ja johtajanpaikkoja. Nykyinen nuorempien ihmisten ajattelu yrittää kääntää pyramidia päälaelleen. Tätä varmaan keittiskin ajoi takaa omalla ensimmäisellä kirjoituksellaan. Asenteet ovat vinksahtaneet. Yleinen asenne tuntuu olevan, ettei mun tarvi, enkä mä haluu. Jokaisen yksilön kohdalla elämä on taistelua paikasta auringossa, paremmasta palkasta, mukavammasta työstä ja ne kaikki pitää omalla työllä, koulutuksella, pätevyydellä jne ansaita.

Ihmettelen sitäkin, että yhteiskunta yhä antaa mahdollisuuden kouluttautua tarpeettomasti useampaan eri ammattiin vain siksi, ettei joku homma nappaa.
Vain jonkin alan tai yhteiskunnan rakenteellinen muutos tai terveyssyyt pitäisi olla syy uudelleenkoulutukseen yhteiskunnan verovaroilla. Muu uudelleenkouluttautuminen pitäisi olla maksullista, jotta tälle valtavalle määrälle syrjäytyneitä ja kotona makaavia saataisiin koulutuspaikkoja.
 
"Tulojen ja työn arvostuksessa on pyramiidirakenne. Huonosti palkattuja ja vähemmän arvostettuja töitä on vähemmän kuin niitä huippupalkkoja ja johtajanpaikkoja."

Anteeksi tarkoitin tietysti niitä olevan enemmän kuin huippupaikkoja.
 
Mieluummin olen töissä :) mies saa sen verran palkkaa että mä en saisi mitään tukia :(
Olen huomannut että useat jotka lusmii kotona valittaa ettei ole rahaa mihinkään eivätkä silti anna lapsilleen enempää aikaa kuin työssäkäyvät.
Välillä pitää tehdä niitä "paskahommia" että saa paremman työn :) näin se vaan menee.
 
[QUOTE="vieras";25572308]Tai sitten päinvastoin. Kansalaispalkka voi olla myös yhteiskunnan kannalta passivoiva. Kansalaispalkalla otettaisiin "ammatiksi" runonlausuja tai taivaanrannanmaalari tai ikuinen opiskelija ja pubirotta. Se päinvastoin huonontaisi mahdollisuuksia ylläpitää hyvinvointipalveluja niitä oikeasti tarvitseville. Vain työnteko ja siitä saatu palkka, iso tai pieni, sen mukaan miten työstä on arvoa tai hyötyä yhteiskunnalle, pitää olla toimeentulon perusta. Vain työllä on arvoa.[/QUOTE]
Mä näen asian toisin. Kieli ja kulttuuri ovat kansalle elintärkeitä asioita, ilman niitä kansa sulautuu johonkin muuhun kansaan. Tämä ilmiöhän on nähty ympäri maailmaa, erityisesti itänaapurissa. Kirjat, taulut ja musiikki kertovat oman aikansa historiasta tuleville sukupolville. Yleensä heitä aletaan arvostamaan vasta kuolemansa jälkeen, mutta pitäisi heidänkin jollain tavalla elinaikanaan elää. Nykypäivän työelämä imee mehut ihmisestä ja illalla kotiin palattua ei kyllä kovinkaan monella taida luovuuden kukka pahemmin kukkia.
 
Nuorempana olisin varmaan jäänyt sossun rahoille. Nykyään en. Ihan itsekkästä syistäja oman tulevaisuuden vuoksi. On itsepetosta kuvitella, että ensin voi lusmuilla himassa pari vuotta, ja sen jälkeen sitten mennä tosta vaan töihin. Kyllä ne työnantajat helposti pitää aika luuserina, jos CV: hen jää aukkoja. Puhumattakaan siitä, että työttömyys passivoi niin paljon, että moni ei koskaan saa sitä opiskeluakaan edes alkuun, saati sitten loppuun.
Se ensimmäisen "oikean" työpaikan saaminen on lähes joka alalla haasteellista, ja silloin kaikesta työkokemuksesta on etua. Myös siitä huonosti palkatusta osa-aikatyöstä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihmettelen sitäkin, että yhteiskunta yhä antaa mahdollisuuden kouluttautua tarpeettomasti useampaan eri ammattiin vain siksi, ettei joku homma nappaa.
Vain jonkin alan tai yhteiskunnan rakenteellinen muutos tai terveyssyyt pitäisi olla syy uudelleenkoulutukseen yhteiskunnan verovaroilla. Muu uudelleenkouluttautuminen pitäisi olla maksullista, jotta tälle valtavalle määrälle syrjäytyneitä ja kotona makaavia saataisiin koulutuspaikkoja.
Tuo edellyttäisi sitä, että ketään ei velvoiteta hakemaan opiskelupaikkaa alalle, joka ei kiinnosta. Nythän on monilla nuorilla se tilanne, että on pakko hakea, tai muuten ei saa rahaa mistään. Vaikkei nuori vielä edes tiedä, mitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä. Murhastakin selviää yleensä 12 vuoden tuomiolla, miksi nuorena tehdystä väärästä alavalinnasta pitäisi antaa vuosikymmenten tuomio?

Oma ongelmansa on myös se, että ihmiset ovat erilaisia. Se mitä yksi arvostaa ja pitää tärkeänä, voi toisen mielestä olla ihan bullshittiä. Halutaanko ihmisten tekevän työtä, jonka kokevat tärkeäksi - ja josta yleensä myös seuraa, että siinä työssä viihdytään - vai olevan koneita talouselämän tehtaissa vailla pienintäkään motivaatiota koko homman tekemiseen?
 
[QUOTE="mä";25572413]Mieluummin olen töissä :) mies saa sen verran palkkaa että mä en saisi mitään tukia :(
Olen huomannut että useat jotka lusmii kotona valittaa ettei ole rahaa mihinkään eivätkä silti anna lapsilleen enempää aikaa kuin työssäkäyvät.
Välillä pitää tehdä niitä "paskahommia" että saa paremman työn :) näin se vaan menee.[/QUOTE]

Eihän tilanne ole yhtään sama. Tietysti silloin mielummin käy töissä. Eikä tämä työ auta minua saamaan parempaa työtä.

Siksi korjasin, kun alunperin kysyin kuka suostuisi tässä minun tilanteessani käymään, tai miettisi edes kotiin jäämistä.
 

Yhteistyössä