Sitoutumiskammoko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neuvoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

neuvoton

Vieras
Mieheni opiskelut alkaa toisella paikkakunnalla lokakuussa ja näin ollen on mentävä hänen perässä.Ollaan oltu 2-vuotta yhdessä ja nyt pitäisi muuttaa saman katon alle,molemmilla ensimmäinen kerta.

Tilanne on se että mieheni sanoo minulle että ei halua olla minusta erossa ja haluaa sen takia minut tietenkin mukaan.
Niin sanotusti yhteenmuuttaminen tapahtuu olosuhteiden pakosta vaikka hän ei sitä ehkä vielä tässä vaiheessa oikeasti haluaisi.

Ei ole minulle myöntänyt asiaa etteikö haluaisi,mutta kuulemma jännittää koska silloinhan ei pysty tekemään kaikkia omia juttuja kun tyttöystävä on paikalla.Eli niin sanotusti surffaamaan yksin ja rauhassa porno sivuilla ym..muuta ällöä.

Se häntä vaivaa ettei ole omaa tilaa/aikaa,mutta ei halua silti jättää minua tänne,kun ei halua erossa olla.Miten tälläisessä tilanteessa pitäisi toimia,olen neuvoton?

Hän on myös sanonut että onhan tämä toki molemmille ensimmäinen kerta muuttaa jonkun kanssa yhteen asumaan,että se on kuulemma vain totuttelu kysymys.

 
Olen puhunut asiasta hänen kanssaan että en muuta kenenkään kanssa yhteen jos toinen ei ole valmis enkä todellakaan myöskään olosuhteiden pakosta.Hän sanoo että kyllä hän vielä kypsyy ajatukselle,mutta minua hän ei jätä tänne.Asunto on jo haussa molempien nimissäkin.
 
Ja ikää oli ? 17 tai 18 vuotta ? Poika vaikuttaa lapselliselta, joten yhteiselo voi muistuttaa äiti-lapsi -suhdetta, mikäli ap ei jo alkuunsa tee selväksi, että kyseessä on kahden tasaveroisen ihmisen liitto. Naurattaa näin vanhemmasta näkökulmasta tuo, että poika on huolissaan siitä, ettei saa surffailla rauhassa... Kypsymätöntä touhua.
 
Ja ikää oli ? 17 tai 18 vuotta ? Poika vaikuttaa lapselliselta, joten yhteiselo voi muistuttaa äiti-lapsi -suhdetta, mikäli ap ei jo alkuunsa tee selväksi, että kyseessä on kahden tasaveroisen ihmisen liitto. Naurattaa näin vanhemmasta näkökulmasta tuo, että poika on huolissaan siitä, ettei saa surffailla rauhassa... Kypsymätöntä touhua.
 
Minä olen 21 vuotias ja mieheni on 25 vuotias.Toki minuakin vähän jännittää mutta olen silti jo valmis muuttamaan saman katon alle ei ole mitään turhia paineita sen suhteen.Se surffailu juttu nyt oli vain minun arvailua.Tiedän että mies tarvitsee sitä omaakin aikaa/tilaa.Senhän nyt jokainen nainen tietää että kaikki miehet katsoo pornoa haluaa nainen sitä tai ei.

Kumminkin hän on ollut hyvin hellä,välittävä ja rakastava kumppani.Hän on tehnyt minun eteeni jo niin paljon hyvää.Miehethän ei nyt kypsy samassa ajassa kuin naiset,mutta hän haluaa minut silti mukaan ja kuulemma rahaa minut vaikka väkisin sinne koska ei halua olla erossa.Tämä välimatka on kumminkin vain 35km.
 
35 kilsaa? Luulin että teillä olisi oikeasti välimatkaa... Tollasen matkan voi kulkea vaikka joka päivä edes takaisin. Eihän hänen edes tarvitsisi muuttaa. Ja minusta ei kannata muuttaa yhteen jos ei sille tunnu. Kyllä sitä ehtii yhdessäkin asua.
 
Eiö mies ole hyvin selvästi ilmoittanut, että haluaa sinut mukaansa (eikä sitä omaa rauhaa niin paljon, että muuttaisi yksin)

Kyseessä ei ole sitoutumiskammo.

Mies on selvästi sitoutunut sinuun.

Miehen ja omaa pelkoa lievität sillä, että keksit jotain puuhaa itsekin. Älä ole aina koko ajan kotona miehen kanssa, vaan anna hänenkin olla välillä siellä yksin, niinkuin sinäkin olet miehen ollessa päivisin poissa.

Eiköhän se siitä suju ! :)
 
Minä harkitsisin tuossa tilanteessa tarkoin. Jos toinen on sanonut tai edes vihjannut ettei ole valmis, niin en lähtisi tavaroitanki pakkaamaan. 35km matka ei mitään suhdetta kaada, jos suhde on kunnossa.
Voihan sitä sitten muuttaa yhteen kun molemmat on asiasta 100%:sen varmoja. Yleensä epävarmuus kielii siitä, että ei tiedä mitä oikeasti tahtoo.
 
No tämä edestakaisin liikkuminen on käytännössä aika mahdotonta koska meillä molemmilla ei ole autoa ja junakin maksaa liikaa.Minulla on ajokortti mutta ei ole varaa ostaa autoa,miehelläni ei ole ajokorttia ollenkaan.Vanhempieni auton saan hyvin harvoin käyttööni.
 
Mun mielestä pieni epävarmuus tällaisessa tilanteessa on aivan luonnollista. Yhteenmuuttaminen on iso askel, etenkin, jos muuttaa ensimmäistä kertaa yhteen toisen kanssa. Pieni epävarmuus osoittaa pikemminkin mun mielestä kypsyyttä, ainakin verrattuna tällasiin ollaan-oltu-jo-viikko-yhdessä-ja-muutetaan-yhteen -tyyppeihin verrattuna.

Avoliitto nyt ei ole muutenkaan mikään peruuttamaton ratkaisu. Verrattuna esimerkiks naimisiin menoon, avoliiton purkaminen on paljon helpompaa. Musta yhteenmuuttamista kannattaa kokeilla, muuten voi huomata, että siihen ei oo ikinä kanttia.
 

Kuumimmat

Yhteistyössä