S
Siivekäs
Vieras
No. Jos eroa puuhaatte, muistakaa, mitä asiantuntija sanoo:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_erolapsen_parasta_asua_vain_yhdessa_kodissa_1931635.html
Keltikangas-Järvinen ehdottaa eron ja kahden kodin sijaan pienten (alle 4-vuotiaiden) lasten vanhemmille "sivistynyttä yhteiselämää", eli sitä, että sovussa eletään saman katon alla, vaikka ei ollakaan pariskunta - vaikka erillisin makuuhuonein. Voisitte koettaa rauhoittaa välistänne tilannetta sillä tavalla, että avioliitostanne tulisi nyt tällainen. Mistäs sitä tietää, jos sitten huvittaisi mennä samaankin sänkyyn hetken päästä.
Ennen kaikkea, olkaa aikuisia ja ajatelkaa lapsia ensin. Myös siitä näkökulmasta, että kumpikin itsenäisinä ihmisinä jaksatte heistä huolehtia. He ovat tosi pieniä, ja kaipaavat kaikkea mahdollista huomiota ja tasapainoista kotiympäristöä, oli teidän tunteet mitkä hyvänsä. Yhteispelikin olisi tietenkin suotavaa - ja se karsii itsekkäistä lähtökohdista toimimista, kun yhdessä yritätte miettiä tilanteen kannalta parhaita ratkaisuja nimenomaan lapsille.
Suhtautukaa käytännön ongelmiin käytännön ongelmina, ei asioina, joita jompikumpi aiheuttaa. Ja lopettakaa se riitely, toistenne syyttely ja toisianne vastaan asettuminen. Olkaa kärsivällisiä ja lempeitä toistenne kanssa.
Jos ero kangastelee mielessä, kaiken ahdistuksen keskeltä saattaa haluta tähyillä uusia joko mies, tai kumpikin teistä, mutta pienten lasten vanhempina teidän pitää asettaa heidät etusijalle. Jonkun sattumanvaraisen tyypin syliin juokseminen on helppo paniikkiratkaisu, mutta usein tulehduttaa välejä entisestään.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_erolapsen_parasta_asua_vain_yhdessa_kodissa_1931635.html
Keltikangas-Järvinen ehdottaa eron ja kahden kodin sijaan pienten (alle 4-vuotiaiden) lasten vanhemmille "sivistynyttä yhteiselämää", eli sitä, että sovussa eletään saman katon alla, vaikka ei ollakaan pariskunta - vaikka erillisin makuuhuonein. Voisitte koettaa rauhoittaa välistänne tilannetta sillä tavalla, että avioliitostanne tulisi nyt tällainen. Mistäs sitä tietää, jos sitten huvittaisi mennä samaankin sänkyyn hetken päästä.
Ennen kaikkea, olkaa aikuisia ja ajatelkaa lapsia ensin. Myös siitä näkökulmasta, että kumpikin itsenäisinä ihmisinä jaksatte heistä huolehtia. He ovat tosi pieniä, ja kaipaavat kaikkea mahdollista huomiota ja tasapainoista kotiympäristöä, oli teidän tunteet mitkä hyvänsä. Yhteispelikin olisi tietenkin suotavaa - ja se karsii itsekkäistä lähtökohdista toimimista, kun yhdessä yritätte miettiä tilanteen kannalta parhaita ratkaisuja nimenomaan lapsille.
Suhtautukaa käytännön ongelmiin käytännön ongelmina, ei asioina, joita jompikumpi aiheuttaa. Ja lopettakaa se riitely, toistenne syyttely ja toisianne vastaan asettuminen. Olkaa kärsivällisiä ja lempeitä toistenne kanssa.
Jos ero kangastelee mielessä, kaiken ahdistuksen keskeltä saattaa haluta tähyillä uusia joko mies, tai kumpikin teistä, mutta pienten lasten vanhempina teidän pitää asettaa heidät etusijalle. Jonkun sattumanvaraisen tyypin syliin juokseminen on helppo paniikkiratkaisu, mutta usein tulehduttaa välejä entisestään.