Sinä jolla huolia ja murheita ~ rukouspyynnöt ( osa 2 )

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Grace
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oli jotenkin huojentavaa löytää tämä ketju :)

Viime vuoden sairastin syöpää ja nyt olen siitä parantunut. Tuona aikana minut piti pinnalla pieni tyttöni ja unelma uudesta elämästäni. Varsinkin unelma päästä kouluun ja saada haluamani ammatti. Nyt vain alkaa usko välillä hiipumaan, turhautumaan. Pääseminen kouluun muuttaisi koko elämäni! Antaisi sille suunnan! Nyt on alkanut pelottamaan, etten tulekkaan valituksi. Se tarkoittaisi unelmani kuolemista hetkeksi. Ja se vaikuttaa raskaasti minuun, koska haluan kouluun niin kovasti! Niin paljon siitä unelmoin sairaalassa maatessani. Pyydän apua ja toivoa siihen, että kouluun pääsen.

Kiitos Grace :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja arka mutta silti uskossa:
Hei taas! Mä olen niin onnellinen, paniikkikohtaukset on pysyneet poissa ja uskon että pysyykin, olen parantunut siitä! Missään tilanteessa missä ennen usein tuli kohtaus niin ei ole tullut kertaakaan enkä pelkää enää, ja mä uskallan jo tehdä asioita ja käydä paikoissa missä ennen aina tuli kohtaus ja siksi vältin niitä. Mä olen kiitollinen ja varmaan rohkeampikin. Kiitos Jeesus!

Nyt pyytäisin rukousta että tulisin raskaaksi, kun toivomme toista lasta ja vielä ei ole tärpännyt, ja toivomme ettei tulisi kovin iso ikäero lapsille.

Kiitos Grace ja kaikki uskovat jotka rukoilette. :)

Mielettömän ihanaa!! Jumala on ihmeellinen ja niin rakastava :heart:
Sinä tulet aina välillä mieleeni luulen, että Jumala aina välillä nostaa jonkun näistä ketjun ihmisistä mun mieleeni ja muistan heitä erityisesti juuri silloin.
Nyt rukoilen, että te saisitte toisen lapsen :hug: :heart:
Siunausta elämääsi :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja km:
Oli jotenkin huojentavaa löytää tämä ketju :)

Viime vuoden sairastin syöpää ja nyt olen siitä parantunut. Tuona aikana minut piti pinnalla pieni tyttöni ja unelma uudesta elämästäni. Varsinkin unelma päästä kouluun ja saada haluamani ammatti. Nyt vain alkaa usko välillä hiipumaan, turhautumaan. Pääseminen kouluun muuttaisi koko elämäni! Antaisi sille suunnan! Nyt on alkanut pelottamaan, etten tulekkaan valituksi. Se tarkoittaisi unelmani kuolemista hetkeksi. Ja se vaikuttaa raskaasti minuun, koska haluan kouluun niin kovasti! Niin paljon siitä unelmoin sairaalassa maatessani. Pyydän apua ja toivoa siihen, että kouluun pääsen.

Kiitos Grace :)

Rukoillaan, että tapahtuu niin kuin Hänen tahtonsa on ja voit uskoa, että kun se tapahtuu ei tapahdu mitään sellaista joka ei olisi sinulle se kaikista paras vaihtoehto.
Kukaan ei mene edellesi jos se koulu on sinun paikkasi :hug:
Muista tämä :heart:
Olet rukouksissani.
 
Kuinka paljon jaksat rukoilla puolestani? Rukoiletko , että kaikki paremmaksi muuttuisi ja minäkin onneni saisin?
Mulla on oma antenni viritettynä ylös, mutta tarvitsen muitakin esirukoilijoita. Kiittää
 
En itse ole varsinaisesti uskossa, mutta lahetin kuitenkin hiljaisen kiitoksen ylospain siita, etta on olemassa ihmisia kuten Grace. Itselleni en toivo mitaan, mutta sinulle toivon kaikkea hyvaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Herra kuule rukoukseni ääni:
Kuinka paljon jaksat rukoilla puolestani? Rukoiletko , että kaikki paremmaksi muuttuisi ja minäkin onneni saisin?
Mulla on oma antenni viritettynä ylös, mutta tarvitsen muitakin esirukoilijoita. Kiittää

Sinä saat :hug: :heart:
Muistan sinua rukouksin :heart:
 
Mä olen se joka kuukausi sitten kerroin mieheni vapautuneen pelon -ja väkivallan hengistä. Kysyit miten sain mieheni suostumaan siihen, että hänen puolestaan rukoillaan. Hän toivoi itse jo vapautusta vaikkei esirukousta pyytänytkään, mutta suostui kun sitä tarjottiin. :)

Miehelläni on kuitenkin eräs psyykkinen sairaus. Hoito etenee ihan hyvin. Tiedän, että kaikki kulkee oikeilla raiteillaan ja Jumalan suunnitelman mukaan. Miehen sairaus on saanut elämämme järjestykseen ja ne kamaluudet joita ennen oli ovat jääneet taakse. Tämä sairaus on miehelleni hyväksi ja selvää johdatusta. Mutta minulle tämä on kovin raskasta. Mieheni ei kykene ottamaan vastuuta perheestä ja parisuhteemme on ikäänkuin tauolla. Olen tavattoman yksinäinen. Sain kyllä etukäteen Jumalalta sanan tästä ajasta ja Jumala jo silloin kehotti olemaan huolehtimatta koska Hän näkee pidemmälle, mutta huomaan mieleni mustuvan päivä päivältä enemmän. Mikään ei lohduta. Tiedän, että tämä aika johtaa lopulta hyvään, mutta tuntuu etten jaksa! Katkeruus alkaa nostaa päätään. Tuntuu ettei mua ole olemassakaan. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista koska kaikkihan menee niinkuin pitääkin eikä enempää vois toivoa!
En nyt osaa tarkkaan muotoilla rukouspyyntöäni.. Voimia kestää tämä aika. Ja sitä, että voisin tuntea Jumalan rakkauden nyt kun mieheltäni en sitä juurikaan voi saada. Se tässä kai tekee eniten kipeää.
Niin, ja että Jumala johdattais meidät oikeaan seurakuntayhteyteen. Meillä ei oikein ole omaa paikkaa.
Kiitos kun jaksat näitä laittaa ylös! Itkien olen lukenut näitä ketjuja! :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyyhky:
Mä olen se joka kuukausi sitten kerroin mieheni vapautuneen pelon -ja väkivallan hengistä. Kysyit miten sain mieheni suostumaan siihen, että hänen puolestaan rukoillaan. Hän toivoi itse jo vapautusta vaikkei esirukousta pyytänytkään, mutta suostui kun sitä tarjottiin. :)

Miehelläni on kuitenkin eräs psyykkinen sairaus. Hoito etenee ihan hyvin. Tiedän, että kaikki kulkee oikeilla raiteillaan ja Jumalan suunnitelman mukaan. Miehen sairaus on saanut elämämme järjestykseen ja ne kamaluudet joita ennen oli ovat jääneet taakse. Tämä sairaus on miehelleni hyväksi ja selvää johdatusta. Mutta minulle tämä on kovin raskasta. Mieheni ei kykene ottamaan vastuuta perheestä ja parisuhteemme on ikäänkuin tauolla. Olen tavattoman yksinäinen. Sain kyllä etukäteen Jumalalta sanan tästä ajasta ja Jumala jo silloin kehotti olemaan huolehtimatta koska Hän näkee pidemmälle, mutta huomaan mieleni mustuvan päivä päivältä enemmän. Mikään ei lohduta. Tiedän, että tämä aika johtaa lopulta hyvään, mutta tuntuu etten jaksa! Katkeruus alkaa nostaa päätään. Tuntuu ettei mua ole olemassakaan. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista koska kaikkihan menee niinkuin pitääkin eikä enempää vois toivoa!
En nyt osaa tarkkaan muotoilla rukouspyyntöäni.. Voimia kestää tämä aika. Ja sitä, että voisin tuntea Jumalan rakkauden nyt kun mieheltäni en sitä juurikaan voi saada. Se tässä kai tekee eniten kipeää.
Niin, ja että Jumala johdattais meidät oikeaan seurakuntayhteyteen. Meillä ei oikein ole omaa paikkaa.
Kiitos kun jaksat näitä laittaa ylös! Itkien olen lukenut näitä ketjuja! :heart:

:hug:
Rukoilen, että saat lisää voimia ja että Hän antaisi sun tuntea iloa ja rakkautta ettet tunne kuihtuvasi.
Muistan sinut kyllä olet jäänyt mieleeni :heart:
Ole siunattu :heart: :heart:
 
Kävin tänään työhaastattelussa (olen työtön). Työpaikka olisi hyvä, mutta tehtävä ei sovi minulle (liian raskas fyysisesti). Voisikohan tuossa yrityksessä löytyä minulle sopiva tehtävä tai jossain muussa. Hain myös opiskelemaan, mutta alat eivät tunnu oikeilta. Voi, kun saisin johdatusta näihin asioihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vaan:
Kävin tänään työhaastattelussa (olen työtön). Työpaikka olisi hyvä, mutta tehtävä ei sovi minulle (liian raskas fyysisesti). Voisikohan tuossa yrityksessä löytyä minulle sopiva tehtävä tai jossain muussa. Hain myös opiskelemaan, mutta alat eivät tunnu oikeilta. Voi, kun saisin johdatusta näihin asioihin.

Sinä olet nyt Häneltä pyytänyt johdatusta ja sitä tulet saamaan :hug:
Hän tietää mikä on se sinun paikkasi :heart:
Ole rauhallisin mielin, muistan sinua :heart:
 
Kirjoitin kuukausi sitten lastemme papan vakavasta sairaudesta tämän ketjun alkuosassa. Sairaus on vieläkin vakava, mutta tilanteeseen nähden kaikki on niin hyvin kuin voi olla. Nyt käskettiin elää normaalia elämää ja olla pelkäämättä tulevaa. Jos hyvin käy, sairaus pysyy aisoissa esim. 10 vuotta ja ennuste on hyvä, vaikka ei pysyisikään. Uskon, että rukoukset ovat auttaneet osaltaan tässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja polka harmaana:
Kirjoitin kuukausi sitten lastemme papan vakavasta sairaudesta tämän ketjun alkuosassa. Sairaus on vieläkin vakava, mutta tilanteeseen nähden kaikki on niin hyvin kuin voi olla. Nyt käskettiin elää normaalia elämää ja olla pelkäämättä tulevaa. Jos hyvin käy, sairaus pysyy aisoissa esim. 10 vuotta ja ennuste on hyvä, vaikka ei pysyisikään. Uskon, että rukoukset ovat auttaneet osaltaan tässä.

Niitä armonpäiviä papalle rukoilen ja pyydän että saisitte pitää hänet niin pitkään kun mahdollista.
Jumala kuulee :hug: :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja itkee:
Rukoile että mun poikani löytää vielä sen oikean tien vaikka sen elämä on nyt jo pahasti solmussa :(

Tuli mieleen erään laulun sanat:

"Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje, eikä karkoita yhtään pois. Ja alemma vieläkin tulla, hän tahtois jos siellä ken, on tunnolla haavoitetulla."

Rukoilen poikasi puolesta ja rukoilen sinulle voimaa kestää tämä koettelemus.
Äidin tuska on suuri, sinä saat avun Häneltä :heart: :hug:

 
rukoilen joka ilta onnea ja iloa meidän perheelle, ja että mieheni haluaisi löytää minut uudelleen ennen kuin meidän pieni poikamme syntyy, jotta voisimme jaksaa yrittää parantaa meidän sudettamme, eikä sitten myöhemmin harmittaisi ettemme antaneet mahdollisuutta onnellemme. rukoilen jeesus sinulta voimaa meille molemmille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja maaria:
rukoilen joka ilta onnea ja iloa meidän perheelle, ja että mieheni haluaisi löytää minut uudelleen ennen kuin meidän pieni poikamme syntyy, jotta voisimme jaksaa yrittää parantaa meidän sudettamme, eikä sitten myöhemmin harmittaisi ettemme antaneet mahdollisuutta onnellemme. rukoilen jeesus sinulta voimaa meille molemmille.

Rukoilen ,että saisitte uuden roihun liittoonne :heart:
Siunausta teille, muistan teitä rukouksin :hug:
 
Sisar rukoiletko minulle voimia, olen niin väsynyt ja pojan elämään järjestystä, että löytäisi paikkansa maailmassa. Tuntuu, että Jumalakin on hukassa. Kiitos ja siunausta sinulle ihana sisar.
 

Yhteistyössä