sisaren ""sairaus""

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja keraamikko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

keraamikko

Vieras
Olen jo aikaisemmin purkanut tuntojani sisareni erosta, silloin tuli jos jonkinlaista vastausta, ja nyt kysyisin mitä tehdä kun sisareni siis erosi miehestään joka on minun miesystäväni veli ja nyt tämä sisar inhoaa sitten kaikkia sen suvun ihmisiä! Eihän nyt esim. minun miesystäväni ole tehnyt mitään pahaa sisarelleni, saati muut veljet! Miten saada sen päähän mahtumaan järkeä?
Ei ole kiva kun jos menisi käymään kylässä hän sanoo ettei miesystäväni saa tulla mukaan, teen tästä sellaisen johtopäätöksen etten ole itsekkään tervetullut joten en käy enää hänellä kylässä.
Minä en tule sisareni mieleen kuin vain jos hänellä itsellään on murheita, minun muka kuuluu kuunnella hänen murheitaan vaikken saa avopuolisoni kanssa käydä kylässä! Ilojaan hän ei suvaitse kertoa.
 
Ihmisen pitää saada surra surunsa ja purkaa paha olonsa, ennenkuin pystyy tasoittumaan. Siitähän tässä on kysymys. Anna riehua aikansa ja kun hän osoittaa muitakin rauhoittumisen merkkejä, juttele asiasta ja lähestykää uudelleen. Nyt ei ole järjen aika, se tulee myöhemmin.
 
Hei haloo et ilmeisesti omaa sisarta tai veljeä! Tietysti sitä haluaa käydä kylässä tms. oman sisarensa luona! Tähän episodiin asti olemme olleet suht läheisiä. Elän ihan yhtä lailla omaa elämää kuin sisareni, minulla on vielä kaksi muuta sisarta jotka elävät ""omaa elämäänsä"" johon minäkin kuulun!
ja jos sinua ärsyttää tämmöiset asiat niin älä tule tänne lukemaan näitä viestejä! Täällä pitäisi antaa järkeviä vastauksia eikä tuommoisia töksäytyksiä joista ei tule kuin paha mieli.
 
Sorry vaan keraamikko, minulla kyllävaan on sisko ja velikin.
Siksipä kokemus on opettanut, että ihmisille on annettava tilaa elää ja hengittää. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ei ota nokkiinsa toisen elämäntilanteen aiheuttamista mielialoista sun muista. Vahva ihminen, josta on aikanaan hyötyä muillekin, ei menetä omia yöuniaan vatvomalla toisten ongelmia.

Jos siskosi on sitä mieltä, että ei kaipaa sinua tai miestäsi tällähetkellä kylään niin minkäs sinä sille voit. Mutta jos otat asian lunkisti, eläen omaa elämääsi, niin eihän sitä tiedä vaikka siskosikin ajan kanssa rauhoittuisi ja kiinnostuisi taas sinustakin.

Vai ärsyttääkö sinua vain se, että joku ihminen ei jatkuvasti tarvitse sua ja roiku sinussa?
Ihmisillä on erilaisia tilanteita, ja nyt kyllä kuulostaa, että olet vähän turhankin paljon kiinni toisten asioissa. Varsinkin jos olet jauhanut tuota saman aihepiirin asiaa täällä ennenkin.

Olen nyt vain tätä mieltä, mutta älä pillastu, kyllä täältä niitä selkääntaputtajiakin löytyy. Tämä oli minun mielipiteeni.
 
Yhä useampi nainen potee tänäpäivänä psyykkisiä ongelmia. Tämä johtuu siitä, että eletään haave ja unelmamaailmassa ja jos haaveet ja unelmat eivät toteudukaan halutulla tavalla ja ihmiset eivät tee niinkuin minä haluan ja tahdon, niin he ovat vihollisiani.

Nämistä ilmiöistä ei paljoakaan kirjoitella julkisuudessa, mutta Hesarissa ja IS:ssä oli kolmien vuotta sitten artikkelit, jossa todettiin, että naiset luovat itselleen suuria odotuksia, haaveita ja unelmia. Kun ne eivät toteudukaan, niin syypääksi leimataan usein se oma kumppani, vaikka vika on loppujenlopuksi itsessä.

Nämä ongelmat ovat vasta pikkuhiljaa nousemassa julkiseen keskusteluun, sillä ""femakot"" ovat syyllistäneet jo runsaat 10 vuotta miehiä väkivaltaisiksi sioiksi, koska ""miehet eivät tee ja toimi niinkuin me naiset tahdotaan"".

Koska jotkut naiset eivät kykene elämään ""reaalielämää"", vaan elävät ""kauniit ja rohkeat, ally mc beal, sinkut nykissä, levottomat, salkkarit ym tv sarjojen kautta elämäänsä, niin he ovat täysin eksyksissä itsensä ja identiteettinsä kanssa.

Miksi muutoin baareissa notkuisi eronneita, karanneita, sinkkuja, munahaukkoja, baarikärpäsiä, toisia naisia, salarakkaita, kissoja jne.?
Uutena ryhmänä ovat nämä toista, kolmatta, tai neljättä kertaa ""elämänsä"" miestä epätoivoisesti etsivät epätoivoiset naiset (naikkoset).

Syötäppäs Googlelle hakusnoiksi ""wikipedia perheväkivalta"", niin voit todeta, että myös naiset voivat olla ""sikoja"". Tai naistutkimusksia hakusanoilla ""Kirsti Lagerspetz"", ""Elina Mäenpää Reenkola"", ""Ghitta Weitzmann Helnius"", jotka ovat tutkineet imiöitä ""naisten viha-raivo. -kosto,-syyllisyys- häpeä.

Katsoin eilen illalla TV4:sen dokumenttiohjelman ""Kohdunryöstäjät"", jossa käsitetiin tapuksia, joissa naiset jotka halusivat toteuttaa vauvahaaveensa tappoivat viimeisillään raskaana olevan naisen ja repivät tapetun naisen kohdusta vauvan, koska ""se kuului heille"".

Valitettavasti niin media, kuin muutkin tahot vaikenevat ja piilottelevat näitä joidenkin naisten psyykkisä ongelmia, koska ""äitimyytti ja naisen hyvyys"" elää vielä myyttielämää.

En pyri mustamaalaamaan naisia, tai joidenkin naisten sekoilua, mutta niistä ei myöskään pitäisi vaieta, koska usein lapset ovat suurimpia kärsijöitä näiden ""sekopäiden"" uhreina. Mies ulkoruokintaan, ja uusi ""uhri"" tilalle mentaliteetti näyttää saaneen jalansijaa turhan paljon ja jota tukevat niin feministijärjestöt, turvakodit, kuin sosiaalitoimikin.

Tässä muutama linkki lopuksi, jotta ei syntyisi mielikuvaa, että joku k**ipää ja katkera äijänköriläs ruikuttaisi jouduttaan väärinkohdelluksi. Itseasiassa minua ei ole kohdeltu väärin, eikä myöskään lapsiani, vaan elän lasteni kanssa ihan hyvää elämää, kun saatiin ""häirikkö"" pois häiritsemästä elämäämme.

http://www.stakes.fi/dialogi/05/dia605/28.htm

http:fi/wikipedia.org/wiki/Perhev%C3%A4kivalta
 
Marriilla on sisko ja veli. Elämässä ankeitakin aikoja eläneitä, jotta koettu on ylä- ja alamäet myös sisarten kanssa.

Omat halut ja tarpeet laitetaan silloin naftaliiniin, kun sisar tarvitsee tukeamme tai rauhaa meiltä. Se on sitä myötäelämistä.

Itsekeskeisyys ei ole kenellekään kiitettävä ominaisuus, ei Keraamikollekaan.
 
""Tässä muutama linkki lopuksi, jotta ei syntyisi mielikuvaa, että joku k**ipää ja katkera äijänköriläs ruikuttaisi jouduttaan väärinkohdelluksi. ""

Täsmälleen tuollainen mielikuva valituksestasi tulee. Olet listannut kaikki asiaasi puoltavat ""tutkimukset"" ja jopa vuosia vanhat artikkelit, se jo antaa viitteitä, että olet jokseenkin pakkomielteinen asian suhteen. Samoin salaliittoteoriasi (feministijärjestöt, turvakodit, sosiaalitoimi).

Kaikesta päätellen entinen puolisosi hallitsee vieläkin elämääsi, surullista.
 
""Olen jo aikaisemmin purkanut tuntojani sisareni erosta, silloin tuli jos jonkinlaista vastausta, ja nyt kysyisin mitä tehdä kun sisareni siis erosi miehestään joka on minun miesystäväni veli ja nyt tämä sisar inhoaa sitten kaikkia sen suvun ihmisiä!""

En muista lukeneeni aikaisemmin keraamikon viestejä vaikka olenkin Ellien vakiopalstalainen.

Tavallaan helpottavaa huomata, että ole täysin addiktoitunut nettiin. Netinkin ulkopuolella on elämää.

Istun nyt lomapäivällä kotinetin ääressä. Aurinko paistaa ja ajattelin kohta lähteä pumppaamaan polkupyörän renkaisiin ilmaa.

Eilen kävelin merenrannalla katsomassa jäiden lähtöä. Meri on vielä jäässä ja joku meloja oli kuitenkin railojen välissä.

Ajattelin, että meri on vielä jäässä, mutta minä olen vapaa.
Meloja haluaa vapaalle ulapalle, mutta saa meloa vain sulassa rantavedessä.

Jos olisin taitava kirjoittaja, runoilisin tuosta episodista kauniin runon, haikean laulun, kolumnin johonkin lehteen tai vaikkapa aloittaisin uuden kirjan.

Kuuntelen nyt lappuradiolla Iskelmä Helsinkiä ja siellä tulee mainos Tankomarkkinat. Olen jo osallistunut nettisivuilla polkupyöräkilpailuun. Vanha käytettynä ostettu pyörä on saattohoitoa vailla kaatopaikalle. Toivottavasti vielä ilma pysyy renkaissa.

Nyt asiaan.

Minulla on tapana aloittaa nettisurfailu suomi24/avioeropalstan kautta. Kävin lukemassa äsken jutut, mutta en kommentoinut viestejä. Siellä oli monta uutta ja fiksua viestiä. Joku nainen kertoi pitävänsä omaa blogia ja ammentavansa intohimonsa kirjoittamiseen.

Erittäin terve tapa purkaa eroahdistusta. Kirjoittaminen on terapiamuotona terveellisin vaihtoehto.

En ole pitänyt ex-aviomieheni sukulaisiin mitään yhteyttä avioeron jälkeen. Mies jätti perheensä ja minä pidän osasyyllisenä perheen olematonta tukea. Juomiseen ei puututtu millään tavalla ja juomisen syypäänä pidettiin minua.

En kaipaa tuota sukua. Tunsin oloni vaivautuneeksi sukulaisreissuilla. Oloni helpotttui huomattavasti eron jälkeen. Olin naimisissa suvun kanssa. Mies jäi monesti kakkoseksi appiukon kesämökki ym. projektien takia.

Erosta on jo niin kauan aikaa, että pahin katkeruus on sulanut ja naureskelen menneille asioille. Sitä se aika tekee.

Olet valinnut puolisosi samasta suvusta.

Harva suosittelee puolison pokaamista työpaikalta. Minä en ole koskaan harrastanut työpaikkaromansseja. En seurustele vapaa-ajallani työkavereiden kanssa.

Olin eilen lisätyössä ja kuulin tosi ikävää kommentointia työkaveristani. Varmasti minustakin puhutaan mitä kummallisimpia juttuja. Kun pitää yksityiselämänsä visusti erossa työasioista, se ei satuta.

Keraamikkona varmasti olet kuullut hengellisen laulun ""Särkynyt saviruukku"". Tästä laulusta oli jokin aika sitten viestiketju Ellien Naisen elämää palstalla.

Ehkä sisaresi kipuilee eroaan ja haluaa nuolla haavojaan rauhassa.

Minulla on sisaruksia enemmän kuin pienessä kylässä.
Välit sisaruksiin kylmenivät avioeron jälkeen. Tavallaan olen ollut siitäkin helpottunut. Olen saanut vihdoin kasvaa rauhassa aikuiseksi. En enää setvi sisarusten elämää. Jokainen elää omaa elämäänsä.

Jatkuva ramppaaminen sukujuhlissa jäi pois. En järjestä minkäänlaisia perhejuhlia ja pääsen vähällä.

Viihdyn erittäin hyvin netissä. Nuorimmainen lukee yo-kirjoitusten jälkeen yliopiston pääsykokeisiin. Minä vietän viimeisiä vuosilomapäiviä. Elän miten huvittaa. Käyn illalla lisätyössä. Tämä elämäntyyli sopii minulle.

Katsoin eilen illalla myöhään Pressiklubi ohjelman. Siinä puhuttiin vanhustenhuollosta. Samasta aiheesta on ollut keskustelua 50+ palstalla.

Ole keraamikko täysin turvallisella mielellä. Kyllä välisi sisareesi vielä eheytyvät. Jos elätte pitkään iäkkäiksi naisiksi, niin voitte puida ikävät menneisyyden asiat vielä moneen kertaan ehjäksi saviastiaksi.

Nuorimmaiseni kävi aikoinaan taidekoulua ja olohuoneen ikkunalaudalla on ihana omin käsin dreijattu saviruukku.

Olen uskovainen hullu kuten tekstistäni näkyy. Se oli suurin syy, miksi exä minut hylkäsi. Muut syyt olivat vielä ""vanha, ruma ja eihaluttava."" Ikää minulla silloin oli 43 vuotta.

En haikaile nuoruuden perään. Onneksi joku oli aloittanut uuden keskustelun IS:n keskustelupalstalla viisikymppisten takertumisesta nuoruuteen. Ehkä joku oli saanut aiheeseen kimmokkeen jutuistani Julkut-palstalla.

Kirjoittamisesta on paljon hyötyä. Nimettömänä voi vaikuttaa median kirjoittamiseen. Omalla nimellä en ikinä tule julkisuuteen.
 

Yhteistyössä