Sisäkissasta pihakissaksi

[Miau]

Kaipaisin omakohtaista kokemusta ja vinkkejä.

Elikkä tilanne on se, että meillä on kaksi 5-vuotiasta leikattua tyttökissaa. Toisen otin ihan pennusta, ja toinen oli yksivuotias, kun otin sen. Kissat ovat aina olleet sisäkissoja. Tosin ovat ulkoilleet pihalla kiinni valjaissa. Näin talvella harvemmin. Kesällä päivittäin. Mutta eivät ole koskaan tajunneet tehdä vessa-asioitaan pihalle, eivätkä uskalla tappaa edes kärpästä. Kerran ollaan aikaisemmin muutettu kissojen kanssa, ja toisen, pulskemman kissan sydämelle taisi ottaa, kun sai ihme huohotuskohtauksia aivan aluksi ekana päivänä uudessa kodissa. Tilanne on se, että keväällä ollaan taas muuttamassa, ja viimenki ihan omaan taloon. Tonttiakin on reilusti, metsämaata, ja haja-asutusalueesta on kyse. Eli siellä voisi sitten kissat päästää vapaaksi ulos. Ja mieluusti ei niitä otettaisikaan niin paljoa sisälle, kun on ihan uusi talo ja vauvakin tulossa. Huolettaa vaan, miten hirveän iso muutos kissoillemme on tulossa, ja mahtavatko ne ollenkaan selvitä siitä järissään!? Olisiko parempi alkaa miettiä jopa kissojen pois laittamista kokonaan, vai voivatko ne sopeutua hyvin näin isoon muutokseen? Eli omakohtaisia kokemuksia tarvitaan!

 

[maija]

Hei, sikoni kissa, joka oli ollut aivan pelkästään sisäkissa Keski-Euroopassa tottui hyvin vapaaseen elämään Suomessa. Aluksi kissasta oli tavattoman jännittävää tehdä yhtään mitään ja kaikki ulkona oleva pelotti mahdottomasti. Aluksi kissaa ulkoilutettiin narun kanssa ja leikittiin sen kanssa ulkona, jotta tottui ympäristöön ja sitten kun oli varmuus siitä, että kissalla on taju siitä, että missä on uusi koti ja mikä on ympäristö sekä mistä pääsee sisään, päästettiin kissa vapaaksi. Samalla kuitenkin varmistaen se, että sisään pääsy mahdollisuus on aina olemassa (oli kesä, joten yksi ovi pidettiin jatkuvasti pienellä raolla, jotta kissa pääsisi sisälle koska halusi). Yhteen oveen rakennetuttiin myöhemmin kissaluukku ja siten se pystyi jatkossakin kulkemaan miten halusi.

Aluksi on kyllä syytä huhuilla tiuhaan ja varmistaa, että toinen ei ole shokissa jossain piilossa eikä uskalla tulla esiin.

Jos kissassa on yhtään metsästyshalua, se tulee kyllä pian esiin, kunhan muutaman viikon tai kuukauden tähyilee lintuja ja hiiriä. Madotukset ja loishäädöt on siis hoidettava säännöllisesti.

Panta, jossa on yhtetystiedot on hyvä olla kissalla aina ulkoillessaan. Lisäksi pannan on oltava joustava, jos kissa jää johonkin kiinni, että se ei tukehdu.

Varmaankin haluat pitää kavereista hyvää huolta, mikäli päätät pitää ne, joten toivottavasti muistat, että ne eivät yksin selviä mihinkään vuodenaikaan, jos joku niistä ei ole huolehtimassa & antamassa ruokaa & raikasta juotavaa ja kivaa seuraa ;-)

 

[KariK]

Ihan vaan jotenkin luin rivien välistä, varmaan omaa ilkeämielisyyttäni, että et ole aivan täysin sitoutunut katti-matteihin, vaan voisit jopa mieluummin harkita niistä luopumista, kun on uusi talo ja vauvakin tulossa...

Olet varmaan pohtinutkin tätä ennen kuin laitoit kyssärin tänne, mutta kannattaa varmaan vielä uudestaan kysyä itseltä: mikä lienee juuri sinun kissojesi kannalta olennaisinta ja parasta, mitä kissat päättäisivät jos voisivat itse päättää, ja oletko itse siihen valmis. Tätä varmaan pohdit kun hankit kissat, sillä tunnetustihan kissat ovat pitkäikäisiä (perheenjäseniä).

 

[misu]

Olen KariK:n kanssa samoilla linjoilla. Jos uusi talo ja vauva ovat tärkeimmät jutut ja kissat ulos, niin ehkä kannattaa miettiä luopumista niistä kokonaan! Itse, jos olisi omakotitalo, rakentaisi kissoille ulkoilupaikan, sellaisen turvallisen aitauksen, missä olisi kiipeilypuita ja piilopaikkoja, mutta mahdollisuus tulla sisälle myös.
Meillä on ollut kissa "aina" eikä tullut mieleenkään luopua siitä, kun vauva syntyi. Tällä hetkellä esikoinen on jo teini-ikäinen ja hänelle kissa on ihan kaikkikaikessa. Molemmat lapset ovat kotona oppineet kunnioittamaan ihan käytännössä eläimiä ja heidän mielestään on tosi tyhmää ja raukkamaista kiusata paitsi eläimiä, muita ihmisiä! Eli kotieläimillä on opettavainenkin merkitys lasten elämässä.

 

[Miau]

Ajattelinkin tuota juttua kirjoittaessa, että joku varmasti ymmärtää sen väärin. Joten kerronpa vähän lisää. Mulla on ollut koko elämäni kissoja. Asuin lapsuuteni omakotitalossa metsäisellä paikalla, ja meidän kissat sai aina olla vapaana. Yöt ne oli aina pihalla, paitsi kovilla pakkasilla pesuhuoneessa. Sisälle niitä päästettiin joka päivä aina, kun itsekin oltiin kotona. Ja tietenkin ruokittiin sisällä. Vanhemmillani on tälläkin hetkellä kissa. Olen sitä mieltä, että kissalle on parasta, kun se saa elää tuolla tavalla luonnossa vapaana ja kuitenkin oman halunsa mukaan tulla lämpöiseen kotiin syliin kehräämään. Kun minä sitten muutin pois kotoa keskustan kerrostaloyksiöön ja otin itselleni kissan, niin olosuhteet oli tietenkin sellaiset, että kissasta pakostakin oman turvallisuutensa vuoksi tuli sisäkissa. Nyt kun muutamme siis omakotitaloon, niin missään nimes en halua luopua kissoista, kun on uusi talo ja vauva tulossa. Vaan huoleni oli kissan näkökulmasta päin...että kestääkö sen pieni mieli niin monta muutosta...uusi koti, uusi ympäristö, pihalla olo vapaana, vauva...tähän asti ovat kovasti pelänneet vieraana käyviä lapsia. Mutta kyllähän me sitä aiotaan kokeilla...onneksi kesä sitten alkamassa, kun muutetaan. Ja tietenkin edetään vähitellen, ja käydään niitä tutustuttamassa siellä jo varmaan ennen muuttoakin. Ja kyllä kissat sisälle tulee yhä pääsemään. Ja minä olen sitoutunut kyllä kissoihini, ja niiden hoitoon...mutta mieheni ei. Mutta se on taas asia erikseen.

 

[misu]

No hyvä! Mutta olen kyllä edelleenkin sitä mieltä, ettei kissan ole hyvä juosta vapaana, ei edes harvaanasutulla alueella.
Oma rakas kissani oli vapautta rakastava kolli, joka sitten jäi auton alle tiellä, missä kulki vain muutama auto päivässä. Sen jälkeen päätin, että vaikka missä korvessa asuisin, niin kissalleni järjestän ulkoilualueen, joka on turvallinen! No, kaupungissa se on lasitettu parveke.
Uskoisin kyllä, että kissasi kestävät muuton, kunhan ihan kaikki ei mene uusiksi. Jäähän niille vanha hiekkalaatikko, nukkumapaikka yms.!

 

[Heidi]

Meillä oli sisäkissa, joka maalla käydessämme sai ulkoilla vapaanakin. Mutta vaikka naapureita ei ollut kilometrien säteellä ja autotiellä autoja kulki hyvin harvoin, jäi oma rakas kissamme auton alle ja kuoli... :'( :'( Kissa joka on tottunut ulkoilemaan valjaissa ja kasvanut sisäkissana on täysin tyytyväinen elämäänsä eikä siitä ole syytä pakolla opetta ulkokissaa.

 

[maija]

Uskoisin, että hiljalleen kissojen ehdoilla totuttelemalla onnistuu, sillä siskonikaan kissa ei ollut mikään ihmisrakas kiehnääjä, vaan vähän aran puoleinen. Varmuus kasvaa vähitellen. Nähdäkseni tärkeintä on, että sama ihmiskontakti säilyy, ja että kissat voivat luottaa siihen, että heidät haetaan ns. turvaan. Sinä olet niille kuitenkin kaikkein tärkein, ei nykyinen asuinpaikka tms. Tottakai ne stressaantuvat muutosta yms. mutta jos sinä viestität niille eri tavoin jatkuvasti, että ei ole hätää, niin asiat varmasti järjestyy. Missään tapauksessa älä päästä niitä ilman hiljalleen totuttelua noin vaan ovesta ulos.

Totuta ne rauhassa narun kanssa ulos, niin että olet niiden kanssa ulkona ja että niillä on mahdollisuus piiloutua pensaaseen tms. jos siltä tuntuu, ja tarkkailla sieltä ympäristöä. Ja tottua siihen mitä kaikkea ulkona onkaan. Yhdessä olemalla alkaa ympäristö tuntua tutulta ja voit nähdä, missä vaiheessa voisi harkita päästämistä vapaaksi. Sitä ei kannata kuitenkaan tehdä liian pikaisesti! Voisit yrittää aloittaa jo sisällä totuttaminen siihen, että kutsuttaessa tulisi luokse. Tiedän, kissojen kohdalla ei aivan helppoa, mutta jossain määrin mahdollista, riippuen kissasta. (vrt. koirat)

Älä luovuta, onnistut jos oikein haluat!

 

[Kiin]

Miun kissat tottu tosi nopeasti ulkokissoiksi, kun muutin kaupungista maalle. Ensin jännitti kovasti kaikki puskien rapinat ja monesti juostiin myyrää karkuun sisälle Loppujen lopuksi kovimmastakin vellihoususta tuli metsästäjä, joka ylpeänä toi sisälle kaikki saaliinsa :heart:

Meillä kissat valitsee vapaasti missä haluavat olla. Talvisin vain 1 neljästä tykkää olla ulkona. Kesällä kaikki saattavat olla yötä myöten pihalla. Kesällä on kätevää pitää ikkunaa auki, josta saavat tulla ja mennä miten lystää.

Miunkin mielestä kissa on perheenjäsen, jolla on koti. Omassa kodissaan kaikilla on lupa olla! Ei vain silloin, kun muille perheenjäsenille sopii.

 

[Taare]

jos kissat oppivat ulkoilemaan vapaasti, tulee sinun muistaa että joku päivä kisu ei ehkä tulekkaan takaisin kotiin. maallahan on kettuja ym muita elämiä joiden uhriksi kisu saattaa päätyä, tai jäädä auton alle. entisillä sisäkissoilla kun ei ole samanlaista suojeluvaistoa aluksi kuin niillä jotka ovat koko elämänsä ulkoilleet.
meillä tuo toinen kisu on ollut osan elämästään ulkokisuna ja suuremman osan sisällä, ei kuitenkaan ole oppinut tekemään tarpeitaan ulso vaan ollessaan ulkona juoksi aina sisälle omalle turvalliselle hiekkalaatikolle tarpeilleen.

 

[Ronja]

Minulla on sama asia kuin alottajalla ajankohtainen aivan kohta. Sisäkissana aina ollut enkä tiedä "opettaako ulos" vai pitääkkö edelleen vain sisällä. Tuo ulkoilualue kuulostaisi sopivalta ehken. Onko teillä "häkit" minkä kokoisia ja mitä kaikkea sieltä löytyy? Viihtyykö kissa siellä?

 

[Sarahya]

"Ja mieluusti ei niitä otettaisikaan niin paljoa sisälle, kun on ihan uusi talo ja vauvakin tulossa..." "...Olisiko parempi alkaa miettiä jopa kissojen pois laittamista kokonaan"

Kyllä minä tuossa tilanteessa etsisin kissoille uudet kodit. Eritoteen jotenkin korvaan särähti tuo ettei niitä enää otettaisi niin paljoa sisälle... Kuitenkin jos kissoja on ottanut, niin pitäisi niille myös tarjota sellainen elämän tyyli mihin ovat jo sopeutuneet...

Itselläni oli 2 kissaa kun muutettiin kerrostalosta omakotitaloon, molemmat neidot olivat kyllä innoissaan siitä että pääsevät vapaasti ulkoilemaan, mutta kyllä niille aina taataan sisälle pääsy juuri silloin kun haluavat tulla, ei minun sydän kestäisi jättää kissoja ulos silloin kun haluavat tulla sisälle.