Siis mitä v*tun väliä vaikka jotkut alkavat yrittämään lasta lyhyen seurustelun jälkeen?

Mitä se kenenkään napaa kaivelee?

Kyllähän niitä on paljon pariskuntia jotka lyhyen seurustelun jälkeen alkavat yrittää lasta. Osa noista pareista pysyy yhdessä osa ei, aivan kuin niidenkin parien kohdalla jotka ovat olleet kauemman aikaa yhdessä ennen lasta.

Ja kuka on niin tunteeton ja kylmä ihminen, että sanoo toiselle keskenmenon olleen vain hyvä juttu? Siis voi vittu sanon mä!

 

Jotkut eivät vaan tajua, että se suhde voi ihan yhtälailla kaatua vaikka yhdessäoloa olisi takana 10 vuotta ennen lapsen hankintaa.

 

Jotkut eivät vaan tajua, että se suhde voi ihan yhtälailla kaatua vaikka yhdessäoloa olisi takana 10 vuotta ennen lapsen hankintaa.

No eihän se voi kun ollaan oltu 10 vuotta yhdessä

 

Jotkut eivät vaan tajua, että se suhde voi ihan yhtälailla kaatua vaikka yhdessäoloa olisi takana 10 vuotta ennen lapsen hankintaa.

No eihän se voi kun ollaan oltu 10 vuotta yhdessä

Ai juu

 

No ei se muille kuulu sitten pätkääkään. Surku vaan jos se lapsi on alkuhuuman takia tehty, ja alkuhuuman jälkeen hiipuu into sekä parisuhteeseen että lapseen.

Mun koulukaverilla on nyt kuusi lasta eri isille. Ja on nimenomaan sanonut että aina alkuhuumassa on niin ihanan romanttista haaveilla uudesta onnesta uuden vauvan ja miehen kanssa. Sitten bing, haaveilu loppuu, uusi mies hakuun.

 

Ihan sama mulle. Mutta rehellisesti sanottuna; ei siitä voi haittaakaan olla, jos tuntee lapsensa isän ja tämän hyvät & huonot puolet ennen raskaaksituloa. Eli mun mielestä parin pitäisi tutustua toisiinsa, asua yhdessä, ei 10 v vaan edes puolisen vuotta ennen vauvantekoon ryhtymistä.

 

Mmmmm. En tiedä. Kai semmoset jotka ei tunne sua sen kummemmin. Ei kukaan mun kamuista vittuillut mulle kun tulin raskaaksi 2kk:n seurustelun jälkeen, eikä silloinkaan kun raskaus meni kesken viikoilla 12.

(Lisättäköön vielä suom.huom.: nyt olemme olleet yhdessä n. 9v. ja meillä on 3 lasta )

 

Ketään en keskenmenosta onnittele... mutta miksi lasta yritetään jo siinä vaiheessa kun suhde on jossain ihastumisen pöllöyissä ja toista ihmistä ei edes kunnolla tunneta. Sitten kun "arki" alkaa lähdeteään litomaan tenavan kanssa. Jotenkin lyhytjännitteistä, mutta kukin tavallaan.

 

mites sulle kävikään? elät onnellisena miehen kanssa, kenen kanssa väännettiin lasta ennenkun edes tunsitte kunnolla?

ainiin, et! taisikin mennä poikki. eli palstan harmaat olivat oikeassa, EI KANNATA. se iki-ihana mies kenen kanssa ollaan valmiita vaikka mihin ei ollutkaan niin ihq. :heart: eiköstään?
voin kaivaa sun vanhoja ketjuja siitä, kuinka et millään uskonut varoituksia.

MINUN ELÄMÄ, MINÄ PÄÄTÄN, MINÄMINÄMINÄ. entäs lapsi? kuka ajattelee lapsen psyykettä, kun äiti vaan itseään?

 

lasta alettiin yrittämään puolen vuoden seurustelun jälkeen. Nyt ollaan oltu yhdessä 5 vuotta ja 2 lasta "rikkaampana" Pääasia että ihminen kenen kanssa lapsia tekee on sitoutumisen arvoinen.

 

Ketään en keskenmenosta onnittele... mutta miksi lasta yritetään jo siinä vaiheessa kun suhde on jossain ihastumisen pöllöyissä ja toista ihmistä ei edes kunnolla tunneta. Sitten kun "arki" alkaa lähdeteään litomaan tenavan kanssa. Jotenkin lyhytjännitteistä, mutta kukin tavallaan.

näin juuri. on se nyt ihan eri asia tehdä lapsi ihmisen kanssa, kenen kanssa on arjen jakanut ja myötä ja vastoinkäymiset, ja alkuhuuman jälkeen vielä yhdessä ja rakastuneina, kun jonkun naapurin, kenet hädintuskin tuntee.

 

lasta alettiin yrittämään puolen vuoden seurustelun jälkeen. Nyt ollaan oltu yhdessä 5 vuotta ja 2 lasta "rikkaampana" Pääasia että ihminen kenen kanssa lapsia tekee on sitoutumisen arvoinen.

ja arki oli kyllä suhteessa ihan alusta alkaen. siksi tämä suhde onkin varmaan niin kestävä. ei ollut mitään kuumaa huumaa vaan tunne että tämän ihmisen kanssa voisi viettää loppuelämänsä. intohimo voi palaa loppuun nopeasti mutta arki on ja pysyy.

 

Ihan sama mulle. Mutta rehellisesti sanottuna; ei siitä voi haittaakaan olla, jos tuntee lapsensa isän ja tämän hyvät & huonot puolet ennen raskaaksituloa. Eli mun mielestä parin pitäisi tutustua toisiinsa, asua yhdessä, ei 10 v vaan edes puolisen vuotta ennen vauvantekoon ryhtymistä.

Noin mäkin ajattelen muiden kohdalla. Itellä sitten ei ollu yhtään vaikeeta mennä naimisiin 3 viikon sisällä tapaamisesta ja tulla suunnitellusti raskaaksi parin kuukauden sisällä. Jo tiedän ettei ole ollenkaan looginen tää mun ajattelutapa.

 

niimpä..samaa mieltä.
(esimerkki tapaus..pamahin raskaaks about varmaan eka kerralla ku tavattiin tosin se oli tuulimuna ja meni kesken 11+3. Toisen kerran raskaaksi josta onnistunut synnytys niin n.kuukauden päästä kun kaavinta oli tehty.. ai juu ja naimisissa ollaan oltu ku eilen tuli täyteen 8vuotta.. et ei se sitä tuntemis aikaa kato).

 

Ihan sama mulle. Mutta rehellisesti sanottuna; ei siitä voi haittaakaan olla, jos tuntee lapsensa isän ja tämän hyvät & huonot puolet ennen raskaaksituloa. Eli mun mielestä parin pitäisi tutustua toisiinsa, asua yhdessä, ei 10 v vaan edes puolisen vuotta ennen vauvantekoon ryhtymistä.

Valitettavasti edes useampi vuosi ei takaa sitä, että tuntee toisen. Ihmisetkin kun voivat muuttua.

Ja joskus taas "tuntee" toisen heti alusta alkaen. Ei mene kauaa, kun olen tuntenut avomieheni vuoden ajan eikä kyllä mitään ylläreitä ole ihmisestä paljastunut tähän mennessä :heart:

 

Ihan sama mulle. Mutta rehellisesti sanottuna; ei siitä voi haittaakaan olla, jos tuntee lapsensa isän ja tämän hyvät & huonot puolet ennen raskaaksituloa. Eli mun mielestä parin pitäisi tutustua toisiinsa, asua yhdessä, ei 10 v vaan edes puolisen vuotta ennen vauvantekoon ryhtymistä.

Valitettavasti edes useampi vuosi ei takaa sitä, että tuntee toisen. Ihmisetkin kun voivat muuttua.

Ja joskus taas "tuntee" toisen heti alusta alkaen. Ei mene kauaa, kun olen tuntenut avomieheni vuoden ajan eikä kyllä mitään ylläreitä ole ihmisestä paljastunut tähän mennessä :heart:

vuosi on tosi lyhyt aika.

vai tiesitkö jo vuoden seurustelun päätteeksi että eroat entisestä miehestäsi, ja että hän on kusipää (kuten olet palstalla ilmoittanut)?

 

anna jo olla :headwall:

 

Ihan sama mulle. Mutta rehellisesti sanottuna; ei siitä voi haittaakaan olla, jos tuntee lapsensa isän ja tämän hyvät & huonot puolet ennen raskaaksituloa. Eli mun mielestä parin pitäisi tutustua toisiinsa, asua yhdessä, ei 10 v vaan edes puolisen vuotta ennen vauvantekoon ryhtymistä.

Valitettavasti edes useampi vuosi ei takaa sitä, että tuntee toisen. Ihmisetkin kun voivat muuttua.

Ja joskus taas "tuntee" toisen heti alusta alkaen. Ei mene kauaa, kun olen tuntenut avomieheni vuoden ajan eikä kyllä mitään ylläreitä ole ihmisestä paljastunut tähän mennessä :heart:

vuosi on tosi lyhyt aika.

vai tiesitkö jo vuoden seurustelun päätteeksi että eroat entisestä miehestäsi, ja että hän on kusipää (kuten olet palstalla ilmoittanut)?

Sitä en kuule tiennyt vielä niitten yhteisen neljän vuoden jälkeenkään.

 

Ihan sama mulle. Mutta rehellisesti sanottuna; ei siitä voi haittaakaan olla, jos tuntee lapsensa isän ja tämän hyvät & huonot puolet ennen raskaaksituloa. Eli mun mielestä parin pitäisi tutustua toisiinsa, asua yhdessä, ei 10 v vaan edes puolisen vuotta ennen vauvantekoon ryhtymistä.

Valitettavasti edes useampi vuosi ei takaa sitä, että tuntee toisen. Ihmisetkin kun voivat muuttua.

Ja joskus taas "tuntee" toisen heti alusta alkaen. Ei mene kauaa, kun olen tuntenut avomieheni vuoden ajan eikä kyllä mitään ylläreitä ole ihmisestä paljastunut tähän mennessä :heart:

Ei takaa, mutta varmaankin tietyt ikävät piirteet paljastuisi jos pari jaksaisi seurustella ja asua yhdessä edes kuutisen kuukautta ennen kun aletaan vauvoja tekemään.

 

sellaiset ei kai tiedä mitään halusta saada lapsi?

 

mä tulin raskaaks 3kk seurustelun jälkeen ja yhdessä ollaan edelleen.. lapsi täyttää kohta 3v ja yhteensä ollaan seurusteltu kohta 4v

 

tasan ei käy onnenlahjat naisilla miesten suhteen...

 

Mie en henk.kohtasesti alkais yrittämään lasta ihmisen kanssa jota en tunne.Ajatuskin kammottaa.Mua ei myöskään kiinnosta se kuinka kauan naapuri on seurustellut ennen raskautumista kun se ei ole mun asia.

 

Valitettavasti edes useampi vuosi ei takaa sitä, että tuntee toisen. Ihmisetkin kun voivat muuttua.

Näinpä. Mitäpäs mä olen reilu 12 vuoden jälkeen ajatellu ex:stäni :x Eron jälkeen hän muuttui eri ihmiseksi... Tarkottaako tämä etten tuntenu ihmistä koko 12 vuoden aikana ollenkaan?

Meillä alkoi lapsen yritys n. kk seurustelun alkamisen jälkeen. Toki tunnen tuon mieheni n. 6 vuoden takaa, ennestään siis. Muutettiin virallisesti yhteen parisen pvää plussan jälkeen. Tässä sitä nyt sitten odotellaan miehelle esikkoa.

En tiedä olisinko alkanu lasta yrittämäänkään, jos en olisi ennestään miestä tuntenu. Yrittäminen alkoi siksi, koska mulla on paha endometrioosi ja lapsettomaksi tuomittu. Vuosihan tuota meni yrittäessä.

Ihminen tekee itse omat virheensä. Meillä kellään on tuskin vara arvostella toisten tekemisiä, ei meistä kukaan ole täydellinen. Se ei auta ketään, ehkä vain sitä arvostelijaa nostamaan itseään korkeammalle.

 

sellaiset ei kai tiedä mitään halusta saada lapsi?

halu saada lapsi ei tarkoita että lapsi täytyy tehdä. aikuinen ihminen ymmärtää tehdä lapsen vasta kun arki on muodostunut ja ensihuuma on ohi, ja todellinen rakkaus syttynyt. ensihuuman rakastuminen kun ei ole sitä kestävää laatua. taas olisi ollut yyhoolla uudelle miehelle lapsi, ellei ap olisi saanut keskenmenoa. ja joskus ehkä järki tulee hänellekkin päähän, ja tajuaa että parempi näin.