Suosittelen ehdottomasti Gill Rapleyn kirjaa: Omin sormin suuhun! Siinä kerrotaan ihan käytännössä, miten aloittaa sormiruokailu.
Kolme nyrkkisääntöä on:
1. Lapsi osaa istua tukevasti, joko sylissä tai syöttötuolissa. Ei kannata antaa sormiruokaa esim. sitteriin tai vastaavaan, missä lapsi on puoli-istuvassa asennossa, koska tällöin tukehtumisriski kasvaa.
2. Lasta ei jätetä ikinä yksin syömään.
3. Lapselle ei anneta liian pieniä tai kovia paloja syötäväksi, esim. pähkinöitä.
Tässä mielenkiintoinen blogi aiheesta: http://lenniledweaning.blogspot.com/
Me aloitimme sormiruokailun 6 kk:n iässä. Porkkana oli ensimmäinen ruoka-aine. Sen jälkeen kokeiluja laajennettiin aika nopeasti kaikkiin vauvoille sallittuihin aineisiin. Ainoastaan kananmunan kokeilu jätettiin myöhemmäksi. Annoin porkkanan n. 5 cm:n mittaisiksi tikuiksi leikattuina. Keitin ne al denteksi, eli ei liian pehmeäksi, jottei pala mössöytyisi vauvan kädessä.
Jonkin verran tarjosin myös sileää sosetta, mutta se ei kelvannut. Puurot syötin lusikalla, aika pian siirryttiin jo normi eloveenaan ja 4-viljan puuroon. Karkeita ruokia (ihan normaalia kotiruokaa ilman suolaa ja maitotuotteita) alettiin syömään n. 7-kuisena. Nyt on pojalla ollut sormiruokalakkoilua ilmassa ja lähes kaikki ruoka menee lusikalla. Toki saa myös itse mutustella, mutta mahan täytteeksi asti poika ei suostu syömään.
Suosittelen kyllä sormiruokailua lämpimästi kaikille!
Meillä se selvästi auttoi silmä-käsikoordinaation kehitykseen sekä suutuntuman kehittymiseen. Meilläkään ei ollut hampaita, kun aloitimme, mutta tosi hyvin poika sai pehmeästä ruuasta irti paloja. Eikä kakomista tule pelätä! Se on normaali reaktio, eikä liity tukehtumiseen. Vauvoilla kakomisrefleksi laukeaa lähempänä suuta, eikä lähellä kurkkua kuten aikuisilla. Refleksi vaimenee ja siirtyy taaemmas, kun vauva kasvaa ja oppii käsittelemään ruokaa suussaan.