Sosiaalisesti taitavat naiset, auttakaa

Osanotosta kysymys. Itse olen sosiaalisesti taitamaton mies.
Kaveriltani kuoli lapsi. Haluaisin ottaa osaa heidän suruunsa, mutta olen epävarma miten se olisi hyvä tehdä. Laitanko tekstarin, vai lähetänkö kukkia? Tietenkin olen myöhemmin yhteydessä muutenkin, mutta en usko että sellaisen kontaktin aika on vielä. Voi varmaan hyvinkin mennä viikkoja ennekuin olen muuten yhteydessä. Mutta siis, kukkia vai tekstari? Muita ohjeita?

 

Kukkia, jossa otat osaa suureen suruun. Jos et ole hurjan läheinen, mene käymään hautajaisten jälkeen. Vie vaikka makaroonilaatikkoa mennessäsi. Ole läsnä, osoita, ettet pelkää perhettä, vaikka heille on tapahtunut hirveitä. Kuuntele. Vie kävelylle tai puuhastelemaan jotain. Ei tarvii osata sanoa mitään.

 

Ei ainakaan tekstaria! Se on laiskin tapa, ja kertoo vain että haluat päästä mahdollisimman helpolla.

Lähtetä kauniita kukkia, ja itse kirjoitettu suruvalittelu. Ei siinä tarvitse lukea vaikka että: otan osaa suureen suruunne.

 

Korttikin on hyvä tapa muistaa. Kohdatessa on parempi välttää kliseitä, kuten "näin oli tarkoitettu" tai muuta yhtä ankeaa. Parempi on sanoa, ettei tiedä mitä sanoa.

 

Tekstari riittää, kukat ja adressi kannattaa lähettää juuri ennen hautajaisia tai suoraan hautajaisiin. Tekstarissa ihan normaali osanotto ja ilmaisu, että olet käytettävissä jos tarvitsevat jotakin. Vasta hautajaisten jälkeen kannattaa lähemmin ottaa yhteyttä, nyt perheellä on muuta sukua ja läheisiä tuppaamassa kylään muutenkin ja paljon tekemistä hautajaisten kanssa. Hautajaisten jälkeen kun kaikki on ohi, niin tulee vasta se yksinäisyys ja asian käsittely, silloin on tarvetta ihmisille.

 

Tekstari riittää, kukat ja adressi kannattaa lähettää juuri ennen hautajaisia tai suoraan hautajaisiin. Tekstarissa ihan normaali osanotto ja ilmaisu, että olet käytettävissä jos tarvitsevat jotakin. Vasta hautajaisten jälkeen kannattaa lähemmin ottaa yhteyttä, nyt perheellä on muuta sukua ja läheisiä tuppaamassa kylään muutenkin ja paljon tekemistä hautajaisten kanssa. Hautajaisten jälkeen kun kaikki on ohi, niin tulee vasta se yksinäisyys ja asian käsittely, silloin on tarvetta ihmisille.

Lähiomaiseni kuoli muutama kuukausi sitten, ja voin sanoa, että olisi ollut kylmää saada vain tekstiviesti. Onneksi kukaan ei ollut niin dorka.

 

Kukkia tai kaunis kortti vaikka. Ei tekstaria.

 

Ei kukkia! Kun isäni kuoli äkillisesti, saimme aivan pakokauhun kukista! Irrallisin ja tunteettomin tapa mitä tiedän.... Laita tekstari, ihan niin kuin osaaat kirjoittaa, pääasia että sanot ettet tiedä mitä sanoa, mutta sulle saa puhua kun haluavat.

 

Olen nuorempaa sukupolvea ja mielestäni hyvin kirjoitettu tekstari kaverilta olisi juuri oikea! Se olisi henkilökohtainen ja tulisi perille heti. Mun mielestä kortti tai kukat on aika muodollisia, joita tulisi ehkä sukulaisilta. Pelkkä "Otan osaa" -tekstari olisi mauton, mutta sellainen pitkä ja syvällinen viesti olisi ihana. Vaikka sellainen, jossa kaveri kertoisi, kuinka pahoillaan hän on suuresta menetyksestä ja että hänelle voi soittaa koska vaan, mihin kellonaikaan vaan En osannut arvioida ap:n viestistä, että onko tämä kaveri nainen vai mies ja minkä ikäinen. Riippuu se vähän luonteestakin, et millanen osanotto ois paras. Oman lapsen kuolema on kamalinta ikinä ja tuntuu, ettei siihen auta mikään. Jonkun muun mielestä käyminen tai puhelinsoitto olisi paras, mutta itse en välttämättä alkuun haluaisi puhua kenenkään kaverin kanssa.

 

Lähetä kortti. Tai kukkia. Kumpi nyt sitten tuntuu luontevammalta. Kirjoita siihen sitten vaikka että "Suuressa surussa myötäeläen ja osaa ottaen ––"

 

Lähiomaiseni kuoli muutama kuukausi sitten, ja voin sanoa, että olisi ollut kylmää saada vain tekstiviesti. Onneksi kukaan ei ollut niin dorka.

Peesi tähän. Ei tekstiviestiä.

 

Mun mielestä tekstari on ok nopeaksi reaktioksi ja tilanteen mukaan voi miettiä puhelua, adressia jne vähän myöhemmin. Jos läheisestä kaverista kyse, sitten puhelu, mutta sain käsityksen, että tapaamiset muutenkin satunnaisia?

 

Ap, kuten huomaat vastauksista, on monta tapaa toimia! Tärkeintä on ajatus. Minustakin ystävällisesti kirjoitettu tekstari on ihan nykypäiväinen tapa,kettoa asiansa. Varo latteuksia kuten kyllä se siitä tms, laita vaikka että otan osaa suureen suruunne, X oli niin hieno poika/tyttö.

 

Entä kortti? Sopiva, kaunis kortti, johon surunvalittelut/ osanotto suureen suruun. Ja lupaus olla avuksi, jos missään vaan apua tarvitsevat. Tällä hetkellä, ja myöhemminkin.