T
turha purkaus
Vieras
Isäni on sellainen, että hän hermostuu tosi herkästi ihan vähäpätöisistäkin jutuista. Oikein siis sellainen kuuma kalle, että kilahtaa ja sitten kun vähän odottaa niin tajuaa itsekin hermostuneensa turhasta. Mutta pienetkin, mitäänsanomattomat muutokset saavat hänet hermostumaan.
Mutta arvatkaas mitä sitten jos on toisinpäin...
Sovimme kuukausi sitten, että tänään menemme ostoksille. Siis mummuni tahtoo lähteä ja isäni aina häntä kuskaa ja minä vain sovin, että lähden meidän taaperon kanssa mukaan ihan muuten vain. Päivä sovittiin ja että lähdetään aamupäivällä. Minä sovin isommille lapsille hoitajan tähän kotiin.
Viikko sitten isäni sanoi, että jos siirretään niin, että lähdetään vasta yhdeltä kun hän otti yhden työjutun aamupäivälle. No minä totesin ettei sen väliä ole, saa sitten taaperon juuri sopivasti päikkäreille automatkan ajaksi eli menee hyvin aikataulullisesti sekin.
Noh... Juuri ennen yhtä minä sitten olen täällä valmiina, kassit, rattaat, turvaistuimet jne kaikki valmiina odottamassa, että meidät haetaan niin isäni soittaa, että menee vielä reilu tunti. Eikä mitään edes kysy, että onko paha juttu kun edelleen siirtyi. Toteaa vain. En jaksanut alkaa tappelemaan, sanoin vain olevani sitten kahdelta valmiina. Pistin lapsen päikkäreille rattaisiin ja nyt sitten istuskelen tässä ja odotan että koska se kyyti lopulta mahtaa tulla ja ehditäänkö ollenkaan ostoksille. :/
Mutta en edes uskalla kuvitella sitä raivaria mikä tulisi, jos minä olisin sekoittanut tämän lähtemisen näin.
Mutta arvatkaas mitä sitten jos on toisinpäin...
Sovimme kuukausi sitten, että tänään menemme ostoksille. Siis mummuni tahtoo lähteä ja isäni aina häntä kuskaa ja minä vain sovin, että lähden meidän taaperon kanssa mukaan ihan muuten vain. Päivä sovittiin ja että lähdetään aamupäivällä. Minä sovin isommille lapsille hoitajan tähän kotiin.
Viikko sitten isäni sanoi, että jos siirretään niin, että lähdetään vasta yhdeltä kun hän otti yhden työjutun aamupäivälle. No minä totesin ettei sen väliä ole, saa sitten taaperon juuri sopivasti päikkäreille automatkan ajaksi eli menee hyvin aikataulullisesti sekin.
Noh... Juuri ennen yhtä minä sitten olen täällä valmiina, kassit, rattaat, turvaistuimet jne kaikki valmiina odottamassa, että meidät haetaan niin isäni soittaa, että menee vielä reilu tunti. Eikä mitään edes kysy, että onko paha juttu kun edelleen siirtyi. Toteaa vain. En jaksanut alkaa tappelemaan, sanoin vain olevani sitten kahdelta valmiina. Pistin lapsen päikkäreille rattaisiin ja nyt sitten istuskelen tässä ja odotan että koska se kyyti lopulta mahtaa tulla ja ehditäänkö ollenkaan ostoksille. :/
Mutta en edes uskalla kuvitella sitä raivaria mikä tulisi, jos minä olisin sekoittanut tämän lähtemisen näin.
Mutta jossain asioissa ei kannata tulla vanhempiinsa 
mä vihaan tommosta aikataulujen siirtelyä, kun on sovittu niin on sovittu. koitan yks kaveri on sellainen että soittaa esim. 13 aikaan et voisko kohta tulla käväseen kahvilla, ja tuleekin sitten joskus 16 kieppeillä...... :headwall:
