Olen llähetellyt vanhoja tekstejäni tänne. Olisi hauska "kuulla" palautetta niistä.
---------------------------------
Minua hävetti ja vitutti. Istuin skotlantilaisissa häissä hameessa. Charlette oli saanut kutsun skotlantilaisen ystävättärensä häihin, ja syystä taikka toisesta hän oli pyytänyt minua avecikseen. Näin ollen istuin hämärässä, varmaankin 1 000-luvun alkupuolella, rakennetun linnan salissa hörppien saparo solmussa viskiä. Tähän mennessä tuo viski olikin ainoa asia, joka ilahdutti mieltäni. Salissa oli ihmisiä arvioni mukaan varmaankin lähes 300 ja minä poloinen en tuntenut Charltettea lukuun ottamatta ainuttakaan. Ihmiset olivat vieraita. Kieli oli kummalista. Ja pukeutumiseni noloa. Että helvetti olinkin suostunut Charletten kotkotuksiin pukeutua kilttiin. Aikuinen raavas mies hameessa. Voi saatanan saatana.
Kumosin viskiä itseeni kaksinkäsin kuin paalun junttaaja yrittäen saada itseni juhlatunnelmaan. Charletten vaellellessa ympäriinsä keskustelen luontevasti minulle tuntemattomien ihmisten kanssa, annoin katseeni uteliaana vaellella ympäriinsä. Tila oli upea, jopa mahtipontinen. Linna oli kivestä ja hyvin säilynyt. Linnan sali oltiin valaistu vain soihduilla ja niiden tulien aikaansaamat varjot leikkivät seinillä. Salin seinillä roikkuivat hääparien klaanien liput. Jatkoin uteliasta silmäilyäni. Juhlaväki oli pukeutunut parhaimpiinsa. Useilla miehillä oli kiltit. Naisilla oli mitä upeimpia juhlapukuja pitkine laahuksineen. Vähän väliä korvani tavoittivat säkkipillin valittavan soinnun. Vaikka soittimen ääni oli joidenkin mielestä kuin kuolevan sorsan rääkäisy, niin siinä oli jokin mikä minua kiehtoi.
Viskin lämmittäessä sydänalaani, ja sen tuottaman nautinnon pörrätessä päässäni, nuo ylämaiden naisetkin alkoivat näyttää lähes hyvännäköisiltä. Hiukset laitettuina, kasvot tyylikkäästi meikattuina he vaeltelivat ympäri salia pukujen rinnukset pullollaan. Kaunein salissa oli kuitenkin Charlette. Annoin katseeni vaeltaa hänen sorjassa olemuksessaan. Vaaleat hiukset oli kiinnitetty helmikoristeisella pidikkeellä. Kauniita korvia koristi kauniit timanttiriipukset, jot-ka heijastivat salin kynttilöiden valoa. Päivettyneet kasvot sädehtivät hänen seurustellessa iloisesti ystäviensä ja tuttaviensa kanssa. Hän notkea vartalonsa oli verhottu sähkönsiniseen iltapukuun, joka korosti hänen nuoren naisen rintojaan juuri sopivasti. Näytti kaiken, näyttämättä mitään.
Voi jumalan pyssyt kuinka taas halusinkaan tuota naista. Aivan kuin hän olisi lukenut ajatukseni hän vilkaisi olkansa ylitse minua hymyillen. Kohotin viskilasiani tervehtien häntä. Hän vastasi tervehdykseeni lentosuukolla. Minua hymyilytti ja rintani täytti ylpeys, että hän oli minun naaraani. Minä poika olen pannut häntä, ajattelin ylpeänä katsellessani miespuolisten juhlavieraiden himokkaita katseita, joita sinkoilivat Charletten suuntaan. Minun naaraani - Todellisuudessa Charlette oli liian levoton sielu kenellekään. Hän oli kuin villivarsa, jota kukaan ei voinut kesyttää. Tai jos kesytti, niin hänen sielunsa karkaisi. Hän oli minullakin vain lainassa.
Havahduin bestmanin kilistäessä kelloa kutsuen arvoisan juhlaväen pöytiin nauttimaan päiväl-listä. Katsahdin pöytiin jaettuihin ruokalistoihin ja silmäilin tulevaa ateriakokonaisuutta. Viinivalinnat vaikuttivat loistavilta. Alkuruuaksi savulohiterriini yrttikastikkeella vihreän salaatin kera. Nam! Voi kauhistuksen kananhäkki, ajattelin ja kumosin aimo annoksen alkuruokaviskistäni. Haggista pääruoaksi. Ei saatana. Täytetty lampaan vatsalaukku ei kuulunut suosik-keihini. Todennäköisesti lammas on vielä pantu kuoliaaksi, mietin hörppiessäni lisää viskiä. Onneksi tämä hamekansa ei säästele juomiaan, vaan lasit ovat miehen kokoisia ja annokset sen mittaisia. Jälkiruuaksi näkyi olevan Edinburgin sumua. Nimi vaikutti lupaavalta, ilahduin ja luin tarkemmin mitä annos sisältää. Viski- ja kaurakeksivaahtoa. Hmmn. Kuulostaa eksoottiselta, mutta onneksi annoksessa on viskiä.
Juhlaväen istuutuessa pöydän ääreen Charlette pyrähti viereeni kuin pyryharakka. Hänen huulensa sipaisevat poskeani ja samalla vauhdilla hän aloitti seurustelun hänen vieressään istuvan isomahaisen herrasmiehen kanssa. Selkeästi näki, että Charlettekin oli naukkailut muutakin kuin coctailin oliiveja. Sen verran vikkelästi hän kielensä lauloi. Viereeni istuutui jokisian nä-köinen nainen, joka mittaili olemustani päästä varpaisiin. Hänen katseensa oli niin arvioiva, että pelkäsin elämäni ensimmäisen kerran jonkun kurkkivan hameeni alle. Ilmeisesti ulkomainen olemukseni ei tehnyt häneen vaikutusta, sillä hän käänsi selkänsä minulle alkaen seurustella vieruskumppaninsa kanssa. Sitten alettiinkin kantamaan aterioita pöytään. Ja viiniä. La-eijat kantoivat pullollaan olevia tarjottimia selät kyyryissä kuin Notre Damen kellonsoittajat. Tästä tulee vielä hauskaa, ajattelin.
Päivällinen eteni kuten päivällisen kuuluukin. Alkuruoka oli suussa sulavaa. Haggista näykin murheellisin mielin. Jonkun vanhanpojan morsian oli lautasellani. Säälittävää. Mutta täyteläisen punaviinin kera sekin oli todellisuudessa siedettävää. Hämmästelin Charletten syömistä. Tyttö oli kuin pajunvitsa, mutta lautaset tyhjenivät toisensa jälkeen. Ihmettelin myös hänen tapaansa nauttia ateriaansa. Vaikka lautaset tyhjenivät vääjäämättä, tuntui kuin puhe ei katkeaisi hetkeksikään. Hänellä ja hänen vieressään istuvalla herramiehellä vaikutti olevan vilpittömän hauskaa.
Viiniköhän oli saanut sen aikaiseksi, mutta jälkiruokaa nauttiessani yllätin itseni vilkkaasta keskustelusta vieressäni istuvan leidin kanssa. Alkoholilla on uskomaton voima. Tämä jokisika alkoi silmissäni näyttämään jo pantavan näköiseltä. Viini ja viskit pörräsivät päässäni. Tämä on elämää ajattelin. Vielä, kun saisi kahvit, konjakit, hyvän sikarin ja vittua niin voisin kuolla, pohdiskelin.
Ei aikakaan, kun toiveeni toteutui. Eteemme kannettiin höyryävän kuumaa kahvia ja tilkat Single Malt-viskiä. Vetäisin kuumaa kahvia väärään kurkkuun tuntiessani Charletten käden ujuttautumassa kilttini alle. Yskin ja köhin veden valuessa silmistäni. Puolipöytää katseli minua kummissaan sopertaessani anteeksipyyntöäni. Charlette sen sijaan jatkoi seurusteluaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut käden leikitellessä reidelläni. Hänen lakatut kyntensä juoksivat kuin hiiret kiusoittelevasti pitkin reittäni. Hörpin kahviani kuin janoinen vettä. Pelkäsin vielä polttavani munani tuon Charletten takia.
Charletten kädet olivat lopettaneet leikkimisen, joten rauhoittaakseni itseäni kohotin viskilasin huulilleni. Samassa tunsin Charletten käden hellän, mutta päättäväisen puristuksen palleissani. Ja taas olin hukkua juomaani. Pöytäseurueeni katsoi minua jo paheksuvasti, kun pää punaisena jälleen sopertelin anteeksipyyntöä. Katsoin vihaisesti Charletteen kuiskaten hänelle: "lopeta nyt jumalauta. Kaikki katsoo". Hän oli aivan kuin ei olisi kuullutkaan. Hänen siro kätensä puristeli minua kuin stressipalloa samalla, kun hän flirttaili vieruskaverinsa kanssa. Yritin kuikuilla kaula pitkällä tekeekö hän samaa myös vieruskaverilleen. Mutta ei. Hänen vapaana oleva kätensä piirteli piruetteja ilmaan hänen selostaessa vuolaasti jotain tarinaa. Ja ukko vieressä nauraa hohotti. Minua ei naurattanut lainkaan.
Kauhukseni tunsin kovettuvani ja vaikka kuinka yritin ajatuksin voimin saada veitikkani keskittymään hääjuhliin, Charletten käsi vei voiton. Minulla seisoi skotlantilaisissa häissä. Ja hame päällä. Voi perkeleen perkele tuota narttua. Vääntelehdin kuin intialainen fakiiri yrittäessäni piilottaa alapääni pöydän reunan alle nojaten kuitenkin kyynärpäilläni pöytään. Charlette ei muuta kuin innostunut huomatessaan tukalan oloni. Hänen kätensä kietoutui kovan elimeni varren ympärille alkaen hitaasti liikuttamaan kättään.
Hiki helmeili otsallani ja varmaan ilmeenikin oli omituinen, koska vieressäni istuva rouva kysyi huolestuneena: "näytätte omituiselta. Voitteko pahoin". Yrittäen pitää ääneni niin vakaana kuin mahdollista vastasin hänelle:" ei tässä mitään hätää. Haggis saattoi olla liian raskasta vatsalleni". "Kultaseni, mene ihmeessä ulos haukkaamaan happea. Se virkistää", rouva totesi edelleenkin huolestuneena. Loistava idea, ajattelin, mutta kuinka helvetissä tästä minnekään pääse, kun kyrpä seisoo kuin tukki.
Päivällinen päättyi. Juhlaväki hajaantui ympäri salia. Osa ryntäsi boolimaljalle kuin kamelit keitaalle, osa jäi iloisesti rupattelemaan pöytään. Charlettekin lopetti piinaamiseni ja riensi noutamaan itselleen juomaa. Minä jäin istumaan paikalleni yrittäen saada kobrani laskeutumaan takasin koriinsa. Käärmeeni laskeutuikin paikalleen jääden kuitenkin puolikovana varuilleen. Sitä oltiin ärsytetty. Se oli valmiina iskuunsa. Pyyhin hikeä otsaltani saaden kasvoilleni normaalin värini.
Charlette saapui takaisin pöytäämme tuoden myös minulle juomaa. Hän laski maljan pöydälle hymyillen ilkikurisesti. Jotenkin minulla oli tunne, että hänellä oli taas tänä iltana kaikki pirut mielessään. Hän istuutui syliini alkaen seurustelemaan vastapäisen pariskunnan kanssa. Sivukorvalla kuulin pariskunnan miehen olevan paikallisen rovastin. Mielessäni kiitin ettei tämä hengenmies ollut huomannut äskeistä ahdinkoani. Olisipa miehellä ollut saarnan aihetta. Ulkomaan otus pukeutuneena hameeseen istuu hääpöydässä kyrpä pystyssä, ajattelin kauhuissani. Tuntiessani Charletten vartalon lämmön ja aistiessani hänen nuoren tytön tuoksunsa annoin anteeksi hänen julman kepposensa kiertäen käteni hänen uumalleen.
Charlette istui sylissäni kikattaen rovastin ja ruustinnan kanssa kuin teinityttö. Olin tyytyväinen olooni. Huomasin kuitenkin Charletten hitaasti, vaivihkaa pyörittävän takamustaan etumustani vasten. Käärme oli välittömästi hereillä. Se yritti epätoivoisesti nostaa päätään iskuun, mutta onnekseni Charletten takapuoli litisti sen takaisin paikoilleen. Voi helvetti tuota naista, ajattelin ahdistuneena mielessäni. Kylmät väreet juoksivat pitkin selkääni. Jos rovasti olisi huomannut tilanteeni, hän olisi todennäköisesti jäätynyt.
Charlette läikäytti juomaansa pöydälle. Anteeksipyydellen hän kohottautui kuivaamaan pöytää lautasliinalla. Istuutuessaan alas hän kädellään pyyhkäisi kuin vahingossa kilttini helmaa ylös. Hän laskeutui takaisin syliin ja kuin varkain tunsin sepalukseni välistä sojottavan käärmeeni koskettavan hän stringinsa reunaa. Charlette hieraisi takamustaan ja tunsin käärmeeni löytävän pesäkolonsa ja riemuiten alkaen tunkemaan päätään sinne. Charlette oli kostea, joten elimeni työntyi vaivattomasti hänen sisäänsä. Charlette istui sylissäni näennäisen tyynenä. Minä istuin jäykkänä kuin suolapatsas puristaen Charletten uumaa kuin hukkuva pelastusrengasta.
"Etkö vieläkään voi hyvin. Kasvosi ovat aivan hikiset", kysyi vieressäni istuva rouva huolestuneena. "Minulla oli hetken jo parempi olo, mutta nyt taas ahdistaa. Saattaisi olla, että raitis ilma tekisi hyvää", vastasin hänelle ääni värähdellen. Tunsin kyrvässäni kuinka Charlette puristeli lihaksillaan vehjettäni. Lisätäkseen piinaani hän ujutti kätensä vaivihkaa reisiensä välistä alkaen sormellaan sivelemään pallejani. Olin kusessa. Mieleni olisi tehnyt aloittaa julmettu nussiminen, mutta en uskaltanut liikahtaakaan. En uskaltanut edes puhua. Jos joku kysyisi minulta jotakin, kimittäisin vastauksen kuin kumiankka. Hikoilin viiniä ulos.
Charlette käänsi päätään kasvoihini päin todeten huolestuneena: "kultaseni, näytät todella huonovointiselta. Ota hieman viskiäsi, jos se auttaisi". Samassa hän nosti lasin huulilleni. Hörpin huulet vavahdellen polttavaa juomaa alas kurkustani. "Jumalauta, kun tästä selviän, niin tuo ämmä saa tuntea kiusaamiseni nahoissaan", ajattelin murhanhimoisesti. Charletten alapään lihakset lypsivät minua vääjäämättömästi. Huomasin lantioni alkavan tahdottomasti liikahtelemaan.
Charlette ilmeisesti huomasi tukalan tilanteeni ja nousi pois sylistäni lähtien noutamaan lisää boolia. Ryhdyin taas fakiirin hommiin. Vääntyneenä mitä kummallisempaan asentoon vedin syvään henkeä puhallellen ilmaa ulos kuin lohikäärme. Rovasti vaimoineen katsoivat minua kummastuneena. Kyllä suomalaisten maine kasvaa, ajattelin ahdistuneena. Charletten palatessa takaisin olin onnistunut saamaan sekä itseni että boani rauhoittumaan. Joskin käärmeeni oli vallan kiukkuinen saamastaan kohtelusta. Puolikovana se sojotti kilttini peittämänä, ollen valmis sylkäisemään tarvittaessa myrkkynsä ulos.
Charletten saapuessa luokseni, nousin ylös tarttuen häntä kädestä. Totesin kuuluvalla äänellä:" kultaseni, tunnen itseni sen verran huonovointiseksi, että olisitko ystävällinen ja opastaisit minut hieman haukkaamaan raitista ilmaa". Pöytäseurueeni nyökkäili hyväksyvästi. Ennen kuin Charlette ehti vastata mitään lähdin johdattamaan häntä kohti salin reunaa. "Jumalauta narttu minkä tempun minulle teit", suhisin hänen korvaansa. " Nyt saat etsiä paikan missä saat melaa mekkoosi tuntien mitä kiusaamisesi on saanut aikaiseksi". Charlette ei virkkanut mitään, vaan hymyili arvoituksellisesti kuin Mona Lisa.
Pitäen kädestäni kiinni hän lähti johdattamaan minua kohtia salin ovea. "Ei sinne", kähisin hänelle muistaen linnaa ympäröivät paljaat nummet. Näin sieluni silmin paljaan vaalean perseeni vilkkuvan kuutamon loisteessa Charletten päivettyneiden reisien välissä. Ajatus ei vaikuttanut lainkaan houkuttelevalta. "Eikö tässä kivirauniossa ole yhtään tyhjää huonetta", kuiskin Charletten korvaan. "En tiedä. Tutkitaan tilanne", vastasi hän hymyillen salaperäisesti, johdattaen minua salin nurkassa olevia portaikkoa ylös.
Päästyämme portaiden päähän silmäilin uteliaana ympärilleni. Vaimeat hehkulamput valaisivat pitkää käytävää luoden salaperäisiä varjoja seinille. Käytävän seiniä koristivat arvokkaan näköiset taulut, joissa vakavannäköiset miehet tuijottivat yrmeästi eteensä. Taulujen välissä seisoi haarniskoja tapparat tanassa. Pitäen kiinni Charlettea kädestä hiivimme kohti käytävän vasemmalla puolella olevaa ovea. Alkoholi ja himo virtasivat suonissani niin, että kuulin kohinan korvissani. Kokeilin ovea. Lukossa.
Hiivimme eteenpäin kohti etuoikealla olevaa ovea. Lukossa. "Voi saatanan saatana", ajattelin, "joudunko kuitenkin häpäisemään itseni nummella". Nimittäin nyt olin jo niin pitkällä, että takaisin pöytään en ilman pillua mene, mietin uhmakkaasti. Hiivimme kohti kolmatta ovea. Tartuin ovenkahvaan ja vedin. Ovi avautui narahtaen. Silmäilin uteliaasti ja arasti ympärilleni. Olimme isännän kirjastohuoneessa.
Huone oli avara. Hallitsevinta huoneessa oli valtava, luonnonkivistä muurattu takka. Huoneen seiniä koristi valtavat kirjahyllyt, jotka pursusivat erilaisia vanhannäköisiä teoksia. Huoneen ikkunan edessä oli massiivinen kirjoituspöytä tuoleineen. Kirjoituspöydän luona seisoi platinoitu haarniska. Muuten huone oli tyhjä. Ei elonmerkkiään elävistä olennoista. "Hieno homma", ajattelin, "äkkiä panemaan".
Talutin Charletten kirjoituspöydän ääreen. Suutelin häntä tulisesti ja kovakouraisesti. Hän vastasi heti suudelmaani. Hapusin kädelläni hänen rintamustaan kaivaen hänen toisen rintansa esiin. Ennen kuin iskin himoissani hampaani siihen, huomioin täysikuun valon leikkivän hänen helmenvalkoisella povellaan. Lumoavaa. Charlette hengitti katkonaisesti. Tartuin Charlettea vyötäröstä ja kohotin hänet kuin höyhenen istumaan pöydän laidalle. Työnsin käteni hänen iltapukunsa sisään ja kiskaisin himosta kiiluvin silmin hänen stringinsa pois.
Charlette laskeutui makaavaan asentoon pöydälle samalla, kun kiskoin kuumeisesti pois omia alushousujani. "Kohta saa likka melaa mekosta mekkoon", ajattelin huvittuneena nostaessani kilttini helmaa. Käärin Charletten iltapuvun helmaan ylöspäin kuin presidentin adjutantti punaista mattoa paljastaen Charletten kostean kutsuvana kiiltävän hävyn. "Oi Jack, tyydytä mi-nut nopeasti ja rajusti", kuiskasi Charlette himon jähmettämin silmin.
Kuullessani tuon naaraan kutsun tunsin paisuvani entisestäänkin ja olevani kovempi kuin koskaan ennen. Vapisevin käsin ohjaisin kiimasta kiiltävän, sykkivän kaluani Charletten puutarhan portille. "Levitä terälehtesi, jotta saan touvia väliin". kähisin himossa, jollaista en ollut koskaan ennen tuntenut. En olisi välittänyt vaikka hääpari juhlavieraineen olisi marssinut kirjaston ovesta sisään.
Tartuin Charlettea kiinni polvitaipeista, nostin hänen jalkansa kainalooni ja työnnyin hänen kuumaan loveensa. Charlette huokasi. Ilmeisesti kiusoittelu ei ollut aivan yksipuolinen kokemus, niin kostea hän oli. Kumarruin suutelemaan häntä intohimoisesti samalla, kun aloitin voimakkaat työnnöt lantiollani. Kastelin hänen kasvonsa suudelmilla. Kieleni pyöritti hänen kiel-änsä. Imin ja näykin hänen kieltään ja huuliaan. Tiesin hänen rakastavan viskinhöyryistä hen-gitystäni. Tiesin hänen pitävän viskiä ja sen tuoksua maskuliinisena, ja sen kiihottavan häntä lisää. Charlette huohotti. Minä huohotin. Minusta tuntui, että pöydän päässä seisova haarniskakin huohotti.
Oli taas hetki, jos ylipäänsä pystyin ketään rakastamaan, niin rakastin tuota naarasta, joka vääntelehti allani. Hän oli yksin minun. Minä olin yksin hänen. Tämän hetken. Kuun kääriessä puolialastomat vartalomme hopeiseen vaippaansa. Pöytä natisi allamme ja haarniska heilui pöydän päässä. Itse asiassa se kilkatti kuin vellikello säestäen sointiamme.
Lopetin suutelemisen ja kohottauduin ylös. Tartuin takiaisen tavoin kiinni Charletten lantioon tikaten häntä kullillani. Näin Charletten kasvoista, että hänen tulemisensa ei ollut enää kaukana. Ei ollut minunkaan. Tunsin palleissani siittiöitten sielunelämän olevan sekaisin. Ne poukoilivat sekopäisinä ympäriinsä kutitellen pallieni seinämiä. Olin juuri pääsemässä matkani päähän, kun haarniska kaatui.
Sain siitä otteen vasemmalla kädelläni jatkaen Charletten ilahduttamista. "Älä sinä saatanan peltitoosa tule toisen apajille", tuumin puoliääneen. Charlette ei haarniskaa edes huomannut. Tunsin Charletten tulevan. Hänen selkänsä nousi kaarelle. Hänen lantionsa pysähtyi ja hetken hän oli siinä kuin riippusilta. Siten hän rentoutui, alkaen vaikertaen vavista orgasmin raadellessa hänen vartaloaan. Puristin oikealla kädelläni Charlettea pakaroista ja ruiskutin voihkais-ten siemeneni hänen sopukkaansa. Voi luoja tätä ihanaa luojan luomusta.
Charletten huohottaessa pöydällä silmät kiinni yritin epätoivoisesti asetella haarniskaa takasin pystyyn. Onnistuin, joskin hieman aikaisempaa kumartuneempaan asentoon. Vetäydyin Charlettesta ja puin pöksyni takaisin. Nyt ei olisi hameessa niin vilpoinen olo. Charlette avasi silmänsä ja hymyili minulle. "Rakkaani, mitä pidät skotlantilaisista häistä", hän tiedusteli kehräten. Vastasin tyytyväisenä: "vauhdikkaan yllätykselliset. En olekaan ennen pannut ketään hameessa haarniskan kanssa".
Charlette kohottautui ylös. Poimi pikkuhousunsa ja laittoi ne käsilaukkuunsa. Kohensimme vaatteemme ja hiivimme takaisin paikoillemme juhlasaliin. Istuessani takaisin paikalleni pöydän ääreen, hörppäsin suuhuni aimo annoksen viskiä vetäen sen taas välittömästi väärään kurkkuun kuullessani vierestäni leidin iloisen viserryksen: "kultaseni, se raitis ilma teki sinulle oikein hyvää. Kasvoillasi on taas terve puna".
---------------------------------
Minua hävetti ja vitutti. Istuin skotlantilaisissa häissä hameessa. Charlette oli saanut kutsun skotlantilaisen ystävättärensä häihin, ja syystä taikka toisesta hän oli pyytänyt minua avecikseen. Näin ollen istuin hämärässä, varmaankin 1 000-luvun alkupuolella, rakennetun linnan salissa hörppien saparo solmussa viskiä. Tähän mennessä tuo viski olikin ainoa asia, joka ilahdutti mieltäni. Salissa oli ihmisiä arvioni mukaan varmaankin lähes 300 ja minä poloinen en tuntenut Charltettea lukuun ottamatta ainuttakaan. Ihmiset olivat vieraita. Kieli oli kummalista. Ja pukeutumiseni noloa. Että helvetti olinkin suostunut Charletten kotkotuksiin pukeutua kilttiin. Aikuinen raavas mies hameessa. Voi saatanan saatana.
Kumosin viskiä itseeni kaksinkäsin kuin paalun junttaaja yrittäen saada itseni juhlatunnelmaan. Charletten vaellellessa ympäriinsä keskustelen luontevasti minulle tuntemattomien ihmisten kanssa, annoin katseeni uteliaana vaellella ympäriinsä. Tila oli upea, jopa mahtipontinen. Linna oli kivestä ja hyvin säilynyt. Linnan sali oltiin valaistu vain soihduilla ja niiden tulien aikaansaamat varjot leikkivät seinillä. Salin seinillä roikkuivat hääparien klaanien liput. Jatkoin uteliasta silmäilyäni. Juhlaväki oli pukeutunut parhaimpiinsa. Useilla miehillä oli kiltit. Naisilla oli mitä upeimpia juhlapukuja pitkine laahuksineen. Vähän väliä korvani tavoittivat säkkipillin valittavan soinnun. Vaikka soittimen ääni oli joidenkin mielestä kuin kuolevan sorsan rääkäisy, niin siinä oli jokin mikä minua kiehtoi.
Viskin lämmittäessä sydänalaani, ja sen tuottaman nautinnon pörrätessä päässäni, nuo ylämaiden naisetkin alkoivat näyttää lähes hyvännäköisiltä. Hiukset laitettuina, kasvot tyylikkäästi meikattuina he vaeltelivat ympäri salia pukujen rinnukset pullollaan. Kaunein salissa oli kuitenkin Charlette. Annoin katseeni vaeltaa hänen sorjassa olemuksessaan. Vaaleat hiukset oli kiinnitetty helmikoristeisella pidikkeellä. Kauniita korvia koristi kauniit timanttiriipukset, jot-ka heijastivat salin kynttilöiden valoa. Päivettyneet kasvot sädehtivät hänen seurustellessa iloisesti ystäviensä ja tuttaviensa kanssa. Hän notkea vartalonsa oli verhottu sähkönsiniseen iltapukuun, joka korosti hänen nuoren naisen rintojaan juuri sopivasti. Näytti kaiken, näyttämättä mitään.
Voi jumalan pyssyt kuinka taas halusinkaan tuota naista. Aivan kuin hän olisi lukenut ajatukseni hän vilkaisi olkansa ylitse minua hymyillen. Kohotin viskilasiani tervehtien häntä. Hän vastasi tervehdykseeni lentosuukolla. Minua hymyilytti ja rintani täytti ylpeys, että hän oli minun naaraani. Minä poika olen pannut häntä, ajattelin ylpeänä katsellessani miespuolisten juhlavieraiden himokkaita katseita, joita sinkoilivat Charletten suuntaan. Minun naaraani - Todellisuudessa Charlette oli liian levoton sielu kenellekään. Hän oli kuin villivarsa, jota kukaan ei voinut kesyttää. Tai jos kesytti, niin hänen sielunsa karkaisi. Hän oli minullakin vain lainassa.
Havahduin bestmanin kilistäessä kelloa kutsuen arvoisan juhlaväen pöytiin nauttimaan päiväl-listä. Katsahdin pöytiin jaettuihin ruokalistoihin ja silmäilin tulevaa ateriakokonaisuutta. Viinivalinnat vaikuttivat loistavilta. Alkuruuaksi savulohiterriini yrttikastikkeella vihreän salaatin kera. Nam! Voi kauhistuksen kananhäkki, ajattelin ja kumosin aimo annoksen alkuruokaviskistäni. Haggista pääruoaksi. Ei saatana. Täytetty lampaan vatsalaukku ei kuulunut suosik-keihini. Todennäköisesti lammas on vielä pantu kuoliaaksi, mietin hörppiessäni lisää viskiä. Onneksi tämä hamekansa ei säästele juomiaan, vaan lasit ovat miehen kokoisia ja annokset sen mittaisia. Jälkiruuaksi näkyi olevan Edinburgin sumua. Nimi vaikutti lupaavalta, ilahduin ja luin tarkemmin mitä annos sisältää. Viski- ja kaurakeksivaahtoa. Hmmn. Kuulostaa eksoottiselta, mutta onneksi annoksessa on viskiä.
Juhlaväen istuutuessa pöydän ääreen Charlette pyrähti viereeni kuin pyryharakka. Hänen huulensa sipaisevat poskeani ja samalla vauhdilla hän aloitti seurustelun hänen vieressään istuvan isomahaisen herrasmiehen kanssa. Selkeästi näki, että Charlettekin oli naukkailut muutakin kuin coctailin oliiveja. Sen verran vikkelästi hän kielensä lauloi. Viereeni istuutui jokisian nä-köinen nainen, joka mittaili olemustani päästä varpaisiin. Hänen katseensa oli niin arvioiva, että pelkäsin elämäni ensimmäisen kerran jonkun kurkkivan hameeni alle. Ilmeisesti ulkomainen olemukseni ei tehnyt häneen vaikutusta, sillä hän käänsi selkänsä minulle alkaen seurustella vieruskumppaninsa kanssa. Sitten alettiinkin kantamaan aterioita pöytään. Ja viiniä. La-eijat kantoivat pullollaan olevia tarjottimia selät kyyryissä kuin Notre Damen kellonsoittajat. Tästä tulee vielä hauskaa, ajattelin.
Päivällinen eteni kuten päivällisen kuuluukin. Alkuruoka oli suussa sulavaa. Haggista näykin murheellisin mielin. Jonkun vanhanpojan morsian oli lautasellani. Säälittävää. Mutta täyteläisen punaviinin kera sekin oli todellisuudessa siedettävää. Hämmästelin Charletten syömistä. Tyttö oli kuin pajunvitsa, mutta lautaset tyhjenivät toisensa jälkeen. Ihmettelin myös hänen tapaansa nauttia ateriaansa. Vaikka lautaset tyhjenivät vääjäämättä, tuntui kuin puhe ei katkeaisi hetkeksikään. Hänellä ja hänen vieressään istuvalla herramiehellä vaikutti olevan vilpittömän hauskaa.
Viiniköhän oli saanut sen aikaiseksi, mutta jälkiruokaa nauttiessani yllätin itseni vilkkaasta keskustelusta vieressäni istuvan leidin kanssa. Alkoholilla on uskomaton voima. Tämä jokisika alkoi silmissäni näyttämään jo pantavan näköiseltä. Viini ja viskit pörräsivät päässäni. Tämä on elämää ajattelin. Vielä, kun saisi kahvit, konjakit, hyvän sikarin ja vittua niin voisin kuolla, pohdiskelin.
Ei aikakaan, kun toiveeni toteutui. Eteemme kannettiin höyryävän kuumaa kahvia ja tilkat Single Malt-viskiä. Vetäisin kuumaa kahvia väärään kurkkuun tuntiessani Charletten käden ujuttautumassa kilttini alle. Yskin ja köhin veden valuessa silmistäni. Puolipöytää katseli minua kummissaan sopertaessani anteeksipyyntöäni. Charlette sen sijaan jatkoi seurusteluaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut käden leikitellessä reidelläni. Hänen lakatut kyntensä juoksivat kuin hiiret kiusoittelevasti pitkin reittäni. Hörpin kahviani kuin janoinen vettä. Pelkäsin vielä polttavani munani tuon Charletten takia.
Charletten kädet olivat lopettaneet leikkimisen, joten rauhoittaakseni itseäni kohotin viskilasin huulilleni. Samassa tunsin Charletten käden hellän, mutta päättäväisen puristuksen palleissani. Ja taas olin hukkua juomaani. Pöytäseurueeni katsoi minua jo paheksuvasti, kun pää punaisena jälleen sopertelin anteeksipyyntöä. Katsoin vihaisesti Charletteen kuiskaten hänelle: "lopeta nyt jumalauta. Kaikki katsoo". Hän oli aivan kuin ei olisi kuullutkaan. Hänen siro kätensä puristeli minua kuin stressipalloa samalla, kun hän flirttaili vieruskaverinsa kanssa. Yritin kuikuilla kaula pitkällä tekeekö hän samaa myös vieruskaverilleen. Mutta ei. Hänen vapaana oleva kätensä piirteli piruetteja ilmaan hänen selostaessa vuolaasti jotain tarinaa. Ja ukko vieressä nauraa hohotti. Minua ei naurattanut lainkaan.
Kauhukseni tunsin kovettuvani ja vaikka kuinka yritin ajatuksin voimin saada veitikkani keskittymään hääjuhliin, Charletten käsi vei voiton. Minulla seisoi skotlantilaisissa häissä. Ja hame päällä. Voi perkeleen perkele tuota narttua. Vääntelehdin kuin intialainen fakiiri yrittäessäni piilottaa alapääni pöydän reunan alle nojaten kuitenkin kyynärpäilläni pöytään. Charlette ei muuta kuin innostunut huomatessaan tukalan oloni. Hänen kätensä kietoutui kovan elimeni varren ympärille alkaen hitaasti liikuttamaan kättään.
Hiki helmeili otsallani ja varmaan ilmeenikin oli omituinen, koska vieressäni istuva rouva kysyi huolestuneena: "näytätte omituiselta. Voitteko pahoin". Yrittäen pitää ääneni niin vakaana kuin mahdollista vastasin hänelle:" ei tässä mitään hätää. Haggis saattoi olla liian raskasta vatsalleni". "Kultaseni, mene ihmeessä ulos haukkaamaan happea. Se virkistää", rouva totesi edelleenkin huolestuneena. Loistava idea, ajattelin, mutta kuinka helvetissä tästä minnekään pääse, kun kyrpä seisoo kuin tukki.
Päivällinen päättyi. Juhlaväki hajaantui ympäri salia. Osa ryntäsi boolimaljalle kuin kamelit keitaalle, osa jäi iloisesti rupattelemaan pöytään. Charlettekin lopetti piinaamiseni ja riensi noutamaan itselleen juomaa. Minä jäin istumaan paikalleni yrittäen saada kobrani laskeutumaan takasin koriinsa. Käärmeeni laskeutuikin paikalleen jääden kuitenkin puolikovana varuilleen. Sitä oltiin ärsytetty. Se oli valmiina iskuunsa. Pyyhin hikeä otsaltani saaden kasvoilleni normaalin värini.
Charlette saapui takaisin pöytäämme tuoden myös minulle juomaa. Hän laski maljan pöydälle hymyillen ilkikurisesti. Jotenkin minulla oli tunne, että hänellä oli taas tänä iltana kaikki pirut mielessään. Hän istuutui syliini alkaen seurustelemaan vastapäisen pariskunnan kanssa. Sivukorvalla kuulin pariskunnan miehen olevan paikallisen rovastin. Mielessäni kiitin ettei tämä hengenmies ollut huomannut äskeistä ahdinkoani. Olisipa miehellä ollut saarnan aihetta. Ulkomaan otus pukeutuneena hameeseen istuu hääpöydässä kyrpä pystyssä, ajattelin kauhuissani. Tuntiessani Charletten vartalon lämmön ja aistiessani hänen nuoren tytön tuoksunsa annoin anteeksi hänen julman kepposensa kiertäen käteni hänen uumalleen.
Charlette istui sylissäni kikattaen rovastin ja ruustinnan kanssa kuin teinityttö. Olin tyytyväinen olooni. Huomasin kuitenkin Charletten hitaasti, vaivihkaa pyörittävän takamustaan etumustani vasten. Käärme oli välittömästi hereillä. Se yritti epätoivoisesti nostaa päätään iskuun, mutta onnekseni Charletten takapuoli litisti sen takaisin paikoilleen. Voi helvetti tuota naista, ajattelin ahdistuneena mielessäni. Kylmät väreet juoksivat pitkin selkääni. Jos rovasti olisi huomannut tilanteeni, hän olisi todennäköisesti jäätynyt.
Charlette läikäytti juomaansa pöydälle. Anteeksipyydellen hän kohottautui kuivaamaan pöytää lautasliinalla. Istuutuessaan alas hän kädellään pyyhkäisi kuin vahingossa kilttini helmaa ylös. Hän laskeutui takaisin syliin ja kuin varkain tunsin sepalukseni välistä sojottavan käärmeeni koskettavan hän stringinsa reunaa. Charlette hieraisi takamustaan ja tunsin käärmeeni löytävän pesäkolonsa ja riemuiten alkaen tunkemaan päätään sinne. Charlette oli kostea, joten elimeni työntyi vaivattomasti hänen sisäänsä. Charlette istui sylissäni näennäisen tyynenä. Minä istuin jäykkänä kuin suolapatsas puristaen Charletten uumaa kuin hukkuva pelastusrengasta.
"Etkö vieläkään voi hyvin. Kasvosi ovat aivan hikiset", kysyi vieressäni istuva rouva huolestuneena. "Minulla oli hetken jo parempi olo, mutta nyt taas ahdistaa. Saattaisi olla, että raitis ilma tekisi hyvää", vastasin hänelle ääni värähdellen. Tunsin kyrvässäni kuinka Charlette puristeli lihaksillaan vehjettäni. Lisätäkseen piinaani hän ujutti kätensä vaivihkaa reisiensä välistä alkaen sormellaan sivelemään pallejani. Olin kusessa. Mieleni olisi tehnyt aloittaa julmettu nussiminen, mutta en uskaltanut liikahtaakaan. En uskaltanut edes puhua. Jos joku kysyisi minulta jotakin, kimittäisin vastauksen kuin kumiankka. Hikoilin viiniä ulos.
Charlette käänsi päätään kasvoihini päin todeten huolestuneena: "kultaseni, näytät todella huonovointiselta. Ota hieman viskiäsi, jos se auttaisi". Samassa hän nosti lasin huulilleni. Hörpin huulet vavahdellen polttavaa juomaa alas kurkustani. "Jumalauta, kun tästä selviän, niin tuo ämmä saa tuntea kiusaamiseni nahoissaan", ajattelin murhanhimoisesti. Charletten alapään lihakset lypsivät minua vääjäämättömästi. Huomasin lantioni alkavan tahdottomasti liikahtelemaan.
Charlette ilmeisesti huomasi tukalan tilanteeni ja nousi pois sylistäni lähtien noutamaan lisää boolia. Ryhdyin taas fakiirin hommiin. Vääntyneenä mitä kummallisempaan asentoon vedin syvään henkeä puhallellen ilmaa ulos kuin lohikäärme. Rovasti vaimoineen katsoivat minua kummastuneena. Kyllä suomalaisten maine kasvaa, ajattelin ahdistuneena. Charletten palatessa takaisin olin onnistunut saamaan sekä itseni että boani rauhoittumaan. Joskin käärmeeni oli vallan kiukkuinen saamastaan kohtelusta. Puolikovana se sojotti kilttini peittämänä, ollen valmis sylkäisemään tarvittaessa myrkkynsä ulos.
Charletten saapuessa luokseni, nousin ylös tarttuen häntä kädestä. Totesin kuuluvalla äänellä:" kultaseni, tunnen itseni sen verran huonovointiseksi, että olisitko ystävällinen ja opastaisit minut hieman haukkaamaan raitista ilmaa". Pöytäseurueeni nyökkäili hyväksyvästi. Ennen kuin Charlette ehti vastata mitään lähdin johdattamaan häntä kohti salin reunaa. "Jumalauta narttu minkä tempun minulle teit", suhisin hänen korvaansa. " Nyt saat etsiä paikan missä saat melaa mekkoosi tuntien mitä kiusaamisesi on saanut aikaiseksi". Charlette ei virkkanut mitään, vaan hymyili arvoituksellisesti kuin Mona Lisa.
Pitäen kädestäni kiinni hän lähti johdattamaan minua kohtia salin ovea. "Ei sinne", kähisin hänelle muistaen linnaa ympäröivät paljaat nummet. Näin sieluni silmin paljaan vaalean perseeni vilkkuvan kuutamon loisteessa Charletten päivettyneiden reisien välissä. Ajatus ei vaikuttanut lainkaan houkuttelevalta. "Eikö tässä kivirauniossa ole yhtään tyhjää huonetta", kuiskin Charletten korvaan. "En tiedä. Tutkitaan tilanne", vastasi hän hymyillen salaperäisesti, johdattaen minua salin nurkassa olevia portaikkoa ylös.
Päästyämme portaiden päähän silmäilin uteliaana ympärilleni. Vaimeat hehkulamput valaisivat pitkää käytävää luoden salaperäisiä varjoja seinille. Käytävän seiniä koristivat arvokkaan näköiset taulut, joissa vakavannäköiset miehet tuijottivat yrmeästi eteensä. Taulujen välissä seisoi haarniskoja tapparat tanassa. Pitäen kiinni Charlettea kädestä hiivimme kohti käytävän vasemmalla puolella olevaa ovea. Alkoholi ja himo virtasivat suonissani niin, että kuulin kohinan korvissani. Kokeilin ovea. Lukossa.
Hiivimme eteenpäin kohti etuoikealla olevaa ovea. Lukossa. "Voi saatanan saatana", ajattelin, "joudunko kuitenkin häpäisemään itseni nummella". Nimittäin nyt olin jo niin pitkällä, että takaisin pöytään en ilman pillua mene, mietin uhmakkaasti. Hiivimme kohti kolmatta ovea. Tartuin ovenkahvaan ja vedin. Ovi avautui narahtaen. Silmäilin uteliaasti ja arasti ympärilleni. Olimme isännän kirjastohuoneessa.
Huone oli avara. Hallitsevinta huoneessa oli valtava, luonnonkivistä muurattu takka. Huoneen seiniä koristi valtavat kirjahyllyt, jotka pursusivat erilaisia vanhannäköisiä teoksia. Huoneen ikkunan edessä oli massiivinen kirjoituspöytä tuoleineen. Kirjoituspöydän luona seisoi platinoitu haarniska. Muuten huone oli tyhjä. Ei elonmerkkiään elävistä olennoista. "Hieno homma", ajattelin, "äkkiä panemaan".
Talutin Charletten kirjoituspöydän ääreen. Suutelin häntä tulisesti ja kovakouraisesti. Hän vastasi heti suudelmaani. Hapusin kädelläni hänen rintamustaan kaivaen hänen toisen rintansa esiin. Ennen kuin iskin himoissani hampaani siihen, huomioin täysikuun valon leikkivän hänen helmenvalkoisella povellaan. Lumoavaa. Charlette hengitti katkonaisesti. Tartuin Charlettea vyötäröstä ja kohotin hänet kuin höyhenen istumaan pöydän laidalle. Työnsin käteni hänen iltapukunsa sisään ja kiskaisin himosta kiiluvin silmin hänen stringinsa pois.
Charlette laskeutui makaavaan asentoon pöydälle samalla, kun kiskoin kuumeisesti pois omia alushousujani. "Kohta saa likka melaa mekosta mekkoon", ajattelin huvittuneena nostaessani kilttini helmaa. Käärin Charletten iltapuvun helmaan ylöspäin kuin presidentin adjutantti punaista mattoa paljastaen Charletten kostean kutsuvana kiiltävän hävyn. "Oi Jack, tyydytä mi-nut nopeasti ja rajusti", kuiskasi Charlette himon jähmettämin silmin.
Kuullessani tuon naaraan kutsun tunsin paisuvani entisestäänkin ja olevani kovempi kuin koskaan ennen. Vapisevin käsin ohjaisin kiimasta kiiltävän, sykkivän kaluani Charletten puutarhan portille. "Levitä terälehtesi, jotta saan touvia väliin". kähisin himossa, jollaista en ollut koskaan ennen tuntenut. En olisi välittänyt vaikka hääpari juhlavieraineen olisi marssinut kirjaston ovesta sisään.
Tartuin Charlettea kiinni polvitaipeista, nostin hänen jalkansa kainalooni ja työnnyin hänen kuumaan loveensa. Charlette huokasi. Ilmeisesti kiusoittelu ei ollut aivan yksipuolinen kokemus, niin kostea hän oli. Kumarruin suutelemaan häntä intohimoisesti samalla, kun aloitin voimakkaat työnnöt lantiollani. Kastelin hänen kasvonsa suudelmilla. Kieleni pyöritti hänen kiel-änsä. Imin ja näykin hänen kieltään ja huuliaan. Tiesin hänen rakastavan viskinhöyryistä hen-gitystäni. Tiesin hänen pitävän viskiä ja sen tuoksua maskuliinisena, ja sen kiihottavan häntä lisää. Charlette huohotti. Minä huohotin. Minusta tuntui, että pöydän päässä seisova haarniskakin huohotti.
Oli taas hetki, jos ylipäänsä pystyin ketään rakastamaan, niin rakastin tuota naarasta, joka vääntelehti allani. Hän oli yksin minun. Minä olin yksin hänen. Tämän hetken. Kuun kääriessä puolialastomat vartalomme hopeiseen vaippaansa. Pöytä natisi allamme ja haarniska heilui pöydän päässä. Itse asiassa se kilkatti kuin vellikello säestäen sointiamme.
Lopetin suutelemisen ja kohottauduin ylös. Tartuin takiaisen tavoin kiinni Charletten lantioon tikaten häntä kullillani. Näin Charletten kasvoista, että hänen tulemisensa ei ollut enää kaukana. Ei ollut minunkaan. Tunsin palleissani siittiöitten sielunelämän olevan sekaisin. Ne poukoilivat sekopäisinä ympäriinsä kutitellen pallieni seinämiä. Olin juuri pääsemässä matkani päähän, kun haarniska kaatui.
Sain siitä otteen vasemmalla kädelläni jatkaen Charletten ilahduttamista. "Älä sinä saatanan peltitoosa tule toisen apajille", tuumin puoliääneen. Charlette ei haarniskaa edes huomannut. Tunsin Charletten tulevan. Hänen selkänsä nousi kaarelle. Hänen lantionsa pysähtyi ja hetken hän oli siinä kuin riippusilta. Siten hän rentoutui, alkaen vaikertaen vavista orgasmin raadellessa hänen vartaloaan. Puristin oikealla kädelläni Charlettea pakaroista ja ruiskutin voihkais-ten siemeneni hänen sopukkaansa. Voi luoja tätä ihanaa luojan luomusta.
Charletten huohottaessa pöydällä silmät kiinni yritin epätoivoisesti asetella haarniskaa takasin pystyyn. Onnistuin, joskin hieman aikaisempaa kumartuneempaan asentoon. Vetäydyin Charlettesta ja puin pöksyni takaisin. Nyt ei olisi hameessa niin vilpoinen olo. Charlette avasi silmänsä ja hymyili minulle. "Rakkaani, mitä pidät skotlantilaisista häistä", hän tiedusteli kehräten. Vastasin tyytyväisenä: "vauhdikkaan yllätykselliset. En olekaan ennen pannut ketään hameessa haarniskan kanssa".
Charlette kohottautui ylös. Poimi pikkuhousunsa ja laittoi ne käsilaukkuunsa. Kohensimme vaatteemme ja hiivimme takaisin paikoillemme juhlasaliin. Istuessani takaisin paikalleni pöydän ääreen, hörppäsin suuhuni aimo annoksen viskiä vetäen sen taas välittömästi väärään kurkkuun kuullessani vierestäni leidin iloisen viserryksen: "kultaseni, se raitis ilma teki sinulle oikein hyvää. Kasvoillasi on taas terve puna".