ap, voimia paljon. Oma pieni poikavauvamme sairasti vaikeata sydänvikaa ja saman tyyppinen on isommankin lapsen sydänvika, mutta ei niin vakava. Pieni enkelimme ei jaksanut, uusi sydän olisi pitänyt saada, mutta lyhyeksi jäi elämän retki.
Sattumalta minäkin tänne tulin. En ole palstan vakivieraita ollenkaan. Kaippa tänne on oikeus tulla missä tilanteessa tahansa. Alku lapsen menetyksen jälkeen on shokkivaihetta ja se syvä suru tulee vasta hetken päästä. Näin ainakin meille kävi. Muisto pienestä ei koskaan kuole, se vain muuttaa muotoaan. Vielä jonain päivänä voin hengittää vapaasti, vailla kyyneleitä vastaan tulevien lastenvaunujen takia, mutta vielä ei ole se päivä.
Voimia jaksamiseen kaikille, joita suru on koskettanut.