Siis onko tässä mitään järkee...? (parisuhdetilanne)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huh huh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No. Jos eroa puuhaatte, muistakaa, mitä asiantuntija sanoo:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_erolapsen_parasta_asua_vain_yhdessa_kodissa_1931635.html

Keltikangas-Järvinen ehdottaa eron ja kahden kodin sijaan pienten (alle 4-vuotiaiden) lasten vanhemmille "sivistynyttä yhteiselämää", eli sitä, että sovussa eletään saman katon alla, vaikka ei ollakaan pariskunta - vaikka erillisin makuuhuonein. Voisitte koettaa rauhoittaa välistänne tilannetta sillä tavalla, että avioliitostanne tulisi nyt tällainen. Mistäs sitä tietää, jos sitten huvittaisi mennä samaankin sänkyyn hetken päästä.

Ennen kaikkea, olkaa aikuisia ja ajatelkaa lapsia ensin. Myös siitä näkökulmasta, että kumpikin itsenäisinä ihmisinä jaksatte heistä huolehtia. He ovat tosi pieniä, ja kaipaavat kaikkea mahdollista huomiota ja tasapainoista kotiympäristöä, oli teidän tunteet mitkä hyvänsä. Yhteispelikin olisi tietenkin suotavaa - ja se karsii itsekkäistä lähtökohdista toimimista, kun yhdessä yritätte miettiä tilanteen kannalta parhaita ratkaisuja nimenomaan lapsille.

Suhtautukaa käytännön ongelmiin käytännön ongelmina, ei asioina, joita jompikumpi aiheuttaa. Ja lopettakaa se riitely, toistenne syyttely ja toisianne vastaan asettuminen. Olkaa kärsivällisiä ja lempeitä toistenne kanssa.

Jos ero kangastelee mielessä, kaiken ahdistuksen keskeltä saattaa haluta tähyillä uusia joko mies, tai kumpikin teistä, mutta pienten lasten vanhempina teidän pitää asettaa heidät etusijalle. Jonkun sattumanvaraisen tyypin syliin juokseminen on helppo paniikkiratkaisu, mutta usein tulehduttaa välejä entisestään.
 
Pahoittelen, jostain syystä kopioimani web-osoite ei toimi. Jos kirjoitat googleen sanat "keltikangas kahdessa kodissa", ensimmäinen linkki vie Ylen erolapsia käsittelevään uutiseen.
 
Ja mä kun olen aina ihmetellyt, kun usein tulee myyntiin lähes valmiita taloja.. Tässä siis ainakin yksi selitys. Ehkä sun miehesi tajusi rakennusaikana, ettei hän haluakaan perinteistä koti-idylliä: kaksi lasta, omakotitalo, farmariauto tms. Ei ketään voi pakottaa jatkaa suhdetta. Voisiko miehesi muuttaa joksikin aikaa muualle? Melko varmasti tajuaisi, että on tekemässä ison virheen ja haluaa palata kotiin. Jos ei halua palata, niin sitten on parempi antaa mennäkin!

Voi muuttaa jos etsitään jostain vuokra-asunto hänelle... Mutta rahat on niin tiukilla nyt, iso laina, mä kotihoidontuella jne. että en tiedä onko taloudellisesti mitään mahiksia semmoseen. ja toinen iso mutta siihen on se, että mä jään yksin lasten kanssa ja arki on aika rankkaa jo nyt kun mies on vuorotyössä ja minä pääsääntöisesti yksin lasten kanssa niin en tiedä jaksanko ihan yksin yöheräilyt jne. kun ei ole ketään auttamaan hoitamisessa, kotitöissä jne. Sukulaiset asuu toisella puolella suomee joten aika lailla omillaan ollaan. Tai kai sitä jaksaa kun on pakko mutta oon jo ihan piipussa nyt :/

Luulen, että jos hän muuttaa niin ei tule enää kotiin. Yksin kaikki on helpompaa ja koska on jo löytänytkin jotain jutteluseuraa baarista niin tuskin ilman naista olisi kuitenkaan "miettimässä" asioita...
 
Onko sulla työpaikkaa jonne voisit palata hoitovapaan päättyessä? Kuulostaa siltä että kävi miten vaan, sun on hyvä saada oma osa taloudesta kuntoon, jolloin vaihtoehdotkin lisääntyy. Voihan yksi osa miehen murheista olla se, että hän vastaa kaikesta (taloudellisesti).
:hug:
 
[QUOTE="vieras";22216698]Onko sulla työpaikkaa jonne voisit palata hoitovapaan päättyessä? Kuulostaa siltä että kävi miten vaan, sun on hyvä saada oma osa taloudesta kuntoon, jolloin vaihtoehdotkin lisääntyy. Voihan yksi osa miehen murheista olla se, että hän vastaa kaikesta (taloudellisesti).
:hug:[/QUOTE]

Kiitti halista :)

Ei valitettavasti ole työpaikkaa, olen kyllä alkanut niitä nyt etsiä vaikka tarkoitus oli olla kotona kunnes kuopus täyttää 2. :( Mies maksaa nyt vähemmän meidän menoista ja kuluista kuin minä, itse hoidan lainan lyhennyksen ja perheen ruoka- ja vaatemenot joten ei tuo taloudellinen epäsuhta ainakaan voi meillä olla miehen kyllästymisen syy.
 
Tuo on muuten tuttua.. stressi rakennusajalta ja muusta kiireestä helpottaa, niin parisuhteessa tulee isoja ongelmia. Mutta omalla kohdallani laitoin ne just tuon piikkiin, et stressi helpotti, niin sit kaikki vyöryi päälle. Mutta me selvittiin ajan kanssa.. antakaa hetki aikaa suhteelle ja nauttikaa elämästä ilman rakennusajan kiireitä ym
 
[QUOTE="juu";22219254]Kaksi kk on sairaan lyhyt aika. Kuulostatte ihan keskenkasvuisilta. Ehkä siinäkin on sit syytä erota.[/QUOTE]

Voi kun oltaisikin... mut 30-35 on ikää kummallakin ja paljon elämää hankaluuksineen taustalla.
Mä olen nyt vihdoin tajunnu et on ihan tyhmää edes miettiä eroa kahden kuukauden tappelemisen jälkeen, millähän sais miehenkin tajuamaan...?!
 
Kannattaisi saada mies jotenkin mukaan parisuhdeterapiaan tms.
Monilla kun stressi ja muut huolet painaa päälle ja sitten kun ne helpottaa, tulee se kriisin paikka. Tunteet, joita on siihen asti piiloteltu, kun on muutenkin rankkaa, saa luvan ryöpsähtää valloilleen ja soppa on valmis.
Kannattaisikohan istua miehen kanssa rauhassa pöydän ääreen ja oikein listata asiat, mitkä toisessa ja elämässä rassaa ja asiat , mitkä ovat hyviä.
Ja sitten sopia, että molemmat yrittää parantaa epäkohtia ja sopia, vaikka joku aika, mihin mennessä jotain muutusta pitäisi tapahtua.
Tai sitten vaan voi olla niin, että perhe-elämä on joillekin sitten kuitenkin loppujen lopuksi liikaa ja alkaa haluta sitä omaa vapautta arjesta ja perheestä. Toiset ihmiset on ja pysyy itsekkäinä.
Tuo talouspuolikin kannattaisi selvittää, miksi sinä esim. pienistä tuloista maksat lainan lyhennykset yms, miten mies osallistuu esim. lasten tarvikkeiden yms. hankintaan?
 
Jaa-a, meillä taas jollain lailla paljon rauhallisempaa ja tasapainoisempaa silloin, kun mies on työreissussa ja minä lasten kanssa kotona. Mitä tästäkin sitten pitäis päätellä?
 

Yhteistyössä