sisaruskateus

[11/05 ja 08/08 tytöt]

onko täällä muita joiden lapsilla on samanlainen ikäero tai samanlainen tilanne kuin meillä. tai vielä parempi jos löytyy joku joka kokenut saman ja osaa vähän neuvoa mitä voisi tehdä. meillä siis tytöt 7 viikkoa ja kohta kolme vuotta. esikoista ei voi jättää hetkeksikään vartioimatta vauvan kanssa. hän yrittä huutamalla saada vauvan itkemään, yrittää lyödä vauvaa ja vetelee tätä raajoista ja ym. sain tyttäreni kuulostamaan hirviöltä mutta hän myös suukottelee siskoaan ja sanoo että rakastaa tätä. esikoisemme myös uhmaa muutoikin joka asiassa. hän on hyvin tempperamenttinen. samalla hän myös on ihanan itsenäinen, sanavalmis, rohkea ja reipas lapsi joka pärjää joka paikassa eikä turhia ujostele.
jäähypenkkiä olen ajatellut mutta kun en oikein tiedä miten käytännössä toimii, niin en ole arvannut aloittaa. eli josjollakin kokemusta...
sitten on vielä se suuri arvoitus, eli päiväunet. tyttö selkeästi tarvitsisi ne mutta ei suostu nukkumaan. tänäänkin yritettiin tunti hyvällä ja pahalla mutta ei niin ei. isänsä kanssa käy usein nukkumaan mutta ei minun.
olisi kiva jos joku osaisi neuvoa tai edes löytyisi joku jolla samoja ongelmia

 

[Ikäerosta]

Meillä ikäeroa on vain 1v9kk, mutta aluksi meilläkin isoveli oli tosi arvaamaton pikkuveljeä kohtaan. Välillä suukotteli, välillä haki kättä pidempää avuksi. Yhtään ei voinut aluksi jättää lapsia kahden tai esim. vauvaa lattialle, kun ei tiennyt mitä isoveli menee tekemään. Tämä meni kuitenkin meillä ainakin ohi ja nyt vauvan ollessa reilu 5kk isoveli tykkää pienestä tosi paljon ja pitää häntä hyvänä. Enää ei esiinny "tahallista" satuttamista. En kyllä valitettavasti muista koska tuo meillä meni ohi, sanoisin kyllä että parin kuukauden tienoilla. Kolmevuotiaalla on tietysti sitä omaa tahtoa hiukkasen enemmän, joten voi olla vaikeampaa hyväksyä uutta tulokasta. Tsemppiä!

 

[yritetään ymmärtää]

Tuollalinen käytös on ihan normaalia. Alan ammattilaiset sanovat, että jos esikoinen ei millään muotoa reagoi uuteen tulokkaaseen on se hälyttävää ja jossain vaiheessa pato purkautuu. Vaikka se aika ajoin tuntuu rankalta niin huomiotahan ne esikoiset hakevat. Lapsi ei välitä onko hänen saamansa huomio negativiista vai positiivista. Tsemppiä sulle! Meillä on nyt pikkuisen liikkeelle lähdön jälkeen voimistunut tuo esikoisen huomionhakeminen keinolla kun keinolla..

 

[Esikoinen kuriin]

Vaikka sisaruskateus ja sisarusten keskinäinen kilpailu onkin normaalia, minusta kuulostaa siltä, että jos et ole lähes kolmivuotiaalle vielä edes esittänyt jäähypenkkiä, on korkea aika. Meillä on 12/05 syntynyt tyttö, joka on alusta asti kasvatettu siihen malliin, että oppii, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Jos ei tottele varoituksesta huolimatta, joutuu heti jäähylle, oli se sitten nurkka, penkki tai huone. Siinä hän sitten miettii tekemisiään n. 3 minuuttia (minuutti per ikävuosi). Etukäteen selitetään, miksi hän sinne joutui ja jälkikäteen vielä jutellaan, miksi hän oli siellä, sitten anteeksipyynnöt ja halit päälle. Ei se sen kummempaa ole, mutta meillä ainakin ihan välttämätön. Ja se ei mitenkään liity sisarukseen. Meillä tosin on nyt 05/08 syntynyt poikakin, mutta suurempia ongelmia ei ole tullut kun pelisäännöt ovat etukäteen jo selvät. Meillä tulee sanomisia lähinnä leluista ja niiden jakamisesta, mutta meidän tyttö ei missään nimessä lyö eikä läpsi ketään, tarkoittaa siis, että emme kertaakaan sallita hänen sitä tekevän. Siitä joutuu heti jäähylle ilman varoitustakin, koska tyttö tietää, että KETÄÄN EI LYÖDÄ.

Lapset tarvitsevat rakkautta ja ymmärrystä, mutta selviä rajojakin. Vanhempien kuuluu niitä asettaa!!!

 

[rajansa kaikella..]

Tuo ehdoton kasvatus tuskin sekään on ihan hyvä. Kuulostaa siltä, että edellinen yrittää kasvattaa lapset nujertamalla. Mitään temppuilua ei sallita. Kyllä lapsen täytyy välillä saada olla ihan lapsikin ja jos ei saa koskaan uhmata niin itsetunto ei pääse kehittymään.

 

[Esikoinen kuriin]

Tuohan ei pidä paikkaansa, etteikö saisi uhmata.Tottakai saa, mutta pitää myös oppia tottelemaan vanhempiaan, koska vanhemman tehtävä on myös suojella lapsiaan, vauvoja ja vähän isompia ihan heidän omaksi parhaakseen esim. turvallisuuden vuoksi. Jos esim. annat lapselle aina vain viestin, että "uhmaa vain, ei tarvitse totella", kuinka sitten käy kun olet esim. liikenteessä, kuopus vaunuissa ja esikoinen kävelee vieressä. Yhtäkkiä hän päättääkin hetken uhmassa irrottaa otteensa äidin kädestä tai vaunujen aisasta ja juoksee kohti autoja tms. Jos siinä hetkessä lapsi ei tottele "pysähdy"-kehotusta, voit jälkikäteen miettiä, miten hieno ja vahva itsetunto lapsellasi oli, mutta toisalta hän saattaa olla siinä vaiheessa auton alla ja kuollut. Kumpikohan on tärkeämpää???? Mistään nujertamisesta ei todellakaan ole kysymys, mutta tietyt asiat kuten toisen koskemattomuus ja vanhempien/aikuisten kunnioitus ja totteleminen ovat aika tärkeitä juttuja. Kyllä se itsetunto ym. syntyy ihan muista tekijöistä!

 

[uniin...]

meillä loppui kaksi ja puolivuotiaan päikkärit kuin seinään kun vauva tuli taloon. nykyään nukkuu joskus unet kun ihan totaallisen väsynyt, vauva kohta vuoden...

 

[pallontallaaja]

Tuohan ei pidä paikkaansa, etteikö saisi uhmata.Tottakai saa, mutta pitää myös oppia tottelemaan vanhempiaan, koska vanhemman tehtävä on myös suojella lapsiaan, vauvoja ja vähän isompia ihan heidän omaksi parhaakseen esim. turvallisuuden vuoksi. Jos esim. annat lapselle aina vain viestin, että "uhmaa vain, ei tarvitse totella", kuinka sitten käy kun olet esim. liikenteessä, kuopus vaunuissa ja esikoinen kävelee vieressä. Yhtäkkiä hän päättääkin hetken uhmassa irrottaa otteensa äidin kädestä tai vaunujen aisasta ja juoksee kohti autoja tms. Jos siinä hetkessä lapsi ei tottele "pysähdy"-kehotusta, voit jälkikäteen miettiä, miten hieno ja vahva itsetunto lapsellasi oli, mutta toisalta hän saattaa olla siinä vaiheessa auton alla ja kuollut. Kumpikohan on tärkeämpää???? Mistään nujertamisesta ei todellakaan ole kysymys, mutta tietyt asiat kuten toisen koskemattomuus ja vanhempien/aikuisten kunnioitus ja totteleminen ovat aika tärkeitä juttuja. Kyllä se itsetunto ym. syntyy ihan muista tekijöistä!

Kyllä, olet ehdottomasti oikeassa. Lapselle on näytettävä mikä on oikein mikä väärin ja kuulostaa siltä, että olet johdonmukainen ja valinnut taistelusi lapsen kanssa. Kyllä sitä uhmattavaa vielä jää vaikka ei anna pikkusisarusta lyödäkään.

 

[kuri ja järjestys]

Ehdottomasti samoilla linjoilla Esikoinen kuriin -nimimerkin kanssa. Vanhempien tehtävä on laittaa ne rajat lapselle. Se rajojen laittaminen ei todellakaan tarkoita alistamista ja nujertamista kunhab se tehdään oikein. Liian moni nykyvanhempi valitettavasti ei osaa nykyään kasvattaa lapsiaan. Annetaan asioita periksi liian helpoksi, puuttuu täysin johdonmukaisuus ja rajat.

Alkuperäiselle vastaisin, että tuo vaihe esikoisella kuuluu kyllä asiaan ja se tulee menemään ohi. Mutta kyllä kannattaisi myös tässä tilanteessa ruveta opettamaan johdonmukaisesti sitä, että ketään ei saa lyödä jne. Juuri tuo jäähypenkki voi olla hyvä tapa siihen. Mutta edelleen korostan, että siinä metodissakin tarvitaan johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä.

 

[11/05 ja 08/08 tytöt]

kiitoksia kaikille superäideille jotka "leimasivat" minut kaiken sallivaksi huonoksi äidiksi. turhaan taisin kirjautua tänne ja toivoa että saisin asiallisia neuvoja ja tukea...
kiitos myös niille muutamalle joiden ei tarvinnut tulla kommenteillaan kertomaan kuinka täydellisiä itse ovat vaan oikeasti halusivat auttaa.

 

[Anteeksi vaan]

mutta etkohan sina aloittaja ottanut liian herkasti nuo kommentit. Kylla nuo mielestasi ns. taydelliset halusivat AUTTAA sinua ja antoivat hyvia vinkkeja. Kiitos heille, koska sain itsekin hyvan muistutuksen, kuinka tarkeaa on olla johdonmukainen ja todellakin taytyy miettia tuota lasten kasvatusta, etta miten saisin sen parhaiten sujumaan omalla kohdallani.

 

[11/05 ja 08/08 tytöt]

olet oikeassa että neuvot olivat hyviä mutta on niin monta tapaa ilmaista itseään. ehkä otin liian herkästi itseeni, mutta kun ei jaksaisi aina sitä että kun myöntää epätäydellisyytensä niin joku tulee kertomaan kuinka täydellinen on siitä kun nyt vaan tulee pahamieli

 

[Äitykkä kahdelle]

Mielestäni teidän arki kuulostaa ihan "normaalilta", meillä vähän samantyylistä, esikoinen 2v3kk ja vauva 7 kk. Nyt kun vauva on alkanut ryömimään niin esikoinen aloittanut tahallaan ärsyttääkseen minua ja uhmaiän pahetessa koettelemaan rajojaa. Meillä ei sentään koskaan ole vauvaan koskenut, mutta kaikenlaista muuta - vie lelun vauvalta, menee vauvan kantokoppaan makaamaan kun tietää että olen juuri laittamassa vauvan sinne...jne...Meillä on nyt otettu tällä viikolla jäähypenkki käyttöön. Vielä ei oikein ymmärrä vissiin sen tarkoitusta, mutta uskon että ajallaan oppii tajuamaan että joutuu sinne joka kerta kun ei tottele äitiä/on tuhma vauvalle.

Jaksamista sinulle, uskon että kun pysyt tiukkana esikoisen kanssa niin ajan mittaan alkaa helpottaa. Tätä minä itsellenikin vakuuttelen!

 

[Ulpu74]

Meillä esikoinen oli 2v 8kk, kun kuopus syntyi. Jo ennestään uhmaikäinen uhmailija muuttui entistä kamalammaksi - siis mustasukkaisuus tuli kuvioihin. Esikoinen on esim. läpsäissyt vauvaa, puraissut kädestä, puristanut jalasta, vie usein tutin vauvan suusta, herättelee kesken unien, vie lelut kädestä yms...
Meillä on ollut jäähy käytössä jo reilu 1 vuotiaasta asti. Ei toimi. Teen niinkuin kaikkitietävät ovat neuvoneet, huonosta käytäksestä tulee varoitus ja sitäseuraavasta varoituksesta mennään jäähylle. Vaikka poika pysyis jäähyllä, mikä on tosi harvinaista, niin hetken päästä jäähyn jälkeen hän saattaa taas tehdä jotain "tuhmaa" --- kovakalloinen vissiin, kun ei mene syy-seuraus oppi perille? Yleensä poika ei jäähyllä pysy, vaan juoksee perässäni pois. Siinä sitten vien poikaa jäähylle kerta toisensa jälkeen, kunnes en enää ehdi (vauva itkee tms.). Mies on joskus saanut pojan jäämään jäähylle, mutta aika monta vientikertaa siihen tarvittiin!

Alkuperäiseen ongelmaan vielä palatakseni, meillä pahin aika oli silloin, kun vauva oli jotain 2 - 6 viikkoinen ja sitten helpotti hetkeksi. Nyt on taas ollut jonkin aikaa tuota mustasukkaisuutta, kun vauva on pian ½ vuotias.
Olemme yrittäneet huomioida parhaamme mukaan esikoista niin, ettei hän tuntisi oloaan jotenkin "syrjäytetyksi", mutta mikään ei tunnu pojalle riittävän.

Kyllä tähän hullunmyllyyn tottuu, pitää vaan muistaa katsoa pojan perään, ettei tee mitään tyhmää, ja yrittää vaan itse pysyä tiukkana sääntöjen kanssa =/

 

[juu, tuttua on :)]

Tutulta kuulostaa ja on melkoisen normaali vaihe, hermoja raastava, tiedän. Meillä ikäeroa reilu 2v ja tuo vaihe kesti varmaan 2kk, sitten meni ohi ja ikävä kyllä alkoi uudestaan kun vauva lähti liikkeelle (vauva kun rikkoi isoveljen leikit, esim junaradan jne). Leikkivät välillä nykyään ihan jo kivastikin mutta sitten välillä on kamala tappelu päällä , ovat nyt melki 4v ja 2v.