Höh. Kuinkas siihen noin pitkään menee?On tää kurjaa. Ens viikkoon menee vissii seuraava näkeminen :'(
Totta :heart: Ikävä on vain kova.Epävarmuutta ja mustasukkaisuutta ei kyllä ole meillä. Mie kuulun miehelleni. :heart:
Ikävä ei oo kivaTotta :heart: Ikävä on vain kova.
Sä kuvailit just kaikki "oireet" mitä mulla on ku en oo murun lähellä. Mietinkin että millähän biisillä sitä nyt itteään itkettäis. Jos sais ees hetkeks tän palan pois kurkusta.Voi ikävöidä sydämen kohdalle sattuu ja ruoka ei maistu, oksettaa ja itkettää.
Pitää koittaa, nyt ku lapsi on viel pihalla. Muuten venyy itkut monen tunnin päähän.Irtoisko tällä mitään. Mullekin nuo tunteet on niin tuttuja. Kärsinyt niistä pitkään ja hartaasti....
Samoin minulla, mutta tämä tarina tuskin päättyy hyvinSä kuvailit just kaikki "oireet" mitä mulla on ku en oo murun lähellä. Mietinkin että millähän biisillä sitä nyt itteään itkettäis. Jos sais ees hetkeks tän palan pois kurkusta.
Voi ei Mistä sä sen voit tietää? En mäkään tiedä miten tässä käy, mutta päätin että minä elän nyt tässä hetkessä. Ja näin on hyvä
Toi on ihan normaalia. Ihmiset on erilaisia. Toiset ahdistuu pienemmästä toisille vaatii enemmän. :hug:Tää on sit vissiin niitä rakastumisen varjopuolia :/ Tuntuu kun palanen puuttuis ja toisaalta taas että kurkkuun olis tumpattu joku ylimääränen pala.
Ehkä mäkin sit 16 vuoden päästä muistelen tätä aikaa lämmöllämuistan nuo tunteet niin hyvin
nyt 16v myöhemmin toivoo että lähtispä tuo edes viikonlopuksi johonkin
koittakaa kestää te tuoreessa ikävässä rypijät, kyllä se siitä
Ihan kauhea! olo. Vatsa kramppaa, oksettaa, ei voi syödä, ikävä, päänsärky, ei pysty nukkumaan...voi... todellakin... onkos sun sydän särkynyt koskaan? mä ainakin oksennan aina sydänsuruissa ja seläs menee pahanolon kylmät väreet...