Siis olenko mä nyt jotenkin huono äiti ja outo, kun en käy perhekahviloissa?

["kyllästynyt"]

En ole missään vaiheessa kokenut tarvetta käydä missään äitiysharrastuksissa (muskarit, vauvajumpat jne.) saati perhekahviloissa keskustelemassa äitinä olosta ja lapsista. Ei meillä lapsi ole muuttanut elämää niin radikaalisti, että pitäisi lähteä hakemaan vertaistukea tai harrastamaan äitiyttä. Mä harrastan itsekseni, mies itsekseen ja lapsi kulkee mukana yhteisissä jutuissa sitten. Elämä siis on jatkunut ihan normaalisti ja lapsesta on tullut YKSI osa meidän elämää.

Lapsen saaneiden tuttujen ja kaverien mielestä olen kuitenkin outo ja itsekäs, kun en harrasta tuollaisia asioita. Mutta miksi pitäisi, kun ei kiinnosta? Ei sen pitäisi olla heiltä pois. Ei vaan kiinnosta istua päiviä lapsilauman keskellä keskustelemassa rintapumpuista ja nettivaatekaupoista. Ei ne ole kiinnostaneet ennenkään.

Aikamoiselle arvostelulle ja kyräilylle sitä altistuukin lapsen saannin myötä, vaikka elämme ihan normaalia elämää. Ilmeisesti olisi pitänyt käydä jossain identiteetinvaihdosleikkauksessa, kun lapsi tuli.

 

["vieras"]

No jos tuo käymättömyys tekee äidistä huonon niin sitten minäkin olen huono äiti. Ei mitään kiinnostusta mennä keskustelemaan minkä väristä kakkaa on tänään kenenkin lapselta tullut.

 

["Anne"]

Jos se siitä riippuu niin huono äiti olen sitten minäkin. Tosin en nakkaa kakkaakaan, on muutakin tekemistä kuin istua sumppiloissa.

 

[Madicken04]

En näe tuossa mitään huonoa.

Itse kahden vanhemman lapsen kanssa kävin aikanaan avoimessa päiväkodissa ja siinä samassa yhteydessä olevassa leikkipuistossa usein. Sielä oli hyvä porukka ja puhumkista riitti paljon muustakin kuin lapsista. Sinne oli helppo mennä vain kahville ja tapaamaan tuttuja, lapset sai leikkiä keskenään ja aikuiset jutella omiaan.

Nyt kun kolmas syntyi pidemmällä ikäerolla, on tuo vanhan avoin päiväkotimme parin muun vastaavan tavoin lakkautettu ja tilalle perustettu yksi iso avoin päiväkoti kauemmas kotoamme. Alkuun suunnittelin meneväni tuonne vauvan kanssa useinkin, mutta parin käyntikerran jälkeen on jäänyt jotenkin plääh-olo. Ihmisiä on hirveästi eikä sitä tunne ketään. Laulutuokiossa ei meinaa löytää itselleen paikkaa ja kahvipöytiinkin saa jonottaa. Jotenkin sitä vaan tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja muutenkin noin pikaisen kuulemisen perusteella jutut pyörivät paljon enenmmän lasten (usein juuri sen esikoisen) ympärillä eikä niihin oikein pääse mukaan, lähinnä sellaista "otan näin kohteliaisuudesta osaa keskusteluun ja mietin missä vaiheessa on sopivaa liueta paikalta".

Vauva on vasta 5,5kk eli ei vielä itse kaipaa tuota, tosin suunnitelmissa on pidempi kotiäitiys/kotihoito joten jossain vaiheessa sitä kai pitäisi ruveta tuollakin käymään. Siksi siis parhaillanikin mietin yrittäisinkö tänään iltapäiväksi mennä mukaan vai en...

 

[lkjhg]

Kyllä siellä kerhossa voi puhua ihan normaaleista asioista, aikuisten kanssa. Lapset viihtyy, kun on uusia leluja ja äiti voi jutella. Itsekin kyllä valitsen mihin kerhoon menen, mutta on niitä kivojakin paikkoja olemassa.

 

["Tia"]

Itse käyn, jos käyn, perhekahvilassa siksi, että lapset näkevät muita lapsia, saavat vähän harjoitella leikkimistä muiden kanssa jne. En mä siellä itse mitään yleensä ehdi keskustelemaan, kun paimennan lapsiani. Mun lapseni ovat jo melkein 4 ja 1,5 v. En mä siellä käynyt silloin, kun esikoinen oli vauva.

 

[tasapainoo]

Meille ne on olleet henkireikiä monella tasolla, mutta ei kai ne nyt mikään pakko ole. Ainut mikä suuri etu minusta niissä on lapsen tutustuminen toisiin lapsiin, mutta se nyt voi tapahtua muillakin tavoin. Miksi ihmeessä olisit huono äiti? Päinvastoin, kuulostaa siltä olet löytänyt hyvän tasapainon jo kerran lapsi, äiti ja isä ovat tyytyväisiä. Päävirrasta poikkeavaa käytöstä ihmetellään aina, tulee sitä itsekin tehtyä, ei se ole aina pahansuopaa.

 

["kyllästynyt"]

Kyllä siellä kerhossa voi puhua ihan normaaleista asioista, aikuisten kanssa. Lapset viihtyy, kun on uusia leluja ja äiti voi jutella. Itsekin kyllä valitsen mihin kerhoon menen, mutta on niitä kivojakin paikkoja olemassa.

Juu, en mä sitä sanokaan ja pakkohan niiden on olla viihtyisiä, kun ihmiset siellä käy. Mut mua ei suoraan sanottuna kiinnosta nuo ympäristönä yhtään, kun en oikein jaksa viettää aikaani vieraiden lapsien keskellä ja usein se äitiys on ainoa yhdistävä tekijä noissa piireissä. Lapset keskeyttää keskustelun usein ja mulla on sitten ihan omat ystävät ja tutut, joiden kanssa vietetään normaalisti aikaa ja on oikeasti jotain puhuttavaa ja yhteistä taustaa. En oikein jaksa harrastaa lapsia ja äitiyttä, se veisi mun mielenterveyden.

 

[sh-äiti]

No et tietenkään ole huono tai outo äiti. Jokainne harrastaa omien mieltymysten mukaan. Itse olen käynyt Mll:n perhekahvilassa sekä srk:n perhekerhossa lähes viikottain 8v ajan. Ja kyllä meidän lapsilta olisi jäänyt suurin osa kavereista saamatta ilman näitä paikkoja.

 

[..]

Omassa kaveripiirissä on riittänyt vauvoja, joten ollaan yleensä tavattu näissä kaveriporukoissa ainakin parin viikon välein. Vauvauinnisa on käyty, mutta sehän onkin koko perheen harrastus, eikä mikään mammalaji. Muskarissa kävin muutaman kuukauden kun lapsi oli jo lähemmäs 1v eli en mennyt tavatakseni muita äitejä, vaan antaakseni lapsen kokea erilaisia asioita. Kotona kun minun ei niin tule loruteltua tai lauleltua (joka taas minulle on iskostettu päähän hyvän äidin merkkinä).

Nyt kun pikkukakkonen syntyy, niin ehkä alan käymään jossain perhekahvilassa. En oikein keksi muuta paikkaa, minne voisi mennä kahden alle 2v:n kanssa. Isompi kun on tässä välissä ollut jo hoidossakin, joten on tottunut leikkimään muiden kanssa ja sitä mielellään jatkan. Ajattelen niin, että parempi käydä jossain jatkossakin kuin, että isompi on pelkästään kotona minun ja vauvan kanssa. Hoitoon en toki noin pientä laita huvin vuoksi vain yhdessäleikkimistä opettelemaan.

Eli joo, en niinkään ajattele itseäni näissä mammaharrastuksissa käymisessä vaan sitä mitä se voi antaa lapselleni/lapsilleni.

 

["Tia"]

Ap, minkä ikäisiä sun lapset on, ja onko ne kotihoidossa ja miten pitkään? Meinaan, tollasten ei-enää-vauva-ikäisten kanssa, voi monen mielestä olla niin, että jos ei pääse ulos kotoa ja lapset saa eergianpurkua ja virikkeitä muuallakin, just se vie äidin mielenterveyden. Koska meidän muksut ainakin tulee seinähulluiksi jos ei oo riittävästi kodin ulkopuolista tekemistä, ja mielellään just niin, että siihen liittyy muitakin lapsia. Itsekään en oo oikein koskaan ymmärtänyt mitään vauvamuskareita, mutta isompien (yli 1 v) lasten harrastukset taas kyllä.

 

[Madicken04]

[QUOTE="kyllästynyt";23791851]Juu, en mä sitä sanokaan ja pakkohan niiden on olla viihtyisiä, kun ihmiset siellä käy. Mut mua ei suoraan sanottuna kiinnosta nuo ympäristönä yhtään, kun en oikein jaksa viettää aikaani vieraiden lapsien keskellä ja usein se äitiys on ainoa yhdistävä tekijä noissa piireissä. Lapset keskeyttää keskustelun usein ja mulla on sitten ihan omat ystävät ja tutut, joiden kanssa vietetään normaalisti aikaa ja on oikeasti jotain puhuttavaa ja yhteistä taustaa. En oikein jaksa harrastaa lapsia ja äitiyttä, se veisi mun mielenterveyden.[/QUOTE]

Siinä tapauksessa ei kannata mennä. =) Itselle isompien lasten kohdalla tuo oli loistopaikka kun ei tunnettu lähistöltä oikeastaan ketään (oli muutettu juuri ennen kuin aloin odottaa esikoista). meillä muodostui pieni ja tiivis kaveripiiri tuolla ja ollaan siis tutustuttu paljon muillakin kuin lasten tasolla. On löytynyt ihmisiä joilla on samanlaisia kiinnostuksenkohteita, harrastuksia, samantyylistä työhistoriaa samoin kuin niitä jotka ovat herttäneet kiinnostusta nimenomaan sen erilaisen taustansa ja elämänsä vuoksi. Ollaan tavattu paljon ilman lapsia ja tavataan yhä vaikka nuo esikoiset ovat jo 6v.

Nyt vaan ei tässä lähistöllä ole tuttuja joilla olisi smanaikäisiä lapsia kuin meidän kuopus ja käytännössä siis nämä kaverit ovat akikki työelämässä ja minä yksin kotona vauvan kanssa. Siksi olisin kaivannut tuota leppoisaa kerhoseuraa tälläkin kertaa mutta tunnelma tuolla isommassa kerhossa on ihan erilainen ja mietinkin pitäisikö suosiolla yrittää löytää uusia paikkoja tai tyytyä leikkipuistoiluun ja johonkin vuavamuskariin.

 

[millamollamaijakaija]

En minäkään aina ole kerhossa viihtynyt. Joskus ei löydy sellaista, jonka kanssa voisi puhua. Mutta en siellä itseni takia olekaan käynyt vaan lapsen. Hän on ainokainen (no nyt toinen tulossa) eikä minulla ollut muita äitituttuja. Asuinaluekaan ei meillä ole kaikkein lapsirikkain, niin ajattelin että lapsi saa seuraa ja oppii olemaan muiden kanssa

Aluksi olin samalla asenteella - minuahan ei kiinnosta mitkään äitijutut ja minulla on omat juttuni. No, se lapsihan on hyvä aihe lastenkerhossa päästä ensin edes juttuun toisten kanssa. Niissä omissa jutuissa sitten toteutan itseäni. Lapseni on ujo, hänen takiaan minä kerhoissa käyn. Ei hänen tarvitse yltiösosiaaliseksi ruveta, mutta en usko että olisi ollut hyvä sekään että aina kaksistaan vietämme päivät, ensin kaksin kotona ja sitten kaksin leikkipuistossa..

 

["poks"]

Juu, en minäkään käynyt esikoisen vauva-aikana. Kahden pienen kanssa juurikin opettelemassa ja totuttelemassa lapsiryhmiin ennen päiväkodin aloittamista ja koin sen hyödyllisenä, vaikka itse en pidäkään noista. Lapsi sen sijaan rakasti kerhoa.

 

[EllaDonna]

[QUOTE="vieras";23791734]No jos tuo käymättömyys tekee äidistä huonon niin sitten minäkin olen huono äiti. Ei mitään kiinnostusta mennä keskustelemaan minkä väristä kakkaa on tänään kenenkin lapselta tullut.[/QUOTE]

Mä olen käynyt tosi paljon perhekahviloissa, muskareissa yms. Mutta koskaan en ole kuullut puhuttavan kakanväristä, rintapumpuista tms. Miten typeriä ihmiset oikein ovat, kun kuvittelevat tuollaisia, jos eivät ole edes koskaan käyneet tutustumassa noihin paikkoihin. Ja sitten pitää tulla vielä mammapalstalle julistamaan "totuuksiaan", kuinka tyhmiä juttuja ihmiset puhuu kerhoissa. Öh?

Musta on kiva, että lapsi saa virikkeitä, erilaisia kokemuksia ja leikkikavereita. En aina mieti sitä, onko tämä just mun mielestä huippukivaa, vaan joskus tehdään juttuja lapsen edun kannalta

 

[lauantaipussi]

Mä oon sen verran huonosti tutustuva, et mä en koe omakseni noita paikkoja. Lapset ovat kuitenkin saaneet olla pväkodissa jossa ovat saaneet niitä ystävyyssuhteita luoda, siksi onkin ollut helpotus ettei mun sen takia tartte noissa kahviloissa juosta. :ashamed:
Mä en vain koe oloani mukavaksi oudossa porukassa- eri asia jos luontevat/luonnolliset tilanteet.

 

["sivullinen"]

Siinä mielessä suosittelisin niitä ap:llekin, että jos teillä vain yksi lapsi, niin saisi lapsiseuraa ja oppisi sosiaalista kanssakäymistä. Ja kyllä siellä voi muustakin jutella kuin lapsista. Ja taas toisaalta, miksi ei voisi jutella lapsista, kun ne ovat kuitenkin iso osa elämää ja voihan se olla yllättävän hyödyllistä ja antaa tukea arkeen jakaa niitä kokemuksia. Kyllä äitiys saa näkyä ja siitä saa puhua.

 

[kookosta]

Mä kävin lasten vauva aikana muutomia kertoja avoimissa kerhoissa tms paikoissa, mutta ei ne oikeen tuntuneet mun jutultani.
Sensijaan muskarissa on käyty, pelkän esikoisen kanssa vuosi ja sisarmusarissa vuosi. ja muskarissa käytiin siksi että meillä esikoinen tykkäsi aivan hirveästi käydä sielä! Tänä vuonna muskari jäi kunlapset alotti päivähoidon, muuten varmasti oltaisi jatkettu muskarissa käyntiä kummankin kanssa.

Tosin meillä on käynyt hyvä tuuri nykyisen asuin paikan kanssa ja kun olin lasten kanssa kotona, sattui tässä lähi ympäristössä olemaan useita muitakin saman ikäisten lasten vanhempia olemaan kotona lastensa kanssa ja muksut saivat toisistaan leikkiseuraa puistossa Puistoilu olikin sitten meillä se sosiaalinen tapahtuma pitkän aikaa. Olen kokenut että tuolla puistossa on vapaampi tutustumaan ihmisiin, jos ei kiinnosta puhua kenellekään niin ei tartte ja sinne on voinut mennä just sillon kun on halunnut Nuo kerhot olen kokenut jollaintapaa paikkoina missä on "pakko" tutustua ihmisiin.
Nykyään osa noista lasten puistokavereista on samassa hoitopaikassa kun he ja ovatpahan halunneet kutsua puolin ja toisin toisiaan synttäreille jne

 

["vieras"]

En mäkään. Nykyään on valloillaan kummallinen käsitys, että 1veenkin tarvitsee 'oppia sosiaalisia taitoja' lapsiryhmässä. Siihen opetteluun riittää kyllä muuallakin nähdyt laverit, mitä pienempi porukka, sen parempi.

Ei me käyty silloinkaan missään kahviloissa kun 5vee oli kotona ja vauva syntyi. Sen ikäiselle nyt ei edes löydy enää seuraa mistään tapaamispaikoista. Kavereita ja harrastuksia sekä kerho, siinä se meni ihan hyvin ilman piirieikkejä.

 

[Maira]

No et ole...En käy minäkään, syitä on useita..Muutamia mainitakseni: ajankohta ei sovi, piirit on pienet joihin on vaikea päästä sisään enkä jaksa mennä sinne yksin istumaan..

Kyllä se lapsi saa niitä sosiaalisia taitoja muualtakin.

 

["Vieras"]

Taas vahvisti negatiivista käsitystäni äitiydestä, miten joillakin se muuttaa negatiivisella tavalla koko elämän, niin ettei osaa muusta puhuakaan kuin lapsista ja näiden terveydestä. Ap kuulosti harvinaisen fiksulta.

 

[miauh]

en käy mäkää, ei vaan kiinnosta yhtään. tiesin jo raskaana ollessa että mua ei saa mihinkään mammamiitteihin y m s.

 

[Wc Ankka]

En ole käynyt minäkään enkä käy. Ystäviä on joiden kanssa voi treffata, en kaipaa mitään extraa. Ja tuskin kaipaa vauvakaan.

 

["kyllästynyt"]

[QUOTE="Tia";23791901]Ap, minkä ikäisiä sun lapset on, ja onko ne kotihoidossa ja miten pitkään? Meinaan, tollasten ei-enää-vauva-ikäisten kanssa, voi monen mielestä olla niin, että jos ei pääse ulos kotoa ja lapset saa eergianpurkua ja virikkeitä muuallakin, just se vie äidin mielenterveyden. Koska meidän muksut ainakin tulee seinähulluiksi jos ei oo riittävästi kodin ulkopuolista tekemistä, ja mielellään just niin, että siihen liittyy muitakin lapsia. Itsekään en oo oikein koskaan ymmärtänyt mitään vauvamuskareita, mutta isompien (yli 1 v) lasten harrastukset taas kyllä.[/QUOTE]

Meillä on siis yksi lapsi ja hän on nyt 9kk ja ollaan molemmat kotihoitajina, kun molempien työtkin on sellaisia, että voi tehdä kotoa käsin paljon ja siten helppo jakaa vastuuta vuorotellen. Ei ole vielä päätetty, kuinka pitkään olemme kotona, itse varmaan palailen työpaikalle syksymmällä, mutta ehkä aluksi vain lyhennetylle viikolle. Että eipä varmaan jäisi aikaakaan harrastuksille, kun on vielä ne omatkin harrastukset

Kyllähän tuo sitten päivähoidossa ehtii opettelemaan sosiaalisia taitoja ja kyllähän niitä nytkin oppii, vaikka ei kerhoissa ja kahviloissa käydäkään. Liikumme kuitenkin erilaisissa paikoissa paljon ja olemme ihmisten kanssa tekemisissä.

 

[isoäiti mölykylästä]

en ole käynyt sen yhden ja ainoan kerran jälkeen. kun siellä tietyn uskontokunnan äidit vain keskusteli keskenään vaipoista, vauvan ruuasta ja milloin on käyty seuroissa jne. enkä tunne yhtään itseäni huonoksi äidiksi. mulla on paljon ystäviä. joten käyn heidän luonaan.