Sinä joka rankaiset lastasi, käytät pelikieltoja, jäähyjä ja arestia:

Mitähän ap tekee, kun hänen omille lapsilleen ei mene järkipuhe perille? Katos jos tulevat vanhempiinsa, jotka ei selvästikään myös ymmärrä tosiasioita vaikka ne niille rautalangasta väännetään. Että onnea vaan tulevien nuorisorikollisten ylpeille kasvattajille.

 

Millaistakohan kasvatusta samaiset ammattilaiset suosittelivat sata vuotta sitten, todennäköisesti käskettiin antamaan remmiä ja pistämään pimeään huoneeseen ja silloinkin oli näitä ihmisiä jotka seurasivat vain sanoen että kyllähän ammattilaiset tietävät. Mieti omalla järjellä niin huomaat, muutaman kymmenen vuoden päästä ne samat ammattilaiset todennäköisesti puhuvat niin kuin minä.

Eipä riitä järki kertomaan joten kerro SINÄ miten pitäisi toimia tilanteissa, joissa pieni lapsi tekee "typeryyksiä" Ihanko tosiaan olet sitä mieltä, että pieni lapsi ymmärtää kun selittää. Entäpä sitten isompi? Mitä pitäisi tehdä jos puhumisesta huolimatta tekee typeryyksiä?
Äläkä vaan sano, että hyvin kasvatetut ei koskaan noita tee, koska jos lapsi ei koskaan uhmaa niin olisin itse todella huolissani.
Kerro miten itse toimisit!

Ennen kuin lapsilla on säännöt selvillä niin tottakai he tekevät pahoja tekoja ja vääryyksiä, eiväthän he voi tietää että se on väärin. Eivät lapset tiedä että mikä asia on väärin ennen kuin asiasta keskustellaan, eli jokainen lapsi tekee niitä tuhmuuksia, mutta sen jälkeen jutellaan ja yhdessä sovitaan että niin ei tehdä sitten enää toista kertaa ja äiti tai isä selittää perinpohjaisesti mitä asiasta voi seurata jos vaikka vetää pöydästä pöytäliinan lattialle. Lapselle selitetään asiat vasta sitten kun hän ne ymmärtää, vuoden ikäiselle on aivan turha vielä selittää, silloin lapsi vaan viedään pois tilanteesta ja huijataan tekemään jotain muuta.
Kyllä meidän lapset ainakin ovat 2-vuotiaana olleet jo ihan valmiita vastaanottamaan tietoja ja jokaisesta väärästä teosta sitten jutellaan ja ne poistetaan yksitellen korostaen että jokainen ihminen tekee vääryyksiä ja se ei tarkoita että lapsi olisi huono.

 

jutellaan ja yhdessä sovitaan että niin ei tehdä sitten enää toista kertaa

Ihana.

 

Mä haluaisin nähdä sellaisen lapsen joka ei koskaan ole rikkonut sääntöjä, ja myös sellaisen kaksivuotiaan joka tottelee puhetta

 

Ennen kuin lapsilla on säännöt selvillä niin tottakai he tekevät pahoja tekoja ja vääryyksiä, eiväthän he voi tietää että se on väärin. Eivät lapset tiedä että mikä asia on väärin ennen kuin asiasta keskustellaan, eli jokainen lapsi tekee niitä tuhmuuksia, mutta sen jälkeen jutellaan ja yhdessä sovitaan että niin ei tehdä sitten enää toista kertaa ja äiti tai isä selittää perinpohjaisesti mitä asiasta voi seurata jos vaikka vetää pöydästä pöytäliinan lattialle.

Entä jos ja kun lapsi tekee saman asian monta kertaa? Satuttaa muita, heittelee tavaroita, ei sana riitä? Et kai sä tosissasi ole niin naiivi, että kuvittelet että tällainen käyttäytyminen on vain ja ainoastaan vanhempien vika?
Vaikka taisi mullakin olla tuollaisia ajatuksia silloin yhden, pienen kanssa...

 

Mites ne lapset ne säännöt sitten oppii,jos "vääristä" teoista ei rangaista?

 

Mites ne lapset ne säännöt sitten oppii,jos "vääristä" teoista ei rangaista?

Keskustelemalla, hei!

 

minä en käytä jäähyjä, pelikieltoja tai arestia töissä enkä kotona. Asiat voi selvittää puhumallakin. kaikkein typerimmät rangaistukset mun mielestä on niitä joissa esim evätään lapselta karkkipäivä tai jälkiruoka tai jopa iltapala. Ruoka etenkään ei ole mikään palkitsemis tai rangaistuskeino.

Jokainen toki kasvattaa lapset tavallaan.

Niin, ja minun vanhemmilla on perhekoti, eikä sielläkään ole käytössä jäähyt tai pelikiellot vaan keskustelu asioista. Pelaaminen toki on muuten rajoitettua mutta rangaistuskeino se ei ole.

meillä karkit ja jälkiruuat ei ole mikään itsestäänselvyys. vaan bonus. kun emme itsekään syö aina niin miksi lapsille tuputtaa. ja kyllä, mahdollinen jälkiruoka jää pois jos lapsi käyttäytyy siten että ei olisi mitään järkeä palkita tätä sen jälkeen herkuilla: "no tuleppas nyt ottamaan keksiä kun olet eka kaatanut maidot lattialle ja sohinut ruuan pöydälle.."

 

Mites ne lapset ne säännöt sitten oppii,jos "vääristä" teoista ei rangaista?

eikös ap sanonut että vääristä teoista keskustellaan, hyvistä ja oikeista teoista varmaan sitten ei niin sillä tavalla lapsi erottaa oikean ja väärän, mutta ap:n mukaan ei tarvitse edes keskustella koska ei kunnollisten vanhempien lapset tee koskaan mitään väärää

 

jutellaan ja yhdessä sovitaan että niin ei tehdä sitten enää toista kertaa

Ihana.

Oi tätä täytyy kokeilla!! Osittain ap:n kanssa samoilla linjoilla. Meillä kylläkin jäähyllä istutaan, enkä koe olevani sen takia huono äiti.

Jos tyttöseni tekee jotain kiellettyä yleensä kimpaantuneena siihen paikalle säntään komentamaan. PikkuHyväkäs kikattaen karkuun... Ikää 2v3kk. Jos maltan mieleni ja sanon "olisitko kiltti ja lopettaisit" niin yllätys yllätys hänhän on kiltti ja lopettaa. (melkein aina )

Harmi vaan kun noiden pienten aivoissa ei kaikki "piuhat" ole viellä kehittyneet niin, että oltaisiin automaattisesti kilttejä viereisessäkin huoneessa tai seuraavana päivänä... Ja se uhma viellä siihen päälle. Voihan tuli ja leimaus kuinka minua kokeillaan.

 

Mä haluaisin nähdä sellaisen lapsen joka ei koskaan ole rikkonut sääntöjä, ja myös sellaisen kaksivuotiaan joka tottelee puhetta

Peesi

On toki miettittävä, jos elämä on vain jäähyä ja muuta rangastusta. Miksi näin. Mutta siltikin jäähy on minusta hyvä rangaistus ja "rikosvälineen" takavarikointi on selkeä seuraus väärästä toiminnasta. Lapsi tosin ei ole useampaan viikkoon istunut jäähyllä... Ei sinne halua.

 

Millaistakohan kasvatusta samaiset ammattilaiset suosittelivat sata vuotta sitten, todennäköisesti käskettiin antamaan remmiä ja pistämään pimeään huoneeseen ja silloinkin oli näitä ihmisiä jotka seurasivat vain sanoen että kyllähän ammattilaiset tietävät. Mieti omalla järjellä niin huomaat, muutaman kymmenen vuoden päästä ne samat ammattilaiset todennäköisesti puhuvat niin kuin minä.

Eipä riitä järki kertomaan joten kerro SINÄ miten pitäisi toimia tilanteissa, joissa pieni lapsi tekee "typeryyksiä" Ihanko tosiaan olet sitä mieltä, että pieni lapsi ymmärtää kun selittää. Entäpä sitten isompi? Mitä pitäisi tehdä jos puhumisesta huolimatta tekee typeryyksiä?
Äläkä vaan sano, että hyvin kasvatetut ei koskaan noita tee, koska jos lapsi ei koskaan uhmaa niin olisin itse todella huolissani.
Kerro miten itse toimisit!

Ennen kuin lapsilla on säännöt selvillä niin tottakai he tekevät pahoja tekoja ja vääryyksiä, eiväthän he voi tietää että se on väärin. Eivät lapset tiedä että mikä asia on väärin ennen kuin asiasta keskustellaan, eli jokainen lapsi tekee niitä tuhmuuksia, mutta sen jälkeen jutellaan ja yhdessä sovitaan että niin ei tehdä sitten enää toista kertaa ja äiti tai isä selittää perinpohjaisesti mitä asiasta voi seurata jos vaikka vetää pöydästä pöytäliinan lattialle. Lapselle selitetään asiat vasta sitten kun hän ne ymmärtää, vuoden ikäiselle on aivan turha vielä selittää, silloin lapsi vaan viedään pois tilanteesta ja huijataan tekemään jotain muuta.
Kyllä meidän lapset ainakin ovat 2-vuotiaana olleet jo ihan valmiita vastaanottamaan tietoja ja jokaisesta väärästä teosta sitten jutellaan ja ne poistetaan yksitellen korostaen että jokainen ihminen tekee vääryyksiä ja se ei tarkoita että lapsi olisi huono.

Mites kun aika harva kaksivuotas vastaanottaa mitään vähänkään monimutkaisempaa keskustelua?

Ja olisko susta kiva, jos olisit just päässyt töissä tekemään jotain kivaa ja pomo tulis ja veis sut siitä tilanteesta pois ja huijais tekemään jotain muuta?

Mä ottaisin siinä vaiheessa liittoon yhteyttä..

 

Mutta onhan se totta että keskustella pitää.. Jos lapsen laittaa jäähylle niin pitäisi rauhallisesti ja ymmärrettävästi selittää miksi näin toimittiin

 

Niin, ja minun vanhemmilla on perhekoti, eikä sielläkään ole käytössä jäähyt tai pelikiellot vaan keskustelu asioista. Pelaaminen toki on muuten rajoitettua mutta rangaistuskeino se ei ole.

Hyvä niin, jos teillä lapset tekevät "ilmaiseksi" asioita. Meillä pelkkä äidin kiitos ei kuitenkaan riitä motivoimaan, joten monenlaisia porkkanoita tarvitaan, jotta mitään tapahtuu. Keskustellaan toki ja varsinkin esikoisen kanssa pitää kaikki säännöt keskustellakin huolella ja moneen kertaan, kun jääräpää on.

ei se ole kiinni lapsesta vaan aikuisen kasvatustaidosta..
Kummasti ne lapset jotka kotioloissa "tarvitsevat" aresteja tai jopa ruumiillista kuritusta, lakkaavat tarvitsemasta sitä kun ovat toisen aikuisen hoidossa...

tiedätsä mihin tääkin perustuu. siihen että omien vanhempien kanssa voi tehdä melkein mitä vaan, koska silloin lapsi kokee olevansa turvallisessa seurassa. (näin minulle on kertonut ammattikasvattaja keskustellassani miksi lapsi käyttäytyy vanhemmilleen erilailla kuin muille aikuisille)
kouluissa ja päiväkodeissa ja yllämainitussa perhekodissa lapsi ei ole oman turvallisen vanhempansa kanssa. hänellä ei ole sitä samaa suhdetta vieraaseen(voi olla läheinen mutta eri asia) aikuiseen.

 

Mä haluaisin nähdä sellaisen lapsen joka ei koskaan ole rikkonut sääntöjä, ja myös sellaisen kaksivuotiaan joka tottelee puhetta

Tule katsomaan, täällähän näitä on aika montakin Tottakai jos lapsi rikkoo sääntöjä niin asiasta keskustellaan uudestaan, on sellaistakin sattunut, mutta en minä nyt siitä rankaise jos lapsi vaikka ottaa toiselta lelun vaikka on kielletty, menen vain siihen väliin ja muistutan että mitä sovittiin lelujen jakamisesta, täällähän moni laittaisi lapsen jäähylle tai huutaisi naama punaisena että jos et tottele niin et saa karkkia tai pelata. Aivan järkyttävän alkeellista kasvatusta, paremmin lapset tottelevat kun heille puhuu niin kuin ihmiselle, eikä heti hyökkää ja uhkaile.

 

Sen verran ja ketjua lukematta voin sanoa, että lapsi harvemmin on vanhempansa kanssa samaa mieltä..ja useinkaan lapsi ei ymmärrä omaa parastaan. Ei toki kaikki aikuisetkaan, mutta kun niistä omista lapsista on otettava se vastuu niin hyvässä kuin pahassakin.
Rangaistuksia kannattaa miettiä ja lapselta itseltäänkin voisi kysyä,että mitäs nyt tehdään, että minkä rangaistuksen antaisit itse itsellesi...

 

Entäs jos lapsi toistuvista keskusteluista huolimatta vetää sen pöytäliinan alas? Mitäs sitten? Mikä on se "taikasana" jolla lapsi saadaan lopettamaan?

 

Mä haluaisin nähdä sellaisen lapsen joka ei koskaan ole rikkonut sääntöjä, ja myös sellaisen kaksivuotiaan joka tottelee puhetta

Tule katsomaan, täällähän näitä on aika montakin Tottakai jos lapsi rikkoo sääntöjä niin asiasta keskustellaan uudestaan, on sellaistakin sattunut, mutta en minä nyt siitä rankaise jos lapsi vaikka ottaa toiselta lelun vaikka on kielletty, menen vain siihen väliin ja muistutan että mitä sovittiin lelujen jakamisesta, täällähän moni laittaisi lapsen jäähylle tai huutaisi naama punaisena että jos et tottele niin et saa karkkia tai pelata. Aivan järkyttävän alkeellista kasvatusta, paremmin lapset tottelevat kun heille puhuu niin kuin ihmiselle, eikä heti hyökkää ja uhkaile.

Rangaistuksia (pelikielto)minä käytän paljon isommissa asioissa kuin lelun ottaminen, esimerkiksi tappeleminen koulussa tai kiroilu..

 

"Ville älä kiltti hakkaa taututelevisiota vasaralla, tulepas äitin luo, niin keskustellaan tästä"

 

Miksi sitten kasvatusalan ammattilaiset on suositelleet meillekin jäähyjä ja palkitsemisia?

sama homma. Ihan palavereissa neurologian hoitojaksolla moniammatillinen työryhmä suositellut. Johon on kuulunut mm. toimintaterapeutti, psykologi, lääkäri, puheterapeutti jne. Että eiköhän heillä ole enemmän tietoa ja ammattitaitoa kuin jollain joka nimettömänä esiintyy keskustelupalstalla väittämässä tälläisesta asiasta.

Millaistakohan kasvatusta samaiset ammattilaiset suosittelivat sata vuotta sitten, todennäköisesti käskettiin antamaan remmiä ja pistämään pimeään huoneeseen ja silloinkin oli näitä ihmisiä jotka seurasivat vain sanoen että kyllähän ammattilaiset tietävät. Mieti omalla järjellä niin huomaat, muutaman kymmenen vuoden päästä ne samat ammattilaiset todennäköisesti puhuvat niin kuin minä.

tässä oli juuri jossain kasvatuskeskustelussa juttua siitä että tämä sinun esittämäsi kasvatustapa on juuri syypää niihin nykyajan kalanpalapolemiikkeihin ja muihin koulupaloihin.se vapaampi 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun kasvatus. mikä kieltää kaiken vastaanpanemisen ja myötäilee vaan lasta siten ettei hän loppupelissä tiedä edes mitä saa ja mitä ei saa tehdä...

 

Meillä keskustellaan kovastikkin asioista. Neiti osaa jo hyvin keskustella. Harmi vaan että vastaus on aina näissä oikein/väärin keskusteluissa "LOO" ja nyökkäys .

 

Niin ja kaikille selvennykseksi että minulla on viisi lasta, kaikilla on erilainen temperamentti ja joidenkin kanssa se yhden kerran sanominen on riittänyt ja joillakin taas on 50 kertaa pitänyt muistuttaa, mutta rangaista ei ole tarvinnut, mitään niin pahaa lapseni eivät koskaan ole tehneet. Muita ei ole lyöty, potkittu, tavaroita ei ole tahallaan rikottu, kavereita ei ole haukuttu jne. Kyllä se onnistuu näinkin, uskokaa vaan. Ja elämä on niin helppoa kun voi luottaa lapsiinsa eikä heidän kanssa tarvitse koskaan tapella. Uskon että meillä on paljon onnellisempaa elämää näin ja jos kysyisin vanhemmilta lapsilta että haluaisivatko he alkaa tekemään jotain kiellettyjä asioita ja ottaa rangaistuksia jakelevan ja huutava äidin, niin luulenpa että sanoisivat että ovat mieluummin tekemättä pahaa ja kaikki ovat onnellisia. Ehtii huomattavasti paremmin osallistumaan kaikkeen hyvään kun ei tarvitse moittia pahasta.

 

Ap.lla on jotain järkipuhettakin, mutta paljon myös mututuntumaa. Lapset kokeilevat rajojaan ja se on normaalia kehitystä. Rajojenkokeilijoita täytyy neuvoa ja ohjata. Joskus vaan käy esim, että 2 vuotias viskaa kiviä muita lapsia päin, jos leikki ei mene hänen mieleen. Tehtyään näin monesti kielloista huolimatta, otetaan hänet leikistä pois. Se on seuraus huonosta käytöksestä, ei rangaistus! Silloin lapsi oppii, että sääntöjä on ja niiden mukaan täytyy leikkiä.

Ei pieni ymmärrä pelkkää puhetta. On paljon sanakäsitteitä, joita koululainenkaan ei vielä ymmärrä. Lyöminen on väärin, niin lapsen kuin aikuisen tekemänä. Jäähypenkki on seuraus kielletystä teosta. Lasten täytyy saada kokeilla kiellettyjä asioita, ihan oppiakseen. Jos lapset eivät temputtele, kiukkua, uhmaa kotona, olisin todella huolissani. Psyykkisesti terve lapsi tekee näin. Jos lapsi on alistettu, ei hän uskalla uhmata ja silloin on menty metsään ja pahasti. Lapsille teppuaminen, uhmaaminen on tapa myös purkaa kehitykseen kuuluvaa turhautumista ja epävarmuutta ja silloin on tärkeää antaa uhman tulla ulos eikä nitistää sitä.

 

Kun tässä omaa lapsuuttani muistelen, ei minuun järkipuhe tepsinyt. Kyllästyin vain kuuntelemaan, miksi jotakin ei saisi tehdä, mitä seurauksia sillä voisi olla jne. Tiesinhän minä kuitenkin, että väärin olin tehnyt ja näin jopa tekoni seuraukset. Nämä "kasvattavat keskustelut" esimerkiksi koulussa tuntuivat minusta vain typeriltä, en ymmärtänyt miksi piti opettajan kanssa keskustella "kun sinä nyt noin sanoit Pekalle, niin Pekka pahoitti mielensä." No shit Sherlock, kyllähän minä sen näin, kun Pekka itkeä tillitti, että pahasti tuli tehtyä. Mutta arvatkaapa vaan, että toistinko tekoni... joo. Koska rangaistus siitä, keskustelu, ei ollut tarpeeksi epämiellyttävä seuraus.

Mutta koska en ole ns. normaali tapaus, niin en osaa sitten kuvitella, että tepsiikö keskustelu tavalliseen lapseen. Voi tepsiäkin.

 

Mä haluaisin nähdä sellaisen lapsen joka ei koskaan ole rikkonut sääntöjä, ja myös sellaisen kaksivuotiaan joka tottelee puhetta

Tule katsomaan, täällähän näitä on aika montakin Tottakai jos lapsi rikkoo sääntöjä niin asiasta keskustellaan uudestaan, on sellaistakin sattunut, mutta en minä nyt siitä rankaise jos lapsi vaikka ottaa toiselta lelun vaikka on kielletty, menen vain siihen väliin ja muistutan että mitä sovittiin lelujen jakamisesta, täällähän moni laittaisi lapsen jäähylle tai huutaisi naama punaisena että jos et tottele niin et saa karkkia tai pelata. Aivan järkyttävän alkeellista kasvatusta, paremmin lapset tottelevat kun heille puhuu niin kuin ihmiselle, eikä heti hyökkää ja uhkaile.

Jäähylle laittaminen ei tarkoita naama punaisena huutamista tai sitä että siellä ollaan aina ja joka asiasta. Ei ole vain mustaa ja valkoista.

Jos keskustelu ei mene perille, niin täytyy olla joku tapa edetä siitä eteenpäin.