Siis mitä ihmettä (mielenterveysongelmia)

[.....]

Mieki yritän vääntää rautalangasta.
Itsekin olen yrittänyt vain porhaltaa menemään sen suuremmin pohtimalla menneitä. Ja olen kerta toisensa jälkeen palannut samaan, itselleni epäsuotuisaan tilanteeseen. En elä elämää, jota haluaisin, koska siellä menneisyydessä olen oppinut käytösmalleja, ja vääriä totuuksia itsestäni, jotka estävät minua elämästä esimerkiksi läheisessä parisuhteessa. Ja kyllä, jotta voisin valita toisenlaisen tien, minun on möyhittävä sitä menneisyyttä. Tällä hetkellä ymmärrän jo, miksi teen itselleni epäedullisia valintoja, mutta eri tavalla toimiminen tuottaa edelleen suurta ahdistusta ja tuskaa. Välistä tuntuu, että olisi todellakin helpompi vain lyödä luukku kiinni, ja jatkaa sokeana matkaa, mutta se tarkoittaisi loppuelämäksi rajoittunutta, yksinäistä elämää. Ja toivon itselleni parempaa.

Mutta älkäämme tuomitko tätä yhtä suuren luokan pösilöä, sillä hän ei tiedä, mistä puhuu.

Jostain syystä kaikki tässäkin ketjussa tuota vuosia kestävää lapsuuden märehtimistä kannattavat ovat hirveän negatiivisia ja aggressiivisia. Jokainen on heti haukkumassa eri tavalla ajattelevat idiootiksi, pösilöksi ja milloin miksikin. Anteeksi, mutta se vain vahvistaa mielipidettäni siitä, että kun vuosikausia niitä ikäviä asioita vain kelaa ja kelaa uudelleen ja uudelleen, niin se negatiivisuus vain yltyy ja ottaa vallan.

Elämästä nyt vain pääsisi helpommalla, kun keskittyisi vahvistamaan sitä omaa itsetuntoa ja haalisi mielummin onnea ja positiivisuutta sinne pääkoppaan. Silloin ei olisi niin kamala tarve toisia haukkua ja sitä negatiivisuutta ympärilleen levittää.

 

[vierailija]

Siis onhan se hyvä ja erittäin tarpeellista opetella erottamaan huonot ja epäterveet käytösmallit ja ajatuskulut, joko itse tai terapeutin avustuksella.
Siihenhän terapiassakin pyritään, ei siihen että märehditään vanhoja vaan märehtimisen ilosta VAAN SIIHEN ETTÄ LÖYDETÄÄN SE MITKÄ AJATUSMALLIT ON VAHINGOLLISIA.
Ne voi löytää itsekin, ilman terapiaa mutta moni siihen terapian tarvitsee.

Jos vaan edelleen terapiasta ja lääkityksestä huolimatta vointi menee vuosien ajan kokoajan pahempaan, niin pitäisi ymmärtää ettei hoitokeino ole nyt oikea.
Kaikille ei psyykelääkkeet sovi ja terapiaakin on paljon erilaista.
Suosittelen lopettamaan sen terapian ja keksimään jotain muuta.

 

[Ex masentunut]

Voi jumalauta jos se oliskin noin helppoa niin kukaan ei tarvitsisi psykiatreja eikä masennuslääkkeitä.

Olen käynyt kognitiivisen psykoterapian ja siinä nimenomaan keskitytään elämän positiivisiin ja vahvistaviin puoliin!!

 

[Echo]

Stressaava elämäntilanne voi laukaista paniikkihäiriön. Ota ap se paniikkihäiriön mahdollisuus seuraavalla terapiakerralla puheeksi.

Mä olen samaa mieltä kuin "...."
Menneitä pitää penkoa, mutta itse ainakin olen huomannut että silloin pitää siitä pitää taukoa jos se tutkiminen käy raskaaksi tai masentaa entisestään. Ei ihminen jaksa itkeä tai miettiä raskaita asioita loputtomiin, psyyke ei kestä sitä lopulta.

Ehjää, positiivista, rauhallista elämää on tärkeämpi tavoitella, ja itselläni se on onnistunut muiden antaman mallin ja ihan arjen kautta.

Se vanhojen asioiden penkominen sekä positiivisten juttujen löytäminen elämään kulkee käsi kädessä, samanaikaisesti. Se on aaltoliikettä.
Sen penkomisen voi kyllä välillä jättää taustallekin, ja keskittyä huoletta nykyhetkeen. Kyllä sit uudet tilanteet herättää palaamaan jossain vaiheessa siihen penkomiseen. Sit kun on pengottu, voi taas keskittyä nykyhetkeen.

 

[vierailija]

Olo voi hetkellisesti notkahtaa alas psykoterapian aikana mutta joka tapauksessa tuota pahentunutta oloa tulisi tarkastella.

 

[Pekka poika]

Olin ennen reipas ja sosiaalinen, viihdyin ihmisten parissa. Sitten tuli masennus, joka on vaan syventynyt hoitokontakteista ja lääkityksestä huolimatta. Masennusta on pyritty selvittämään menemällä mun lapsuuteen ja "juurille", mistä löytyy varmaan ne perimmäiset syyt. Nyt vaan tuntuu, että vanhojen kaiveleminen on saanut mut myös ahdistumaan ja sulkeutumaan. En halua enää mihinkään ja inhoan sosiaalisia tilanteita.

Lasta piti käyttää hammaslääkärissä viime viikolla ja panikoin sinne menoa (oikeasti mietin että voinko laittaa hänet yksin sinne huoneeseen, kun en kestä olla siellä), no olin tietenkin mukana, mutta siitä "toipumiseen" meni useampi päivä. Tämä päivä tuntuu ihan ylivoimaiselta, kun on päivällä lääkäriaika (oma) ja illalla pitää joulumyyjäisiin mennä. Ihan fyysisiä oireita tulee kun ajatteleekin...

Mitä mulle on tapahtunut? Ja nyt jos joku sanoo, että masennus on vaan omasta asenteesta kiinni, niin haistakoon ... !

Mun korvii noi oireet kuulostaa kilpirauhasen vajaatoiminnalta

 

[vierailija]

 

[vierailija]

 

[vierailija]

Olen käynyt kognitiivisen psykoterapian ja siinä nimenomaan keskitytään elämän positiivisiin ja vahvistaviin puoliin!!

auttoiko se sua?

 

[vierailija]

kognitiivinen - mitä se on?
Ohjeethan on, että ainakin kahta eri pilleriä on kokeiltava, ennen kuin terapiaan saa lähetettä
Telkkarissa muuan psykologi sellaista kertoi ja harmitteli, ettei hän alalle rytyessään ikinä olis uskonut et noin kävisi

 

[Syy tiedossa ahdistukseen]

Tilanne Suomessa on kamala resurssipulan vuoksi. Ahdistus jatkuu kunnes kamalat seuraukset tuodaan julki , ja resurssien puutteessa kärsivät lapset ja vanhemmat saa oikeutta.
Kukaan ei ole luotu kestämään henkistä väkivaltaa rajattomasti , vuosia, vaikka syy ja väärintekemiset on tiedossa on tietoisesti väärinkäyttö annettu jatkua , ja henkinen kidutus pahentunut vuosi vuodelta.
Lapsi on annettu kärsiä henkistä kidutusta vuosia, ja tietoisesti väärinkäyttö annettu jatkua vedoten sosiaali työntekijä resurssipulaan, ja esitetty yhteyden ottoa poliisiin, joka taas sanonut että asia kuuluu ehdottomasti lasten suojelulle.
Lääkkeillä yritetty korjata kärsimystä ja ahdistavaa oksettavaa olotilaa.
Aluehallinto virasto vähätellyt yhtä tapahtumaa , kommentoinut asiaa antamalla pahoittelun asiasta ja toivonut keskustelua virkaatekevät työntekijän toimintaan liittyen, eikä lapselle tai vanhemmalle ole järjestetty apua vääristä viranomais toiminnoista huolimatta, ja ahdistus jatkuu yhä.
Kylttien kanssako on mentävä eduskuntaan , vai julkaistava virkaa tekevien nimet jotka tietää asiasta mutta ei uskalla syytettä kollegoja kohtaan tapahtuneista ja yhä tapahtuvista henkisistä kärsimyksistä.