sosiaaliset taitosi..?

Miten käyttäydyt sosiaalisissa tilanteissa, joissa joudut tekemisiin uusien ihmisten kanssa, jotka jo tuntevat toisensa?

-olet heti mukana jutuissa, naureskelet ja menet sisäpiirijuttuihin heti mukaan luontevasti?

-Yrität parhaasi mukaan päästä porukkaan mukaan, mutta sinusta tuntuu että heittosi ovat tyhmiä ja lopulta luovutat ja puhut vain sillon kun kysytään jotain?

-Pakenet ihmisiä alusta asti?

Tulipahan tämmönen mieleen D

 

Pakenen, pysyn hiljaa / heittelen kommentteja väliin .... jotain tuolta väliltä. Olen kyllä sujuvasanainen mutta vaikea puhua vieraille.

Tunnen usein itseni tyhmäksi.

 

Käynnistän keskusteluja ja yritän saada kaikki mukaan.
Kun keskustelu käynnissä, vetäydyn lähinnä kuuntelemaan ja tarkkailemaan.

(Ja arvio ei ollut yksinomaan oma vaan kuullut sen useammalta taholta erilaisissa vuorovaikutus-seminaareissa jne.)

 

Katselen vierestä hissukseen, harvemmin aloitan mitään keskustelua. Toki osallistun jossain määrin, mutta enempi olen katselija/ihmettelijä. Olen todella huono small talkissa ja muutenkin uudet ihmiset ovat pelottavia

 

Yleensä olen uudessa porukassa se joka yrittää yhdistää ihmisiä ja saada kaikki kommunikoimaan. Yritän rentouttaa ilmapiiriä.

 

Olen aika kömpelö, mutta pidän sitä, että tutustuu ihmisiin ensin parempana, kuin että yrittää tunkea itsensä väkipakolla sisäpiiriin mukaan. Se on keinotekoista, epäkohteliasta ja hölmöäkin.

 

Pakenen.

 

Istun jo tunteja ennen tilannetta wc:ssä panikoimassa sitä että saattaa tapahtua niin että joudun tilanteesen jossa joudun vieraan ihmisen kanssa keskustelemaan (esim. lasten kerhoon vienti/haku - muut vanhemmat), viralliset asiat saan kyllä hoidettua.

 

Kaikista kamalinta on jos kukaan ei puhu. Yleensä olen se hiljaisin jos puheensorinaa kuuluu mutta jos kukaan ei puhu ja kaikki vaan tuijottelee pihalle niin MINÄ olen se joka rikkoo hiljaisuuden ensimmäisenä.

 

Itselläni se on kaikki kiinni siitä millainen porukka on kyseessä, kyllä sen heti huomaa haluavatko uuden ihmisen mukaan juttuihinsa. Useimmiten kuitenkin kuulun tuohon keskimmäiseen kategoriaan, olen oikeastaan hyvä puhuja ja hyvin huumorintajuinenkin, mutta en missään nimessä pysty huolettomasti alkaa heittämään huulta ihan uusien ihmisten edessä, ajattelen että parempi pysyä hiljaa kuin murjaista joku "vitsi" jota kukaan ei ymmärrä
Joskus se ärsyttää ettei juuri ole noita smalltalk-taitoja, mutta minkäs sille mahtaa..

 

Istun jo tunteja ennen tilannetta wc:ssä panikoimassa sitä että saattaa tapahtua niin että joudun tilanteesen jossa joudun vieraan ihmisen kanssa keskustelemaan (esim. lasten kerhoon vienti/haku - muut vanhemmat), viralliset asiat saan kyllä hoidettua.

pahimmat päiväni ovat myös tällaisia. todella kuluttavaa!

 

En mitään noista. Alkuun seurailen juttuja lähinnä sivusta, mutta olen silti luonteva ja osallistun keskusteluihin. Sitten vasta kun olen enempi sisällä tällaisista ns. sisäpiirin jutuista osallistun niihin.
Sosiaalisissa tilanteissa mulla ei ole ikinä ollut ongelmia, olen tutustunut hyvin pian ihmisiin työpaikoilla ym. ja osaan jutella luontevasti melkein mistä vaan asiasta. Huumorintajuni on vaan melko omituista, sitä ei kaikki aina välttämättä ymmärrä, mutta aina löytyy sellaisia jotka on tässäkin asiassa samalla aaltopituudella.

 

Lähden himaan.... Eli harvemmin uskallan nokkaani kahden tutun juttujen väliin laittaa joten suosiolla annan vaan olla... (hmhm, siks ei varmaan olekaan enää kavereitaaaaa... )

 

Musta tuntuu etten osaa säväyttää juttujani huumorilla, vaikka sen tajua löytyy. Juttuni ovat aina vähintään asiallisia, ja tuntuu että se saa ihmiset kaikkoamaan ympäriltäni.

 

Musta tuntuu etten osaa säväyttää juttujani huumorilla, vaikka sen tajua löytyy. Juttuni ovat aina vähintään asiallisia, ja tuntuu että se saa ihmiset kaikkoamaan ympäriltäni.

 

tarkkailetteko itseänne paljon sosiaalisissa tilanteissa? Mulla on tää ongelma, mietin ilmeitäni jne. ja sanat saattavat mennä sekaisin. Tää on ihan outoa, tiedän

 

En oikeastaan tekisi mitään aloituksessa tarjotuista vaihtoehdoista.

Olen joutunut opintojeni puitteissa pohtimaan ja analysoimaan aika paljon vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitojani, joten tunnen sikäli aika hyvin käyttäytymismallini. Olen aika voimakas ja vakuuttava ilmaisija sekä tietyissä tilanteissa varsin ulospäinsuuntautunut. Toisaalta kärsin paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta, joka saattaa tietynlaisissa tilanteissa nousta esiin.

Toisilleen ennestään tuttuun ryhmään liittyessäni ensin esittelen itseni. Jos ihmiset kiinnittävät huomionsa minuun ja ottavat kontaktia, olen varsin avomielinen ja (ilmeisesti) melko hauska keskustelukumppani. Jos porukka taas keskittyy keskinäiseen sisäpiirihuumoriinsa, jään tarkkailemaan ryhmää ja osallistun keskusteluun silloin, kun se ei liiku täysin ryhmän omassa maailmassa. Esimerkiksi ryhmätyötilanteissa jätän tietoisesti tilaa toisille toimia, mutta vien asiaa eteenpäin jos kukaan muu ei siihen tartu.

 

Tarkkailen aluksi. Jos porukka vaikuttaa mielenkiintoiselta, meen mukaan keskusteluun ja jos ei, olen hiljaa.