Sisaruksen "suosimisesta"

[frtg]

[QUOTE="vieras";26567255]Ovatko ne, jotka ovat sitä mieltä, että tuollainen on ok (kun vanhemmat eivät tiedä toisen tarvitsevan jotain) juuri niitä saajan osassa olevia? Mun mielestä on törkeää kohdella lapsiaan eriarvoisesti, vaikka olisivat jo isojakin. Ainakin tarjota pitää samat etuudet, eri asia on sitten, jos toinen ei niitä halua ottaa vastaan. Mä en voisi ikinä suosia vain toista lapsistani ja ajatella, että se on ok.[/QUOTE]

Näin. Tasapuolisesti. Jos toinen on rikas ja lapseton ja toinen köyhä ja lapsellinen niin toki sit vois apua antaa enemmän jälkimmäiselle....

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";26567255]Ovatko ne, jotka ovat sitä mieltä, että tuollainen on ok (kun vanhemmat eivät tiedä toisen tarvitsevan jotain) juuri niitä saajan osassa olevia? Mun mielestä on törkeää kohdella lapsiaan eriarvoisesti, vaikka olisivat jo isojakin. Ainakin tarjota pitää samat etuudet, eri asia on sitten, jos toinen ei niitä halua ottaa vastaan. Mä en voisi ikinä suosia vain toista lapsistani ja ajatella, että se on ok.[/QUOTE]
Kyllä mä olen saanut apua vanhemmiltani silloin, kun olen pyytänyt. Se, että siskoni on pyytänyt paljon enemmän, ei mun mielestä ole millään tavalla epäreilua mua kohtaan. En oikein ymmärrä, miksi mun pitäisi saada yhtä paljon, kun mä en tarvitse yhtä paljon. Mä olen aikuinen ihminen ja sanon kyllä sitten, jos ja kun jotain tarvitsen. Jos vanhempani alkaisivat kysellä multa, mitä haluaisin tai tarvitsisin, kokisin sen niin, että he pitäisivät mua edelleen lapsena, joka ei pärjää ilman heidän huolenpitoaan.

 

[eli?]

Mutta joskus auttaminen ja vaikka jonkun pienen lahjan tai palveluksen antaminen voi minusta olla ihan yllättämistäkin. Jos toista sisarusta tukee ja auttaa ja rahoittaa jatkuvasti, niin voisi olla ihan kilttiä muistaa sitten sitä toistakin jotenkin. Esim. nyt tilanteessa, jossa toiselle kustannetaan kaikki autoista ja asunnosta lähtien. Mutta liki aina näissä tapauksissa se toinen jää oikeasti ihan ilman sitä huomiota, jopa ilman edes tuliaisena vietyä kahvipakettia tai jotain pienen matkan autokyytiä.

 

[Keittiönoita]

Mutta joskus auttaminen ja vaikka jonkun pienen lahjan tai palveluksen antaminen voi minusta olla ihan yllättämistäkin. Jos toista sisarusta tukee ja auttaa ja rahoittaa jatkuvasti, niin voisi olla ihan kilttiä muistaa sitten sitä toistakin jotenkin. Esim. nyt tilanteessa, jossa toiselle kustannetaan kaikki autoista ja asunnosta lähtien. Mutta liki aina näissä tapauksissa se toinen jää oikeasti ihan ilman sitä huomiota, jopa ilman edes tuliaisena vietyä kahvipakettia tai jotain pienen matkan autokyytiä.

No se on tietysti eri tilanne, jos toinen ei saa koskaan mitään: ei synttärilahjoja, ei joululahjoja eikä mitään muutakaan ja toinen saa nekin.

 

[Hui!]

[QUOTE="heh";26560458]On paljon isovanhempia jotka täysin uuupuneina hoitavat yhden lapsensa lapsia.

Jos toinen lapsi pyytää, ollaan kiukkuisia. Yleensä se toinen ei edes pyydä kun näkee että kai ne isovanhemmat vapaatakin tarvitsevat.

Kyllä aikuisen pitää osata olla jämäkkä ja laittaa rajat. Eri asia jos oikeasti nauttii ja on varma siitä että jaksaa ottaa siihen vielä ne toisetkin lapset, jos hän haluaa.[/QUOTE]

Huh kun ajattelinensin, että missä välissä olen tämän käynyt kirjoittamassa! Meillä on JUURI tällainen tilanne! Pikkuveljeni menee vanhempiemme luo lastensa kanssa joka ikinen viikonloppu ja äitini hoitaa lapset. Sitten äiti äkäisenä minulle äyskähtelee jos vienosti tiedustelen, josko hän voisi välillä katsoa meidänkin lapsia. On kuulemma niiiiin väsynyt. Ja suutansa ei saa auki kun veli menee jokainen viikonloppu. Tästä äidilleni avauduinkin pari vuotta sitten ja tilanne parani vähäksi aikaa. Isäni myös suosii ihan avoimesti veljen lapsia. Monta esimerkkiä olisi, mutta en jaksa kirjoittaa... ettekä tekään varmasti lukea

 

["aapee"]

Tähänhän on tullut paljon mielipiteitä
Siskoni EI siis PYYDÄ kyytiä Helsinkiin, vaan vanhemmilleni on automaatio että tottakai hänet viedään. Isälläni on tila-auto, johon mahtuu 7 henkilöä, joten kyllä meidän perheemmekin siihen mahtuisi.

Mutta kyytiasia ei ole meille ongelma. Ilmoitin jo äidilleni, että ajamme auton Olympiaterminaalin parkkiin. Tulee niin halvemmaksi kuin maksaa perheen juna+ratikkaliput Helsinkiin heidän luotaan. Ja nyt äiti sitten kyselee, että emmekö tule edes käymään heillä...

 

["mä"]

[QUOTE="aapee";26568054]Tähänhän on tullut paljon mielipiteitä
Siskoni EI siis PYYDÄ kyytiä Helsinkiin, vaan vanhemmilleni on automaatio että tottakai hänet viedään. Isälläni on tila-auto, johon mahtuu 7 henkilöä, joten kyllä meidän perheemmekin siihen mahtuisi.

Mutta kyytiasia ei ole meille ongelma. Ilmoitin jo äidilleni, että ajamme auton Olympiaterminaalin parkkiin. Tulee niin halvemmaksi kuin maksaa perheen juna+ratikkaliput Helsinkiin heidän luotaan. Ja nyt äiti sitten kyselee, että emmekö tule edes käymään heillä...[/QUOTE]

kyllä mä tässä tilanteessa sanoisin totuuden että kyyti hesaan maksaa enemmän kuin parkkimaksu. Jos saisitte kyydin satamaan niin olisi helpompi tulla.

 

["Sirkkeli"]

[QUOTE="vieras";26560052]En ole koskaan pystynyt ymmärtämään, MIKSI tällaisista asioista ei keskustella suoraan perheenjäsenten kanssa, vaan kitistään jossain keskustelupalstoilla?[/QUOTE]

Meillä kärsitään samasta asiasta, ja olen siitä äidilleni puhunut. Kiistää asian, suuttuu, valittaa niille paremmille lapsille musta ja jatkaa vielä pahempana. Katkaisin välit.

 

["aapee"]

Jatkan vielä, että ymmärrän kyllä vanhempieni varmana näkevän aina siskoni perheen pienenä kuopuksena. Lapsenakin hän sai aina ja iäti vapautuksen kaikista velvollisuuksista siksi, koska hänhän on niin pieni. Vaikka me isommat sisarukset olimme samassa iässä jo tehneet niitä hommia (esim puuhommia, marjanpoimintaa jne).

Ja saahan vanhempani kohdella meitä kuten haluavat Sehän on heidän asiansa. Kuten jo aloituksessani totesin, niin taidan vaan olla kateellinen isosisko

 

[Foortti harmaana]

Oletko varma, että vanhempasi ovat kutsuneet ne toiset lapset mökilleen vai ovatko sisaruksesi kutsuneet "itse itsensä"?

Mä ymmärrän aloittajaa, mutta toivon suuresti, että omat lapseni eivät ikinä ala pitämään mua meediona. Jos multa jotain haluaa tai tarvitsee, niin se pitää sanoa, eikä odottaa, että mä soittelen ja kyselen perään tyyliin "veljesi sai juuri bussikorttirahat, tarvitsisitko sinäkin?". Suu on muutakin kuin syömistä varten. Kun esikoinen meni naimisiin, sanoin hänen puolisolleen, että jos hän minulta jotain haluaa, niin hänen pitää sanoa se. Saman aion sanoa kuopuksen puolisolle, jos joskus menee naimisiin. Mä mietin lasteni toiveita ja tarpeita jo neljännesvuosisadan, en aio miettiä koko loppuelämääni vaan heidän pitää aikuisina ihmisinä itse mulle sanoa, jos jotain tarvitsevat.

Mä oon sanonut samaa mun VANHEMMILLE; että jos ne tarvii apua esim remontin kanssa, tai mun äitiä tarvis hieroa tai jotain, niin sanoisivat, mutta EI.
Pitää olla meedio ja harrastaa telepatiaa

Samoin anoppi.
En MÄ voi tietää milloin sen tarvis käydä kaupassa.
Ei jatkuvasti viittis kysellä.

 

[Hehhee]

Onko ap:n sisko kuinka paljon nuorempi? Mulla on 7 vuotta vanhemmat isoveljet. Veljet perustivat perheet reilusti alle kolmikymmpisinä ja minä hilluin sinkkuna ympäri maailmaa opiskelujeni ohella. Meilläkin vanhemmat olivat aina tyrkyttämässä mulle rahaa, veivät ruokakauppaan kun kävivät mun luona ja halusivat maksaa junaliput kun menin käymään (350km). Olin heidän pikkutyttönsä niin kauan että vakiinnuin ja sain omia lapsia. Ei se muutos hetkessä käynyt, mutta jossain vaiheessa huomasin että isä ei enää kaiva lompakkoaan kun oon lähdössä junalle eikä äiti kysele onko tilillä rahaa. Ja tämähän ei siis minua haitannut sillä olin jo pitkään kokenut rahan tyrkyttämisen turhana ja melkein kiusallisena.

Mitä tulee tasapuolisuuteen lasten välillä, siinä mun vanhemmat ovat ihailtavia. Vakaavaraisina ovat halunneet ja voineet auttaa meitä kaikkia esim. remonteissa jne, ja kaikesta ovat pitäneet kirjaa jotta ei sitten meidän sisarusten välillä joskus tule kränää siitä että joku olisi saanut enemmän. Lapsia hoitavat ja muistavat tasapuolisesti, ilman kirjanpitoa.

 

[nuori tai ei]

Ei se suosiminen kyllä saisi olla siitä kiinni, minkä ikäinen kukakin lapsista on. Hirveitä tarinoita.