Sormuksen löytäjä vaati 300e löytöpalkkiota, ei 50e riittänyt mitä tarjottiin

[<hhrh]

Kuka oikeasti käy arvioimassa sormuksen ennen kuin palauttaa sen omistajalle? Huh!

 

[Löytäjä]

[QUOTE="vieras";26678148]Vie poliisilaitokselle, poliisi kirjaa löytäjän tiedot ylös. Jos omistaja löytyy niin omistaja saa sormuksen takaisin maksamalla 10% sormuksen arvosta löytäjälle.[/QUOTE]

Aivan. Löysin itse joskus (itsekin lapsena) pankkikirjan, joka vaikutti lapsen pankkikirjalta. Vein sen tietty vanhemmilleni, ja isä toimitti sen poliisilaitokselle. Poliisi oli tosiaan kysynyt löytöpalkkiosta, mutta isäni sanoi, ettei halua. Olisikin tuntunut röyhkeältä vaatia lapsen säästöistä 10% itselleen!

En itsekään kyllä koskaan vaatisi mitään. En oikein ymmärrä, miksei niitä löytyneitä esineitä voi vaan viedä sinne poliisilaitokselle, josta omistaja voi ne hakea? Tai jos omistaja selviää esineen perusteella (esim. kännykkä), miksei vaan voi ilmoittaa tälle, että voit hakea omaisuutesi täältä? MIKSI on niin tärkeää se löytöpalkkio? Miksi ei voisi suhtautua samalla lailla kuin jos muissakin asioissa auttaa toista ihmistä - avaa oven, auttaa nostamaan rattaat bussiin, neuvoo eksyneelle tien, jne. Eihän noistakaan mitään juomarahoja vaadita!

 

[Löytäjä]

[QUOTE="vieras";26678181]Itse olisin ollut ikionnellinen, jos löytäjä olisi ymmärtänyt pelkästä sormukssa olleista etunimistä arvata oikean omistajan.

Tuokin tarina olisi voinut päättyä niin, sormus ei olsi ikinä löytänyt oikeaa omistajaa. Löytöpalkkio on pikkusumma siihen nähden.[/QUOTE]

Tietenkin. Mutta edelleen kysyn, miksi siitä pitää saada rahaa, että palauttaa kadonneen esineen omistajalleen? Eikö sitä voisi vaan palauttaa, vai onko sekin joku ongelma?

 

["vieras"]

Kuka oikeasti käy arvioimassa sormuksen ennen kuin palauttaa sen omistajalle? Huh!

Itse en ole koskaan nähnyt 4000 € sormusta, enkä osaa sitä tunnistaa aidoksi jostain briljanttihökötyksestä. Tuskin olisin alkanut selvittää mahdollista omistajaa jollekin pääsisäisyllätyssormukselle...

Jos itse olisin hukannut 4000 € sormuksen olisin onnesta soikeana sen löytymisestä.

 

[gjgjg]

[QUOTE="vieras";26678211]Itse en ole koskaan nähnyt 4000 € sormusta, enkä osaa sitä tunnistaa aidoksi jostain briljanttihökötyksestä. Tuskin olisin alkanut selvittää mahdollista omistajaa jollekin pääsisäisyllätyssormukselle...

Jos itse olisin hukannut 4000 € sormuksen olisin onnesta soikeana sen löytymisestä.[/QUOTE]

Minulla on vihkisormus jonka arvo on 3600 euroa. Toki tunnearvo on paljon enempi, joten olisin kyllä valmis maksamaan 300 euroa jos sormukseni hukkaisin ja sen takaisin saisin.

 

["vieras"]

Löytöpalkkio ja kustannusten korvaus
10 §
Löytäjän oikeus löytöpalkkioon ja kustannusten korvaukseen

Omistajalla on oikeus saada löytötavara takaisin, jos hän maksaa löytäjälle löytöpalkkion ja korvaa löydön aiheuttamat tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset. Löytöpalkkion määrästä säädetään asetuksella.

Löytöpalkkiota ei suoriteta 5 §:ssä tarkoitetusta laitoslöydöstä.

Poliisi-, tulli- ja muun viranomaisen valvonta- tai tarkastustoiminnassa tehdystä löydöstä ei suoriteta löytöpalkkiota.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1988/19880778

 

[kaalimaan vartija]

Miksi ihmiset on niin haluttomia maksamaan löytöpalkkion?
Jos itse hukkaisin jonkun arvokoruni tai vaikka kelloni joka on mulle vielä aika rakaskin niin olisin valmis maksamaan sen minkä kuuluukin.
Löytäjänä en vaatisi mitään, enkä ole vaatinutkaan koskaan.

Ihmetyttää vain se, miten kitsaita ihmiset on maksamaan. Yleensä se näkyy ihan kaikessa.

 

[Löytäjä]

Minulla on vihkisormus jonka arvo on 3600 euroa. Toki tunnearvo on paljon enempi, joten olisin kyllä valmis maksamaan 300 euroa jos sormukseni hukkaisin ja sen takaisin saisin.

On ihan ok maksaa löytöpalkkio, mutta aloite löytöpalkkioon pitäisi tulla täysin sormuksen omistajan taholta. Ja vaikka löytäjä ilahtuisikin ajatuksesta saada sillä lailla ilmaiseksi rahaa, hänen pitäisi kuitenkin kohteliaisuussyistä (ja jotta ei vaikuttaisi urpolta) kieltäytyä. Tämän jälkeen omistaja voi kuitenkin antaa löytöpalkkion, perustellen vaikka, että itselle tulee siitä hyvä mieli ja ehdottomasti haluaa antaa löytöpalkkion, koska sormus on niin tärkeä, tms.

Joskus se esineen omistaja voi olla oikeasti niin köyhä, että löytöpalkkio vie perheeltä ruuan. Esim. käsilaukku, jossa on kännykkä, lompakko ja kamera, voi olla ihan mahdoton lunastaa takaisin, jos elää vaikkapa opintotuella tai kotihoidontuella. Irvokasta, jos näistä pienistä tuloista joutuu maksamaan jollekin hyvätuloiselle, joka ei muuten voi antaa tavaroita takaisin.

 

["vieras"]

On ihan ok maksaa löytöpalkkio, mutta aloite löytöpalkkioon pitäisi tulla täysin sormuksen omistajan taholta. Ja vaikka löytäjä ilahtuisikin ajatuksesta saada sillä lailla ilmaiseksi rahaa, hänen pitäisi kuitenkin kohteliaisuussyistä (ja jotta ei vaikuttaisi urpolta) kieltäytyä. Tämän jälkeen omistaja voi kuitenkin antaa löytöpalkkion, perustellen vaikka, että itselle tulee siitä hyvä mieli ja ehdottomasti haluaa antaa löytöpalkkion, koska sormus on niin tärkeä, tms.

Joskus se esineen omistaja voi olla oikeasti niin köyhä, että löytöpalkkio vie perheeltä ruuan. Esim. käsilaukku, jossa on kännykkä, lompakko ja kamera, voi olla ihan mahdoton lunastaa takaisin, jos elää vaikkapa opintotuella tai kotihoidontuella. Irvokasta, jos näistä pienistä tuloista joutuu maksamaan jollekin hyvätuloiselle, joka ei muuten voi antaa tavaroita takaisin.

Löytöpalkkio on ihan laissa mainittu löytäjän laillinen oikeus ei kohtelias ele... olisko 4000 € sormusken paikka sitten kassakaapissa, siletä se ei tipu.

 

[Löytäjä]

Miksi ihmiset on niin haluttomia maksamaan löytöpalkkion?
Jos itse hukkaisin jonkun arvokoruni tai vaikka kelloni joka on mulle vielä aika rakaskin niin olisin valmis maksamaan sen minkä kuuluukin.
Löytäjänä en vaatisi mitään, enkä ole vaatinutkaan koskaan.

Ihmetyttää vain se, miten kitsaita ihmiset on maksamaan. Yleensä se näkyy ihan kaikessa.

No jos ei vaikka ole varaa. Jos ihminen joutuu jo ilman lisämaksujakin tinkimään ihan peruselämisestä tai jos tili on tyhjä ja ostaa ruuatkin luotolle.

Esimerkiksi.

 

["vieras"]

Tai kuten Majuri sanoi, että ottaisi naapurinsa ovessa roikkuvat avaimet itselleen ja vaatisi niistä vähintään 50 euron löytöpalkkiota..

 

[Löytäjä]

[QUOTE="vieras";26678312]Löytöpalkkio on ihan laissa mainittu löytäjän laillinen oikeus ei kohtelias ele... olisko 4000 € sormusken paikka sitten kassakaapissa, siletä se ei tipu.[/QUOTE]

Laissa mainittu blaablaa. Silti sitä ei ole pakko vaatia itselleen - laki ei siis EDELLYTÄ sen vaatimista.

Mutta ihan tyypillistä, että osa ihmisistä nojaa tällaisiin "auktoriteetteihin" kuten lakipykäliin juuri tällaisissa asioissa. Itsehän ei voi ajatella ollenkaan ja käyttää aivojaan, vai mitä?

 

[kaalimaan vartija]

No jos ei vaikka ole varaa. Jos ihminen joutuu jo ilman lisämaksujakin tinkimään ihan peruselämisestä tai jos tili on tyhjä ja ostaa ruuatkin luotolle.

Esimerkiksi.

Kyllä näistä vastauksista tulee sellainen tuntuma, että kukaan ei ole oikein halukas maksamaan mitään löytöpalkkioita... mutta ehkä kaikki vastaajat ovat olleet kovin köyhiä...?
Eli viestissäni tarkoitin lähinnä asennetta siihen löytöpalkkion maksamiseen.
Luultavasti kaikki fiksut ihmiset ymmärtävät, jos rehellissti kertoo, ettei ole varaa nyt kauhean suuriin löytöpalkkioihin. Jotain pientä voisi silti tarjota... kukkia, suklaata tai pienen korvauksen edes. Se kertoo paljon esineen oikeasta omistajasta. Kuten myös vaatiminen esineen löytäjästä.

 

["vieras"]

Laissa mainittu blaablaa. Silti sitä ei ole pakko vaatia itselleen - laki ei siis EDELLYTÄ sen vaatimista.

Mutta ihan tyypillistä, että osa ihmisistä nojaa tällaisiin "auktoriteetteihin" kuten lakipykäliin juuri tällaisissa asioissa. Itsehän ei voi ajatella ollenkaan ja käyttää aivojaan, vai mitä?

Edelleen sitä mieltä että parempi omistaa löydetty 4000+300 € sormus, kuin hukassa oleva 4000 € sormus. Tunnearvo on vielä isompi... Jos joku haluaa laissa määrätyn löytöpalkkion niin ok... itsehän se sormus alunperin hukattiin.

 

[Lzdlf]

Niinhän tää olikin tarjonnut, jopa 50 euroa. Mutta ei ollut kelvannut...

 

["vieras"]

No jos ei vaikka ole varaa. Jos ihminen joutuu jo ilman lisämaksujakin tinkimään ihan peruselämisestä tai jos tili on tyhjä ja ostaa ruuatkin luotolle.

Esimerkiksi.

Sitten pitää huolehtia tavaroistaan niin etteivät ne katoa tai jättää arvotavarat kotiin.

 

[Löytäjä]

Okei. Ensi kerralla, kun näette jossain, että ihmiseltä meinaa unohtua jotain kahvilan pöydälle tai putoaa jokin esine tai vaikka raha, niin toimikaa salaman nopeasti: siepatkaa esine itsellenne, ja kun samalla hetkellä esineen omistaja kääntyy poimiakseen omaisuutensa takaisin, voitte hymyillä julkeasti ja todeta, että olette nyt "löytäneet" kyseisen esineen ja teillä on oikeus saada lain teille takaama löytöpalkkio. Kieltäytykää luovuttamasta saalistanne, ennen kuin toinen kaivaa lompakon esille.

Siinähän sitten arvioitte kännykän, aurinkolasien, vauvan unilelun tai kaulaliinan arvoa. Suurin osa löytöpalkkioistanne on luultavasti aika pieniä - mutta voitte olla varmoja, että niistä rispaantuneista uniräteistäkin voitte kiristää ainakin euron tai pari. Ja kun teette tätä aktiivisesti vaanimalla ihmisiä kahviloissa, kaupoissa ja ihan kaikkialla, alatte pikku hiljaa päästä ihan kivoille tienesteille!

Vinkki: Voitte myös edesauttaa "löytämistä" esim. siten, että siirtäkää vaivihkaa kahvilassa naapuripöydän seurueelta jokin esine hieman syrjään. Tuupatkaa vaikka tuolin karmilla oleva kaulaliina lattialle ja sohikaa jalallanne se oman pöytänne alle, josta voitte kätevästi löytää sen. Tai kun naapuripöydän tyyppi menee hakemaan santsikuppia, napatkaa hänen pöytäänsä "unohtamansa" käsilaukku itselleen ja todetkaa "ohhoh, löysinkin kokonaisen käsilaukun arvokkaine sisältöineen!"

 

["vieras"]

Okei. Ensi kerralla, kun näette jossain, että ihmiseltä meinaa unohtua jotain kahvilan pöydälle tai putoaa jokin esine tai vaikka raha, niin toimikaa salaman nopeasti: siepatkaa esine itsellenne, ja kun samalla hetkellä esineen omistaja kääntyy poimiakseen omaisuutensa takaisin, voitte hymyillä julkeasti ja todeta, että olette nyt "löytäneet" kyseisen esineen ja teillä on oikeus saada lain teille takaama löytöpalkkio. Kieltäytykää luovuttamasta saalistanne, ennen kuin toinen kaivaa lompakon esille.

Siinähän sitten arvioitte kännykän, aurinkolasien, vauvan unilelun tai kaulaliinan arvoa. Suurin osa löytöpalkkioistanne on luultavasti aika pieniä - mutta voitte olla varmoja, että niistä rispaantuneista uniräteistäkin voitte kiristää ainakin euron tai pari. Ja kun teette tätä aktiivisesti vaanimalla ihmisiä kahviloissa, kaupoissa ja ihan kaikkialla, alatte pikku hiljaa päästä ihan kivoille tienesteille!

Vinkki: Voitte myös edesauttaa "löytämistä" esim. siten, että siirtäkää vaivihkaa kahvilassa naapuripöydän seurueelta jokin esine hieman syrjään. Tuupatkaa vaikka tuolin karmilla oleva kaulaliina lattialle ja sohikaa jalallanne se oman pöytänne alle, josta voitte kätevästi löytää sen. Tai kun naapuripöydän tyyppi menee hakemaan santsikuppia, napatkaa hänen pöytäänsä "unohtamansa" käsilaukku itselleen ja todetkaa "ohhoh, löysinkin kokonaisen käsilaukun arvokkaine sisältöineen!"

Ja ongelmasi on...? Millaisia neuvoja annat 4000 € sormuksen omistajille?

 

[löytäjä]

Mun kohdalla se löytöpalkkion saaminen riippuisi vähän siitä, kuinka paljon vaivaa on joutunut näkemään. Jos mun olisi pitänyt käyttää omaa aikaa, energiaa ja rahaa siihen, että tavara palautuu omistajalle, loukkaantuisin kyllä jos minulle ei mitään tarjottaisi. Ehkä en kuitenkaan alkaisi sanelemaan mitään summaa, toivoisin että omistaja osaa itse arvioida sopivan summan. Tässä tapauksessa olisin kyllä ollut iloinen 50 euroon.

On niin paljon epärehellisiä ihmisiä, jotka ennemmin möisivät tai pitäisivät itse tuollaisenkin sormuksen. Siinä mielessä mun mielestäni rehellisyys tulee aina palkita.

Itseäni on syytetty varkaaksi, kun olin nostamassa maahan pudonnutta lompakkoa. Seisoin siinä kadulla lompakko kädessä ja ajattelin tutkia, josko siitä löytyisi omistajan yhteystietoja. Samassa omistaja juoksi kiroten ja melskaten paikalle ja repi lompakon kädestäni. Ehkä ensi kerralla jätän arvotavaran maahan ja annan sen varkaan sitten viedä sen.

 

[löytäjä2]

Mun kohdalla se löytöpalkkion saaminen riippuisi vähän siitä, kuinka paljon vaivaa on joutunut näkemään. Jos mun olisi pitänyt käyttää omaa aikaa, energiaa ja rahaa siihen, että tavara palautuu omistajalle, loukkaantuisin kyllä jos minulle ei mitään tarjottaisi. Ehkä en kuitenkaan alkaisi sanelemaan mitään summaa, toivoisin että omistaja osaa itse arvioida sopivan summan. Tässä tapauksessa olisin kyllä ollut iloinen 50 euroon.

On niin paljon epärehellisiä ihmisiä, jotka ennemmin möisivät tai pitäisivät itse tuollaisenkin sormuksen. Siinä mielessä mun mielestäni rehellisyys tulee aina palkita.

Itseäni on syytetty varkaaksi, kun olin nostamassa maahan pudonnutta lompakkoa. Seisoin siinä kadulla lompakko kädessä ja ajattelin tutkia, josko siitä löytyisi omistajan yhteystietoja. Samassa omistaja juoksi kiroten ja melskaten paikalle ja repi lompakon kädestäni. Ehkä ensi kerralla jätän arvotavaran maahan ja annan sen varkaan sitten viedä sen.

Oho, en huomannut, että joku Löytäjä oli jo ketjussa. Minä olen eri löytäjä-

 

[chrissy]

No mulle riittää ihan kiitos. Mä oon parikin kertaa löytäny puhelimen ja selannu puhelimesta vaikka äidin tai miehen tai jonku nron ja soittanu siihen. Kertonut et on löydetty tällänen puhelin et sen voi noutaa paikasta X. joka kerta on tullut huojentuneita kiitoksia.
Ainaki mulle ihmisen kiitollisuus riittää. olkoon se sitten 400e tai 4000e arvonen.

 

[Löytäjä]

Mun kohdalla se löytöpalkkion saaminen riippuisi vähän siitä, kuinka paljon vaivaa on joutunut näkemään. Jos mun olisi pitänyt käyttää omaa aikaa, energiaa ja rahaa siihen, että tavara palautuu omistajalle, loukkaantuisin kyllä jos minulle ei mitään tarjottaisi. Ehkä en kuitenkaan alkaisi sanelemaan mitään summaa, toivoisin että omistaja osaa itse arvioida sopivan summan. Tässä tapauksessa olisin kyllä ollut iloinen 50 euroon.

On niin paljon epärehellisiä ihmisiä, jotka ennemmin möisivät tai pitäisivät itse tuollaisenkin sormuksen. Siinä mielessä mun mielestäni rehellisyys tulee aina palkita.

Itseäni on syytetty varkaaksi, kun olin nostamassa maahan pudonnutta lompakkoa. Seisoin siinä kadulla lompakko kädessä ja ajattelin tutkia, josko siitä löytyisi omistajan yhteystietoja. Samassa omistaja juoksi kiroten ja melskaten paikalle ja repi lompakon kädestäni. Ehkä ensi kerralla jätän arvotavaran maahan ja annan sen varkaan sitten viedä sen.

Nyt täällä kirjoittaa kaksi ihmistä samalla nimimerkillä. Itse kirjoitin nimimerkillä "Löytäjä" aika monta viestiä. Tämä nyt lainaamani ei kuitenkaan ollut minun näppikseltäni. Toivottavasti oli ihan vahinko tämä sama nimimerkki eikä mitään tarkoituksellista.

 

[Löytäjä]

Oho, en huomannut, että joku Löytäjä oli jo ketjussa. Minä olen eri löytäjä-

Juu, ei mitään, meni vähän ristiin meidän viestit. Sattuuhan näitä

 

[evita]

En ole pyytänyt koskaan löytöpalkkiota, ei ole tullut mieleenkään. Pari vuotta sitten löysin lompakon rahoineen ja kortteineen kadulta ja vein poliisilaitokselle. Oletan, että siellä oli ko. ihmiselle tärkeitä tavaroita. En voisi olla niin ahne, että pyytäisin löytöpalkkioita.

Toivon, että jos itse hukkaan tavaroitani, niin löytäjä on myös rehellinen ja toimittaa tavarat poliisiasemalle - ei sen takia, että haluaa rahastaa, vaan sen takia että haluaa elää niin kuin kunnollinen muitakin ajatteleva ihminen elää.

 

[Löytäjä]

[QUOTE="vieras";26678427]Ja ongelmasi on...? Millaisia neuvoja annat 4000 € sormuksen omistajille?[/QUOTE]

Muistaakseni annoin jo neuvoja. Eli korrektia on tarjota löytöpalkkio, jos sellaisen pystyy maksamaan. Kohteliasta on antaa jotain ikäänkuin "vaivanpalkkioksi", mutta aloitteen tulisi tulla vain ja ainoastaan omistajan puolelta.

Ja jos se 4000 euron sormuksen omistaja on oikeasti niin varaton, ettei pysty maksamaan, niin silloin tilanne on tietysti eri. Aika harvinaista toki, että jollain varattomalla opiskelijalla olisi monen tonnin sormus, mutta voi niinkin olla. Silloin voi toki tehdä, kuten joku ehdotti: antaa vaikka kukkakimpun, suklaarasian tms. kiitokseksi.

Periaatteessa minusta sydämellinen kiittäminenkin riittää, mutta jos on tosi arvokas esine, niin silloin varmaan ihmiset mielellään antavat jotain kiitokseksi. Mutta sen pitäisi nimenomaan olla sellainen "kohtelias ele", ei mikään lain säätämä velvoite.