Sokerirasituksen puolesta ja vastaan...

  • Viestiketjun aloittaja memmu
  • Ensimmäinen viesti
memmu
Mietin, että meniskö vaiko eikö. Painon takia vaan laittavat aina neuvolasta. Koskaan ei oo mitään ollu (2 raskautta takana) eikä pissassakaan ole ikinä ollut mitään. Diabeettesta ei ole eikä ole kenelläkään suvussakaan. Jättäisinkö tässä raskaudessa ihan kokonaan välistä?
 
Karkkimaankaveri
Molemmista raskauksista olen joutunut rasitukseen sillä perusteella että suvussani diabetestä (ja ihan mulkero th.) Kummankin kohdalla stressasin sokereita niin paljon että lähes kokonaan lopetn syömisen, koko odotusaika pyöri pelonsekaisin tuntein enkä osannut odotuksesta nauttia yhtään. Tämä th.n ansiota, koska tuntui väkisin etsivän minusta jotain vikaa ja syyttelyn aihetta!
Jos joskus vielä raskaaksi tulen, en usko että suostuisin rasitukseen vaan kerrankin nauttisin odottamisesta ja uskaltaisin syödä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja memmu:
Jos se oliskin vaan se pari tuntia.. mutta kun pitää olla 12 tuntia syömättä ja juomatta niin alkaa kyllä v*tuttaan...
Juu aamulla oli kyllä mulla kahvinhimo, ja jo illalla oli kamalaa kun ei kurkkua voinut popsia, se oli mulle pakkomielle :D Mut oli kiva tehdä se keskustareissu yksin, kävin sit muuallakin samalla :D
Et varmaan lasta/lapsia ota sinne mukaan, niin onhan siinä vähän omaa aikaa ja meet vaikka sen jälkeen ihan yksin omassa rauhassa syömään ja kahville, sitä odotellessa lukee tai vaikka lepää, ainakin tääl ois saanu labras mennä rauhassa lepäämäänkin.
 
Mä kans kahdessa ekassa stressasin noita sokerijuttuja. Kun aloin oottaa kolmatta, sanoin terkalle suoraan, että en mee testiin enkä stressaa mutta suosutun itse mittailemaan paastoarvoja kuitenkin. No, arvatkaas mitä. Mun arvot oli niin hyvät että ei ikinä oo ollut sellaiset. Tosin kyllä katsoin mitä suuhuni laitoin. Tosiasia sekin, että stressi nostaa verensokeria :whistle:
 
Niiskunen
Mä jouduin ekassa , mut tokassa en joutunu. Nyt olis muka syynä se että äitilläni on ollu raskaudenaikainen diabetes. MIksköhän mä en joutunu tokasta sit menemään. Niin ja ekassa jouduin sen takia kun oli se painoindeksi viel niin matalalla silloin. Nyt en kyllä mene jos ei oo ihan pakko.
 
memmu
En ota lapsia (jos siis menen itsekkään), täällä ei ole mitään ruokapaikkaa on sen verran pieni paikkakunta, että mihinkään jälkikäteen syömään vois lähteee eikä ainakaan viimeksi ollut mahdollisuutta mennä rauhassa mihinkään lepäämään, odotusaulaan olis voinu kaikkien töllisteltäväksi päästä jos olis ruvennu kovasti heikottamaan. Että mua ei kyllä yhtään kiinnostas mennä...
 
höh
no kai sä nyt yhtenä päivänä pystyt olemaan 12 tuntia syömättä ja pari tuntia siellä vaikka sitten muitten töllisteltävänä. Sun ja sun lapses parhaakshan se tehdään eikä sun kiusaks.
Itse olin kummasakin raskaudessa testissä eikä se musta nyt niin ylivoimainen ponnistus ole ollut
 
kiko
kieltäydyin menemästä. Hiukkasen oli painoa liikaa (rv15), mut sanoin, että ei kiitos. Yritti kyllä terkka vielä et menisin, mut pidin pääni. Eikä ollut mitään ongelmia. Kyseessä oli siis kolmas lapsi, et kyll ensimmäisestä olisin menny.
 
memmu
Alkuperäinen kirjoittaja höh:
no kai sä nyt yhtenä päivänä pystyt olemaan 12 tuntia syömättä ja pari tuntia siellä vaikka sitten muitten töllisteltävänä. Sun ja sun lapses parhaakshan se tehdään eikä sun kiusaks.
Itse olin kummasakin raskaudessa testissä eikä se musta nyt niin ylivoimainen ponnistus ole ollut
Toisille toi 12 tuntia ei ole ongelma eikä mikään.. toiset taas voi niin pahoin sen jälkeen pari viikkoa, että oksat pois...
 
memmu
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Juu onhan se nyt hirveän suuri vaiva ja uhraus olla yhden yön ja aamun syömättä, sehän tehdään vain itses ja vauvan vuoksi.. Että mieti mikä on tärkeintä!
Minusta tärkeintä on mun oma mielenrauha. Mä en halua stressata ylimäärästä ja siksi suunnittelen jättäväni koko homman välistä. Tämä sinun kommenttisin ei nyt ollut muutenkaan kauhean rakentavalta pohjalta esitetty joten kiitos siitä.
 
No jos luottaa siihen että on hyvä tuuri ja sokeriaineenvaihdunta on kunnossa niin ainahan nuo voi jättää väliin. Mikäli sokeriaineenvaihdunnassa sitten onkin häikkää ja on valmis ottamaan vastuun kehityshäiriöistä jotka lapselle tästä voivat aiheutua niin sitä suuremmalla syyllä voi kieltäytyä ja nauttia raskaudesta täysin rinnoin...
 
Tulevan vauvan parastahan siinä ajatellaan, ja tottakai myös sinun hyvinvoinnista on kysymys. Ja vaikka aikaisemmissa raskauksissa ei olisi raskausdiabetesta ollutkaan niin nyt se voi tulla tai jos aikaisemmissa olisi ollut niin ei sitä välttämättä nyt tulisi. Eli kannattaa kyllä miettiä miten sen kanssa tekee..
 
Kaikista raskaana olevista raskausdiabetekseen sairastuu 10%, osa täysin tietämättään! Luku on aika huikea minun mielestäni, vielä vuosikymmen sitten tautiin sairastui vain pari%. Ja pelkkä paastosokerin mittaaminen ei merkitse taudin kannalta mitään. Itsellä BMI oli ennen ekaa raskautta 26, tokassa 28 ja tässä kolmannessa melkein 30. Joka kerran olen siis sokerirasituksessa ollut, onneksi mitään hälyyttävää ei ole ollut, vaan kaikki arvot täysin normaaleja. Pieni vaiva mielestäni siitä hinnasta, että omaa ja vauvan terveyttä tarkkaillaan. Jos ja kun raskausdiabeteksen saa, on erittäin mahdollista/todennäköistä sairastua kakkostyypin diabetekseen myöhemmin. Se jos mikä on elintasosairaus ja pitkälle itse ehkäistävissä! Kaikesta voi tietty aina stressata, mutta kannattaa myös miettiä, mikä oikeasti on stressaamisen arvoista.
 
memmu
Alkuperäinen kirjoittaja höh:
Mutta eikös siellä kokeissa käyminen mielumin vähentäisi sitä stressiä. Kun jus ne arvot on ok niin sitten ei ainakaan niitä mahdollisia sokereita tarvitsis miettiä.
En mä niitä mieti muutenkaan. Enemmän ressaan sitä kun menee elimistö sekasin tosta 12 tunnin paastosta.. kun pitäis kotonakin sitten sen jälkeen lapsia pystyä hoitamaan ja tiedän, et sen jälkeen menee pari viikkoa, et saan elimistön taas toimimaan normaalisti... Eli se ei ole mulle mikään "sehän on vaan pari tuntia".
 
Greippi
Alkuperäinen kirjoittaja höh:
Mutta eikös siellä kokeissa käyminen mielumin vähentäisi sitä stressiä. Kun jus ne arvot on ok niin sitten ei ainakaan niitä mahdollisia sokereita tarvitsis miettiä.
Juu varmaan vähentäisi joo, jos tuloksia edes ehtisi saada ennen lapsen syntymää. Oma poikani päätti nimittin syntyä samana iltana kun aamulla kiduin tuolla testeissä (voin siis todella huonosti). Ilman mitään muuta syytä kuin tuo testin rasitus.

Ihan turha reissu oli, tiesin sen itsekin. Kun katsoin niitä ruokavaliosuosituksia, niin söin itse asiassa paljon terveellisemmin ja urheilin paljon. Mutta kun isällä on kakkostyypin diabetes, niin pakkohan sinne oli terve ihminenkin sitten väkisin änkeä...
 
Oman järjen käyttö sallittua...
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä:
Minä otan tämän raskauteni ja vauvan hyvinvoinnin tosissani ja jos terveydenhoitaja -tai lääkäri ovat sitä mieltä että jossakin tutkimuksessa olisi hyvä käydä niin Totta Mooses menen. =)
Seisotko päälläsikin jos neuvolassa käsketään? Sieltä ehdotellaan niin päättömiä asioita ja synnytetään turhaa paniikkia siinä määrin että ei ole tosikaan. Onko ensimmäinen lapsi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bonustehtävä:
Kaikista raskaana olevista raskausdiabetekseen sairastuu 10%, osa täysin tietämättään! Luku on aika huikea minun mielestäni, vielä vuosikymmen sitten tautiin sairastui vain pari%. Ja pelkkä paastosokerin mittaaminen ei merkitse taudin kannalta mitään. Itsellä BMI oli ennen ekaa raskautta 26, tokassa 28 ja tässä kolmannessa melkein 30. Joka kerran olen siis sokerirasituksessa ollut, onneksi mitään hälyyttävää ei ole ollut, vaan kaikki arvot täysin normaaleja. Pieni vaiva mielestäni siitä hinnasta, että omaa ja vauvan terveyttä tarkkaillaan. Jos ja kun raskausdiabeteksen saa, on erittäin mahdollista/todennäköistä sairastua kakkostyypin diabetekseen myöhemmin. Se jos mikä on elintasosairaus ja pitkälle itse ehkäistävissä! Kaikesta voi tietty aina stressata, mutta kannattaa myös miettiä, mikä oikeasti on stressaamisen arvoista.
Näin on. Neuvolas uumoiltiin että jossain vaiheessa se tulisi kaikille koska niitä paljastuu vaikka ei riskejä. No, kaikistahan voi kieltäytyä kuten ei neuvolassakaan ole pakko käydä. Itse en kokenut mittaamista stressinä
 
On sillä terveydenhoitajallakin vaikutusta asiaan. Eka oli sellainen, joka näkin joka asiassa aina sen pahimman ja kun mulla sattui olemaan paastoarvo sen 0,1 yli niin oikein hykerteli käsiään, että saatiinpas kiinni.... Tälläinen mutu-tuntuma siis. Sitten kun terkka vaihtui ja tuli sellainen, joka osaa myös sen maalaisjärjen käytön niin on ollut elämä helpompaa :D
 

Yhteistyössä