Siis onko oikeesti ihan yleistäkin, että päiväkoti-ikäinen lapsi

  • Viestiketjun aloittaja Tsipadui
  • Ensimmäinen viesti
Tsipadui
puree, lyö ja sylkee vanhempaansa päin hermostuessaan?
Mä oon kauhulla katellu Super Nanny-ohjelmaa ja ajatellut monesti, että mistä ne löytääkin ne ääripäät siihen ohjelmaan, mutta tänään,kun hain omaa kuopustani hoidosta,niin näin tilanteen, missä poika n. 3-4v hermostui äidilleen kotiinlähtötilanteessa ja alkoi silmittömästi hakkaamaan ja puremaan äitinsä käsivartta ja lopulta alkoi järjetön sylkeminen äidin päälle :O
Ja ko. äiti vaan sanoi (tiukasti kylläkin), että: "Noh!" mutta jatkoi silti kävelyä eteenpäin, eikä sen kummemmin puuttunut tilanteeseen.
Mä oon vieläkin ihan järkyttynyt ja aloin miettimään, että mikä ihme menee kasvatuksessa niin pieleen, että lapsesta tulee sellanen (tai oikeamminkin, mihin se lapsi reagoi..) ?
Itselläni useampi lapsi, tyttöjä ja poikia, eikä yhdenkään kanssa ole ollut missään ikävaiheessa sellaista, että olisivat käyneet minuun kiinni, taikka sylkeneet ketään päin...
Eli onko toi ilmiö oikeesti paljon yleisempi,kun mä oon edes voinut kuvitella?
 
Tsipadui
No jos se ei ole kasvatuksesta kiinni,niin mistä sitten? :O
Kyllä mun näkökulmasta se äiti tilanteessa, jonka tänään näin, toimi aivan älyvapaalla tavalla,kun ei puuttunut siihen tilanteeseen mitenkään.. Jopa minä, ulkopuolisena sain äidin käytöksestä sen viestin, että hän oli joko välinpitämätön, taikka täysin kykenemätön tilannetta käsittelemään ... :(
 
"Ilona"
No ehkä se äiti on ollut samassa tilanteessa ennenkin ja tietää kuinka lapsi helpoimmin siitä pääsee yli. Kysehän ei ole lapsen pahuudesta vaan lapsen kyvyttömyydestä käsitellä negatiivisia tunteitaan muulla tavalla.

Oma kokemukseni on se, että lapsi rauhoittuu nopeimmin kun saa syliä ja halia ja ymmärrystä, koska meillä yleensä näitä esiintyy muutenkin lähinnä yliväsyneenä. Toki rajat pitää asettaa, mutta siinä tilanteessa kun lapsi ei itse pysty kontrolloimaan itseään niin siitä jäähystä tms. ei välttämättä ole mitään apua.
 
Tsipadui
Olivat siis päiväkodin pihalla jo kotiin lähdössä..
Ai mitä itse tekisin..? Paha oikeastaan sanoa, kun ei ole vastaavaa tilannetta ollut, mutta en ainakaan jatkaisi matkaa,niinkun mitään ei olisi tapahtunut.. Kyllä mä vähintään laskeutuisin sen lapsen tasolle ja kävisin asian tiukasti läpi + kertoisin lapselle seuraukset,mitä ko. käytöksestä seuraa.
 
  • Tykkää
Reactions: Dragonfly77
"vierailija"
Meillä ei kumpikaan lapsista (poika eikä tyttö) ole ollut väkivaltainen vanhenpiaan tai muitakaan kohtaan. Olen nähnyt kyllä ystävien lasten potkivan,lyövän,purevan,repivän hiuksista äitiään,se tuntuu tosi pahalta,nämä äidit ovat tilanteessa ihan avuttomia... En tie mitä pitäs tehdä,mutta kun ei pelkkä "noh" riitä,enemmän pitäisi tehdä. Menisin lapsen tasolle,katsoisin silmiin,tiukasti kieltäisin ja pitäisin käsistä kiinni,jäähyä... enkä vaan kävelis ja sanois noh.
 
"Ilona"
[QUOTE="vierailija";27543917]Meillä ei kumpikaan lapsista (poika eikä tyttö) ole ollut väkivaltainen vanhenpiaan tai muitakaan kohtaan. Olen nähnyt kyllä ystävien lasten potkivan,lyövän,purevan,repivän hiuksista äitiään,se tuntuu tosi pahalta,nämä äidit ovat tilanteessa ihan avuttomia... En tie mitä pitäs tehdä,mutta kun ei pelkkä "noh" riitä,enemmän pitäisi tehdä. Menisin lapsen tasolle,katsoisin silmiin,tiukasti kieltäisin ja pitäisin käsistä kiinni,jäähyä... enkä vaan kävelis ja sanois noh.[/QUOTE]

Huomaan että sinulla ei ole siitä tilanteesta kokemusta kuten sanoitkin. No saahan sitä ihmetellä kaikkea mutta päteminen on turhaa.
 
Tsipadui
Sinällään tosi vaikea ottaa kantaa,kun ei itse ole joutunut tollasta tilannetta kohtaamaan, mutta mä en kertakaikkiaan voi kuvitella itseäni jatkamassa vaan matkaa tollasessa tilanteessa... Mähän antaisin lapselle viestin, että käytös on ihan hyväksyttävää..?
Mä en oo hyväksynyt, enkä hyväksy, omilta lapsiltani edes sitä, että esim. tiuskivat mulle rumasti takasin,kun sanon jotakin, tai ojennan heitä jostakin... Sitäkin kuulee järkyttävän paljon lähipiirissä ja suurin osa ei reagoi sellaseen käytökseen millään tavalla -pahimmassa tapauksessa alkavan karjua sen lapsen kanssa kilpaa... Käsittämätöntä..
 
"vierailija"
Sinällään tosi vaikea ottaa kantaa,kun ei itse ole joutunut tollasta tilannetta kohtaamaan, mutta mä en kertakaikkiaan voi kuvitella itseäni jatkamassa vaan matkaa tollasessa tilanteessa... Mähän antaisin lapselle viestin, että käytös on ihan hyväksyttävää..?
Mä en oo hyväksynyt, enkä hyväksy, omilta lapsiltani edes sitä, että esim. tiuskivat mulle rumasti takasin,kun sanon jotakin, tai ojennan heitä jostakin... Sitäkin kuulee järkyttävän paljon lähipiirissä ja suurin osa ei reagoi sellaseen käytökseen millään tavalla -pahimmassa tapauksessa alkavan karjua sen lapsen kanssa kilpaa... Käsittämätöntä..
Juurikin näin,meilläkin.
 
Tsipadui
Eikä tässä oo tarkotuskaan päteä herranen aika sentään..Vaan ihmetellä...
Jos aikuinen ei saa pysäytettyä 3-5-vuotiaan lapsensa väkivaltaista käytöstä, niin miten käy,kun se lapsi kasvaa teiniksi? Mun teinipoika on mua jo nyt 16-vuotiaana päätä pidempi ja ihan miehen kokoinen.Jos se sais päähänsä käydä mun päälle,niin mä makaisin teholla...
Eli kai sille asialle on pakko voida jpotakin tehdä? Siis hakea sitten vaikka ammattiapua tms.. eihän sitä voi jäädä van odottamaan, että ton sortin käytöshäiriö katoaa itestään? Koska sitä se ei varmasti tee...
 
konstit on joskus monet
Mitäs jos se äiti on kokeillut jo monta eri menetelmää miten saada kitkettyä lapselta huonon käytöksen ja mikään ei ole tehonnut. Nyt saattaa olla vuorossa välinpitämättömyys, se nimittäin tehoaa joihinkin lapsiin. Mutta yhtä hyvin se voi olla oikeasti välinpitämätön tai ei ole auktoriteettia lapseen...
 
"Ilona"
No vaikea kommentoida ohjelmaa kun en sitä ole nähnyt, mutta silloin kun on tällainen lapsi joka ei pysty hillitsemän itseään niin se ei ainakaan auta jos aikuinen myös menettää itsehillintänsä. Eli se rauhallisuus voi olla sellaista liioiteltua ihan tarkoituksella.
 
"sad"
Huomaa että ap:lla ei tosiaan käsitystä erityislapsen kanssa elosta :) Itse olisin toiminut täysin samanlain kun tuo kauhistelun kohteena oleva äiti. Meillä ainakin tuo "välinpitämättömyys" tehoaa adhd/dysfasia-lapsen raivareihin kaikkein parhaiten. Sitten vasta kun kiukku purettu ja rauhoituttu niin puhutaan ja sylitellään. Ja väitän ettei kyse ole millään lailla kasvatukseta, lapsella kaksoispuolisko joka käyttäytyy aina ja joka tilanteessa kuin enkeli. Ikävältä kuulostaa moinen arvostelu, jotkut eivät tosiaan vaan tajua että kaikki lapset eivät välttämättä ole "terveitä" :(
 
Itse tekisin: Menisin tietysti lapsen tasolle puhumaan että mitä käytöksestä seuraa ja laittaisin välittömästi rangaistuksen toteen. Paikka ja aika eivät saisi olla tekosyy ettei jäähyä voi pitää. Omaa lastani olen laittanut rakennuksen nurkkaan, ulos miettimään käytöstään ja komentanut ettei saa tulla siitä pois. 2 min kuluttua olen päästänyt lapsen pois ja kertonut miksi hän joutui jäähylle. Uskon ettei lapsi montaa kertaa enää riehuisi niin ainakaan tarhanportilla :) Lapsen on pakko totella jäähyä koska hänet laitetaan jäähypaikalle kuitenkin aina uudestaan ja uudestaan jos ei hän heti pysy siinä.
 
Tsipadui
Sen lapsen kiukku ei todellakaan ollut mitään hallitsematonta kiukkua... Sen siitä tilanteesta näki..
Ja sad ei voisi enempää olla väärässä..Mulla on 2 erityislasta itselläni..Ei se automaattisesti tarkoita varmaankaan sitä, että lapsi käyttäytyy huonosti/väkivaltaisesti...? Lapsi se on erityislapsikin ja ihan kasvatettavissa,niinkun kuka tahansa muukin lapsi..Vaatii juu paljon enemmän työtä ja kärsivällisyyttä, mutta ei se huono käytös ole sallittua niille erityislapsillekaan.
 
Eikä tässä oo tarkotuskaan päteä herranen aika sentään..Vaan ihmetellä...
Jos aikuinen ei saa pysäytettyä 3-5-vuotiaan lapsensa väkivaltaista käytöstä, niin miten käy,kun se lapsi kasvaa teiniksi? Mun teinipoika on mua jo nyt 16-vuotiaana päätä pidempi ja ihan miehen kokoinen.Jos se sais päähänsä käydä mun päälle,niin mä makaisin teholla...
Eli kai sille asialle on pakko voida jpotakin tehdä? Siis hakea sitten vaikka ammattiapua tms.. eihän sitä voi jäädä van odottamaan, että ton sortin käytöshäiriö katoaa itestään? Koska sitä se ei varmasti tee...
Kun lapsi kasvaa eskari ja koulu-ikään, tulee mukaan sitten oppilashuoltoryhmät ja moniammatillinen ryhmä joka puuttuu lapsen käytökseen. Lapsi pääsee ns 'laitosputkeen' ajanmyötä, jos käytös pahenee. Maalailen piruja seinille, mutta kärjistäen noin.
 
"Ilona"
Lisäksi kaikki lapset EIVÄT ole ns. normaalej vaikka mitään diagnoosia ei olisikaan.

Mutta esimerkiksi oma 5-vuotiaani on aina ollut luonteeltaan erittäin solidaarinen toisia lapsia kohtaan, oppi tämän lyömisen viimeisen vuoden aikana päiväkodista ja pikkusiskoltaan 2 v joka on tulinen ja fyysinen luonteeltaan. En todellakaan ole huolissani siitä, että hän löisi meitä enää koululaisena, se loppuu kyllä kunhan hän oppii käsittelemään tunteitaan paremmin. Niin, ja kyse ei ole siitä, ettei häntä olisi ojennettu ja jäähyäkin kokeiltu kymmeniä kertoja, siitä ei vain ole mitään apua. Se mikä auttaa on lohduttava syli.
 
Meillä 4v on nyt alkanut purkaa ulos pahaaoloaan mun sairastumisen vuoksi. Olin puolisen vuotta enemmän tai vähemmän poissa kuvioista ja poika ei ragoinut juuri mitenkään. Toki aina sanoi rakastavansa ja ikävöivänsä mua. Nyt olen ollut terveenä kotona kuukauden päivät ja käytös on muuttunut ajoittain väkivaltaiseksi. Tuollaisen kohtauksen tullessa, riippumatta missä ollaan, laskeudun lapsen silmien tasolle, otan tiukan katseyhteyden ja sanon ettei äitiä lyödä, MISSÄÄN OLOSUHTEISSA. Silloin lapseni yleensä alkaa itkeä ja pyytää anteeksi vapaaehtoisesti. Joskus on täytynyt viedä hetkeksi jäähylle johonkin sopivaan paikkaan.

Tämä toimii, varmaankin siksi ettei lapseni ole (kai) ns. erityislapsi vaan tiedän mistä nämä käytöshäiriöt johtuvat. Nyt ollaan taas menossa jo parempaan eikä lapsi ihan joka päivä yritä haastaa minua :)
 
"Ilona"
No se on sitten eri asia jos lapsi vaan testaa rajojaan, silloin toki pitää jämäkästi puuttua. Mutta sitä on ulkopuolisena monesti aika vaikea sanoa mistä on kyse.

Niin ja meidän lapsen kohdalla ei taatusti tule mitään ammattilaisia puuttumaan tähän, ei ole päiväkodissa kertaakaan ollut mitään ongelmaa, se kohdistuu vain meihin luotettuihin ihmisiin eli perheenjäseniin. Eli ei todellakaan lyö ketään siellä päiväkodissa, hoitajia tai lapsia.
 
"sad"
Sen lapsen kiukku ei todellakaan ollut mitään hallitsematonta kiukkua... Sen siitä tilanteesta näki..
Ja sad ei voisi enempää olla väärässä..Mulla on 2 erityislasta itselläni..Ei se automaattisesti tarkoita varmaankaan sitä, että lapsi käyttäytyy huonosti/väkivaltaisesti...? Lapsi se on erityislapsikin ja ihan kasvatettavissa,niinkun kuka tahansa muukin lapsi..Vaatii juu paljon enemmän työtä ja kärsivällisyyttä, mutta ei se huono käytös ole sallittua niille erityislapsillekaan.
Tuo välinpitämättömyys toimii ainakin meidän lapsen kohdalla, voit uskoa että lähes kaikkea on maan ja taivaan väliltä kokeiltu. Tähän toimintamalliin ollaan päädytty yhdessä lastenlääkärin ja neuropsykologin kanssa. Oletko koskaan lukenut kirjaa Ross W Greene/Tulistuva lapsi? Suosittelen erittäin lämpimästi :)
 
"vieras"
Käyttäydyn eri tavalla ollessani kahden lapsen kanssa kuin seurassa. Näkemäsi äiti ei välttämättä sanoisi vain "noh" , jollei olisi kaikkien ihmisten ympäröimänä. Siinä samaan aikaan nolottaa oman lapsen käyttäytyminen ja samaan aikaan miettii miten muut äidit käyttäytyisivät tässä tilanteessa ja unohtaa lopulta käyttäytyä niin kuin normaalisti käyttäytyisi. Nykyään ollaan niin arvostelevia. Tarkoitan jos lapsi ensimmäistä kertaa julkisesti käyttäytyy noin. Jatkuvasti julkisesti noin käyttäytyvien lasten äidit ovat varmasti tottuneet ja eivät häpeile asiaa.

Tottakai niitäkin äitejä on, jotka eivät osaa vaikeita lapsia kasvattaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Corona77
"vieras"
En minäkään jäisi minnekään pk:n portille tai vastaavaan kinaamaan, enkä todellakaan laittaisi lastani pihalla nurkkaan jäähylle. Meillä mentäisiin autoon, vaikka sitten äidin kainalossa ja siellä sitten omassa rauhassamme puitaisiin asia. Koska tilanteessa olisin kuitenkin minä ainoa kärsijä, niin minulla lienee oikeus päättää miten puuttuisin ilman, että tarvitsisi muille vanhemmille huudella, että "käsittelemme kyllä tämän asian".
 

Yhteistyössä