Jostain syystä kaikki tässäkin ketjussa tuota vuosia kestävää lapsuuden märehtimistä kannattavat ovat hirveän negatiivisia ja aggressiivisia. Jokainen on heti haukkumassa eri tavalla ajattelevat idiootiksi, pösilöksi ja milloin miksikin. Anteeksi, mutta se vain vahvistaa mielipidettäni siitä, että kun vuosikausia niitä ikäviä asioita vain kelaa ja kelaa uudelleen ja uudelleen, niin se negatiivisuus vain yltyy ja ottaa vallan.Mieki yritän vääntää rautalangasta.
Itsekin olen yrittänyt vain porhaltaa menemään sen suuremmin pohtimalla menneitä. Ja olen kerta toisensa jälkeen palannut samaan, itselleni epäsuotuisaan tilanteeseen. En elä elämää, jota haluaisin, koska siellä menneisyydessä olen oppinut käytösmalleja, ja vääriä totuuksia itsestäni, jotka estävät minua elämästä esimerkiksi läheisessä parisuhteessa. Ja kyllä, jotta voisin valita toisenlaisen tien, minun on möyhittävä sitä menneisyyttä. Tällä hetkellä ymmärrän jo, miksi teen itselleni epäedullisia valintoja, mutta eri tavalla toimiminen tuottaa edelleen suurta ahdistusta ja tuskaa. Välistä tuntuu, että olisi todellakin helpompi vain lyödä luukku kiinni, ja jatkaa sokeana matkaa, mutta se tarkoittaisi loppuelämäksi rajoittunutta, yksinäistä elämää. Ja toivon itselleni parempaa.
Mutta älkäämme tuomitko tätä yhtä suuren luokan pösilöä, sillä hän ei tiedä, mistä puhuu.
Elämästä nyt vain pääsisi helpommalla, kun keskittyisi vahvistamaan sitä omaa itsetuntoa ja haalisi mielummin onnea ja positiivisuutta sinne pääkoppaan. Silloin ei olisi niin kamala tarve toisia haukkua ja sitä negatiivisuutta ympärilleen levittää.