Miksi äidit eivät anna lasten edes maistaa???

[äitylix2]

Minua hävettää jos lapset eivät sitten syökkään.Kotona saavat maistaa ja soosata mut kylässä en kehtaa.

Minä luulen, että monesti on kysymys tästä. Itsestänikin tuntuu vähän kiusalliselta, että lapset eivät sitten syökään ja ruokaa menee hukkaan.

Peesaan...meille ainakin monesti käynyt niin,että lapsi maistaa esim. keksiä ja sit jättää syömättä kun ei tykkää ja kohta maistaa toista keksiä ja sen syö jos tykkää.

Toinen syy meillä on se,että jos lähellä ruoka-aikaa syö jotain hyvää kylässä niin useimmiten ruoka jää syömättä tai sitä syödään muutama lusikallinen. Tästä syystä usein sanon kylässä,ettei tarvi laittaa mitään tarjottavaa tai sanon lapsille,että ei saa otta keksiä jne... Ehkä tietenkin lasta kohtaa tylyä,mutta ruoka on kuitenkin terveellisempää ja lapselle tärkeämpää kuin keksit sun muut hyvät.

 

[d u m b o]

Harvemmin siihen olen törmännyt, mutta huvitti yksi äiti. Mulla oli tarjolla mustikkapiirakkaa, jonka päällä oli mantelilastuja. Äiti otti palan 2v tytölleen ja poimi piirakasta kaikki mantelit, koska äiti ei itse niistä tykkää ja syötti tytölle muun piirakan. Jossain vaiheessa tyttö pyysi saada syödä ne mantelit siitä lautasen reunalta ja söi ne kaikki Äiti kertoin näin tapahtuneen aiemminkin

Mä annan yleensä lasten maistaa kaikkea, jos tiedän ettei pikkuinen jostain tykkää. Pyydän ettei ota itse vielä, vaan maistaa ensin multa ja jos on hyvää ottaa itselleenkin.

 

[iipa]

Mä olen huomannut,että kylässä ruoka tai muua syötävä (ei herkut ne maistuu aina) maistuu paremmalta jos on muitakin syöjiä ,kuin kotona sillä vaan leikitään.Meillä kyllä saa maistaa jos haluaa yleensä kun vanhemmalle kertoo mitä on ei edes halua maistaa on niin ennakkoluuloinen ja nuoremalla niin omituinen maku ettei etukäteen voi sanoa tykkääkö vai ei.

 

[isoäiti mölykylästä]

meidän lapset saa kyllä maistaa, mutta jos tiedän että eivät jostain pidä tai että eivät sitä syö, niin sillo kyllä sanon tarjoajalle, että ei se sitä syö kuitenkaan. jos tarjoaja haluaa siitä huolimatta antaa, niin sillo ei sit ole mun eikä lapsen vika, jos jää syömättä lautaselle ja tulee turhaa jätettä.

 

[hän]

Koska minä tiedän tasan tarkkaan, että esim pikkunen ei tykkää jostakin tietystä ruoasta. En halua heittää ruokaa haaskuuseen, koska epäilemättä se jää kuitenkin syömättä.

oijoi, onpas outo asenne...toivottavasti osaat elää nirson lapsesi kanssa

 

[äiti 40plusplus]

Minä olen aina kannustanut omiani maistamaan kaikenlaista mitä saavat syödä (kun on noita ruokia mitä eivät edes saa syödä ) ja ovatkin sitten suht kaikkiruokaisia noin yleensäottaen (vaikka itsestä joskus tuntuu että nirsoilevat). Eihän lapsi edes opi niitä uusia makuja jos ei maista. Sen maistamisen voi tehdä vaikka äidin lautaselta sitten tai omalle lautaselle juuri sen maistiaispala ja sitten lisää jos maistuu.
Jos lapsi ei söisi kuin nitä äidin tekemiä pöperöitä niin johan siinä hukassa oltaisiin, kun ei kuitenkaan aina kotona olla vaan on jo ihan pienestä istuttu sekä hoitopaikan, kyläpaikan että ravintolankin ruokapöytään.
Kun allergiat otetaan huomioon, niin lapseni ovat aina ja kaikkialla syöneet sen verran etteivät nälässä ole olleet.
Sitten tuntuukin hullulta kun siskon jo kouluikäinen lapsi ei syö oikeastaan mitään. en ole vielä tähän mennessä onnistunut tarjoamaan ruokaa jota hän söisi ja ruokalajeja on ollut kaikenlaisia tarjolla ja yleensä laitan kyllä, kun lapsivieraita on, jotakin sellaista josta oletan lastenkin tykkäävän. Tai sitten omat lapseni ovat huono vertailukohta kun he on oppineet syömään kaikenlaista vaikka näkyvät sipulit nyppivät pääsääntöisesti pois tai valittavat muka sipulin mausta ja silti syövät ruokansa kun oikeasti nälkä on.
Minä en suoraan sanoen tykkää jos äiti pamauttaa suoraan että "ei meidän lapsi tuosta ruuasta tykkää". siinä tulee pikkuisen mieleen että onkos tämä epäluottamuslause ruuanlaittoani kohtaan, jos se huomautus tulee joka kerta eikä lapsen edes anneta maistaa. Kun ei kannusteta maistamaan silloin parivuotiaana (tai jopa alle sen) erilaisia makuja ja tuodaan julki ettei tarvitse maistaa ja varsinkaan tykätä, niin lapsen on helppo lähteä sille ranskanpotut ja nakit linjalle ja haluta sitten makeaa jälkkäriä mahansa täytteeksi jos tädillä ei ollutkaan nakkeja pöydässä vaan "oikeaa" ruokaa. Mitenhän tuollainen pärjää koulussa kun siellä ei olekaan toiveruokia vaan ruokia listalta vai syökö sitten koulussa kun pakko on jollakin mahansa täyttää jotta päivän jaksaa?? Opettaako elämä sitten kuitenkin vai kuinka?

 

[äiti 40plusplus]

Noista keksinmaistamisista vielä sen verran että keksiä saa maistaa ja antaa sitten äidille sen lopun mutta ei koko keksikuppia sörkkiä ja laitella takaisin sitten. siinä on se tietty ero! Minä aikaanaan ennen nuorimman maitoallergiadiagnoosia annoin hänenkin "maistella" enemmän kahvileipää eli otti palan kakkua tai pikkuleipää ja jos ei maistunut, söin loput. Eli kahvipöydästä otin ensin itselleni tosi niukasti kahvileipää ja katsoin jääkö lapselta minulle jotakin "jo testattua". ei kaikki tietysti voi syödä tähteitä, mutta minä olen oppinut että hyvää ruokaa (eli tässä tapauksessa kahvileipää ) laiteta haaskiin

 

[äiti 40plusplus]

ja tuosta maistamisesta vielä elävässä elämässä. Ravintolassa on totuteltu niihin ravintola-annosten makuihin siten että ovat lautaseltani saaneet omalle lautaselleen maistaa pihviä ja muuta. olen voinut tilata pienemmälle lapselle pelkät ranskalaiset tai vaikka muusin tai riisin (onnistuu kunhan osaa suunsa avata ja kysyä) ja annostellut vahvemman makuista kastiketta vähän siihen sekaan.

 

[Annuska]

Viime viikolla tein itselleni fetasalaattia, ja 4 v touhusi auttamassa, kuten aina. Kun pilkoin fetaa, tyttö pyysi saada maistaa. Olin jo vähällä sanoa, että 'et sä tästä tykkää'. mutta onneksi tajusin olla hiljaa. Annoin palan, ja tyttö pyysi vielä toisen!

Mikä oikeus minulla on päättää, mistä lapset pitävät ja mistä eivät? Kaikkea saa maistaa, ja saa maistaa sen jälkeenkin, kun on kerran 'pahaksi' havainnut. Makuaistihan vaatii 10 - 20 totuttelukertaa uuteen makuun (jonkun vauva-artikkelin mukaan).

Tässäkin joukossa on paljon sellaisia, jotka eivät suin surminkaan olisi syöneet lapsena auraa, fetaa, oliiveja, tummaa suklaata, sipulia, äyriäisiä, kaalia.... mutta aikuisena monet näistä ovat herkkuja. Makuaisti kehittyy (rappeutuu?).

Meillä siis lapset saavat maistaa. Maistiainen otetaan aikuisen lautaselta tai pieni kökkäre tarjoiluastiasta, eikä 'jättäminen' nolota yhtään, sillä 1. tulipa maistettua ja 2. kun ottaa vähän, niin vielä vähemmän jää.

 

[Pessi]

Mikä oikeus minulla on päättää, mistä lapset pitävät ja mistä eivät? Kaikkea saa maistaa, ja saa maistaa sen jälkeenkin, kun on kerran 'pahaksi' havainnut. Makuaistihan vaatii 10 - 20 totuttelukertaa uuteen makuun (jonkun vauva-artikkelin mukaa

Tää oli musta hyvin sanottu. Kaikkea pitää kannustaa maistamaan (ellei tietysti ole allerginen). Ehkä ei kannata opettaa omia mieltymyksiä lapselle.

 

[Vieras]

Viivytän yleensä omaa syömistäni ja otan vasta sitten kun lapsi on syönyt. Eli syön hänen jämänsä ja otan mitä vielä haluan ja jaksan.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Maistaa saa. Jos meillä on lasten kavereita syömässä, sanon aina, että ei ole pakko syödä kaikkea. Maistaa saa joka tapaukseessa.

Mossadkin halusi maistaa paahdettua heinäsirkkaa ja hyvää oli. Ei kukaan voi tietää toisen mieltymyksiä. Luterilainen perinne vain vaatii, että lautanen syödään tyhjäksi, muuten äiti joutuu häpeään.

 

[Ford Prefect]

Minä olen aina kannustanut omiani maistamaan kaikenlaista mitä saavat syödä (kun on noita ruokia mitä eivät edes saa syödä ) ja ovatkin sitten suht kaikkiruokaisia noin yleensäottaen (vaikka itsestä joskus tuntuu että nirsoilevat). Eihän lapsi edes opi niitä uusia makuja jos ei maista. Sen maistamisen voi tehdä vaikka äidin lautaselta sitten tai omalle lautaselle juuri sen maistiaispala ja sitten lisää jos maistuu.
Jos lapsi ei söisi kuin nitä äidin tekemiä pöperöitä niin johan siinä hukassa oltaisiin, kun ei kuitenkaan aina kotona olla vaan on jo ihan pienestä istuttu sekä hoitopaikan, kyläpaikan että ravintolankin ruokapöytään.
Kun allergiat otetaan huomioon, niin lapseni ovat aina ja kaikkialla syöneet sen verran etteivät nälässä ole olleet.
Sitten tuntuukin hullulta kun siskon jo kouluikäinen lapsi ei syö oikeastaan mitään. en ole vielä tähän mennessä onnistunut tarjoamaan ruokaa jota hän söisi ja ruokalajeja on ollut kaikenlaisia tarjolla ja yleensä laitan kyllä, kun lapsivieraita on, jotakin sellaista josta oletan lastenkin tykkäävän. Tai sitten omat lapseni ovat huono vertailukohta kun he on oppineet syömään kaikenlaista vaikka näkyvät sipulit nyppivät pääsääntöisesti pois tai valittavat muka sipulin mausta ja silti syövät ruokansa kun oikeasti nälkä on.
Minä en suoraan sanoen tykkää jos äiti pamauttaa suoraan että "ei meidän lapsi tuosta ruuasta tykkää". siinä tulee pikkuisen mieleen että onkos tämä epäluottamuslause ruuanlaittoani kohtaan, jos se huomautus tulee joka kerta eikä lapsen edes anneta maistaa. Kun ei kannusteta maistamaan silloin parivuotiaana (tai jopa alle sen) erilaisia makuja ja tuodaan julki ettei tarvitse maistaa ja varsinkaan tykätä, niin lapsen on helppo lähteä sille ranskanpotut ja nakit linjalle ja haluta sitten makeaa jälkkäriä mahansa täytteeksi jos tädillä ei ollutkaan nakkeja pöydässä vaan "oikeaa" ruokaa. Mitenhän tuollainen pärjää koulussa kun siellä ei olekaan toiveruokia vaan ruokia listalta vai syökö sitten koulussa kun pakko on jollakin mahansa täyttää jotta päivän jaksaa?? Opettaako elämä sitten kuitenkin vai kuinka?

Mä tiedän yhden lapsen, joka kasvatettu herkuilla... :/

Kylässä kysyy ja kinuaa sipsejä jne vaikka ruokaa tarjolla.

Syö siis lähinnä "ruokana" sipsejä, hampurilaisia, pizzaa, ranskalaisia ja nakkeja ja siinä se.

Äitinsä väittää, ettei se TYKKÄÄ muusta.

Sen lisäksi sentä näkkileipää ja hedelmiä.

MUTTA nyt kun on koulussa, on opettajalla aika homma saada lapsi syömään muutakin kuin näkkileipää! |O

Ja se nirsoilu TARTTUU muihin lapsiin eli luokkatovereihin, jotka sitten yrittää samaa. :headwall: :snotty: |O

 

[Estu]

Samaa ihmetellyt! Ja myös siihen olen törmännyt, että jos äiti ei pidä jostain ruoasta (vaikkapa kalasta tai sienistä), niin lapsikaan ei sitten pidä, vaikka lapsi ei olisi ikinä edes kyseistä ruokaa maistanutkaan.

 

[Akkavalta]

Itse annan kyllä lasten kylässä syödä mitä tarjotaan, tykkäävät tai eivät. En minä tuollaisia ajattele. Mut kaupassa ku laps halus suklaa jogurttia tai mitä se on niin sanoin et ei oteta ku et sää sitä syö. Sellainen isompi purkki. On ostettu usiamman kerran ja hän ei muuta ku vähä päältä maistaa. Ajattelikohan nuo kaupassa olijatki noin et miks ei anneta lapsen maistaa :/
Jatkan viel et annan lasten syödä sellaistakin mitä en itse syö, esim katkarapuja yöööööök. Saavat itse sit päättää mistä tykkäävät mistä eivät.

 

[Viblsp]

Meillä ovat saaneet maistaa. Esim. kahvia pari pisaraa ja tabascoa ruoassa.