Toggle sidebar

Olenko mä typerä ja outo nainen, kun en halua vielä 27-vuotiaana naimisiin, lasta tai velkaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kyllästynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

"kyllästynyt"

Vieras
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä 5 vuotta, joista olemme asuneet yhdessä nyt 1,5 vuotta. Kovasti on tullut kyselyjä ja uteluja naimisiinmenosta, lapsista jne. Valmistuin vuosi sitten ja siitä lähtien olen ollut töissä. Tuntuu, että koko ajan joku hengittää niskaan perheellistymisasioissa ja kukaan ei osaa puhua muusta kuin vauvahankinnoista ja hääpuvuista.

Kun kerroin suunnitelmistani lähteä töihin ja samalla lomailemaan ulkomaille vuodeksi, katselemaan maailmaa, sain arvosteluryöpyt niskaani. Eihän aikuinen nainen saisi enää lähteä vaan haahuilemaan, vaan lapsia ja pallo jalkaan.

Ei me olla mietitty lapsia vielä yhtään, joskus saatamme yhden haluta, mutta sen aika ei ole nyt, enkä osaa sanoa milloin se on. Naimisiin tuskin menemme, ehkä sitten jos lapsi tulee. On nyt muutakin. Vetää aina ihan hiljaiseksi, kun joku kysyy, kun ei vaan osaa vastata mitään, kun emme ole asiaa niin paljon ajatelleet.

Elämme kuulemma kuin parikymppiset ja pitäisi jo kasvaa ja ottaa vastuuta. Siis mitä!? Eikö esim. opintojen hoitaminen loppuun, omillaan toimeentuleminen ja työpaikka ole sitten vastuuta?:o. Olen ilmeisen paljon huonompi ihminen kuin perheelliset tuttuni.
 
Jokaienn on erilainen. Me halusimme lapsen kun olimme 22v ja 27v
Asuntovelan otimme 3v tästä ja muutimme unelma-asuntoomme. Suurin osa ystävistä oli vielä villejä sinkkuja, mutta se sopi heille! :)

Olen tyytyväinen valintoihini, mutta miksi kaikkien pitäisi mennä samaan muottiin.
 
Mua vähän jäi ihmetyttämään: kun olette noin kauan olleet yhdessä niin mikä siinä sitoutumisessa ja lapsessa niin pelottaa? Ette tekään enään mitään teinejä ole:) Mut saahan sitä elää miten tahtoo. IHmiset kypsyvät ja kasvavat eri tahdissa eikä se ole väärin, onhan teillä vielä toivottavasti aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kummallistako:
Mua vähän jäi ihmetyttämään: kun olette noin kauan olleet yhdessä niin mikä siinä sitoutumisessa ja lapsessa niin pelottaa? Ette tekään enään mitään teinejä ole:) Mut saahan sitä elää miten tahtoo. IHmiset kypsyvät ja kasvavat eri tahdissa eikä se ole väärin, onhan teillä vielä toivottavasti aikaa.
Click to expand...

Hä? :D Mikä kommentti, varmaan juuri tällaista ihmettelyä ap tarkoitti?

Mun tuttuni on tällä hetkellä ulkomailla opiskelemassa ja miehensä rauhanturvaajana. Heillä ei ole mikään kiire saada lainaa ja mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Pelosta ei ole kyse vaan erilaisista haluista =)
 
[QUOTE="kyllästynyt";22474654]

Elämme kuulemma kuin parikymppiset ja pitäisi jo kasvaa ja ottaa vastuuta. Siis mitä!? Eikö esim. opintojen hoitaminen loppuun, omillaan toimeentuleminen ja työpaikka ole sitten vastuuta?:o. Olen ilmeisen paljon huonompi ihminen kuin perheelliset tuttuni.[/QUOTE]

Musta vastuullista nimenomaan on hoitaa noi asiat kuntoon ja vaikka muuttaa sinne ulkomaillekin nyt ennen lapsia jos sen tahtoo kokea, ei pykätä niitä lapsia miten sattuu missä elämäntilanteessa tahansa koska niitä nyt vaan kuuluu aikuisen tehdä ja sit elellä muuten kuin joku lapseton parikymppinen lapsistaan ja niistä tulevasta vastuusta huolimatta, kuvitellen että pelkästään se lapsen saanti tekee aikuiseksi, muusta elämästä viis.
 
No huh huh. Miksi ihmeessä noin nuorena pitäisi tuo kaikki tehdä. Teillä on hyvin aikaa, joten jos vain siltä tuntuu, niin kannattaa nauttia elämästä, matkustella ja tehdä kaikkea, mikä väistämättä sitten perheellisenä ja velallisena jää tekemättä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kummallistako:
Mua vähän jäi ihmetyttämään: kun olette noin kauan olleet yhdessä niin mikä siinä sitoutumisessa ja lapsessa niin pelottaa? Ette tekään enään mitään teinejä ole:) Mut saahan sitä elää miten tahtoo. IHmiset kypsyvät ja kasvavat eri tahdissa eikä se ole väärin, onhan teillä vielä toivottavasti aikaa.
Click to expand...

Hahhaaa. Meitä ei 6 vuoden yhdessäolon jälkeen sitoutumisessa tai lapsessa mikään PELOTA, mutta sattumoisin nautimme elämästämme juuri tällaisena. Opinnot suoritettu, töistä saa elannon niin ettei tartte joka penniä laskea ja harrastaminen on mahdollista. Isoa pesuetta ei ole tarkoitus hommata joten sen yhden tai kaksi ehti saamaan myöhemminkin. Mikäli saadaan, sekin on kyllä tiedostettu mutta ei vaikuta päätöksiimme. Älä ap välitä ihmettelyistä vaan elä juuri sitä elämää kun haluat. Ei tartte kaikkien kulkea massan mukana saman muotin mukaan.
 
no et todellakaan ole outo, aivan fiksulta kuulostat ja kyllä käy kateeksi melkein, kuulostaa niin ihanalle sun suunnitelmat! terv. pallo jalassa ja kyllästynyt elämään!
 
Noo, oothan sä näemmä vähän hidas. Vaikka niin ne tuntuu olevan nykyään kaikki. Halutaan vaan kaikki itselle, omaa aikaa, omaa sitä ja tätä. Sitten kun ollaan "kyllästytty" siihen hetkelliseen omanapaisuuteen niin sitten hankitaan lapset ja tajutaankin, et ei se ollutkaan oikea ratkaisu. Ei se yövalvominen olekkaan kivaa, kun on totuttu nukkumaan yöt ja heräämään sillon kun tahtoo. Tai se, ettei koti olekkaan siisti, eikä sitä omaa aikaa vaan olekkaan. Että empä tiedä.. Vähän outoa kyllä.
 
Ei tuossa mitään ihmeellistä ole, siis tosi yleistähän tuo on nykyään että vielä tuossa vaiheessa ei halua mitään noista asioista. Minä aloin just noin 27 -vuotiaana haluamaan noita asioita ja sain ne sitten siitä 3 vuoden päästä.
 
[QUOTE="vieras";22477105]Noo, oothan sä näemmä vähän hidas. Vaikka niin ne tuntuu olevan nykyään kaikki. Halutaan vaan kaikki itselle, omaa aikaa, omaa sitä ja tätä. Sitten kun ollaan "kyllästytty" siihen hetkelliseen omanapaisuuteen niin sitten hankitaan lapset ja tajutaankin, et ei se ollutkaan oikea ratkaisu. Ei se yövalvominen olekkaan kivaa, kun on totuttu nukkumaan yöt ja heräämään sillon kun tahtoo. Tai se, ettei koti olekkaan siisti, eikä sitä omaa aikaa vaan olekkaan. Että empä tiedä.. Vähän outoa kyllä.[/QUOTE]

Ettei vaan kirjoittaja olisi kateellinen ;)
Itse kannatan ap:ta ehdottomasti nauttimaan ajasta koska varmaan tiedostaa että tuollaiset vuodet on oikeasti ainutlaatuisia. On rahaa millä nauttia elämästä ja on myös aikaa kun ei ole perhettä, ei muuta kuin unelmia toteuttamaan!
Ja muistakaa kommentoijat aina se että kaikkien ei tarvitse haluta niitä lapsia... vaikka ap:takin ilmeisesti asia jollain tasolla vaivaa ulkopuolisen painostuksen takia niin silti niitten ei saa antaa vaikuttaa mielipiteisiinsä.

Itse olen 31-vuotias ja elin parhaat vuoteni juuri ap:n lailla, tosin sinkkuna mutta vailla huolta tulevaisuudesta, elämästä nauttien. Ja sukulaiset ja muut kateelliset kauhistelivat mun "epäkypsyyttä", sinkkuutta ja varoittelivat että lopulta jään yksin. No pidin pääni ja odotin sitä juuri mulle sopivaa miestä ja nyt olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja eka lapsi tulossa. Mutta ei muiden painostuksesta vaan siksi että se aika rauhoittua tuli mutta vasta sitten kun itse sen päätin :)
 
Ei ole tyhmää ollenkaan.. Itse olin ihan samanlainen.. Tosin se pitää kyllä sanoa että monta kertaa oon miettiny nyt 33-vuotiaana että olis pitäny vaikka se asuntolaina ottaa aikasemmin ja maksaa sitä niinä rillutteluvuosina kun oli enemmän rahaa. Nyt tuntuu että kaikki rysähti samaan saumaan, tuli lapsia, ostettiin eka asunto ja autokin vaihdettiin isompaan. Ja siihen vielä häät päälle niin olis pitäny vähän ajatella kauaskantoisemmin sillo nuorempana. Mutta kyllä ne oli ihania aikoja kun ei ollu huolen häivää :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmjy:
Ettei vaan kirjoittaja olisi kateellinen ;)
Itse kannatan ap:ta ehdottomasti nauttimaan ajasta koska varmaan tiedostaa että tuollaiset vuodet on oikeasti ainutlaatuisia. On rahaa millä nauttia elämästä ja on myös aikaa kun ei ole perhettä, ei muuta kuin unelmia toteuttamaan!
Ja muistakaa kommentoijat aina se että kaikkien ei tarvitse haluta niitä lapsia... vaikka ap:takin ilmeisesti asia jollain tasolla vaivaa ulkopuolisen painostuksen takia niin silti niitten ei saa antaa vaikuttaa mielipiteisiinsä.

Itse olen 31-vuotias ja elin parhaat vuoteni juuri ap:n lailla, tosin sinkkuna mutta vailla huolta tulevaisuudesta, elämästä nauttien. Ja sukulaiset ja muut kateelliset kauhistelivat mun "epäkypsyyttä", sinkkuutta ja varoittelivat että lopulta jään yksin. No pidin pääni ja odotin sitä juuri mulle sopivaa miestä ja nyt olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja eka lapsi tulossa. Mutta ei muiden painostuksesta vaan siksi että se aika rauhoittua tuli mutta vasta sitten kun itse sen päätin :)
Click to expand...

Tottakai, voin myöntää varsinkin huonoina hetkinä olevani kateellinen niille ketkä tosiaan saavat itse päättää mitä ja koska. Mutta sitten taas, en todellakaan voisi kuvitella enää elämää ilman noita 3 maailman ihaninta lasta. Ihana mies ja ihana koti. Elämä on nyt tätä, mutta aikanaan se muuttuu ja aikaa on taas itselle. Ajattele, olen "vasta" 45v kun kaikki lapseni on täysi ikäisiä. Laina hyvin luultavasti maksettuna jo 5v sitten. Että loppujen lopuksi, en kovinkaan kateellinen ole. :)
 
[QUOTE="vieras";22477271]Tottakai, voin myöntää varsinkin huonoina hetkinä olevani kateellinen niille ketkä tosiaan saavat itse päättää mitä ja koska. Mutta sitten taas, en todellakaan voisi kuvitella enää elämää ilman noita 3 maailman ihaninta lasta. [/QUOTE]

Miksi et itse olisi saanut päättää mitä ja koska? Jokaisella yksilöllä on valinnan vapaus ja sen käyttää tietyllä tavalla, itse olet ilmeisesti valinnut hankkia lapsia?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa