Somaattisesti vai psyykkisesti sairas??

:'( Huoh ja hei..

Olen aika yksinäinen kotona oleva kahden lapsen äiti.Lapset ovat 7v ja 5 v ja toinen ekalla ja tarhassa.Olen itse kesettänyt opinnot toistaseksi selkärangan rappeuma sairauden vuoksi(ei vakava),mutta ajoittain kivulias.

Selkä ei suinkaan ole murheen aika vaan "kaikki muut sairaudet ,joita oletan/koen minulla olevan" :ashamed: .

Nyt viimesin on vatsasyöpä,kun vatsassa tuntuu kova möykky välillä.Tosin ei kipuilija sen kummemmin.Olen tosi aivan liian laiha,painan 48kg BMI 17,4.Olen yrittänyt syödä,mutta ei ole ruokahalua.

Ummetus on vuosien vaiva ja se on joskus kivuliasta ja vaatii runsaan laksatiivi annoksen.Tämä selittyy osittain sillä,että opiaatit aiheuttavat tunnetusti ummetusta,ja syön selkääni Tramalia ja Panacodia säännöllisen epäsäännöllisesti.
Kärsin jatkuvasta päänsärystä,mikä sekin voi selittyä re-boundina kipulääkkeistä,valvomisesta ja jatkuvasta tietokoneen tuijottamisesta.

Olen jatkuvasti väsynyt päivisin,tosin selitys sille lienee aamuyöhön saakka valvomiset.
Usein joka paikka särkee ja lihakset ovat rapakunnossa-en juuri liiku,kuin pakolliset:(
Juon pääasiassa kahvia,limsaa ja energiajuomia ja poltan satunnaisesti,alkoholia en käytä lainkaan.Vitamiineja yritän saada "purkeista".
Minulla todettiin munasarjakysta,joita kuulemma esiintyy joka kolmannella,halusin siitä kokeen ja se oli vaaraton suklaakysta,joita tulee ja menee.Kuukautiseni ovat säännölliset ja normaalit välivuotoja ei ole,solti kuvittelen että nyt on kohdunkaulansyöpä....kun tunnen ohuen vatsanpeitteiden läpi m.m suolen ja syämäni ruoan:O,etsin usein möykkyjä joka puolelta,ja lääkätin mukaan laihuuteni vuoksi tunnen itse jopa suolen mutkat.

Tiedän olis aika mennä päälääkäriin.No olen käynyt.Tein kaikenlaisia masennustestejä ja tuloksena oli lievä alakuloisuutta,ei selvää masennusta.
Ja sain unilääkkeitä,jotta koittasin saada rytmin kuntoon.No näin ei käynyt.

Kun aloin laihtua otettiin veriarvot 2008 kolmesti-kaikki hyvin,myös kilpirauhanen ja laktoosi ja keliakia-ok.
Vatsa ultrattiin ja ct-kuvattiin ei mitään kuin se kysta.Papa oli 1.

Tiedän että osittain tai jopa kokonaan syy voi olla psykosomaattinen.Ja oireet voi tuntua kovinkin konkreettisilta jos niitä etsii ja ajattelee lakkaamatta.Olen harvoin todellakin ollut sairaana kuten flunssassa tai muissa infektioissa.
En kehtaa mennä edes lääkäriin,valitanko kaikkia oireita?? :headwall:
Ja saan jonkun masennuslääkityksen.Ehkä oireilen somaattisesti tätä elämäntilannetta,kun ainoa sisältö ovat lapset ja mies,joka aina työssä,ja olemma muuttaneet vielä keväällä vieraalle paikkakunnalle,ja ainoa tuttu on siskoni ja perhe.

Tottakai heikkoina hetkinä olen satavarma että no nyt on se on aivokasvain,vatsasyöpä,peräsuolensyöpä y.m,y.m

Kun taas järjellä kaikkeen löytyy looginen selitys ,m.m todella surkeista elintavoista ja alakuloisesta mielialasta ja yksinäosistä päivistä.En vaan saa muutosta yksin aikaan.

Jos jaksoit lukea tämän,ota kantaa-olenko pipi päästä vai onko aihetta oikeesti tutkituttaa muuta kun pää.Vai hakea apua ja saada elämäntavat kuntoon ja oma kunto remonttiin ja koko elämänasenteen muutos.

Somaattisesti vai psyykkisesti sairas?? :/
 
Etpä ole ainoa :wave:

Itsellä myös jos jonkin näköistä "diagnoosia" takana. Aina kun on jokin "oire" (mitä normaali ihminen tuskin edes huomaisi), niin heti on jonkin sortin syöpä kysessä. En muista mitään ei tappavaa tai vähintäänkin pahasti toimintakyvyn vievää sairautta vielä löytäneeni.

Kierre tuntuu olevan jatkuva :ashamed: Kun edelliset oireet katoaa tai on tutkimuksilla selvitelty, niin hyvin pian tulee jotain uutta kehiin. Vaikka sitä kuinka yrittää itselleen puhua järkeä, niin aika ajoin paniikki on aika kova.

Sairastan ihan oikeasti kroonista, ihan vakavasti otettavaa sairautta. Olen huomannut, että jos sen kanssa on huonompi tilanne, niin ei näitä muita vaivoja niin paljon ilmene. Ja myöskin, jos elämässä on muuten kiireempää, positiivisella tavalla, niin hiljaisempaa on tautirintamalla. Mutta myös mitä enemmän miettii ja ajattelee, sitä villimmin mielikuvitus laukkaa. Yksinäiset hiljaiset hetket ovat mitä pahimpia itsetutkisekelun paikkoja...

Itselleni on aika selvää, miksi tarkkailen kaiken maailman tuntemuksia niin tarkasti. Äitini on nimittäin sairastanut useita vakavia sairauksia vuosien mittaan, alkaen siitä kun olin ala-asteella. Tästä on jäänyt pelko, erityisesti kuumetta ja kaikkea vähänkään epäselvää oireilua kohtaan. Perussairauttani hoitava lääkäri on tietoinen peloistani, ja nytkin kun ei synnytyksen jäljiltä meinattu hoitotasapainoa löytää ja kaikenlaista oireilua oli, määräsi hän minulle ylimääräisiä tutkimuksia, juuri syöpäsairauksiin liittyviä, jotta saisin mielenrauhan. Noo, mitäänhän ei tietysti löytynyt, mutta nyt on hyvä olla ja voimia kuntouttaa itseä kun ei tarvitse panikoida turhia.

Yksi, vähän toisin kallis apukeino, on tutkituttaa asiat jotka vaivaa! Nopea ja helppo tapa päästä miettimästä. Positiivinen elämänasenne, terveet elintavat, liikunta yms. on mua ainakin selkeesti auttaneet.

Tällaiselle itsensä tarkkailulle ja sairauksien pelolle on ihan joku diagnoosikin, mutta ei nyt nimi tule mieleen (onkohan mulla NYT dementia... ;) )
Kannattaa ihan rohkeasti ottaa puheeksi jonkun ammattilaisen kanssa. Ihan oikeasti jo pelkästään se helpottaa! Mutta ehdottamasti on tärkeää ottaa myös oma järki käteen ja asennoitua elämään onnellisena ja terveenä!
 

Yhteistyössä