sijais vanhemmuudestä

heissan.
olemme alkamassa sijaisvanhemmiksi ja ensi viikolla menemme viimeistä kertaa (istuntoon) pelan toimistolle. kertokaa omia kokemuksia kuin kauan teillä on mennyt kun olette saanet lapsen sen jälkeen kun (istunnot) on ohi.meillä on toiveissa mahdollisimman pieni.tuntuu hullulta että voi saada suoraan laitokseltakin hakea.olisi se hullua lähteä hakeemaan sillälailla vauvaa.mutta toisaalta IHANAA.kertokaa KAIKENLAISIA KOKEMUKSIA.kiitos =)

 

meillä kävi joulun aikaan pelalta nainen kotikäynnillä ja silloin jo kyseli et minkä ikästä ootta aatellu. sanottiin et mahdollisimman pieni.sillon sano et nyt on ollu oikee vauva buumi et on saanu hakee suoraan laitokseltaki.tiiä häntä sitte.mistä päin suomea olet? me ollaan oulunläänistä.

 

me ei olla käyty pride-kurssia. mutta henkilökohtaisissa palavereissa kuljettu n.8 kertaa. ja keskiviikkona on viimeinen käynti. tähän sisältyi yksi kotikäynti ja kaksi yhteistä ryhmäpalaveria.jännitys tiivistyy.

 

Te, jotka olette päätyneet sijaisvanhemmuuden tielle, miten teille neuvonnassa selitetään yhteyksiä lapsen biologisiin vanhempiin? Ystävilläni toimivat sijaisvanhempina ja yhteydet bio-sukulaisiin ovat todella ongelmalliset. Uhkailuja, lakimiehillä uhkailuja ym. Itse emme nimittäin juuri tämän vuoksi ryhtyneet sijaisvanhemmiksi. Voi olla, että tämä on vain joku jäävuoren huipputapaus, mutta minut se pisti ainakin ajattelemaan.

 

Me ollaan nyt oltu viitisen vuotta sijaisperhe ja ihanainen lapsi on tullut suoraan sairaalasta vastasyntyneenä. Odotimme lasta n.8kk eli raskausajan =) ! Puhelinsoitosta kun lapsesta tuli tieto kesti 4 päivää siihen kun ensimmäisen kerran näimme vauvan ja n.2-3 vko kun hän tuli meille. Lapsi on ollut koko ajan yhteydessä biovanhempiinsa ja meillä on kaikki mennyt hyvin. Olemme pyrkineet kunnioittamaan biovanhempia. Esim. lapsen nimen sovimme yhdessä, olemme kysyneet toiveita hoidon ja kasvatuksen suhteen joka kerta kun lapsi tapaa biovanhempiansa, pidämme tärkeänä että lapsi oppii että hänellä on 2 äitiä ja 2 isää jotka kaikki ovat yhtä tärkeitä. Olemme alusta asti olleet avoimia kaikessa lapseen liittyvissä asioissa ja uskon että olemme juuri avoimuudella saaneet biovanhempien luottamuksen syntymään.

 

Mielenkiintoinen keskustelu. Mekin "hyllytimme" ajatuksen sijaisvanhemmuudesta juuri tuosta pelosta, että miten biovanhempien ja/tai -sukulaisten kanssa sujuisi. Yleensähän kuulee vain niitä negatiivisia kokemuksia. Mutta niinhän se kai yleensä on asiassa kuin asiassa, että niistä negatiivisista kokemuksista puhutaan helpommin?

Toinen itseä mietityttänyt asia on, että mitenkä sijaislapsen kohdalla taloudellinen puoli järjestyy? Eli saako mitään tukia (vanhempainvapaa, kotihoidontuki yms) yhteiskunnalta? Jos ajattelee, että lapsi tulee suoraan laitokselta, niin miten se käytännössä järjestyy?

 

Sijoitetusta lapsesta saa kulukorvauksen ja hoitopalkkion. Kotihoidontukea ja vanhempainvapaata tietääkseni ei. Jos lapsi on ihan vauva, hänestä saa yleensä korotettua hoitopalkkiota, koska hänen kanssaan on käytännössä pakko jäädä kotiin.

Me harkitsimme pitkään sijaisvanhemmuutta, mutta lopulta päädyimme kuitenkin toiseen adoptioon.

 

Me ollaan jo kahden lapsen onnellisia sijaisvanhempia! Pride-kurssin kävimme vuosi sitten keväällä, ja muutama viikko kurssin päättymisen jälkeen tuli odotettu puhelinsoitto. Kesällä meille muutti poika joka oli silloin vähän yli vuoden ikäinen, nyt täytti juuri 2.

Marraskuussa tuli sitten seuraava soitto ja saimme vain muutaman päivän varoitusajalla 2 kk ikäisen tyttövauvan! Tuntuu ihan uskomattomalta että meillä on ollut näin hyvä tuuri.

Meillä ei ole ollut ongelmia lasten biologisten vanhempien kanssa. Saatiin jo Pride-kurssilla hyvö valmennus heidän kanssaan toimimiseen, ja meillä on varmaan ollut tuuriakin sillä molempien lasten vanhemmat ovat ihan mukavia ihmisiä ja suhtautuneet tosi hyvin tilanteeseen.

 

Toinen itseä mietityttänyt asia on, että mitenkä sijaislapsen kohdalla taloudellinen puoli järjestyy? Eli saako mitään tukia (vanhempainvapaa, kotihoidontuki yms) yhteiskunnalta? Jos ajattelee, että lapsi tulee suoraan laitokselta, niin miten se käytännössä järjestyy?

Kyllä tukia saa, hiukan enemmänkin kuin omien biologisten lasten kohdalla, lukuja löytyy netistä. Tuet on vaan eri nimisiä kuin biologisten lasten kohdalla. Mutta onhan niitä menojakin usein enemmän kuin biologisen lapsen kanssa, lääkitys vaikka, ja terapiaan tai biovanhempien luokse kuskaamista jne.

Meillä ei vielä ole sijoitettuna lasta. En osaa ajatella sitä "tuurina" tai onnena, jos nopeasti meille sijoitettaisiin. Aina kun joku sijoitetaan, tarkoittaa se että jollain lapsella on mennyt ihan hiton huonosti, ennen kuin on huostattu. Toisaalta toivoo että pian, toisaalta ei uskalla niin toivoa. Kun varsinkin tällaisella asialla on kaksi puolta.

 

dmd totta että usein sijoitetuilla lapsilla on jotain erityisiä terapian tai lääkityksen tarpeita (tosin ei aina, meilläkin on 2 ihan tervettä lasta). Mutta jos tällaisia tavallista isompia kuluja on niin ne myös korvataan erikseen. Myös matkoista palavereihin ja biologisten sukulaisten luo ym. maksetaan kilometrikorvaukset. Eli vaikka tämä ei mikään kultakaivos ole niin ei onenksi ihan hyväntekeväisyyshommanakaan tartte tehdä.

Meille tämä sijoitettujen lasten saaminen on kyllä ihan pelkästään suuri onni! Ja tuntuu kyllä ansaitulta onnelta vuosien lapsettomuuden ja epäonnistuneiden hoitojen jälkeen. Vihdoinkin sellainen juttu, jossa mekin onnistuttiin ja vieläpä ollaan hyviä! Tuuria taas meillä oli siinä, että niin nopeasti sattui löytymään juuri meille sopivat lapset. Ja onhan se lastenkin kannalta onni, että pääsivät pois huonoista oloista mahdollisimman pieninä ja heille löytyi heti pysyvä koti eivätkä joutuneet pyörimään laitoksissa tai tilapäisissä sijoituspaikoissa.

Totta kai tässä asiassa on se toinenkin puoli, ja kyllähän sitä tuntee suruakin kun tietää miten paljon lapsia elää kurjissa oloissa. Ja tietenkin on sääli biologisia vanhempia jotka joutuvat luopumaan lapsistaan. Mutta toisaalta niiden asioiden murehtiminen ei lapsia auta eikä se murehtiminen ole meidän tehtävämmekään. Meidän tehtävä on nyt huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla näistä hoitoomme uskotuista pienistä aarteista ja tarjota heille mahdollisimman tavallinen, iloinen ja onnellinen lapsuus. Ja samalla saamme ihan valtavasti iloa ja onnea elämäämme itsekin.

 

Mustaruusu, meillä on sitten kutakuin sama tausta.

Kyllä, onhan se meillekin suuri onni, jos/kun meille vihdoin tulee lapsi asumaan. Mutta tarkoitin vain ettei se tapahtumaketju kaikkinensa ole lapselle pelkästään onnekas ja ihana vaikka se sitä itselle onkin.

 

dmd totta kai jokainen sijaisvanhempana toimiva tietää sen, että tapahtumaketju ei ole ollut onnekas lapsille eikä heidän biologisille vanhemmilleen. Ei sitä mitenkään voi olla tietämättä, koska sehän on koko ajan osa lasten elämää. Jos elettäisiin ihanteellisessa maailmassa, niin kaikki lapset voisivat elää omien vanhempiensa kanssa, ja toisaalta me kaikki lasta toivovat pystyisimme saamaan omia biologisia lapsia. Mutta kun näin ei ole eikä varmaan koskaan tule olemaankaan, niin kyllä silloin voi ajatella onnena sen, että kotia tarvitsevat lapset ja lasta kaipaavat vanhemmat kohtaavat toisensa.

 

kyllä silloin voi ajatella onnena sen, että kotia tarvitsevat lapset ja lasta kaipaavat vanhemmat kohtaavat toisensa.

Tottahan tuo on. Mulla taitaa olla synnynäinen vika tämä saivartelu ja asioiden liiallinen pohtiminen

 

Ihana kun löysin tällaisen ketjun! Vieläköhän kukaan teistä sijaisperheeksi ryhtyneistä lukee tätä? Me mietimme sijaisperheeksi ryhtymistä. Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia, siitä miten on lapsen/lasten kanssa mennyt (esim. mitä ongelmia on ollut, mitä ei osannut odottaa jne.) sekä miten lasten vanhemmat ovat suhtautuneet sijaisperheeseen. Sekä varsinkin lapsettomuustaustaisten kokemuksia lapsen tulosta perheeseen tällä tavoin. Voit laittaa yksäriäkin.

 

Inia minä kerron kyllä mielelläni lisää. Tosin kauhean yksityiskohtaisesti ei kaikkea voi kertoa, koska nämä on osittain vaitilovelvollisuuden alaisia juttuja. Voit kysellä yksityisestikin lisää jos haluat. Mutta noin yleisesti ottaen meillä on sijaisvanhemmuus sujunut PALJON paremmin mitä ikinä olisimme uskaltaneet toivoa. Me saimme niin pienet lapset, että heistä on tullut ihan kuin omia biologisia lapsia, ja biologisten vanhempien kanssakin ovat "alkukankeuksien" jälkeen välit oikein hyvät ja asiat rullaavat mukavasti. Myöskin lastensuojeluviranomaisilta ollaan saatu tarvitsemamme tuki ja apu.

Mutta toki ongelmiinkin saa varautua: tiedän kyllä montakin ikävämpää tapausta ja tarinaa, ja tottahan meillekin voi vaikeuksia tulla vielä myöhemmin.

Lapsettomuustausta on sijaisvanhemmaksi ryhtyvälle toisaalta etu, toisaalta haitta. Lapsettomuus pitää olla sillä tavalla hyväksyttynä ja käsiteltynä, ettei enää ole mitään ihan akuuttia kriisiä päällä. Haitta se voi olla siinä mielessä, että ei ehkä ole niin paljon kokemusta lasten kanssa toimimisesta. Mutta etu se on siinä mielessä, että voi panostaa kaiken aikansa ja voimansa sijoitettuihin lapsiin, eikä tartte miettiä miten uusien perheenjäsenien tulo vaikuttaa omiin biologisiin lapsiin.

Meillä oli tosi vähän kokemusta lapsista silloin kun nämä pienet tulivat. En ollut tainnut edes ikinä pitää vauvaa sylissä, saati sitten vaihtanut mitään vaippaa. Mutta kyllä sitä ihan maalaisjärjellä alka pitkälle on pärjännyt, ja toki ihanien ystävien ja sukulaisten apu on ollut korvaamatonta.