Sisaruksen "suosimisesta"

[jepjepulis]

En tiedä, olenko vain kateellinen isosisko ja näen asiat tämän vuoksi puolueellisina. Minusta tuntuu, että vanhempani pitävät pikkusiskoani jotenkin tärkeämpänä ja edelleen siskon ollessa jo 30-vuotias, "lellivät" tätä. Sisko käy töissä ja pärjää hyvin. Siskolla ei ole perhettä, joten hänellä jää paljon palkastaan ihan säästöön. Siskon onkin kertonut omaavansa kolme eri säästötiliä ja säästösumma lähentelee kohta 100 000 euroa.

Siitä huolimatta vanhempani avustavat siskoani rahallisesti. Mm reissut venhempieni luo kustannetaan ja vanhemmat laittavat siskon tilille rahaa silloin tällöin. Sisko on siis ihan normaali aikuinen ihminen Siskon vierailuiden vuoksi vanhemmat peruvat kaikki menonsa.

Minulla on perhe ja kolme lasta. Meitä vanhempani eivät auta rahallisesti tai muutenkaan. Omat menonsa ovat aina tärkeämpiä. Ei sillä, että haluaisinkaan ottaa heiltä rahaa, koska minusta heidän kuuluu itse hassata omat rahansa mukaviin juttuihin Minä siis asun perheeni kanssa Mikkelissä.

Nyt taas tuli tänään esille siskon erityisasema. Vanhempani asuvat Riihimäellä. Kun siskoni on heillä käymässä, saa sisko isältä autokyydin Helsinkiin (jossa sisko asuu). Kun kysyin, voisimmeko jättää auton vanhempien pihalle Tukholman risteilymme ajaksi viikon päästä, vastasi äitini että kyllähän se sopii ja pääsemme varmasti siitä kätevästi julkisilla satamaan lasten kanssa, että eihän meillä varmaan niin paljon kantamuksia ole. No ei ole ja pääsemme kyllä, mutta silti alkoi ärsyttää että sisko kyyditään mutta meille ei edes tarjota moista mahdollisuutta.

Ugh, olen puhunut. Olen vain kateellinen isosisko

 

[meillä myös]

Meillä jos tarpeeksi valittaa rahapulaa niin annetaan rahaa; minä yritän viimeiseen asti itse pärjätä omillani enkä järjettömällä tuhlaamisella ajaa perhettä rahapulaan. Sama lastenhoidossa; toisen lapset ovat yökylässä ja mökkeilemässä isovanhempien kanssa. Olen odottanut kutsua myös meidän lapsille, jotka jo riittävän isoja pärjäämään ilman vahtimista( koululaisia).

 

["Vieras"]

No he ovat aikuisia ihmisiä, tietysti saavat käyttää rahansa miten haluatte. Onhan se slevää että moista vanhaapiikaa säälitään ja avustetaan. Noin niinkun vanhempiesi nuoruudessa yksinäiset naiset ovat olleet melko reppanoita ja taloudellisesti tiukilla kuk ei ole ollut miestä elättämässä. Anna lelliä vaan, eipä asia sinulle kuulu.

Ja tuosta risteilylle lähdöstä, oikeesti on ihan vattumaista ajaa helsingin keskustassa, satamiin on paljon jelpompi päästä julkisilla kun ne on aina niin ruuhkaisia laivan tullessa ja lähtiessä. Siskosi ei taida ihan helsingin keskustassa asua? Ja varsinkin ruuhka-aikaan keskustaan on paljon nopeampi mennä junalla kuin autolla.

 

[vhg]

meillä ihan sama, mutta kyse isoveljestäni. Meillä kummallakin perhettä. Samoin miehen vanhemmat suosivat hänen isoveljeään. Mitäpä asialle voi. Ei mitään.

 

["vieras"]

En ole koskaan pystynyt ymmärtämään, MIKSI tällaisista asioista ei keskustella suoraan perheenjäsenten kanssa, vaan kitistään jossain keskustelupalstoilla?

 

[Keittiönoita]

Meillä jos tarpeeksi valittaa rahapulaa niin annetaan rahaa; minä yritän viimeiseen asti itse pärjätä omillani enkä järjettömällä tuhlaamisella ajaa perhettä rahapulaan. Sama lastenhoidossa; toisen lapset ovat yökylässä ja mökkeilemässä isovanhempien kanssa. Olen odottanut kutsua myös meidän lapsille, jotka jo riittävän isoja pärjäämään ilman vahtimista( koululaisia).

Oletko varma, että vanhempasi ovat kutsuneet ne toiset lapset mökilleen vai ovatko sisaruksesi kutsuneet "itse itsensä"?

Mä ymmärrän aloittajaa, mutta toivon suuresti, että omat lapseni eivät ikinä ala pitämään mua meediona. Jos multa jotain haluaa tai tarvitsee, niin se pitää sanoa, eikä odottaa, että mä soittelen ja kyselen perään tyyliin "veljesi sai juuri bussikorttirahat, tarvitsisitko sinäkin?". Suu on muutakin kuin syömistä varten. Kun esikoinen meni naimisiin, sanoin hänen puolisolleen, että jos hän minulta jotain haluaa, niin hänen pitää sanoa se. Saman aion sanoa kuopuksen puolisolle, jos joskus menee naimisiin. Mä mietin lasteni toiveita ja tarpeita jo neljännesvuosisadan, en aio miettiä koko loppuelämääni vaan heidän pitää aikuisina ihmisinä itse mulle sanoa, jos jotain tarvitsevat.

 

[Lilii lisänimetön]

Meillä jos tarpeeksi valittaa rahapulaa niin annetaan rahaa; minä yritän viimeiseen asti itse pärjätä omillani enkä järjettömällä tuhlaamisella ajaa perhettä rahapulaan. Sama lastenhoidossa; toisen lapset ovat yökylässä ja mökkeilemässä isovanhempien kanssa. Olen odottanut kutsua myös meidän lapsille, jotka jo riittävän isoja pärjäämään ilman vahtimista( koululaisia).

Ehkä olet tehnyt tuon "liian selväksi" myös isovanhemmille?

 

["nekku"]

Tuttu kuvio miehen pikkusiskon ja yhden perhetutun osalta. Traagisinta on se, että nämä aikuiset naiset eivät tajua vanhenevansa. Vanhempien hoivissa identiteetti yhä lapsuuden perheen pikku tyttönä. Oma aikuistuminen kärsii ja lapsia ei tule hankittua ajallaan.

 

[vicy]

Mun anoppion juuri samanlainen, mutta sen suosiminen menee jo törkeyden puolelle.. Anopilla on 5 lasta 2 poikaa ja 3 tyttöä, tytöt ovat kultaakin kalliimpia ja pojat ovat lähinnä rasite... Onneksi olen tämän huomannut jo hyvissäajoin enkä enää edes odota häneltä mitään, käydään kerran vuodessa ja se siitä...

 

["aapee"]

[QUOTE="Vieras";26560021]No he ovat aikuisia ihmisiä, tietysti saavat käyttää rahansa miten haluatte. Onhan se slevää että moista vanhaapiikaa säälitään ja avustetaan. Noin niinkun vanhempiesi nuoruudessa yksinäiset naiset ovat olleet melko reppanoita ja taloudellisesti tiukilla kuk ei ole ollut miestä elättämässä. Anna lelliä vaan, eipä asia sinulle kuulu.

Ja tuosta risteilylle lähdöstä, oikeesti on ihan vattumaista ajaa helsingin keskustassa, satamiin on paljon jelpompi päästä julkisilla kun ne on aina niin ruuhkaisia laivan tullessa ja lähtiessä. Siskosi ei taida ihan helsingin keskustassa asua? Ja varsinkin ruuhka-aikaan keskustaan on paljon nopeampi mennä junalla kuin autolla.[/QUOTE]

Siskoni asuu Unionikadulla, siinä sataman lähellä itse asiassa. Mutta Riihimäeltä könnyytetään satamaan ensin junalla ja sitten vaihdetaan vielä ratikkaan.

 

[siksi]

[QUOTE="vieras";26560052]En ole koskaan pystynyt ymmärtämään, MIKSI tällaisista asioista ei keskustella suoraan perheenjäsenten kanssa, vaan kitistään jossain keskustelupalstoilla?[/QUOTE]

Jos tällaisista asioista yrittää puhua suoraan vanhemmille, niin reaktio on järkyttävää suuttumus, naama punaisena selitetään että mitään tuollaista suosimista ei ole.

ja vielä sen lisäksi, että asia ei kuulu sille lapselle, mitä vanhempi tekee, saa tehdä mitä haluaa ja antaa mitä haluaa ja kenelle haluaa.

ja kolmanneksi aletaan etsiä vikoja siitä joka asian ottaa puheeksi, miten hän on huono ja ahne ja kateellinen ihminen ja kaikki hänen elämänvalintansa ovat vääriä ja lapsetkin viallisia (vaikka ammattikasvattajilta tullut vain hyvää palautetta, ovat kohteliaita ja empaattisia ja aivan tavallsia mukavia lapsia)

eli ikuisesti ollaan sotajalalla sen jälkeen ja vittuillaan asiasta kuin asiasta ja etsitään virheitä toisesta, kun uskalsi mennä täydellistä vanhempaa arostelemaan

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aapee";26560310]Siskoni asuu Unionikadulla, siinä sataman lähellä itse asiassa. Mutta Riihimäeltä könnyytetään satamaan ensin junalla ja sitten vaihdetaan vielä ratikkaan.[/QUOTE]
Mutta siskosi ilmeisesti on pyytänyt vanhemmiltasi kyytiä, mutta sinä pyysit vain autollesi paikkaa heidän pihastaan? Jos joku kysyy multa, voiko jättää autonsa parkkipaikalleni, niin mä en oleta, että se pyyntö sisältää myös pyynnöt voisitko laittaa vielä lounaan, pestä pyykkini ja antaa taksirahat satamaan (ajokorttia mulla ei ole, joten kyytiä en voi tarjota). Miksi et vastannut äidillesi, että "itse asiassa olimme toivoneet, että saisimme kyydin satamaan "? Nyt vain odotit, että koska siskosi on pyytänyt kyytiä kotiinsa, äitisi pitäisi palauttaa se mieleensä ja tarjoutua viemään teidät satamaan, vaikka ette edes pyytäneet häneltä kyytiä satamaan. Juuri tällaisista "äidin täytyy huolehtia minun toiveistani ja tarpeistani, vaikken toiveitani ja tarpeitani äidilleni ilmaisekaan" -odotuksista syntyy ongelmia, jos yksi tai useammista sisaruksista osaa sanoa vanhemmilleen, mitä toivoo tai tarvitsee. Sekin on aikuistumista, että ei enää odota äidin ja isän päässä surisevan, mitähän se meidän Ritva 28 v tänään tarvitsisi ja haluaisi.

 

["heh"]

Oletko varma, että vanhempasi ovat kutsuneet ne toiset lapset mökilleen vai ovatko sisaruksesi kutsuneet "itse itsensä"?

Mä ymmärrän aloittajaa, mutta toivon suuresti, että omat lapseni eivät ikinä ala pitämään mua meediona. Jos multa jotain haluaa tai tarvitsee, niin se pitää sanoa, eikä odottaa, että mä soittelen ja kyselen perään tyyliin "veljesi sai juuri bussikorttirahat, tarvitsisitko sinäkin?". Suu on muutakin kuin syömistä varten. Kun esikoinen meni naimisiin, sanoin hänen puolisolleen, että jos hän minulta jotain haluaa, niin hänen pitää sanoa se. Saman aion sanoa kuopuksen puolisolle, jos joskus menee naimisiin. Mä mietin lasteni toiveita ja tarpeita jo neljännesvuosisadan, en aio miettiä koko loppuelämääni vaan heidän pitää aikuisina ihmisinä itse mulle sanoa, jos jotain tarvitsevat.

Minä tulen tekemään just noin. Mulla on kaksi tyttöä. Toinen osaa asiallisesti ja nätisti kertoa mitä tarvitsee. Toinen ei. On hiljaa ja suree, tai jos haluaa jotain, se on tyyliin, "miksi te ette ikinä..." Yleensä on hiljaa ja katsoo vieressä.

On tullut kasvatettua ne eri tavalla. Vanhemman kasvatti pitkälle mies (oli hoitovapaalla) ja pph ja päiväkotikin. Minä töissä. Omakin tyyli oli ekalle lapselle enemmän uhkaamista ja kiristystä ja sellaista että lapsen pitää olla sellainen kuin haluan.

Toisen kanssa olin pidempään kotona, arvostin enemmän häntä ja lapsuutta.

Voi olla tietysti alkuperäisiä luonne-erojaksin.

Nuorempi lapsi myöntää suosiolla olevansa minusta tai seurastani mustis, änkeää viereen, syliin jne.

Isompi jättäytyy taka-alalle. ei anna koskea. Väittää että ei tarvitse. Mitään.
Ehkä en osannut handlata hommaa kun pienempi syntyi vaan isompi joutui antaa paikkansa ja sai jotain traumoja. En tiedä. Välit häneen ovat etäisemmät, en rehellisesti nauti seurasta yhtä paljon. Pienempi on välitön, avoin, suora, aurinkoinen, iloinen, tyytyväinen. Isompi kaikkea päinvastaista.

Aion tarjota kaikkea sitä toiselle, jota toinenkin saa. Jos toinen sanoo, että tulee mökille tai ktoiin jouluksi/kesäksi, jne. aion tehdä aina selväksi toiselle, ttä hänkin tosi tervetullut, tai jos toinen pyytää lastenhoitoapua, aion hoitaa tasan sen verran, etttä jos toinen haluaa myös, voimia riittää saman verran toisellekin.

 

["joo"]

Itse tiedän tapauksen kahdesta veljeksestä, ikäeroa muutama vuosi. Ovat nyt n. kolmekymppisiä. Nuoremmalle vanhemmat tankkaavat säännöllisesti auton (jonka ostivat hänelle), siirtävät viikottain isoja summia rahaa tilille, ostavat jääkaapin täyteen ruokaa, maksavat tämän velkoja ja laskuja. Kaiken huipuksi ostivat reilu vuosi sitten tälle nuoremmalle veljelle omakotitalon, jota hänelle remontoivat omaan piikkiinsä! Tämä mies on vielä hyvässä johtavassa asemassa, eli tienaa paljon. Vanhempi veli kituuttaa matalapalkka-alalla, eikä koskaan saa apua tai rahaa mihinkään. Ja kyseessä ei ole mitkään riidat tms. Kaikki ovat hyvissä väleissä keskenään.

 

["heh"]

On paljon isovanhempia jotka täysin uuupuneina hoitavat yhden lapsensa lapsia.

Jos toinen lapsi pyytää, ollaan kiukkuisia. Yleensä se toinen ei edes pyydä kun näkee että kai ne isovanhemmat vapaatakin tarvitsevat.

Kyllä aikuisen pitää osata olla jämäkkä ja laittaa rajat. Eri asia jos oikeasti nauttii ja on varma siitä että jaksaa ottaa siihen vielä ne toisetkin lapset, jos hän haluaa.

 

["äiti minäkin"]

[QUOTE="heh";26560402]Minä tulen tekemään just noin. Mulla on kaksi tyttöä. Toinen osaa asiallisesti ja nätisti kertoa mitä tarvitsee. Toinen ei. On hiljaa ja suree, tai jos haluaa jotain, se on tyyliin, "miksi te ette ikinä..." Yleensä on hiljaa ja katsoo vieressä.

On tullut kasvatettua ne eri tavalla. Vanhemman kasvatti pitkälle mies (oli hoitovapaalla) ja pph ja päiväkotikin. Minä töissä. Omakin tyyli oli ekalle lapselle enemmän uhkaamista ja kiristystä ja sellaista että lapsen pitää olla sellainen kuin haluan.

Toisen kanssa olin pidempään kotona, arvostin enemmän häntä ja lapsuutta.

Voi olla tietysti alkuperäisiä luonne-erojaksin.

Nuorempi lapsi myöntää suosiolla olevansa minusta tai seurastani mustis, änkeää viereen, syliin jne.

Isompi jättäytyy taka-alalle. ei anna koskea. Väittää että ei tarvitse. Mitään.
Ehkä en osannut handlata hommaa kun pienempi syntyi vaan isompi joutui antaa paikkansa ja sai jotain traumoja. En tiedä. Välit häneen ovat etäisemmät, en rehellisesti nauti seurasta yhtä paljon. Pienempi on välitön, avoin, suora, aurinkoinen, iloinen, tyytyväinen. Isompi kaikkea päinvastaista.

Aion tarjota kaikkea sitä toiselle, jota toinenkin saa. Jos toinen sanoo, että tulee mökille tai ktoiin jouluksi/kesäksi, jne. aion tehdä aina selväksi toiselle, ttä hänkin tosi tervetullut, tai jos toinen pyytää lastenhoitoapua, aion hoitaa tasan sen verran, etttä jos toinen haluaa myös, voimia riittää saman verran toisellekin.[/QUOTE]

Oikeasti, kiva lukea täältä joskus näin hyvin jäsennettyjä ajatuksia

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="heh";26560402]Minä tulen tekemään just noin. Mulla on kaksi tyttöä. Toinen osaa asiallisesti ja nätisti kertoa mitä tarvitsee. Toinen ei. On hiljaa ja suree, tai jos haluaa jotain, se on tyyliin, "miksi te ette ikinä..." Yleensä on hiljaa ja katsoo vieressä.

On tullut kasvatettua ne eri tavalla. Vanhemman kasvatti pitkälle mies (oli hoitovapaalla) ja pph ja päiväkotikin. Minä töissä. Omakin tyyli oli ekalle lapselle enemmän uhkaamista ja kiristystä ja sellaista että lapsen pitää olla sellainen kuin haluan.

Toisen kanssa olin pidempään kotona, arvostin enemmän häntä ja lapsuutta.

Voi olla tietysti alkuperäisiä luonne-erojaksin.

Nuorempi lapsi myöntää suosiolla olevansa minusta tai seurastani mustis, änkeää viereen, syliin jne.

Isompi jättäytyy taka-alalle. ei anna koskea. Väittää että ei tarvitse. Mitään.
Ehkä en osannut handlata hommaa kun pienempi syntyi vaan isompi joutui antaa paikkansa ja sai jotain traumoja. En tiedä. Välit häneen ovat etäisemmät, en rehellisesti nauti seurasta yhtä paljon. Pienempi on välitön, avoin, suora, aurinkoinen, iloinen, tyytyväinen. Isompi kaikkea päinvastaista.

Aion tarjota kaikkea sitä toiselle, jota toinenkin saa. Jos toinen sanoo, että tulee mökille tai ktoiin jouluksi/kesäksi, jne. aion tehdä aina selväksi toiselle, ttä hänkin tosi tervetullut, tai jos toinen pyytää lastenhoitoapua, aion hoitaa tasan sen verran, etttä jos toinen haluaa myös, voimia riittää saman verran toisellekin.[/QUOTE]
Mä ymmärrän tuon, jos lapset on tosiaan kasvatettu eri tavalla. Mä olen kasvattanut omani samalla tavalla ja kun muksu on pyytänyt ruokapöydässä sinappia, niin sinapin olen antanut, mutta on turha itkeä, että olisikin halunnut sinapin JA ketsupin. Ja aika hyvin nuo molemmat ovat oppineet, että mutsi on vähän putkiaivo ja sinappi tulee, jos sinapin pyytää

 

["heh"]

Mutta miten voi olla mahdollista että vanhempi ei tule edes ajatelleeksi, että siinä on mitään väärää, että ostaa ja remppaa toiselle talot, tekee pihat, hotaa lapset, ja toinen on kaikessa omilllaan?

kai ne luulevat, että se toinen on tyytyväinen tilanteeseen.

mutta oikeasti avautuminen voi johtaa siihen, että ikuisesti on se paska ja musta lammas.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="heh";26560478]Mutta miten voi olla mahdollista että vanhempi ei tule edes ajatelleeksi, että siinä on mitään väärää, että ostaa ja remppaa toiselle talot, tekee pihat, hotaa lapset, ja toinen on kaikessa omilllaan?

kai ne luulevat, että se toinen on tyytyväinen tilanteeseen.
mutta oikeasti avautuminen voi johtaa siihen, että ikuisesti on se paska ja musta lammas.[/QUOTE]
Tietenkin, jos se toinen ei muutakaan ilmaise. Me tarvittiin aikoinaan systerin kanssa samaan aikaan suurehko summa rahaa. Systeri lainasi vanhemmiltani (korotonta lainaa) ja minä pankista (korollista lainaa). Olisin minäkin voinut pyytää sitä summaa vanhemmiltani, mutta sellaisten summien ollessa kyseessä olen mielluummin velkaa pankille kuin vanhemmilleni. Samoin aikoinaan vanhempani hoitivat paljon enemmän siskoni lapsia kuin mun lapsiani. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että mä en tarvinnut niin paljoa lastenhoitoapua. Vaikka siskoni oli kaikin puolin "menestyneempi" elämässään, niin käytännön asioissa lasten kanssa se oli aika kädetön. Ei esim poikansa ollessa pieni pystynyt pesemään lattioita, jos poika oli kotona. Nooh, joskus se poika oli mulla hoidossa saman ikäisen tyttäreni kanssa ja mä sain varsin mainiosti pestyä lattiat. Sama juttu kuljetuksissa: mun lapseni pääsivät vallan mainiosti liikkumaan julkisilla, koska meillä ei ole koskaan ollut autoa eikä mulla ajokorttiakaan. Siskoni lapset taas eivät ole tottuneet kulkemaan julkisilla ja sen vuoksi heitä on täytynyt kuskata sinne tänne autolla. Jos systeri ei ole pystynyt itse kuskaamaan, niin isäni on kuskannut. Ei se mua ole harmittanut vaan pikemminkin olen ajatellut, että mun elämäni on sikapaljon helpompaa, kun en ole "niin kädetön ja jalaton".

 

[eli?]

Eli joidenkin mielestä on ok, että se joka kovaäänisimmin vaatii taloa ja jatkuvaa lastenhoitoapua ja rahaa ja bensaa autonsa tankkiin on oikeutettu ne myös saamaan? Ja on ihan ok olla täysin huomioimatta ja auttamatta sisaruksista toista, kun hän ei kerta mitään pyydä.

 

[nro 2]

Ikäväähän tuollainen on. Tosin autokyytiä ei noin isolle porukalle pysty tarjoamaankaan, ellei ole tila-autoa. Nosta kissa pöydälle ja puhu siskosi ja vanhempiesi kanssa asiasta - neutraalisti ja rauhallisesti....

 

["anna"]

[QUOTE="nekku";26560285]Tuttu kuvio miehen pikkusiskon ja yhden perhetutun osalta. Traagisinta on se, että nämä aikuiset naiset eivät tajua vanhenevansa. Vanhempien hoivissa identiteetti yhä lapsuuden perheen pikku tyttönä. Oma aikuistuminen kärsii ja lapsia ei tule hankittua ajallaan.[/QUOTE]

Muistan lukeneeni sosiologisesta tutkimuksesta, jonka mukaan USA:ssa nykyajan 22 vuotiaat ovat aikuistumisessa samalla tasolla kuin 60-luvulla 16 vuotiaat. Eli hyvin mahdollista, että vanhempien paapominen saa jonkun 30 vuotiaankin luulemaan itseään teiniksi.

 

[Keittiönoita]

Eli joidenkin mielestä on ok, että se joka kovaäänisimmin vaatii taloa ja jatkuvaa lastenhoitoapua ja rahaa ja bensaa autonsa tankkiin on oikeutettu ne myös saamaan? Ja on ihan ok olla täysin huomioimatta ja auttamatta sisaruksista toista, kun hän ei kerta mitään pyydä.

Minusta on ihan ok. Mun mielestä aikuisen ihmisen täytyy jo osata sanoa ääneen, mitä haluaa ja tarvitsee. Mulla ainakin palaisi käämit, jos äitini jatkuvasti soittelisi ja kyselisi, mitä mä haluaisin tai tarvitsisin.

 

[öä]

No eihän aloittaja apua halunnutkaan, vaan sitä että pikkusiskoa ei paapottaisi.....

 

["vieras"]

Ovatko ne, jotka ovat sitä mieltä, että tuollainen on ok (kun vanhemmat eivät tiedä toisen tarvitsevan jotain) juuri niitä saajan osassa olevia? Mun mielestä on törkeää kohdella lapsiaan eriarvoisesti, vaikka olisivat jo isojakin. Ainakin tarjota pitää samat etuudet, eri asia on sitten, jos toinen ei niitä halua ottaa vastaan. Mä en voisi ikinä suosia vain toista lapsistani ja ajatella, että se on ok.