Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Alkuperäinen kirjoittaja karo:
Empatiaa liikenee kyllä unenpuutteelle ja väsymykselle,muttei sille että kiroilee ja sanoo vihaavansa 1-vuotiasta lasta,Tuon ikäinen ei kyllä taatusti ajattele että kiusaanpa tässä nyt vanhempiani enkä nuku.
Parempi, että täällä nimettömänä kiroilee ja purkaa turhautumistaan, kuin kotona ääneen sanoisi, eikö?
Niin, tai pitää sisällään kaiken ja sitten jonain päivänä napsahtaa ja tekee jotain peruuttamatonta.
Anteeksi, karo. Anteeksi, että puran pahaa oloani. Anteeksi, että tätä rumbaa on jatkunut jo ainakin kuukauden, ylikin enkä jaksa aina rakastaa tuota kiljuvaa kasaa. Anteeksi, että päätä ja niveliä särkee ja että minulla on negatiivisia tunteita. Vittu, anteeksi, että edes olen olemassa.
Ja kerrottakoon vielä, että kyllä minä ajattelen muitakin kuin itseäni. Ajattelen esimerkiksi miestäni. Hän väsyy herkemmin ja hänen pitää käydä töissä ja joka ikinen arki nousta aikaisin aamulla. Ei hänellä ole mahdollisuutta nukkua samaan aikaan lapsen päikkäreitten kanssa.
Ja kuule, kyllä mä tiedän, millaista on olla lapsen kanssa sairaalassa tai huolehtia siitä, miten se selviää. Minun lapseni on keskonen ja viettänyt ensimmäiset 1,5 kuukautta sairaalassa. Se on leikattu 2 kertaa ja molemmilla kerroilla joutui teholle. Sen lisäksi, me ollaan nyt tämän vuoden sisällä käyty aina kolmen kuukauden välein sairaalassa (ja oltu siellä vähintään viikko kerrallaan) hengitysongelmien vuoksi.
En vähättele ystäväsi kärsimystä, mutta pyydän, älä sinäkään vähättele minun.
Kiitos. Kaikkea parasta teille. Minä rukoilen ystäväsi ja hänen lapsensa puolesta.
