Kaipaisin mielipidettänne mieltäni askarruttavaan asiaan, josta olen kyllä keskustellut avokkini kanssa miljoona kertaa, pääsemättä kumminkaan yhteisymmärrykseen. Olemme olleet yli neljä vuotta uusperheenä ja homma ei tunnu toimivan vieläkään.
Elikä meidän uusperheeseen kuuluu minun kaksi lasta (11v ja 13v) , mieheni kaksi lasta edellisestä liitosta (5v ja 11v) ja meidän yhteinen lapsi (11kk). Mieheni lapset vierailevat meidän luona säännöllisesti joka toinen viikonloppu ja joka toinen vuosi pääsiäislomalla, juhannuksena ja uutenavuonna.
Alusta alkaen tämä 5-vuotias ei ole nukkunut meidän luonamme kunnolla. Ne kerrat kun nukkuminen on sujunut hyvin, voidaan laskea yhden käden sormien mukaan. Lapsi on kotona "opetettu" siihen että hän saa valvoa niin pitkään kunnes nukahtaa. Ja omaan sänkyyn ei tietenkään tarvitse nukahtaa. Nukkuminen aika katkonaista välillä, mieheni vanhimman lapsen mukaan. Hän kun joutuu jakamaan huoneensa nuoremman kanssa.
Nyt voitte sitten kuvitella että minkälaista "tappelua" me joudumme käymään nukkumaan menon kanssa täällä meillä. Lisäksi hänet on kasvatettu tyyliin, mä saan tehdä mitä vaan ja sanoa mitä vaan. Isompi lapsista tietenkin kärsii tästä kun pienempi saa lyödä, potkia ja ärsyttää mielinmäärin kun asiaan ei puututa kotona. Täällä me tietenkin yritämme parhaamme mukaan puutua asioihin ja tehdä asiat toisin. Mutta ei siitä ole juurikaan apua, lapsethan ovat meillä vain neljä päivää kuussa. Siinä ajassa ei paljon ihmeitä tehdä. Nyt mieheni ei enään jaksa edes yrittää, kun mistään ei oo apua, eikä sitä saa mistään.
Pelkään nyt että mitenkä tää kaikki vaikuttaa meidän nuorempaan lapseen. Vanhemmat lapsetkin jo kyselevät ja ihmettelevät että kuinka (5v) saa tehdä ja sanoa kaikenlaista. Mitenkä voimme kasvattaa nuorimmaista "oikein" , kun toinen saa tehdä mitä vaan?????
Asiasta on puhuttu lasten äidin kanssa ja hän lupasi puuttua asioihin, pitää jonkinlaista unikoulua ym. ym. Joo todellakin, jakso se peräti yhden viikon tehdä sitä ja sitten asiat palautu samaan. Hän ei tunnu ymmärtävän meidän huolta asiasta ja mitä tämä asia aiheuttaa meille ja meidän parisuhteelle. Kuinka vaikeaa meillä on joka kerta kun lapset ovat meillä. Mieheni ei nykyään edes nauti nähdessään lapsensa, kun tietää mitä on tulossa. Niin pahalta kun se kuulostaakin ja tuntuu. Ongelmia kasaa vielä tietenkin mieheni vanhimman lapsen kapinointi asioita vastaan ja kiukuttelu. Eihän hän saa minkäänlaista huomiota oikein isältään kun kaikki aika menee nuoremman lapsensa kanssa "tappeluun".
Siis mitä voimme tehdä??? Jos vanhempi lapsista on meillä yksin, asiat sujuvat hyvin ja säännöistä pidetään kiinni. Olisko kellään mitään neuvoja?
Elikä meidän uusperheeseen kuuluu minun kaksi lasta (11v ja 13v) , mieheni kaksi lasta edellisestä liitosta (5v ja 11v) ja meidän yhteinen lapsi (11kk). Mieheni lapset vierailevat meidän luona säännöllisesti joka toinen viikonloppu ja joka toinen vuosi pääsiäislomalla, juhannuksena ja uutenavuonna.
Alusta alkaen tämä 5-vuotias ei ole nukkunut meidän luonamme kunnolla. Ne kerrat kun nukkuminen on sujunut hyvin, voidaan laskea yhden käden sormien mukaan. Lapsi on kotona "opetettu" siihen että hän saa valvoa niin pitkään kunnes nukahtaa. Ja omaan sänkyyn ei tietenkään tarvitse nukahtaa. Nukkuminen aika katkonaista välillä, mieheni vanhimman lapsen mukaan. Hän kun joutuu jakamaan huoneensa nuoremman kanssa.
Nyt voitte sitten kuvitella että minkälaista "tappelua" me joudumme käymään nukkumaan menon kanssa täällä meillä. Lisäksi hänet on kasvatettu tyyliin, mä saan tehdä mitä vaan ja sanoa mitä vaan. Isompi lapsista tietenkin kärsii tästä kun pienempi saa lyödä, potkia ja ärsyttää mielinmäärin kun asiaan ei puututa kotona. Täällä me tietenkin yritämme parhaamme mukaan puutua asioihin ja tehdä asiat toisin. Mutta ei siitä ole juurikaan apua, lapsethan ovat meillä vain neljä päivää kuussa. Siinä ajassa ei paljon ihmeitä tehdä. Nyt mieheni ei enään jaksa edes yrittää, kun mistään ei oo apua, eikä sitä saa mistään.
Pelkään nyt että mitenkä tää kaikki vaikuttaa meidän nuorempaan lapseen. Vanhemmat lapsetkin jo kyselevät ja ihmettelevät että kuinka (5v) saa tehdä ja sanoa kaikenlaista. Mitenkä voimme kasvattaa nuorimmaista "oikein" , kun toinen saa tehdä mitä vaan?????
Asiasta on puhuttu lasten äidin kanssa ja hän lupasi puuttua asioihin, pitää jonkinlaista unikoulua ym. ym. Joo todellakin, jakso se peräti yhden viikon tehdä sitä ja sitten asiat palautu samaan. Hän ei tunnu ymmärtävän meidän huolta asiasta ja mitä tämä asia aiheuttaa meille ja meidän parisuhteelle. Kuinka vaikeaa meillä on joka kerta kun lapset ovat meillä. Mieheni ei nykyään edes nauti nähdessään lapsensa, kun tietää mitä on tulossa. Niin pahalta kun se kuulostaakin ja tuntuu. Ongelmia kasaa vielä tietenkin mieheni vanhimman lapsen kapinointi asioita vastaan ja kiukuttelu. Eihän hän saa minkäänlaista huomiota oikein isältään kun kaikki aika menee nuoremman lapsensa kanssa "tappeluun".
Siis mitä voimme tehdä??? Jos vanhempi lapsista on meillä yksin, asiat sujuvat hyvin ja säännöistä pidetään kiinni. Olisko kellään mitään neuvoja?