Sopiiko valurautapannu jokapäiväiseen arkikäyttöön?

Vanha paistinpannu on tullut elinkaarensa päähän. Tarvitsisin siis pannun, jolla voi ruskistaa, paistaa lettuja, haudutella kastikkeita, paahtaa esim. pähkinöitä kovallakin lämmöllä ilman rasvaa.

En ole ikinä käyttänyt valurautapannua, joten en tiedä, minkälainen se on oikeasti käytössä. Pitkäikäinen se kyllä on eikä sitä voi pysyvästi pilata oikein mitenkään, siksi sellaisesta haaveilen. Olen kyllästynyt teflonpannuihin, jotka ovat käyttökelvottomia sen jälkeen kun pinnoite on pilalla. Ja huonolla tuurilla käteen sattuu semmoinen pannu, joka ei kestä vuottakaan käyttöä. Jo kertyy kaatopaikalle pannukasaa.

Mites onko kellään kokemuksia keraamisesti pinnoitetuista pannuista, ovatko ne yhtään kestävämpiä kuin teflonpannut?

Tietysti olisi hyvä, että ruoka ei jää pannuun kiinni, eihän sitä pannua muuten tule käytettyä ja se on vielä turhempi kuin rikkinäinen pannu. Esim. lettuja on aivan mahdotonta paistaa jos pannu ei ole tarpeeksi liukas ja tarttumaton. Valurautapannuja syytetään siitä, että niihin ruoka tarttuu, mutta mikä on totuus?

 

Minä paistan letut aina valurautapannuilla, lettupannuina toimii kaksi halkaisijaltaan parikymmensenttistä. Ei ole ollut mitään ongelmia tarttumisen kanssa, kunhan käyttää rasvaa paistaessa. Valurautapannun saa hetkeksi pilalle pesemällä sen pesuaineella, sen jälkeen se vaatii rasvapolton eli se pitää kyllästää ruokaöljyllä ´tai sian ihralla ja polttaa se rasva esim. kuumassa uunissa. Valurautapannua ei sitten saa tiskikoneessa pestä, tosin ei sitä muillekaan pannuille suositella.

Keraaminen pannu (tai oikeasti paistokasari) toimi alkuun kuin unelma, mutta sitten yhtäkkiä kaikkia rupesi ottamaan siihen kiinni, enkä ole löytänyt siihen samanlaista kunnostustapaa kuin valurautapannuun.

 

valurauta paistin pannu ja pata on melkein jokapäiväsessä käytössä. tosiaan pesuainetta ei saa käyttää ja öljyäminen pitää pannun kunnossa loppu iän.

 

Itse ajattelin ostaa sellaisen Diamond Swiss-pannun, mutta.. en tiedä. Teflonia meille ei enää tuu.

 

Meillä on Heirolin pannu Cerasafe-pinnotteella. Oiskohan alkuvuodesta ostettu... Joskus keväällä alkoi ruoka tarttumaan jonkin verran, mutta ei silti näy olevan rikki, ei vaan riitä pelkkä vesipesu, eikä aina tiskiaineen kerakaan, vaan käytetään raakasti (no, hellästi) karhunkieltä sillon ku ei muuten lähe, se on auttanu nii ettei oo herkästi sit tarttunu. Nykyään laitetaan aina vettä pannulle jos ei heti pestä käytön jälkeen, se ehkäisee jonkin verran sitä ettei liian pahasti jää kiinni.
Oon kyllä sinänsä tykänny, ja tuntuu paljo turvallisemmalta ku teflonpannut, joista pinta menee parissa kuukaudessa näkyvästi rikki ja tietää että siitä irtoaa jotain ruokaan...
Kun vaan kunnolla putsaa, ja käyttää rasvaa ni hyvin pelaa.

Valurautapannusta en tykänny...en saanu tehtyä ruokaa siinä ilman että aina on pohjassa kiinni, ihan sama vaikka laittas sentin rasvaa pannulle ni silti oli kiinni. Rapatapa niitä sitte irti sieltä... Yritin imeyttää siihe rasvaa, ja rasvapolttoki tehtiin (vaikka piti olla käyttövalmis pannu), ei apua...
Oli niin raskaskin, että kaappiin joutu lopulta.

 

Tietysti sopii... Eihän ennen muita ollukaan.

Teflonit menee helposti pilalle, jos kapustat naarmuttaa pintaa tai niitä käyttää liian kuumana. Valurautasenki saa kyllä pilalla, esim ahkeralla Fairy-pesulla, rasvaamattomuudella ja muulla vääränlaisella huollolla. Se pitää pestä kuumalla vedellä (tarvittaessa kiehauttaa vettä siinä tai liottaa) ja rasvata sitte hyvin. Rasvapoltto kantsii tehä välillä, että pinta pysyy tarttumattomana. Liha ei tartu, kun laittaa huoneenlämpösenä kuumalle pannulle ja vähän liikuttaa siinä alussa. Marinadien kanssa en suosittele laittaan eli jos sellanen on, niin katsii huuhtoo ja painella ylimääräset kosteudet pois.

Mulla meni vähän aikaa ennen ku pääsin sinuiks noitten pannujen kanssa, mut nyt en luopus mistään hinnasta, enkä haluu muita enää käyttää. Teflonilla ku ei saa paistettua ees pihvejä kunnolla, ni mitäpä sellasella tekee. Letut onnistuu hyvin, mut vaatii vähän totuttelua... Tolla on erilaista paistella ku teflonilla eikä heittely onnistu painon takia. Meil tosin on aika raskas toi pannu, niitä on kepposempiaki. Pikkulätyille on sit oma pannu ja siinä saa kätsysti paisteltua myös jauheliha- ja jauhemaksamaksapihvit. Ite kyl paistelen jauhelihapihvit aina uunissa.

Suurin muutos valurautaseen vaihtaessa on varmaan se, ettei sitä voi laittaa tiskariin ja huolto vaatii vähä enempi vaivaa... Nopsaan siihen kuiten tottuu, eikä sitä piä enää rasitteena.

 

Monitahoinen homma. Sopii jokapäiväiseen käyttöön kyllä. Mulla ei muita olekaan, koska boikotoin muovia sekä pannuissa, että lastoissa ja kauhoissa. Ainoa miinuspuoli on se että isot pannut painaa.
Niihin ei tartu sen enempää mikään kiinni kuin tefloniinkaan jos niitä käyttää oikein. Virhe numero yksi on paistaa väärää ruokaa liian kuumalla. Silloin se tosin tarttuu tefloniinkin kiinni. Rasvaus on kaiken a ja o. valurautapannu paranee vanhetessaan. Alkuun voi olla haastavaa saada se kunnolla rasvapoltetuksi. Paistellessa etenkin ruokaa, mikä ei vaadi kovin perusteellista pesua, kuten kasvispihvejä, ym kuivaa, se kärtsää ajanmittaan oikein loistavaksi. Mulla on yksi tosi vanha pannu jonka pinta on täydellinen. Eikä se mene pesuaineellakaan sillätavalla miksikään kuin uudempien, vain pariin kertaan rasvapoltettujen pinta. On paljon sileämpi.
Ja pesuainetta, sitä voi käyttää toisinaan, muttei joka kerta. Yleensä vedellä huuhtominen riittää, mutta toisinaan ei tarvita sitäkään. Jos jotakin palaa kunnolla kiinni, mitä ei ole mulle koskaan tapahtunut, sen voi hinkata aika surutta poiskin, toisin kuin teflonista. Aina vedellä lotraamisen jälkeen kuivaus, paperilla ja vielä esim. hellan jälkilämmöllä ja sitten öljyä perään.

 

Tottakai sopii jokapäiväiseen käyttöön. Ikinä en enää käytä teflonia, siinä on muovia. Valurauta on terveellinen ja ikuinen.
Astianpesuainetta ei saa käyttää.
Öljyä pannuun ja sitten paistamaan, pannun pitää ensin kuumeta. Sitä oppii käyttäessään.

 

Minulla on Swiss Diamond-pannu kaytössä. Ollut jo lähes vuoden. Ja parempaa pannua saa hakea! Pannu on edelleen kuin uusi. Ja on kovassa käytössä. Suosittelen lämpimästi. Pannu on arvokas, mutta hintansa väärti.

http://www.swissdiamond.fi/


Tuolta linkistä saat lisätietoa. Ja noista pienemmistä pannusista on ainakin netissä try me-tarjous eli saa laatuun nähden halvalla huippupannun (25 vuoden takuu muuten!)

 

niin tuosta Swiss Diamondista vielä; ei tartu ruoka pohjaan. Voi myös laittaa uuniin muistaakseni jopa 250 asteeseen.En tarvitse muita pannuja, korkeintaan voisin ostaa joskus tuon pienen pannun kaveriksi. Teflonia en laita enää ikinä!

 

niin tuosta Swiss Diamondista vielä; ei tartu ruoka pohjaan. Voi myös laittaa uuniin muistaakseni jopa 250 asteeseen.En tarvitse muita pannuja, korkeintaan voisin ostaa joskus tuon pienen pannun kaveriksi. Teflonia en laita enää ikinä!

Swiss diamond pannussa ei todella ole Teflonia, MUTTA siinä on PTFE:tä joka on aivan samaa myrkkyä. TEFLON on vaan kyseisen yhdisteen REKISTERÖITY KAUPPANIMIKE. Ovelasti osaavat tuonkin kiertää, kun lukee että ei Teflonia, mutta luepas tuoteseloste hieman tarkemmin niin huomaat että taas kuluttajaa viilataan härskisti linssiin ja Swiss Diamondin poijjaat nauraa matkalla Sveitsin pankkiin... Olin jo kassalla k.o pannun kanssa kunnes tarkkasilmäinen naiseni huomasi lukaista vielä tuoteselosteen. Jäi pannu ostamatta.

 

swiss diamondin pannu meni mulla parissa viikossa surkeaksi. ei se kestänyut kuumentamista ja alkoi polttaar uokaa pohjaan vaikka öljyä olisi laittanut kuinka. ostin kyseisen pannun stockalta itselleni joululahjaksi tarjouksesta mutta roskaksi jäi. sain sitten mummulta vanhan valurautapannun jolla olen paistanut (ensin toki hehkuttanut ja rasvapolttanut) lettuja blinejä ja kasviksia ja se osoittautui ajan kanssa talouden parhaaksi pannuksi. koekeiltiin sitten ukon kansa eri kaupoissa valurautapannuja. sekä rönnebyssä että hackamin pannuissa oli naurettavan huono kiinnitys puukahvasta itse pannuun. pannut olivat myös kotona olevaan verrattuna kovin kevyitä ja ohut pohja. en ollut vakuuttunut ja etsin jotain muuta merkkiä kunnes lösin skepshultin. kyseisestä sarjasta löytyi jopa syvä pannu kastikkeiden tekemiseen joten kaikki vanhat pinnoitetut kakat heitettiin helkuttiin siltä istumalta. mummulta saamani pannun merkki on hämärän peitossa mutta mut pannut tässä taloudessa ova skepparia http://www.maypoint.fi/paistinpannut-skeppshult-valurautapannut-c-31_89_92.html

 

Tottakai valurautainen pannu sopii jokapaiväiseen käyttöön. Eihän muita paistinpannuja edes ole. Teflonilla päällystetyt alumiinipannut kun ovat pelkkiä lämmityspannuja, mutta valuraudalla paistat ruoan läpikotaisin kypsäksi ja saat ruokaan rapean ruskean pinnan ja paremman maun. Raudan kosketus on magiaa maulle.

Paras valurautapannu on ehdottomasti Rönnebyn vuosisataisella kokemuksella tekemä. Kahva on jämäkkä puukahva, jota et saa irti repimälläkään. Puukahvan ansiosta et tarvitse pannun käsittelyssä uunikinnasta, ja pannu hoitaa paistohommansa paremmin kuin hyvin. Varo heikkoja kopioita, kuten Skeppshultia.

 

Tottakai valurautainen pannu sopii jokapaiväiseen käyttöön. Eihän muita paistinpannuja edes ole. Teflonilla päällystetyt alumiinipannut kun ovat pelkkiä lämmityspannuja, mutta valuraudalla paistat ruoan läpikotaisin kypsäksi ja saat ruokaan rapean ruskean pinnan ja paremman maun. Raudan kosketus on magiaa maulle.

Paras valurautapannu on ehdottomasti Rönnebyn vuosisataisella kokemuksella tekemä. Kahva on jämäkkä puukahva, jota et saa irti repimälläkään. Puukahvan ansiosta et tarvitse pannun käsittelyssä uunikinnasta, ja pannu hoitaa paistohommansa paremmin kuin hyvin. Varo heikkoja kopioita, kuten Skeppshultia.

Rönnebyystä lähtee kahva irti puukahva on ruuvilla kiinni joten voi käyttää uunissa

 

Teräshiilipannu, vain paranee käytössä.

 

Teräshiilipannu, vain paranee käytössä.

Olisko kummiski hiiliteräspannu?

 

Minulla on Swiss Diamond-pannu kaytössä. Ollut jo lähes vuoden. (25 vuoden takuu muuten!)

Isoäitini osti valurautapannun vuonna 1916. Ensin sitä käytti hän, sitten äitini ja nyt minä. Alkaa olla 100 vuoden iässä sopivasti sisäänajettu. Parhaat päivät ovat edessä ehkä 50 vuoden päästä. Takuuta ei ole.