Minä tässä rupesin miettimään asiaa - mitä kotirouvan tehtäviin kuuluu?
Jos mies takaisin minulle 4000e kuukausieläkkeen vanhana, huomattavan käyttövaran kotirouvana, takaisi riittävän elintason, maksaisi lastenhoitajan ja siivoojan, niin mikä ettei sittenkin. Olen hyvä keksimään harrastuksia ja vapaaehtoistoimintaa ja muuta aktiviteettia
Kuulemma mieskin näillä ehdoilla voisi olla kotiherra. Haastettetta aivoihin tulisi juuri vapaaehtoistoiminnasta ja vastaavasta takakonttiyrittäjyydestä sekä ikuisesta opiskelemisesta.
Mutta nykyisen miehen kanssa valitettavasti ehdot eivät täyty. Enkä minä ryhdy talouteen perinteiseksi kotiäidiksi/rouvaksi.
Jos mies takaisin minulle 4000e kuukausieläkkeen vanhana, huomattavan käyttövaran kotirouvana, takaisi riittävän elintason, maksaisi lastenhoitajan ja siivoojan, niin mikä ettei sittenkin. Olen hyvä keksimään harrastuksia ja vapaaehtoistoimintaa ja muuta aktiviteettia
Kuulemma mieskin näillä ehdoilla voisi olla kotiherra. Haastettetta aivoihin tulisi juuri vapaaehtoistoiminnasta ja vastaavasta takakonttiyrittäjyydestä sekä ikuisesta opiskelemisesta. Mutta nykyisen miehen kanssa valitettavasti ehdot eivät täyty. Enkä minä ryhdy talouteen perinteiseksi kotiäidiksi/rouvaksi.
"Quu"
No joo, jos mies tienaisi hyvin. Ei se kotirouvuus tarkoita välttämättä tylsistymistä. Sitähän voi opiskella, harrastaa liikuntaa ja tehdä vaikka mitä mistä tykkää kodinhoidon lisäksi. Mun serkku on tällainen kotirouva. Tapasi 19-vuotiaana ulkomaalaisen rikkaan miehen eikä oo päivääkään töitä tehnyt. Kovasti hänellä on kuitenkin mielenkiintoinen elämä. Vaihtaisin osia koska vaan.
Ei se kotirouvuus tarkoita välttämättä tylsistymistä. Sitähän voi opiskella, harrastaa liikuntaa ja tehdä vaikka mitä mistä tykkää kodinhoidon lisäksi. Mun serkku on tällainen kotirouva. Tapasi 19-vuotiaana ulkomaalaisen rikkaan miehen eikä oo päivääkään töitä tehnyt. Kovasti hänellä on kuitenkin mielenkiintoinen elämä. Vaihtaisin osia koska vaan.Silloin kun menin naimisiin mieheni kanssa, olin se joka meidät elätti eli en.
Enkä muutenkaan näe itseäni "kotirouvana loppuelämän ajan" vaikka se olisi taloudellisesti mahdollista. Ei sovi mun psyykkeelle.
Enkä muutenkaan näe itseäni "kotirouvana loppuelämän ajan" vaikka se olisi taloudellisesti mahdollista. Ei sovi mun psyykkeelle.
"vieras"
Musta olis ihanaa olla kotirouva. Tapaisin muita kotirouvaystäviäni, tekisin käsitöitä, harrastaisin enemmän liikuntaa, matkustaisin, tekisin jotain vapaaehtoistyötä vaikka ja tietenkin hoitaisin lapsiani. Ah se olis ihanaa! Jos vaan olis niin hyvätuloinen mies. En tylsistyis todellakaan
En todellakaan! Olin kotirouvana pari kuukautta, kun muutettiin Saksaan ja hyi ei enää ikinä. Osapäiväinen kotirouvuus sopi mulle siellä oikein hyvin; istuskelin muiden samanlaisten kanssa pitkillä lounailla, puistossa ja kahvilla (lue viinillä) tai kävin shoppailemassa (lue katselemassa, kun ei ollut paljonkaan rahaa). Mulle on tärkeää, että on omaa rahaa, jota voi käyttää just niinku huvittaa. Vaikka mies antais rahaa, niin en koe, että voin tehdä niillä mitä haluan vaan pitää perustella pienetkin "turhat" hankinnat.
"vieras"
no itseasiassa vähän tuon kaltainen tilanne onkin; esikoinen syntyi pian häiden jälkeen ja olen siitä eteenpäin ollut kohta 3v kotona, pian syntyy toinen lapsukainen, joten mun työelämä odottaa hamassa tulevaisuudessa.. Opiskeluja olen kyllä tehnyt tänä aikana - jos nitä ei olis niin varmaan sitten koittaisin jossain järjestössä toimia tms. ettei kotiympyrät täyttäisi elämää ihan kokonaan. Itselle kuitenkin selvää, että tilanne on väliaikainen - loppuelämäksikin vois onnistua jos miehen tuloilla pärjättäisi hyvin ja saisi sitten "työskennellä" vaikka järjestöissä tai muussa vapaaehtoistoiminnassa.
"poikia3"
En! Kannatan tasa-arvoa, ja mun ajatusmaailmassani miehillä ja naisilla pitää olla mahdollisuus samoihin töihin ja palkkaan, samalla tavalla vapaa-aikaan, ja miehilläkin on oikeus esim. vanhempainvapaisiin ja hoitovapaaseen. Mun ajattelutavassani sen mahdollistaa vain se, että naisten asema työmarkkinoilla vahvistuu, että naiset tekevät enemmän niitä miesten töitä.
Multa ei ole mitenkään pois se, että joku jää kotirouvaksi, se ei vain mun tapani toimia.
Multa ei ole mitenkään pois se, että joku jää kotirouvaksi, se ei vain mun tapani toimia.
Saanapus
Heh, en tosiaan. Väittelin viikko tai kaks naimisiin menon jälkeen ja tutkimus kiinnostaa edelleen.
möhhöh
[QUOTE="poikia3";27037621]En! Kannatan tasa-arvoa, ja mun ajatusmaailmassani miehillä ja naisilla pitää olla mahdollisuus samoihin töihin ja palkkaan, samalla tavalla vapaa-aikaan, ja miehilläkin on oikeus esim. vanhempainvapaisiin ja hoitovapaaseen. Mun ajattelutavassani sen mahdollistaa vain se, että naisten asema työmarkkinoilla vahvistuu, että naiset tekevät enemmän niitä miesten töitä.[/QUOTE]
Tätähän tässä kysyttiinkin.
Tätähän tässä kysyttiinkin.
Oli suunnitteilla kyllä jo ennen kun näin mieheni. Eli ajattelin jäädä kotihommiin vain.
ennn
poikkeuksena tosiaan jos mies olisi miljonääri, ja minulle maksettaisi kotona olemisesta niin, että saisin käteeni reilusti enemmän kuin nyt, kotityöt tekisi kuitenkin joku muu
voisin matkustella, lueskella ja opiskella mitä milloinkin
voisin matkustella, lueskella ja opiskella mitä milloinkin
"Vieras"
En heti naimisiin menon jälkeen. Meillä mies opiskeli ja mä elätin. Sitten, kun lapsia rupes syntymään, niin mä jäin kotiin. Yhdessä välissä olin hetken aikaa töissä. Nyt olen hetken aikaa ollut ihan kotiäitinä, kun tilanne perheessämme sellainen. Toisen vanhemmista täytyy olla kotona ja mieheni tienaa enempi, joten mä jäin kotiin. Joskus on ajatuksissa mennä töihin kyllä. Mutta aika sen näyttää, että milloin.
Jepuli
Minun oli tarkoitus mennä takaisin töihin kun esikoinen olisi 3, mutta kakkonen ilmoittikin tulostaan ja sitten taas tuli 3 vuotta lisäaikaa. Kakkosen ensimmäisen vuoden aika kypsyi päätös siitä, että olen mieluummin lasten kanssa kotona. Sitten tulikin kolmonen ja nelonen, ja toivottavasti vitonen tulee jossain vaiheessa. Nyt olen ollut poissa ns. varsinaisesta työelämästä yli 8 vuotta ja vaikka vitosta ei tulisi niin miettisin työelämään paluuta aikaisintaan kun nelonen menee kouluun (nyt 1,5v). Ja tosiasia alkaa nyös olla se, että samantasoista työtä kun minulla naimisiin mennessäni oli en tulisi näiden kotiäitivuosien jälkeen saamaan. Virat ovat ehdottomasti poissa laskuista, ja olen muutenkin menettänyt otteeni "käytännön osaamisen". Teoreettinen tieto päässäni tietysti on. Yritän pysytellä mukana alan kehityksessä, mutta kun käytäntö on kadonnut niin olisin rekrytoinnissa vastavalmistuneiden kanssa samalla linjalla. Paitsi että minulla on neljä lasta ja yrittäjämies, joten en voisi tehdä ympäripyöreitä päiviä ja lapset saattavat sairastella jne... Eli mitä todennäköisimmin jäänkin kotiäidiksi, ja mieski sitä tukee.
Tosin en tiedä lasketaanko minua kotirouvaksi, koska teen hieman töitä oman yrityksen kautta (teen oman alani 'kirjallisia töitä'). Mutta työpäiviä on kuussa n. 3-5pv/kuukausi, en koe itseäni yrittäjäksi vaan ihan kotiäidiksi.
Tosin en tiedä lasketaanko minua kotirouvaksi, koska teen hieman töitä oman yrityksen kautta (teen oman alani 'kirjallisia töitä'). Mutta työpäiviä on kuussa n. 3-5pv/kuukausi, en koe itseäni yrittäjäksi vaan ihan kotiäidiksi.
äåqzx
Kyllä ja olen ollutkin ennnen lasta ja sen jälkeenkin. Nytkin minun tekemäni työ ei tuoyta niin että sillä maksettaisi perheen menoja. Elikkä olisi sama jos vaikka lopettaisin.
Päivät eivät käyneet pitkiksi urheilin, kävin ostoksilla, hoidin koiraa ja kotia. Olen ollut kotona noin kahdeksan vuotta joista viimeiset kolme lapsen kanssa.
Päivät eivät käyneet pitkiksi urheilin, kävin ostoksilla, hoidin koiraa ja kotia. Olen ollut kotona noin kahdeksan vuotta joista viimeiset kolme lapsen kanssa.
sh
HETI! Ihana ajatus vaihtaa ylityöllistetty, alipalkattu ja haukuttu 3-vuorotyö kotiin sisustukseen, kieliopintoihin, lasten kanssa olemiseen. Jos rahaa ei tartteis ajatella, niin en tosiaan menis töihin.