Siis onko tässä mitään järkee...? (parisuhdetilanne)

["huh huh"]

Pienet lapset (1- ja 2-v) ja uusi talo, johon muutettiin kuukausi sitten. Periaatteessa kaikki hyvin ja koko rakennusaikakin oltiin oikein onnellisia... Nyt kuukausi tapeltu rajusti, joka asiasta tulee riita ja joka asiasta nälvitään. Erosta puhuttu jo monta kertaa, mies on sitä mieltä että ei tästä mitään enää tule kun ei saada riitelyä loppumaan ja laitetaan vaan hopeat jakoon... Itse en voi uskoa, että pari kk sitten kaikki oli hyvin, mitä nyt sairas väsymys painoi mutta muuten, ja nyt ollaan jakamassa omaisuutta!!

On vaan alkanut tuntumaan että onkohan tässä nyt oikeasti mitään järkeä... Ihan uskomaton tilanne, että vasta suunniteltiin kesällä tulevia matkoja ja muita yhdessä ja nyt yhtäkkiä mietittään keskeneräisen talon myyntiä, elatusmaksuja, muuttamista toiseen kaupunkiin, lasten päiväkodin vaihtoa, työpaikan etsintää ym ym. Tuntuu, että on mopo lähtenyt käsistä tai tunteet vieneet nyt vähän liian lujaa, ero ja kaiken jakaminen on kuitenkin aika iso juttu...

Mä en koe, että ero on hyvä ratkaisu yleensäkään ja mun mielestä ongelmat on aina selvitettävissä mutta kieltämättä nyt kun tapellaan koko ajan rajusti ja oma ahdistus on korkea en jaksa enää paljoa vastaan laittaa. Miehellä on kuulemma nyt "kuppi täynnä" tätä parisuhdetta eikä muista meidän lähes 10 vuotisesta suhteesta nyt kun huonot ajat.

En tiedä mitä tehdä, myönnynkö vaan hänen tahtoonsa eron suhteen vai mitä... Tuntuu vaan, että univelat, hirveä stressi, rakennus yms. on ajanu meidät umpikujaan ja nyt pitäisi toipua ensin noista.

 

[koita jaksaa]

Jonkinlainen aikalisä? Erillään olo?

 

["vieras"]

Ei ketään väkisin voi parisuhteessa pitää... ehkä on paree ottaa aikalisä ja jättää mies yksin miettimään syntyjä syviä ennenkuin lopullisesti eroatte, eli keräät matkalaukullisen tarvikkeita ja sitten lähdet johonkin vaikka pariksi viikoksi lasten kanssa, puhutte sen jälkeen.

 

[mielikuva]

Oon samaa mieltä kanssasi. Ei mun mielestä pidä ""vaan"" kriisin takia heittää suhdetta romukoppaan. Mielestäni ensin pitäisi ainakin kovasti yrittää, menisitte vaikka pariterapiaan. Vai onko mies sitä sorttia ettei sinne suostu menemään? Kriisejä tulee ja menee, ei ihmekkään jos riitoja tulee pienten lasten ja rakentamisen keskellä!

 

["vieras"]

Ei tuossa tilanteessa kannata erota.

Sekä pienet lapset (unettomat yöt) että talonrakennus (ei vapaa-aikaa) aiheuttaa jo yksittäisinä omat kriisinsä, saati sitten yhtä aikaa.

 

["Kata"]

Tuota ei siiis oo jatkunut, kun VAAN pari kuukautta? Ei todellakaan kannata luovuttaa! Kriisi menossa, ja ihan normaalia parisuhteessa. Rakastatteko toisianne? Menkää terapiaan, jos tuntuu, ettette kahdestaan saa sotkujanne selvitettyä? Ei pitkää hyvää suhdetta kannata noin nopeasti heittää pois.

 

["huh huh"]

[QUOTE="vieras";22214085]Ei ketään väkisin voi parisuhteessa pitää... ehkä on paree ottaa aikalisä ja jättää mies yksin miettimään syntyjä syviä ennenkuin lopullisesti eroatte, eli keräät matkalaukullisen tarvikkeita ja sitten lähdet johonkin vaikka pariksi viikoksi lasten kanssa, puhutte sen jälkeen.[/QUOTE]

Toi on hyvä ajatus ja sitä on yritetty parikin kertaa jo viikonloppuina mutta se on varmaan liian lyhyt aika. Mies on ollu pari vkl:a mökillä ja minä nyt lasten kanssa reissussa 4 pv mut mikään ei oikein ole muuttunu sinä aikana, sama tilanne kun taas kotona ollaan kaikki.

Toinen ongelma on paikka mihin mennä hetkeksi. Kenellekkään kaverille ei voi noin pitkäksi ajaksi mennä, ei liioin vanhempienkaan pieniin tiloihin, hotellit taas on liian kalliita. Jos tulee joku edullinen paikka mieleen (mistä päin suomea vaan) niin vinkkaa toki?!

 

["vieras"]

Olisko aikalisä ja asumusero sopiva testi? Jos vaikka vuokraatte pariksi kk:ksi yksiön, toinen vanhemmista asuu siellä matkalaukkuelämää vaikka 2 vkoa kerrallaan kun toinen on lapsien kanssa kotona, se olisi tasapuolista ja siinä voisi selkiytyä ajatuksetkin kun saa mm VUOROTELLEN NUKUTTUA.

Jos siis mies kokee että kotona asuessa ei vaan jaksa selvittää asioita.

Muuten parin kk:n perustella aikamoisen nopeita ratkaisuja

 

["vieras"]

[QUOTE="huh huh";22214146]Toi on hyvä ajatus ja sitä on yritetty parikin kertaa jo viikonloppuina mutta se on varmaan liian lyhyt aika. Mies on ollu pari vkl:a mökillä ja minä nyt lasten kanssa reissussa 4 pv mut mikään ei oikein ole muuttunu sinä aikana, sama tilanne kun taas kotona ollaan kaikki.

Toinen ongelma on paikka mihin mennä hetkeksi. Kenellekkään kaverille ei voi noin pitkäksi ajaksi mennä, ei liioin vanhempienkaan pieniin tiloihin, hotellit taas on liian kalliita. Jos tulee joku edullinen paikka mieleen (mistä päin suomea vaan) niin vinkkaa toki?![/QUOTE]

Erilaiset lomakylät vois tarjota suht edullista majoitusta nyt sesongin ulkopuolella. Missä päin Suomea asutte?

 

["vieras"]

[QUOTE="huh huh";22214146]Toi on hyvä ajatus ja sitä on yritetty parikin kertaa jo viikonloppuina mutta se on varmaan liian lyhyt aika. Mies on ollu pari vkl:a mökillä ja minä nyt lasten kanssa reissussa 4 pv mut mikään ei oikein ole muuttunu sinä aikana, sama tilanne kun taas kotona ollaan kaikki.

Toinen ongelma on paikka mihin mennä hetkeksi. Kenellekkään kaverille ei voi noin pitkäksi ajaksi mennä, ei liioin vanhempienkaan pieniin tiloihin, hotellit taas on liian kalliita. Jos tulee joku edullinen paikka mieleen (mistä päin suomea vaan) niin vinkkaa toki?![/QUOTE]

Kuulutko ammattiliittooon, sitä kautta saa monessa edullisesti esim. lomaosakkeita?

 

[voimia]

Yritä ap pitää suhde kasassa keinolla millä hyvänsä, mies on varmaan tosiaan vain kyllästynyt mutta kyllä se kipinä taas löytyy jos jatkatte. Eihän monien vuosien suhde voi mennä nurin parin kuukauden takia! Ehkä miehellä oli ruusunpunaiset kuvitelmat uudessa talossa asumisesta?

 

["mää"]

Viekää lapset viikonlopuksi hoitoon ja menkää vaikka Tallinnaan miettimään tilannetta, rentoutumaan (jos mahdollista) ja NUKKUMAAN. Ei maksa enempää kuin terapia, joka sekin on hyvä idea, mutta vie kuukausia tai ainakin viikkoja.

Älä luovuta. Tsemppiä!

 

[mää taas]

Jos lähdet lasten kanssa pois, et ole sen jälkeen sen levänneempi kuin ennen "koe-eroa". Mutta kaikkea kannattaa kokeilla.

 

[sinulle vain]

Hei! Meillä rakennetaan myös ja kohta ollaan sisustusvaiheessa. Tiedän miten raskasta se on, vaikka lapsemme eivät olekaan noin pieniä kuin teillä. Älkää heittäkö kymmenvuotista liittoanne hukkaan. Kiireesti nyt vain apua hakemaan. Tiesitkö, että perheneuvoloiden lisäksi srk tarjoaa monesti ilmaista ja laadukasta pariterapiaa. Vetoa tässä tilanteessa lapsiin, jos puolisosi ei ole halukas lähtemään apua hakemaan. Olette molemmat hyvin uupuneita ja sellaisessa tilanteessa ei kannata erota. Eroaminen olisi "luovuttamista" ja saattaisitte molemmat katua sitä myöhemmin. Mahdollista asumuserokaan ei ehkä kannata, koska se paljon useammin johtaa lopulliseen eroon kuin uuteen alkuun.

Koen että olet hirveän malalissa energioissa. Kaikki on niin raskasta, tunnet itsesi tyhjäksi ja kuiviin imetyksi. Mutta saat vielä asiat järjestykseen ja tulevassa löydät onnen ja tasapainon. Voimia Sinulle pienten lasten äiti!

 

["huh huh"]

[QUOTE="Kata";22214136]Tuota ei siiis oo jatkunut, kun VAAN pari kuukautta? Ei todellakaan kannata luovuttaa! Kriisi menossa, ja ihan normaalia parisuhteessa. Rakastatteko toisianne? Menkää terapiaan, jos tuntuu, ettette kahdestaan saa sotkujanne selvitettyä? Ei pitkää hyvää suhdetta kannata noin nopeasti heittää pois.[/QUOTE]

Niimpä. Pari kuukautta on nyt tapeltu mutta tosi rajusti ja kaikki mahdolliset haukkuma-sanat heitetty. Niimpä ainakaan tällä hetkellä en voi sanoa miestäni rakastavan ja hän on sanonut ettei tunteita mua kohtaan enää ole mut en ihan usko, kun ei kai ne ihan niin äkkiä voi hävitä...?

On meillä ollu hankalia aikoja ennenkin mut myös paljon hyvää, tällä hetkellä vaan erityisesti mies ei pysty muistamaan kun huonot ajat. Kommunikaation puute ja miehen puhumattomuus on ollu monien kriisien syynä ja uskon, että jatkossa nää voitais välttää jos minä saisin omat jutut ja hän oman puhumattomuutensa selvitettyä terapiassa. Mut millä motivoit miehen yrittämään vielä jos mittari ihan täynnä ja ero vaan mielessä?!!

 

["vieras"]

Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys, jos se yhtään lohduttaa :hug: eli toivoa vois olla.

Missäpäin asutte (lähin isompi kaupunki 200 km säteellä) niin etsitaan sopivaa majoitusta?

 

["Niin"]

En sano teidän tilanteesta mitään, kun en siitä mitään tiedä, mutta meillä kun mies "yhtäkkiä" huomas että ennen täysin toimiva parisuhde olikin ollut jo pitkään ihan kauhea ja kestämätön, taustalla olikin simpsakka työkaveri.

Kun ihastus laimeni niin kotiarkikin alkoi taas maistua.

 

[voimia]

[QUOTE="huh huh";22214234]Niimpä. Pari kuukautta on nyt tapeltu mutta tosi rajusti ja kaikki mahdolliset haukkuma-sanat heitetty. Niimpä ainakaan tällä hetkellä en voi sanoa miestäni rakastavan ja hän on sanonut ettei tunteita mua kohtaan enää ole mut en ihan usko, kun ei kai ne ihan niin äkkiä voi hävitä...?

On meillä ollu hankalia aikoja ennenkin mut myös paljon hyvää, tällä hetkellä vaan erityisesti mies ei pysty muistamaan kun huonot ajat. Kommunikaation puute ja miehen puhumattomuus on ollu monien kriisien syynä ja uskon, että jatkossa nää voitais välttää jos minä saisin omat jutut ja hän oman puhumattomuutensa selvitettyä terapiassa. Mut millä motivoit miehen yrittämään vielä jos mittari ihan täynnä ja ero vaan mielessä?!![/QUOTE]

Älä ainakaan ärsytä yhtään lisää vaan yritä todistaa että olet vielä miehesi haluama nainen.
Minustakin on tosi huono idea tuo asumusero, ennemmin tarvitsisitte kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia!

 

["huh huh"]

Jos lähdet lasten kanssa pois, et ole sen jälkeen sen levänneempi kuin ennen "koe-eroa". Mutta kaikkea kannattaa kokeilla.

Toi on ihan totta. Nyt 4 päivän reissun jälkeen lasten kanssa olen lopen uupunut... Molemmat ovat heräilleet yli 5 kertaa joka yö ja flunssa päällä kaikilla. Mies sen sijaan on nauttinut yksin olosta, levännyt ja harrastanut, käynyt ulkona...

Mä ymmärrän, että miehelle on helppo miettiä eroa kun elämä on sen jälkeen paljon helpompaa ilman lapsia ja huonoa vaimoa (ei univelkoja, kiukkua, siivoamista, sotkuja ym. mitä lapset aiheuttaa), palkka on iso ja vain pieni osa menee elareihin, on työpaikat ja vakaa elämä jo valmiina.

 

[***]

[QUOTE="Niin";22214277]En sano teidän tilanteesta mitään, kun en siitä mitään tiedä, mutta meillä kun mies "yhtäkkiä" huomas että ennen täysin toimiva parisuhde olikin ollut jo pitkään ihan kauhea ja kestämätön, taustalla olikin simpsakka työkaveri.

Kun ihastus laimeni niin kotiarkikin alkoi taas maistua.[/QUOTE]

Valitettavasti tuli tämä ihan sama mieleen, jos mies on tässä nyt aktiivisempi osapuoli ja asiat on edenneet noin vauhdilla ja puhutaan jo konkreettisista asioista eroon liittyen.

Vahvasti epäilen, että mökkireissulla on ollut seuraa mukana.

 

["vieras"]

[QUOTE="huh huh";22214301]Toi on ihan totta. Nyt 4 päivän reissun jälkeen lasten kanssa olen lopen uupunut... Molemmat ovat heräilleet yli 5 kertaa joka yö ja flunssa päällä kaikilla. Mies sen sijaan on nauttinut yksin olosta, levännyt ja harrastanut, käynyt ulkona...

Mä ymmärrän, että miehelle on helppo miettiä eroa kun elämä on sen jälkeen paljon helpompaa ilman lapsia ja huonoa vaimoa (ei univelkoja, kiukkua, siivoamista, sotkuja ym. mitä lapset aiheuttaa), palkka on iso ja vain pieni osa menee elareihin, on työpaikat ja vakaa elämä jo valmiina.[/QUOTE]

Jos miehen arvoasteikossa nuo menee vaimon ja lasten edelle niin heitä niskaperseotteella hyvin äkkiä pihalle!

 

["huh huh"]

Kiitos kovasti kannustuksesta!! Ihan tuli kyynel silmään kun teidän vastauksia luin.

Näin minäkin olen nyt tämän reissun aikana alkanut ajatella ettei kaikkea kannata heittää hukkaan kuitenkaan vaan yrittää kannattaisi kovastikkin vielä. On vaan hankala kun mies on ei näe asioita samalla lailla... Ja tuntuu ihan tympeeltä muutenkin puhua yrittämisestä kun ei tunne kun vihaa ja katkeruutta toista kohtaan. Mutta jos jättää tunteet pois ja mieskin ymmärtäisi, ettei hirveällä vaihdilla eroamisessa ole tässä tilanteessa mitään järkeä.

Me asutaan lähellä Kajaania.

 

["vieras"]

No itäsuomessa on montakin kylpylää jotka todella halvalla mainostavat yöpymisiä ruokineen.

 

["huh huh"]

[QUOTE="vieras";22214332]Jos miehen arvoasteikossa nuo menee vaimon ja lasten edelle niin heitä niskaperseotteella hyvin äkkiä pihalle![/QUOTE]

Valitettavasti mä tiedän montakin miestä, joiden mielestä elämä eron jälkeen (lasten asuessa äidillään) on paljon mukavampaa kuin ennen, kun sitten saa mm. sitä omaa aikaa riittävästi eikä tarvitse kaikkia kiukunpuuskia kuulla...

 

[piranha]

Ja mä kun olen aina ihmetellyt, kun usein tulee myyntiin lähes valmiita taloja.. Tässä siis ainakin yksi selitys. Ehkä sun miehesi tajusi rakennusaikana, ettei hän haluakaan perinteistä koti-idylliä: kaksi lasta, omakotitalo, farmariauto tms. Ei ketään voi pakottaa jatkaa suhdetta. Voisiko miehesi muuttaa joksikin aikaa muualle? Melko varmasti tajuaisi, että on tekemässä ison virheen ja haluaa palata kotiin. Jos ei halua palata, niin sitten on parempi antaa mennäkin!