Sikiö pahoin sairas - keskeytyskö?

[Zefirka]

Anteeksi mutta minä tekisin abortti.

 

[äiskä]

varmasti vaikea tilanne. ja vaikea asettua sinun asemaan koska itselläni kokemusta ei asiasta ole. mutta ite en kyllä ikinä vois tehdä keskeyttää raskautta. juttele lääkäreiden kanssa ja kysy että mitkä mahdollisuudet lapsellasi on selvitä ylipäätään elämästä.
ehkä raa'asti sanon mutta abortti on murha!

 

[Zefirka]

varmasti vaikea tilanne. ja vaikea asettua sinun asemaan koska itselläni kokemusta ei asiasta ole. mutta ite en kyllä ikinä vois tehdä keskeyttää raskautta. juttele lääkäreiden kanssa ja kysy että mitkä mahdollisuudet lapsellasi on selvitä ylipäätään elämästä.
ehkä raa'asti sanon mutta abortti on murha!

Abortti ei ole murha jos vauva saa paljon kipua kun elä ja ei voi elämä hyvin ja ehkä kaikki hoito loppu ja kuolee. Voi olla myös ihan oikein että ei tekee lapsellle noi paljon kipua.

 

[Lapsirakas]

teidän päätös se on. hyvin vaikea asia,onhan kyse omasta lapsesta.
minun mielipiteeni on ettei ihmisellä ole oikeutta (vaikka LAIN mukaan onkin) päättää toisen elämää. ajattelen että useimmiten "luonto" hoitaa vaikeasti sairaan alkion/sikiön niin että se menee kesken, mutta jos raskaus jatkuu niin sen on tarkoituskin jatkua ja vauvan syntyä! <3

Onko se keskeytys sitten vanhemmille helpompaa kuin synnyttää sairas lapsi.. kyllä sairaallakin sikiöllä on kyky tuntea kipua ym

 

[Karita]

varmasti vaikea tilanne. ja vaikea asettua sinun asemaan koska itselläni kokemusta ei asiasta ole. mutta ite en kyllä ikinä vois tehdä keskeyttää raskautta. juttele lääkäreiden kanssa ja kysy että mitkä mahdollisuudet lapsellasi on selvitä ylipäätään elämästä.
ehkä raa'asti sanon mutta abortti on murha!

Abortti ei ole murha jos vauva saa paljon kipua kun elä ja ei voi elä hyvin ja ehkä kaikki hoito loppu ja kuolee. Voi olla myös ihan oikein että ei tekee lapsellle noi paljon kipua.

entäs se kipu mitä sikiö tuntee kun hänet väkivalloin otetaan äitinsä kohdusta?? onko sillä merkitystä vasta silloin kun vauva on jo maailmassa, sitten voi kivun ottaa huomioon

 

[Zefirka]

:hug: ap, sulla on vaikea

 

[fifi]

http://health.groups.yahoo.com/group/enkelinkosketus/

 

[drakonia]

Riippuen elamantilanteesta ja vamman vakavuudesta tekisin tai en abortin.

Voimia aplle :hug:

 

[jeppu]

Sain tietää että vauvalla on kromosomipoikkeavuus ja jos elää synnytykseen asti,niin voi kuolla jo heti synnytyksen jälkeen tai itse synnytykseen.Ennuste oli todella paha ja elinennuste olematon,siitä huolimatta synnytin vauvan,hän jaksoi elää 11 tuntia ja kuoli.Missään vaiheessa en kuitenkaan miettinyt aborttia.Vauvalla sydämessä vikaa,keuhkoissa,aivoissa,suolistossa,kasvoissa,poikkeavuuksia löytyi.Jälkeen päin mietin,kärsikö vauva kun joutui elämään tai sai elää kuitenkin tuon muutaman tunnin ajan.....syyllistin itseäni kun ajattelin että olinko kuitenkin omalla toiminnalla siis synnyttämällä lisännyt vauvani tuskaa mutta minusta ei vain ollut tekemään aborttia ja tämän syyllisyyden kanssa edelleen kamppailen,tapauksesta nyt mennyt 2 vuotta ja edelleen syyllisyys kalvaa.Ei näihin kysymyksiin,tuntemuksiin kukaan osaa vastata......

 

[Epätietoinen]

http://health.groups.yahoo.com/group/enkelinkosketus/

Kiitos tästä.

Tiistaina tiedetään enemmän, katsotaan sitten onko minulla voimia kertoa se täällä.

 

[harmaana nyt]

Kaikki kromosomipoikkeavuudet eivät ole pahoja. Meidän tytöllä on xxx-syndrooma, eli ylimääräinen sukukromosomi. Tämä tuli esille vahingossa tutkimuksissa kun lapsi oli jo syntynyt (en käynyt seulonnoissa raskausaikana) ja on sellainen poikkeama mitä kantaa yksi 5000:sta ihmisestä, mutta esille tulee hyvin harva, koska poikkeama ei juurikaan vaikuta normaalielämään. Silti tämäkin lasketaan sellaiseksi poikkeamaksi joka oikeuttaa myöhäiseen keskeytykseen ilmetessään seulonnassa. Minä itse en juuri sen takia halua seulontoihin etten joudu tuollaisia keskeytysasioita miettimään, pääsääntöisesti en hyväksy aborttia, mutta jos elinennusteet on huonot jne. niin pitää miettiä miten paljon lapsi joutuisi elinaikanaan kärsimään. Ja onko paranemismahdollisuuksia, eli onko kaikki kärsiminen sitten sen arvoista vai aivan turhaa. Voimia kovasti sinulle ison päätöksen edessä ja kaikkea hyvää!

 

[Onaha]

Paljon voimia! :hug:
En todellakaan tiedä mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa. Vaikka lähtökohta on se, että abortti olisi minulle vain äärimmäinen hätäratkaisu jota mieluiten en ikinä joutuisi käyttämään, niin onhan tuo vaikeaa...

Voi olla, että jos joku vaikea kromisomipoikkeavuus löytyisi, niin päätyisin silloin aborttiin. Ja jos ei löytyisi niin toivoisin parasta ja rukoilisin, että poikkeamat olisivat mahdollisimman lieviä ja helposti korjattavissa. Sitä sairaalassa olemista ja normaaliarjesta vieraantumista en pelkäisi, vaan lapsen tuskia, sitä mihin saakka meidän voimat vanhempina riittäisi jne.

 

[Kolmen äiti]

Keskeyttäisin, ilman muuta.

 

[Epätietoinen]

Sitä sairaalassa olemista ja normaaliarjesta vieraantumista en pelkäisi, vaan lapsen tuskia, sitä mihin saakka meidän voimat vanhempina riittäisi jne.

Sitä minä mietinkin, lapsen tuskaa ja omia voimavaroja. Meillä on kuitenkin jo yksi lapsi joka tarvitsee huomiota ja huolenpitoa.

Vauvan tuska on kuitenkin se mikä painaa vaa'assa eniten.

 

[Onaha]

Sitä sairaalassa olemista ja normaaliarjesta vieraantumista en pelkäisi, vaan lapsen tuskia, sitä mihin saakka meidän voimat vanhempina riittäisi jne.

Sitä minä mietinkin, lapsen tuskaa ja omia voimavaroja. Meillä on kuitenkin jo yksi lapsi joka tarvitsee huomiota ja huolenpitoa.

Vauvan tuska on kuitenkin se mikä painaa vaa'assa eniten.

Todella vaikea tilanne :hug: Mun mielestä ei kellään ole oikeutta tuomita, päädyitte kumpaan tahansa ratkaisuun. On kunnioitettavaa jos ei aborttia tee, mutta ymmärrettävää jos tekee. Paljon voimia. Varmasti rakastat pientäsi/muistoa hänestä vaikka aborttiin joutuisitkin olosuhteiden vuoksi päätymään.... :hug: Eikä sekään takuulla helppo ratkaisu olisi.

Tiedän useamman jotka on tehneet abortin vain koska elämäntilanteeseen ei sopinut ja näitä päätöksiä myönnän paheksuvani. Mutta ei tuo teidän tilanne ole siihen verrattavissa.

Nää tosin on niin vaikeita asioita, ettei kellään ihmisellä ole näihin oikeita ratkaisuja, vaikka ratkaisu onkin tehtävä :'(

Tuo teidän tilanne on varmasti suuri pelko niin monella. Nyt olette ihan oikeasti sen edessä. Jaksamista ja rakkautta teidän perheeseen :heart:

 

[mökin muija]

Vaikea tilanne ja ratkaisu :hug: !
Niin kauan kun on elämää niin niin kauan on toivoa.

 

[Huhujuttu]

Periaatteessa tuumin että mikäli tilanne on suurella todennäköisyydellä huono, en lähtisi pitämään aborttia "murhana". Lapsen (ja varmasti koko perheen) parastahan siinä ajatellaan, vaikean luopumisen kautta. Ei sitä voi mielestäni itsekkyydeksi lukea. Ennemminkin epäitsekkyydeksi.

 

[vieras]

Itse olen aikoinani päätynyt keskeyttämään. Päätös ei ollut helppo, mutta uskon, että oikea. En olisi kestänyt lapseni kärsimyksiä. Jos kyseessä vaikka pelkkä down niin en keskeyttäisi, mutta jos pahoja rakenteellisia poikeuksia niin kyllä.

 

[th]

Sain eilen tietää, että tämä toinen lapsi jota odotan on todella pahasti sairas.
Olen nyt rv:llä 16+0.

Vauvalla jota odotan on kampurajalat, sydämen läppä ilmeisesti vuotaa pahasti (jotain vikaa sydämessä on mutta vielä ei osata saoa tarkasti kun sydän on vielä niin pieni), jotain häikkää selkärangan alaosan luutumisten kanssa ja vatsapeitteet eivät ole sulkeutuneet eli suolisto / osa suolistosta on lapsivedessä.

Kävin tänään lapsivesipunktiossa ja tulokset saatuani tiedetään, onko lapsella joku paha kromosomipoikkeavuus mistä kaikki vammat saattaa johtua. Vai onko kaikki muten vain erittäin huonoa sattumaa.
Jos kromosomipoikkeavuus löydetään, on tilanne vieläkin pahempi. Kuinka paha, sen tiedän kun tulokset saan ja silloin päädyn ehdottomasti keskeytykseen.
Mutta mikäli poikkeavuutta ei ole, on jalat ja vatsapeitteet korjattavissa kirurkisesti, samoin ehkä sydänvika. Tosin sydänvian laajuuden saa tietää vasta sitten kun sikiö kasvaa ja sydän kasvaa ja sitä pystyy tutkimaan kunnolla.

Lapsella olisi edessä joka tapauksessa paljon suuria leikkauksia ja ensimmäinen elinvuosi saattaa mennä pitkälti sairaalassa olessa.

Painin nyt isojen kysymysten kanssa.
Miten te toimisitte? Tiedän, että päätös on loppu peleissä yksin minun, mutta kommentteja suuntaan tai toiseen olisi mukava kuulla. Auttaisi ehkä minua päätöksen teossa.

Taustoista sen verran että meillä on enestään 1,5v aivan terve tyttö ja sekä minä että mieheni olemme vielä hieman alle 25 vuotiaita.
Vaikka nuoria ollaan, en jaksa pelkkää sairaalaelämää ja elämää päivästä toiseen, että saa pelätä miten toinen jaksaa, sitä kun se elämä on jo aivan terveenkin lapsen kanssa.

Kaiken lisäksi tutkimuksissa selvisi, että minulla on herttamainen / kaksiosainenkohtu. Tämä selittänee sen, miksi raskauksien alkuun saaminen ei ole meille maailman helpoin asia. Ihme ja kumma, että tätä kaksiosaisuutta ei kuitenkaan huomattu ensimmäisessä raskaudessa, vaikka esikko syntyi hieman etuajassa.

Mutta mielipiteitä, kiitos.

Ei olisi kannattanut kysyä täältä, täältä saat vain kaikki hyeenat niskaasi. Itse teidän on se päätettävä. Minä ajattelisin niin, että jos lapsi synnyttyään joutuu kovasti kärsimään ja kuolee hyvin nuorena, on raskauden keskeytys armollisempaa. Voimia!

 

[jep]

Sain eilen tietää, että tämä toinen lapsi jota odotan on todella pahasti sairas.
Olen nyt rv:llä 16+0.

Vauvalla jota odotan on kampurajalat, sydämen läppä ilmeisesti vuotaa pahasti (jotain vikaa sydämessä on mutta vielä ei osata saoa tarkasti kun sydän on vielä niin pieni), jotain häikkää selkärangan alaosan luutumisten kanssa ja vatsapeitteet eivät ole sulkeutuneet eli suolisto / osa suolistosta on lapsivedessä.

Kävin tänään lapsivesipunktiossa ja tulokset saatuani tiedetään, onko lapsella joku paha kromosomipoikkeavuus mistä kaikki vammat saattaa johtua. Vai onko kaikki muten vain erittäin huonoa sattumaa.
Jos kromosomipoikkeavuus löydetään, on tilanne vieläkin pahempi. Kuinka paha, sen tiedän kun tulokset saan ja silloin päädyn ehdottomasti keskeytykseen.
Mutta mikäli poikkeavuutta ei ole, on jalat ja vatsapeitteet korjattavissa kirurkisesti, samoin ehkä sydänvika. Tosin sydänvian laajuuden saa tietää vasta sitten kun sikiö kasvaa ja sydän kasvaa ja sitä pystyy tutkimaan kunnolla.

Lapsella olisi edessä joka tapauksessa paljon suuria leikkauksia ja ensimmäinen elinvuosi saattaa mennä pitkälti sairaalassa olessa.

Painin nyt isojen kysymysten kanssa.
Miten te toimisitte? Tiedän, että päätös on loppu peleissä yksin minun, mutta kommentteja suuntaan tai toiseen olisi mukava kuulla. Auttaisi ehkä minua päätöksen teossa.

Taustoista sen verran että meillä on enestään 1,5v aivan terve tyttö ja sekä minä että mieheni olemme vielä hieman alle 25 vuotiaita.
Vaikka nuoria ollaan, en jaksa pelkkää sairaalaelämää ja elämää päivästä toiseen, että saa pelätä miten toinen jaksaa, sitä kun se elämä on jo aivan terveenkin lapsen kanssa.

Kaiken lisäksi tutkimuksissa selvisi, että minulla on herttamainen / kaksiosainenkohtu. Tämä selittänee sen, miksi raskauksien alkuun saaminen ei ole meille maailman helpoin asia. Ihme ja kumma, että tätä kaksiosaisuutta ei kuitenkaan huomattu ensimmäisessä raskaudessa, vaikka esikko syntyi hieman etuajassa.

Mutta mielipiteitä, kiitos.

Toisaalta helpompi luopua lapsesta nyt, kuin synnytyksen jälkeen. Jos vaikka kuolis sydänvikaan.
En kannata keskeytystä, mut jos lapsi sairas, voi olla parempi.
Ikävä todeta, mutta mukavampihan olisi tehdä terve lapsi

 

[Vieras]

Ap: olen todella pahoillani puolestanne! Toivotan teille kovasti voimia, varmasti osaatte teille oikean päätöksen tehdä kun sen aika tulee.

Omasta puolestani voin sanoa, että tuossa tilanteessa keskeyttäisin raskauden. En ymmärrä ajatusta, että kaikkien pitäisi elää hinnalla millä hyvänsä. Ei se, että "jalosti" antaisi monivammaisen lapsen syntyä, te kenestäkään parempaa ihmistä kuin toisesta. Varmasti moni ei kykenisi päätöstä abortista tekemään, eikä silloin pidäkään sellaista tehdä. Yhtä moni taas voisi keskeyttää raskauden, kuten täälläkin on käynyt ilmi. Loppujen lopuksi kaikki päättävät omasta (ja lapsensa) puolesta, eikä kenelläkään pitäisi olla varaa arvostella toisia erilaisesta päätöksestä.

Teillä on vaikeat ajat meneillään ja edessäpäin, mutta kunhan saatte lisää tietoa tulevan vauvan ennusteista, osaatte varmasti tehdä päätöksen. Ihmisestä löytyy uskomattoman paljon voimia, vaikka etukäteen tuntuisi ettei millään kestä. Teillä on kuitenkin jo yksi lapsi, joka varmasti antaa voimia jatkaa elämää eteenpäin, jos keskeytykseen päädytte.
Enpä oikein muuta osaa vaikeaan tilanteeseenne sanoa.

 

[minä vaan]

Olen todella pahoillani mitä joudutte miettimään.
Ite kyllä miettisin sen lapsenkin elämää kaikkine leikkauksineen ja myös toisten lasten elämää. Tekisin kyllä tuossa tilanteessa keskeytyksen, itse koen että on helpompi luopua masuvauvasta kuin siitä jonka on jo synnyttänyt. Helppo on niiden sanoa, jotka eivät ole vastaavaa kokenut "kaikkien pitää saada elää"...
Itse olen joutunut keskeyttämään raskauden koska vauvalla ei ollut aivoja... ja jos joku jaksaa tästäkin paasata niin siita vaan, mutta mieluummin oman kokemuksen kokenut...

Mutta aina ratkaisu on tehtävä itse, toivotan vain kovasti voimia päätöksen tekemiseen.

 

[vierailija]

Tuli vaan mieleen, että siinä missä on tärkeää ajatella lapsen kärsimystä, omia voimavaroja, ei täällä vastauksissa kukaan ole kysynyt, onko tämä raskaus riski sinulle? Vaikea on paikka, mutta onko tässä raskaudessa suurempi riski sinun kannaltasi?

Voimia sinulle ja perheellesi, mihin tahansa ratkaisuun päädyttekin.

 

[vieras]

Tiistaita elellään. Mitähän ap:n tilanteelle kuuluu ?

 

[vieras]

Tiistaina tiedetään enemmän, katsotaan sitten onko minulla voimia kertoa se täällä.

Toivottavasti olette saaneet selvyyttä tilanteeseen ja mielellään vielä edes jonkin verran hyviä uutisia.