Moi!
Haluaisin kertoa teille vähän omia kokemuksiani, jos ne vaikka auttaisivat motivoitumaan ja ottamaan diabeteksen riskit todesta... Eli mulla ei ollut ekassa raskaudessa mitään ongelmia, mutta viime kerralla olikin sitten monen laista, joista yksi ongelma oli juuri raskausdiabetes. Lyhyesti: en noudattanut ruokavaliota kovin tarkasti, koska en tajunnut millaisesta asiasta todella on kyse. Synnytyksen jälkeen (kaksi isoa vauvaa, molemmat noin 3,5 kg viikolla 36), toisen vauvan verensokeri oli 0,0. Vauva oli kaksi viikkoa vastasyntyneitten teholla glukoositiputuksessa (eli tippakanyylien laittoa useampaan kertaan ja kantapäät pistettiin monta kertaa päivässä kun sokeria piti seurata), ja sen jälkeen käytiin vuosi seurannassa sairaalassa, kun piti varmistaa, oliko pitempiaikaista haittaa jäänyt. Onneksi poika on nyt terve kaksivuotias.
Olin myös toki kuullut, että raskausdiabetekseen liittyy kohonnut riski kakkostyypin diabetekseen sairastumiseen, mutta suhtauduin siihenkin lähinnä niin, että hällä väliä, siihen sairastutaan vasta joskus mummona. Viime keväänä lääkäri totesi, että joo, tämähän on vain ajan kysymys kun arvot on ihan pielessä, sairastutko viiden vai kymmenen vuoden kuluttua. Ja ikää mulla on 30v.
Eli tässä tätä totuutta, itse sain nämä asiat omalle kohdalle päin näköä kun en uskonut neuvoja. Nyt olen saanut härkää sarvista ja tiputtanut painoa liki 10kg, elämäntapojen muutos on elinikäinen. Jos vaikka tarvitsisin ne lääkkeet vasta monen vuoden päästä.
Toivon hurjasti motivaatiota kaikille raskausdiabeteksen kanssa painiskeleville, parempi se on kuitenkin itse kärsiä makeanhimonsa kanssa kuin katsoa vauvansa kärsivän vastasyntyneenä siksi, että äiti halusi herkutella.
:/
Haluaisin kertoa teille vähän omia kokemuksiani, jos ne vaikka auttaisivat motivoitumaan ja ottamaan diabeteksen riskit todesta... Eli mulla ei ollut ekassa raskaudessa mitään ongelmia, mutta viime kerralla olikin sitten monen laista, joista yksi ongelma oli juuri raskausdiabetes. Lyhyesti: en noudattanut ruokavaliota kovin tarkasti, koska en tajunnut millaisesta asiasta todella on kyse. Synnytyksen jälkeen (kaksi isoa vauvaa, molemmat noin 3,5 kg viikolla 36), toisen vauvan verensokeri oli 0,0. Vauva oli kaksi viikkoa vastasyntyneitten teholla glukoositiputuksessa (eli tippakanyylien laittoa useampaan kertaan ja kantapäät pistettiin monta kertaa päivässä kun sokeria piti seurata), ja sen jälkeen käytiin vuosi seurannassa sairaalassa, kun piti varmistaa, oliko pitempiaikaista haittaa jäänyt. Onneksi poika on nyt terve kaksivuotias.
Olin myös toki kuullut, että raskausdiabetekseen liittyy kohonnut riski kakkostyypin diabetekseen sairastumiseen, mutta suhtauduin siihenkin lähinnä niin, että hällä väliä, siihen sairastutaan vasta joskus mummona. Viime keväänä lääkäri totesi, että joo, tämähän on vain ajan kysymys kun arvot on ihan pielessä, sairastutko viiden vai kymmenen vuoden kuluttua. Ja ikää mulla on 30v.
Eli tässä tätä totuutta, itse sain nämä asiat omalle kohdalle päin näköä kun en uskonut neuvoja. Nyt olen saanut härkää sarvista ja tiputtanut painoa liki 10kg, elämäntapojen muutos on elinikäinen. Jos vaikka tarvitsisin ne lääkkeet vasta monen vuoden päästä.
Toivon hurjasti motivaatiota kaikille raskausdiabeteksen kanssa painiskeleville, parempi se on kuitenkin itse kärsiä makeanhimonsa kanssa kuin katsoa vauvansa kärsivän vastasyntyneenä siksi, että äiti halusi herkutella.
:/
